Uuden kierroksen odottajat
- Ketjun aloittaja elaffy
- Aloituspäivämäärä
Esikoinen 3600g ja 50cm.
Minkälaisia synnytyskokemuksia teillä on noin muuten? Jäikö kammoja tms? Onko joku kenties käyny pelkopolilla edellisessä raskaudessa? :) ite menin esikoista synnyttämään ihan vailla pelkoja, synnytys oli tosi nopea ja 'helppo', heti sen jälkeinen aika ei niinkään. Olen ehkä vähän katkeroitunu siitä etten saanut lasta viereen ja tunnen kauheaa kateutta niitä kohtaan jotka saivat :/ inhottavaa tuntea näin mutta en mahda sille mitään. Tulevaa itse synnytystä en edelleenkään jännitä. Ehkä senkin aika tulee :D
3184g ja 50cm. (Minä olin syntyessäni 3180g ja 50cm :)) Paino laski 2828 asti ku ei meinannu maito alkaa nousee..mut joo aika lailla hukku vaatteisiin mitä oli mukana koko56.
Jäi hyvä fiilis synnytyksestä vaikka kesti melkein 20h ja menin melkein loppuun asti pelkällä ilokaasulla.
Jäi hyvä fiilis synnytyksestä vaikka kesti melkein 20h ja menin melkein loppuun asti pelkällä ilokaasulla.
Julianna89
Puuhakas puhuja
Tyttö oli syntyessään 52cm ja 4200g, että meillä ei taidettu edes käyttää 50cm vaatteita. Itse ponnistusvaihe oli nopea 20min tyttö ulkonaja kaikki hyvin. Tosin 4pv jouduin ennen tuota olla sairaalassa tarkkailussa, kun lapsivesi alkoi jo aiemmin tiputtamaan. Vihaan yli kaiken sairaalassa oloa, en saa siellä yhtään nukutuksi ja se on todella stressaavaa aikaa. Kun synnytyksen jälkeen pääsi reilun vrk jälkeen kotia, silloin pystyi vasta huokaista helpotuksesta. Toivon että seuraavakin synnytys olisi helppo ja sairaalassa vietetty aika mahdollisimman lyhyt.
Synnyttäminen on mun mielestä ihanaa ♡ Esikoisen kanssa kesti 23h30min ja tuo 23h siis avautumisvaihe, 19min ponnistus plus jälkeiset. Oli upea kokemus vaikka ärsyttikin kun "jouduin" epiduraalin ottamaan; 17h säännöllisten supistusten jälkeen olin auki vain 5cm ja puudute sitten vauhdittikin hommaa kivasti :) Ei epiduraali muuten huono ollut ollenkaan mutta se kamala tärinä kun puudutteen teho alkoi häipyä 
Kuopuksesta avautuminen kesti 4h22min ja ponnistus 2min. Ei ehditty saliin asti, vastaanottohuoneessa kerkesin sängystä nousta siirtyäkseki saliin kun kovan supistuksen aikana meni vedet (miehen kengille :D). Kiipesin takas sänkyyn ja ilmotin että "nyt tulee!". Ja seuraavalla supistuksella olikin pieni ulkona. En muuta käyttänyt kuin ilokaasua ja lisäksi oli tens-laite vuokrattuna mitä suosittelen kyllä kaikille!
Kuopus vietiin toiseen huoneeseen kevyeen herättelyyn kun napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympärillä (kätilö joutui leikkaamaan ennenkuin lapsi oli edes ulkona) mutta säikähdyksellä onneksi selvittiin eikä traumoja jäänyt - vanhemmille tai lapsellekaan :)
Tällä kertaa täytyy lähteä aikaisemmin sairaalaan ja toivon että pääsisin mahdollisimman pian vauvan kanssa kotiin, polikliininen synnytys suunnitelmissa. En saanut varsinkaan kuopuksen jälkeen yhtään levättyä sairaalassa ja selkäkin kipeytyi. Kotona tuttu sänky ja muutenkin paljon parempi olla :)
Kuopuksesta avautuminen kesti 4h22min ja ponnistus 2min. Ei ehditty saliin asti, vastaanottohuoneessa kerkesin sängystä nousta siirtyäkseki saliin kun kovan supistuksen aikana meni vedet (miehen kengille :D). Kiipesin takas sänkyyn ja ilmotin että "nyt tulee!". Ja seuraavalla supistuksella olikin pieni ulkona. En muuta käyttänyt kuin ilokaasua ja lisäksi oli tens-laite vuokrattuna mitä suosittelen kyllä kaikille!
Kuopus vietiin toiseen huoneeseen kevyeen herättelyyn kun napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympärillä (kätilö joutui leikkaamaan ennenkuin lapsi oli edes ulkona) mutta säikähdyksellä onneksi selvittiin eikä traumoja jäänyt - vanhemmille tai lapsellekaan :)
Tällä kertaa täytyy lähteä aikaisemmin sairaalaan ja toivon että pääsisin mahdollisimman pian vauvan kanssa kotiin, polikliininen synnytys suunnitelmissa. En saanut varsinkaan kuopuksen jälkeen yhtään levättyä sairaalassa ja selkäkin kipeytyi. Kotona tuttu sänky ja muutenkin paljon parempi olla :)
monsteri
Satasella mukana keskusteluissa
Meillä esikoinen 4165g ja 50cm, mutta paino laski aika rajusti alkuun ja käytettiin silti pitkään 50cm kokoa. Syntyi rv 41+4 ja supisteluja kesti kolme päivää ennen kiireellistä sektiota. En siis koskaan auennut kuin muutaman sentin.
Onko täällä muita, joilla negatiivinen veriryhmä? Kenties vielä sellaisia, joilla jo kaksi tai useampi lapsi syntynyt? Meillä tämä on toinen ja raskausaika jännittää, mikäli vauvalla taas on positiivinen veriryhmä... Ekalla kierroksella sanottiin, ettei tarvitse murehtia ekan raskauden kohdalla. Mutta mites sitten tällä toisella?
Onko täällä muita, joilla negatiivinen veriryhmä? Kenties vielä sellaisia, joilla jo kaksi tai useampi lapsi syntynyt? Meillä tämä on toinen ja raskausaika jännittää, mikäli vauvalla taas on positiivinen veriryhmä... Ekalla kierroksella sanottiin, ettei tarvitse murehtia ekan raskauden kohdalla. Mutta mites sitten tällä toisella?
Synnytys oli elämäni kamalin kokemus. Koskaan en ole ollut niin varma siitä, että nyt kuolen ja että lapsi kuolee myös. Synnytys kesti melkein kolme vuorokautta. Epiduraalia ei saatu laitettua lukuisista yrityksistä huolimatta. Rukoilin sektiota, koska olin niin väsynyt, ettei minulla ollut enää voimia. Mutta siitä huolimatta ei leikattu ja syyksi sanottiin se, että minulla on ylipainoa. Makasin tuskissani tajunnan rajamailla päässäni ajatus, että kuolemme ylipainon vuoksi. Sain spinaalin, joka auttoi peräti vartin.
Repesin epparista huolimatta ja viikko synnytyksestä jouduimme takaisin sairaalaan, koska minulla oli paha rintatulehdus, kohtutulehdus ja alapää turposi niin paljon, että tikit viilsivät nahat auki. Olin todella kipeä.
En pelännyt synnytystä, ennen kuin se tapahtui. Ja kyllä, voin sanoa, että nyt synnytys pelottaa.
Repesin epparista huolimatta ja viikko synnytyksestä jouduimme takaisin sairaalaan, koska minulla oli paha rintatulehdus, kohtutulehdus ja alapää turposi niin paljon, että tikit viilsivät nahat auki. Olin todella kipeä.
En pelännyt synnytystä, ennen kuin se tapahtui. Ja kyllä, voin sanoa, että nyt synnytys pelottaa.
toivottavasti tulee helpompi synnytys nyt tai pääset sektioon.
Minulla meni vedet 36+0 ja synnytys käynnistyi säännöllisillä supistuksilla muutama tunti sen jälkeen. Yön yli olin osastolla ja seuraavana aamuna lähdettiin saliin tehokkaampaan kivunlievitykseen ja tiiviimpään tarkkailuun. Kaksosista äärimmilleen venynyt kohtu ei jaksanut supistaa tarpeeksi itse, joten oksitosiinilla autettiin niin paljon kuin vain sitä sai antaa. Aloin olla itse hyvin väsynyt, joten päädyttiin epiduraaliin (en olisi sitä halunnut) ja sain hetken levättyä. Epi kuitenkin hidasti synnytystä entisestään ja aukesin tarpeeksi vasta, kun epi ei enää vaikuttanut.. A vauvaa ponnistin 32min ilman kivunlievityksiä (B vauvan sykkeet laskivat liikaa ilokaasun kanssa).
Ensimmäinen syntyi vähän ennen puolta yötä, jonka jälkeen synnytys pysähtyi täysin lähes tunniksi. Lääkäri puhkoi B:n kalvot ja supistukset alkoivat uudestaan oksitosiinin mennessä täysillä niin rajuina, että en sängyssä meinannut pysyä.. Onneksi oksitosiinin määrää pienennettiin, jolloin kivun sieti. B vauvaa ponnistin 6min ja sain onneksi jo käyttää ilokaasua lisänä. Tyttö syntyi vähän puolen yön jälkeen ja ikäeroa tuli tasan tunti, sekä kummallekin oma syntymäpäivä. :D
Sain molemmat tytöt heti lääkärintarkastuksen jälkeen viereen ja osastolla jouduttiin olemaan viikko bilien takia. Itse olin todella todella väsynyt synnytyksen jälkeen, joten osastolla olo ei sinänsä ollut huono juttu. Muuten selvisin hyvin pienillä taisteluvammoilla, eikä ommeltavaa onneksi tullut.
Seuraavaan kertaan lähden ihan reippain mielin. Toivon, että lääkkeitä ei tarvitsisi käyttää, sillä todennäköisesti vaikuttivat minulla maidon nousuun ja kiintymyssuhteen luomiseen negatiivisesti. Lisäksi toivon vähän lyhyempää synnytystä kuin yli 36h. Sektiota en missään nimessä haluaisi! Tens ja ilokaasu auttoivat todella hyvin ja niillä pääsi pitkälle. Myös aquarakkulat toimivat minulla hyvin. Mielellään haluaisin suoraan svo:lta saliin, osastolla olo synnytys käynnissä oli ihan hirveää.. yhden kanssa voi kotona olla toivottavasti melko pitkään. Kaksosista pitää heti lähteä sairaalaan.. :/
Ensimmäinen syntyi vähän ennen puolta yötä, jonka jälkeen synnytys pysähtyi täysin lähes tunniksi. Lääkäri puhkoi B:n kalvot ja supistukset alkoivat uudestaan oksitosiinin mennessä täysillä niin rajuina, että en sängyssä meinannut pysyä.. Onneksi oksitosiinin määrää pienennettiin, jolloin kivun sieti. B vauvaa ponnistin 6min ja sain onneksi jo käyttää ilokaasua lisänä. Tyttö syntyi vähän puolen yön jälkeen ja ikäeroa tuli tasan tunti, sekä kummallekin oma syntymäpäivä. :D
Sain molemmat tytöt heti lääkärintarkastuksen jälkeen viereen ja osastolla jouduttiin olemaan viikko bilien takia. Itse olin todella todella väsynyt synnytyksen jälkeen, joten osastolla olo ei sinänsä ollut huono juttu. Muuten selvisin hyvin pienillä taisteluvammoilla, eikä ommeltavaa onneksi tullut.
Seuraavaan kertaan lähden ihan reippain mielin. Toivon, että lääkkeitä ei tarvitsisi käyttää, sillä todennäköisesti vaikuttivat minulla maidon nousuun ja kiintymyssuhteen luomiseen negatiivisesti. Lisäksi toivon vähän lyhyempää synnytystä kuin yli 36h. Sektiota en missään nimessä haluaisi! Tens ja ilokaasu auttoivat todella hyvin ja niillä pääsi pitkälle. Myös aquarakkulat toimivat minulla hyvin. Mielellään haluaisin suoraan svo:lta saliin, osastolla olo synnytys käynnissä oli ihan hirveää.. yhden kanssa voi kotona olla toivottavasti melko pitkään. Kaksosista pitää heti lähteä sairaalaan.. :/
haaveilija31
Puuhakas puhuja
Aeli kuulostaa todella pelottavalta ja rankalta kokemukselta, toivottavasti nyt saat sellaisen synnytyksen missä kaikki menee hyvin ja saat hyvän kokemuksen :)
Esikoinen käynnistettiin cytotec tableteilla alkavan raskausmyrkytyksen takia, 1.8.2007 menin sairaalaan aamulla, sinä päivänä ei pahemmin tapahtunut kuin pieni supistuksia silloin tällöin. Seuraavana päivänä sama homma, mutta pääsin synnytyssaliin kalvojen puhkasuun. Päivällä alkoi säännölliset supistukset jotka oli oksitoniinin takia heti todella voimakkaat. Se kipu oli aivan hirveää, mutta kestin ihan hyvin. Sainkin epiduraalin kun olin 4cm auki. Neiti syntyi sitten 3.8 klo3.15
ai niin neiti syntyi rv 39+5
Kuopus lähti itsekseen käyntiin rv 40+5 illalla shoppailukierroksen jälkeen kymmenen aikaan. Supistukset oli todella paljon helpompia nyt kuin käynnistetyssä synnytyksessä. Kaikki eteni hyvin, taas sain epiduraalin kun olin 4cm auki. Jonka jälkeen tapahtui kaikki suht nopsaa. Sain juuri uuden annoksen epiduraalia kun pitikin ponnistaa. Ponnistin ilman kipua, pelkän paineentunteen kanssa, poitsu syntyi 7 aamulla
Mulla on jäänyt vain hyvä maku synnytyksistä. Mutta mua ahdistaa myös sairaalassa olo todella paljon. Itkin koko sen ajan, halusin vaan kotiin. Ei voinut nukkua ja muutenkin uus ahdistava ympäristö. Osa hoitajistakin oli ilkeitä, jouduin soittamaan lisämaitoa useasti niin eivät olisi jaksaneet sitä koko ajan mulle kiikuttaa. Noh oisin hakenut itse jos joku olis kertonut mistä sitä edes saa. Mulla on niin isot nännit etten pysty imettämään, kaksi kertaa yrittänyt. Nyt en tosiaan ota sitä stressiä enää itselleni, ilmoitan heti että salissa voin ekat tipat yrittää mutta siihen jää jos ei onnistu.
Esikoinen käynnistettiin cytotec tableteilla alkavan raskausmyrkytyksen takia, 1.8.2007 menin sairaalaan aamulla, sinä päivänä ei pahemmin tapahtunut kuin pieni supistuksia silloin tällöin. Seuraavana päivänä sama homma, mutta pääsin synnytyssaliin kalvojen puhkasuun. Päivällä alkoi säännölliset supistukset jotka oli oksitoniinin takia heti todella voimakkaat. Se kipu oli aivan hirveää, mutta kestin ihan hyvin. Sainkin epiduraalin kun olin 4cm auki. Neiti syntyi sitten 3.8 klo3.15
ai niin neiti syntyi rv 39+5Kuopus lähti itsekseen käyntiin rv 40+5 illalla shoppailukierroksen jälkeen kymmenen aikaan. Supistukset oli todella paljon helpompia nyt kuin käynnistetyssä synnytyksessä. Kaikki eteni hyvin, taas sain epiduraalin kun olin 4cm auki. Jonka jälkeen tapahtui kaikki suht nopsaa. Sain juuri uuden annoksen epiduraalia kun pitikin ponnistaa. Ponnistin ilman kipua, pelkän paineentunteen kanssa, poitsu syntyi 7 aamulla
Mulla on jäänyt vain hyvä maku synnytyksistä. Mutta mua ahdistaa myös sairaalassa olo todella paljon. Itkin koko sen ajan, halusin vaan kotiin. Ei voinut nukkua ja muutenkin uus ahdistava ympäristö. Osa hoitajistakin oli ilkeitä, jouduin soittamaan lisämaitoa useasti niin eivät olisi jaksaneet sitä koko ajan mulle kiikuttaa. Noh oisin hakenut itse jos joku olis kertonut mistä sitä edes saa. Mulla on niin isot nännit etten pysty imettämään, kaksi kertaa yrittänyt. Nyt en tosiaan ota sitä stressiä enää itselleni, ilmoitan heti että salissa voin ekat tipat yrittää mutta siihen jää jos ei onnistu.
Onpa hauskaa elaffy että kaksoset saivat kuitenkin omat syntymäpäivät! :D
Epiduraalin lisäksi toinen mitä en enää halua on ponnistus puoli-istuvassa/selällään. Ihan kamalaa! Esikoinen ei meinannut tulla ulos (onneksi kuitenkin tuli ilman apuja) ja syytän osittain ponnistusasentoa. Plus että repesin, en kovin pahasti mutta kuitenkin. Oli kyllä mielenvikaisen tuntuista työntää ja työntää vaikka tunsi selvästi että repeää
Meillä oli ainakin tosi töykeä kätilö kun toista mentiin synnyttämään. Asenne ihan p*ska, juuri sellainen että oltiin ihan turhaan siellä häiritsemässä hänen leppoisaa työvuoroaan
Käyrillä kun makasin ja soitin kelloa kun sattui niin paljon niin hän oikein syvään huokaisi ja törkkäsi ilokaasumaskin käteen. Ei siinä kauaa mennyt kun pyysin hänet paikalle uudestaan kun en enää kestänyt makoilua supistusten kanssa ja hän hyvin vastahakoisesti suostui tekemään sisätuskimuksen. Kappas, olinkin jo 9cm auki... Voisi kyseinen kätilö miettiä ammattinsa uudestaan.
Tiedättekö muuten kun sairaalaan mennään ja otetaan käyrät niin onko siinä pakko makoilla? Se oli ihan kamalaa varsinkin tokalla kerralla!
Epiduraalin lisäksi toinen mitä en enää halua on ponnistus puoli-istuvassa/selällään. Ihan kamalaa! Esikoinen ei meinannut tulla ulos (onneksi kuitenkin tuli ilman apuja) ja syytän osittain ponnistusasentoa. Plus että repesin, en kovin pahasti mutta kuitenkin. Oli kyllä mielenvikaisen tuntuista työntää ja työntää vaikka tunsi selvästi että repeää
Meillä oli ainakin tosi töykeä kätilö kun toista mentiin synnyttämään. Asenne ihan p*ska, juuri sellainen että oltiin ihan turhaan siellä häiritsemässä hänen leppoisaa työvuoroaan
Käyrillä kun makasin ja soitin kelloa kun sattui niin paljon niin hän oikein syvään huokaisi ja törkkäsi ilokaasumaskin käteen. Ei siinä kauaa mennyt kun pyysin hänet paikalle uudestaan kun en enää kestänyt makoilua supistusten kanssa ja hän hyvin vastahakoisesti suostui tekemään sisätuskimuksen. Kappas, olinkin jo 9cm auki... Voisi kyseinen kätilö miettiä ammattinsa uudestaan.
Tiedättekö muuten kun sairaalaan mennään ja otetaan käyrät niin onko siinä pakko makoilla? Se oli ihan kamalaa varsinkin tokalla kerralla!
Mulla on kohta 10kk esikoispoika kotona, ikäeroa lapsille tulisi 1,5 vuotta. Varmaan vauhtia siis riittää ja tämän ekan kaltainen seesteinen vauvavuosi on haave vain.
Mitään vaunuasioita ei olla vielä mietitty yhtään. Ekastakin tein kaikki vauvaahankinnat vasta viimeisen kuukauden aikana, niin en nytkään suunnitellut asiaa miettivän vielä moneen kuukauteen.
Ekan synnytys oli kyllä helppo :D Meni kyllä yli 41+5, mutta ekasta supistuksesta 7h ja lapsi oli ulkona. Epiduraalin sain ja se oli kyllä ihanaa! Voisin jäädä koukkuun siihen :D Se vei kaikki kivut pois, synnytys eteni siitä huolimatta ja puudutus oli hyvin päällä vielä ponnistaessakin. Kauhean vapinan mä siitä sain, mutta jälkikäteen se vain nauratti :)
Mitään vaunuasioita ei olla vielä mietitty yhtään. Ekastakin tein kaikki vauvaahankinnat vasta viimeisen kuukauden aikana, niin en nytkään suunnitellut asiaa miettivän vielä moneen kuukauteen.
Ekan synnytys oli kyllä helppo :D Meni kyllä yli 41+5, mutta ekasta supistuksesta 7h ja lapsi oli ulkona. Epiduraalin sain ja se oli kyllä ihanaa! Voisin jäädä koukkuun siihen :D Se vei kaikki kivut pois, synnytys eteni siitä huolimatta ja puudutus oli hyvin päällä vielä ponnistaessakin. Kauhean vapinan mä siitä sain, mutta jälkikäteen se vain nauratti :)
Rankka synnytys Aelilla Jos vielä kaivelee niin rohkeesti vaan puheeksi neuvolassa, että saat käsiteltyä kokemuksen ennen seuraavaa synnytystä. Sulla on mahdollisuus upeaan synnytyskokemukseen, mutta jos edellisen traumat ovat vielä mielessä niin kyllä se vaikuttaa.
Hauska, että elaffyn tytöillä on omat synttäripäivät :)
Meidän poika oli 49cm ja 3370g ja synty rv 38+3 ihan puskista! En meinannu millään uskoa, että synnytys oli oikeesti käynnissä. Ehdittiin olla Kättärillä alle viisi tuntia, kun poika oli jo ulkona. Mulla olis aivan mielettömän ihana kätilö. Parempaa en ois voinu toivoa. Hän oli just sopivan napakka, mutta kuitenkin tsemppaava. Tens-laite oli käytössä ja ilman sitä en suostu enää synnyttämään. Upea kapistus
Vähän koitin hönkiä ilokaasua, mutta siitä ei oikein tullu mitään, kun olin niin keskittyny tensiin. Ponnistusvaiheeseen laitettiin pudentaalipuudutus, tai joku sellanen ihan turha, jota en ois tarvinnu, kun ei se mitään tehnyt Synnytys oli nopea ja helppo. Sain kolme tikkiä pinnallisiin nirhaumiin ja oisin voinu kävellä vauva kainalossa kotiin suoraan synnytyssalista.
Polikliininen synnytys kiinnostaa, mutta sitten kun kotona on toi syyskuussa kaksivuotias niin ehkä ois kuitenkin parempi olla sairaalassa. On tässä onneks vielä aikaa miettiä
Eniten mua jännittää, että ehdinkö ajoissa sairaalaan tän toisen kanssa
Kaveri just synnytti sairaalan aulaan tällä viikolla, kun tuli vähän kiire.Tiedän, että tää tulee vauhdilla ja mun on lähdettävä sairaalaan heti, kun supistukset alkaa. Jännittää, mutta toisaalta odotan myös innolla. Koitan fiilistellä tällä kertaa enemmän
Jos vielä kaivelee niin rohkeesti vaan puheeksi neuvolassa, että saat käsiteltyä kokemuksen ennen seuraavaa synnytystä. Sulla on mahdollisuus upeaan synnytyskokemukseen, mutta jos edellisen traumat ovat vielä mielessä niin kyllä se vaikuttaa. Hauska, että elaffyn tytöillä on omat synttäripäivät :)
Meidän poika oli 49cm ja 3370g ja synty rv 38+3 ihan puskista! En meinannu millään uskoa, että synnytys oli oikeesti käynnissä. Ehdittiin olla Kättärillä alle viisi tuntia, kun poika oli jo ulkona. Mulla olis aivan mielettömän ihana kätilö. Parempaa en ois voinu toivoa. Hän oli just sopivan napakka, mutta kuitenkin tsemppaava. Tens-laite oli käytössä ja ilman sitä en suostu enää synnyttämään. Upea kapistus
Vähän koitin hönkiä ilokaasua, mutta siitä ei oikein tullu mitään, kun olin niin keskittyny tensiin. Ponnistusvaiheeseen laitettiin pudentaalipuudutus, tai joku sellanen ihan turha, jota en ois tarvinnu, kun ei se mitään tehnyt Synnytys oli nopea ja helppo. Sain kolme tikkiä pinnallisiin nirhaumiin ja oisin voinu kävellä vauva kainalossa kotiin suoraan synnytyssalista. Polikliininen synnytys kiinnostaa, mutta sitten kun kotona on toi syyskuussa kaksivuotias niin ehkä ois kuitenkin parempi olla sairaalassa. On tässä onneks vielä aikaa miettiä
Eniten mua jännittää, että ehdinkö ajoissa sairaalaan tän toisen kanssa
Kaveri just synnytti sairaalan aulaan tällä viikolla, kun tuli vähän kiire.Tiedän, että tää tulee vauhdilla ja mun on lähdettävä sairaalaan heti, kun supistukset alkaa. Jännittää, mutta toisaalta odotan myös innolla. Koitan fiilistellä tällä kertaa enemmän 
Mulla on kyllä todella posittiiviset muistot molemmista synnytyksistä. Esikoinen syntyi rv42+0 muutaman päivän tuli epäsäännöllisiä supistuksia ennen kun lähti kunnolla käyntiin. Synnytyksen kestokisi merkattiin 4h25min ja7 minuutin ponnistamisella poika ulkona
Kuopusta lähettiin käynnistelemään yliaikais kontrollissa rv41+5 kun kohdun suu oli jo 2cm auki. Joskus puoli kahden jälkeen päivällä puhkastiin kalvot ja siitä sitten oksitosiini tippaa. Epiduraalin sain klo 18.25 kun olin nippanappa 4cm auki. Siitä noin vartti niin sanoin miehelle että soittaa kelloa, että lapsi synytyy nyt. Makasin kyljelläni kun kätilö tuli huoneeseen ja sanoin että lapsi syntyy. Kätilö ei oikein uskonut kun olin vasta juuri ja juuri 4cm auki. Sanoi tarkistavansa tilanteen, ja sanoi että jää vaan kyljelleen nostan vähän sun jalkaa niin nään tilanteen. Ja kappas " joo kyllähän täältä tullaan jo, päälaki näkyy" 18.44 poika syntyi ja ponnistuksen kestoksi merkattu 2min, mutta supistukset oli niin voimakkat että epikriisissä lukee " lapsi tulee näkyviin pelkkien supistusten voimasta ja muutamalla työnnöllä ja rauhallisesti hengittelemällä lapsi ulkona" . Ihania muistoja
Kuopusta lähettiin käynnistelemään yliaikais kontrollissa rv41+5 kun kohdun suu oli jo 2cm auki. Joskus puoli kahden jälkeen päivällä puhkastiin kalvot ja siitä sitten oksitosiini tippaa. Epiduraalin sain klo 18.25 kun olin nippanappa 4cm auki. Siitä noin vartti niin sanoin miehelle että soittaa kelloa, että lapsi synytyy nyt. Makasin kyljelläni kun kätilö tuli huoneeseen ja sanoin että lapsi syntyy. Kätilö ei oikein uskonut kun olin vasta juuri ja juuri 4cm auki. Sanoi tarkistavansa tilanteen, ja sanoi että jää vaan kyljelleen nostan vähän sun jalkaa niin nään tilanteen. Ja kappas " joo kyllähän täältä tullaan jo, päälaki näkyy" 18.44 poika syntyi ja ponnistuksen kestoksi merkattu 2min, mutta supistukset oli niin voimakkat että epikriisissä lukee " lapsi tulee näkyviin pelkkien supistusten voimasta ja muutamalla työnnöllä ja rauhallisesti hengittelemällä lapsi ulkona" . Ihania muistoja
Pikkukalhu
Jostain jotain jo tietävä
Mä oon negatiivinen vereltäni ja oon synnyttäny kaksi positiivista lasta. Ei oo ollu ongelmia kun oon saanu sen piikin pyllyyn sairaalassa.
Molemmat lapset on syntyny rv 38+0. Esikoinen (3725g/49cm) spontaanisti ja kuopus (3675g/49cm) käynnistettynä raskausdiabeteksen takia. Esikoisen synnytys kesti jotain 17h ja kuopuksen 8.5 tai 4.5h riippuen laskutavasta :) ainut mikä on jääny vaivaamaan ja mistä haluan käydä tässä raskausdessa puhumassa on se, että kuopus ei synnyttään kunnolla hengittänyt itse ja haluan tietää vaikuttiko epiduraali siihen. Sain epin ja aika pian sen jälkeen vauva syntyi. En haluaisi synnyttää ilman epiä, mutta en haluaisi tietenkään hengitysvaikeuksiakaan..
Mutta muuten synnytykset on ollu onnistuneita ja ei oo jääny mitään kammoa.
Molemmat lapset on syntyny rv 38+0. Esikoinen (3725g/49cm) spontaanisti ja kuopus (3675g/49cm) käynnistettynä raskausdiabeteksen takia. Esikoisen synnytys kesti jotain 17h ja kuopuksen 8.5 tai 4.5h riippuen laskutavasta :) ainut mikä on jääny vaivaamaan ja mistä haluan käydä tässä raskausdessa puhumassa on se, että kuopus ei synnyttään kunnolla hengittänyt itse ja haluan tietää vaikuttiko epiduraali siihen. Sain epin ja aika pian sen jälkeen vauva syntyi. En haluaisi synnyttää ilman epiä, mutta en haluaisi tietenkään hengitysvaikeuksiakaan..
Mutta muuten synnytykset on ollu onnistuneita ja ei oo jääny mitään kammoa.
Ensimmäinen tytöistä hälytteli harkkareilla kaks yötä ja en saanut nukuttua. Kolmantena yönä sit lähtiki käyntiin aamuyöllä klo3. Klo9 synnärille muka hakemaan lääke että supistukset loppuu ku olin sitä mieltä että haluan nukkua. Yllätyksekseni olinki 3cm auki ja lapsivedet menneet :O siitä saliin ja tyttö syntyi 19:20. Ponnistusvaihe kesti 2tuntia ja sit olin jo niin loppu että pyysin imukupin kaveriksi. Hän syntyi siis 41+3. Epiduraalia sain kahteen otteeseen ja siinä kaverina oksitosiini. Myös antibioottia tuli streptokokin takia. Imukuppi imaisi palan minuaki koneistoon nii repesin kolmannen asteen verran.
Toinen tyttö sit käynnistettiin radin takia kun oli tablettilääkitys. Maanantaina aloitettiin ballongilla. Se oli kolme tuntia ja tuli ulos. Ilta ja yö pikkusuppareita osastolla odotellen. Tiistaina ootellaan lääkäriä ja mä teen kaikki kevätjuhlaliikkeet että lähtis etenee. Klo14 pääsen saliin nii käynnistellään kovemmin ottein. Hiukan ennen klo15 puhkaistaan kalvot. Pari tuntia ootellaan mutta ei mitään. Joitain pikku kivistyksiä. Sit aloitetaan eka oksitosiini ku vasta 3cm auki. Sillä saadaan suppareita mutta ne ei tee mitään ja oksitosiini laitetaan tauolle. Olikohan että klo3-4 ois pitäny aloittaa uusiksi mutta vauvan sykkeissä häikkää ja minä kuumeisen oloinen ja kipeä. Antavat panadolin ja nesteytystä suoneen. Samalla antibioottia. Olin kuivunu kaiken ohella vaikka hörpin joka välissä. Aamuvuoron kanssa aloitetaan klo7 oksitosiini unien jälkeen. Klo8 oon ihan naatti pallolla hyppimiseen ja meen sänkyyn nukkumaan. Oksitosiini maksimissa. Klo9:20 herään kunnon suppariin että joutu jo puuskuttaa. Ihmettelin. Seuraava kun tuli nii ihmettelin ku tuntui että pakko ponnistaa samalla. Kolmas ja sama. Sit soitan kätilön paikalle. Supparit ei piirry antureihin ja yllätys onkin kun ollaan 8cm auki. Tässä vaiheessa aletaan miettii asentoja ja liikkuessa supparit helpottaa. Klo10:45 saadaan synnytystuoli valmiiksi ja välineet valmiuteen ja hommiin. Keskiviikkona 11:25 syntyy tyttö sit :)
Olisin halunnu epin mutta eipä se ehtiny mukaan. Ilokaasua jouduin ottaa että kätilö sai vedettyä istukan irti. Minirepeämä joka korjaantui itse.
Molemmat synnytykset olleet rankkoja fyysisesti mutta kun oon tytöt syliin saanut niin oon ollut valmis uuteen roundiin :)
Toinen tyttö sit käynnistettiin radin takia kun oli tablettilääkitys. Maanantaina aloitettiin ballongilla. Se oli kolme tuntia ja tuli ulos. Ilta ja yö pikkusuppareita osastolla odotellen. Tiistaina ootellaan lääkäriä ja mä teen kaikki kevätjuhlaliikkeet että lähtis etenee. Klo14 pääsen saliin nii käynnistellään kovemmin ottein. Hiukan ennen klo15 puhkaistaan kalvot. Pari tuntia ootellaan mutta ei mitään. Joitain pikku kivistyksiä. Sit aloitetaan eka oksitosiini ku vasta 3cm auki. Sillä saadaan suppareita mutta ne ei tee mitään ja oksitosiini laitetaan tauolle. Olikohan että klo3-4 ois pitäny aloittaa uusiksi mutta vauvan sykkeissä häikkää ja minä kuumeisen oloinen ja kipeä. Antavat panadolin ja nesteytystä suoneen. Samalla antibioottia. Olin kuivunu kaiken ohella vaikka hörpin joka välissä. Aamuvuoron kanssa aloitetaan klo7 oksitosiini unien jälkeen. Klo8 oon ihan naatti pallolla hyppimiseen ja meen sänkyyn nukkumaan. Oksitosiini maksimissa. Klo9:20 herään kunnon suppariin että joutu jo puuskuttaa. Ihmettelin. Seuraava kun tuli nii ihmettelin ku tuntui että pakko ponnistaa samalla. Kolmas ja sama. Sit soitan kätilön paikalle. Supparit ei piirry antureihin ja yllätys onkin kun ollaan 8cm auki. Tässä vaiheessa aletaan miettii asentoja ja liikkuessa supparit helpottaa. Klo10:45 saadaan synnytystuoli valmiiksi ja välineet valmiuteen ja hommiin. Keskiviikkona 11:25 syntyy tyttö sit :)
Olisin halunnu epin mutta eipä se ehtiny mukaan. Ilokaasua jouduin ottaa että kätilö sai vedettyä istukan irti. Minirepeämä joka korjaantui itse.
Molemmat synnytykset olleet rankkoja fyysisesti mutta kun oon tytöt syliin saanut niin oon ollut valmis uuteen roundiin :)
Tytön synnytys lähti käyntiin 02.30 kun heräsin siihen, että vatsaan sattuu ja pitää mennä tyhjentää suoli. Siinä vessassa sitten huomasin, että valuu veristä limaa. Siinä pöntöllä tuli sitten menkkakipumainen supistus ja aloin kellottamaan. Viiden minuutin välein. Tunnin olin koiran kanssa sohvalla kauratyynyn kanssa.
Sitten alkoikin tulemaan kolmen neljän minuutin välein jo aika kovia supistuksia. Hikipäissäni kävin miehen herättämässä 03.30 että lähtee kauppaan hakemaan mulle juotavaa. Soitin kättärille ja toppuuttelivat ettei varmaan vielä tarvii tulla. Mene suihkuun.
Menin suihkuun ja kipu oli jo todella hirveää. Tulikuuman suihkun alla olin ja kouristelin supistusten tullessa. Vaikka kuinka koitti rentoutua, ei siitä mitään tullut.
04.30 soitin kättärille, että me muuten tullaan nyt. Automatka oli ihan kaamea. Takapenkillä supistelin. Kaikki kohdat automatkan varrelta missä supisteli on jäänyt mieleen [emoji4].
Pihalle päästyä oksetti. 04.55 oltiin sisällä ja pääsin suoraan saliin. Olin 4cm auki.
Otin tens-laitteen käyttöön. Olin asentanut sen ihan täysille enkä tajunnut tästä maailmasta enää mitään. Onneksi olin tehnyt synnytystoivelistan, että haluan kunnon puudutteet kun en enää jaksa. Klo 7 aamulla kätilö ehdotti spinaalia. Sen jälkeen sai hengähtää tunnin pari.
Supistukset palasivat voimakkaina ennen klo9. Sain epiduraalin seuraavaksi. Vauvan sydänääniä alettiin tarkkailemaan stan-laitteella koska tuli supistuksen jälkeisiä laskuja.
Ottivat vauvan päästä verinäyttteitä useasti ja hapettumisarvot huononivat. Joskus 11 aikaan vauva kääntyi kasvot ylöspäin ja mulle tuli supistuskramppi vai mikä lie. Selkä oli kuin tulessa eikä mennyt ohi. Vauvan tila huononi. Synnytys pysähtynyt 8-9cm. Kiireellinen sektiopäätös ja sitten mentiin. Sektiossa vauvan ulosautto oli vaikea. Eivät meinanneet saada ulos. Työnnettiin ylöspäin alakautta ja toinen painoi vatsasta. Se paniikin tunne oli järkyttävä. Kohtuhan siinä repesi. Luojan kiitos ei tullut mitään jälkitulehduksia.
Sain triplamäärän antibiootteja.
Olin todella kipeä kaksi viikkoa. Sen jälkeen alkoi hieman helpottaa.
Olin käynyt Nyyttiryhmässä, missä käydään ryhmäterapiassa synnytyspelkoa läpi. En tiedä miten järjissäni olisin selvinnyt ilman tuota.
Joka tapauksessa en pelkää tulevaa synnytystä ( ainakaan vielä [emoji23] ). Pelkopolille varmaan mentävä kuitenkin asiaa puimaan. Sen verran vähän aikaa on tapahtumasta. Suuri pelko oli menettää lapsi. Ensi kerralla olisi mukava synnyttää ilman sektiota ja vähäisillä/ ilman puudutteita.
Sitten alkoikin tulemaan kolmen neljän minuutin välein jo aika kovia supistuksia. Hikipäissäni kävin miehen herättämässä 03.30 että lähtee kauppaan hakemaan mulle juotavaa. Soitin kättärille ja toppuuttelivat ettei varmaan vielä tarvii tulla. Mene suihkuun.
Menin suihkuun ja kipu oli jo todella hirveää. Tulikuuman suihkun alla olin ja kouristelin supistusten tullessa. Vaikka kuinka koitti rentoutua, ei siitä mitään tullut.
04.30 soitin kättärille, että me muuten tullaan nyt. Automatka oli ihan kaamea. Takapenkillä supistelin. Kaikki kohdat automatkan varrelta missä supisteli on jäänyt mieleen [emoji4].
Pihalle päästyä oksetti. 04.55 oltiin sisällä ja pääsin suoraan saliin. Olin 4cm auki.
Otin tens-laitteen käyttöön. Olin asentanut sen ihan täysille enkä tajunnut tästä maailmasta enää mitään. Onneksi olin tehnyt synnytystoivelistan, että haluan kunnon puudutteet kun en enää jaksa. Klo 7 aamulla kätilö ehdotti spinaalia. Sen jälkeen sai hengähtää tunnin pari.
Supistukset palasivat voimakkaina ennen klo9. Sain epiduraalin seuraavaksi. Vauvan sydänääniä alettiin tarkkailemaan stan-laitteella koska tuli supistuksen jälkeisiä laskuja.
Ottivat vauvan päästä verinäyttteitä useasti ja hapettumisarvot huononivat. Joskus 11 aikaan vauva kääntyi kasvot ylöspäin ja mulle tuli supistuskramppi vai mikä lie. Selkä oli kuin tulessa eikä mennyt ohi. Vauvan tila huononi. Synnytys pysähtynyt 8-9cm. Kiireellinen sektiopäätös ja sitten mentiin. Sektiossa vauvan ulosautto oli vaikea. Eivät meinanneet saada ulos. Työnnettiin ylöspäin alakautta ja toinen painoi vatsasta. Se paniikin tunne oli järkyttävä. Kohtuhan siinä repesi. Luojan kiitos ei tullut mitään jälkitulehduksia.
Sain triplamäärän antibiootteja.
Olin todella kipeä kaksi viikkoa. Sen jälkeen alkoi hieman helpottaa.
Olin käynyt Nyyttiryhmässä, missä käydään ryhmäterapiassa synnytyspelkoa läpi. En tiedä miten järjissäni olisin selvinnyt ilman tuota.
Joka tapauksessa en pelkää tulevaa synnytystä ( ainakaan vielä [emoji23] ). Pelkopolille varmaan mentävä kuitenkin asiaa puimaan. Sen verran vähän aikaa on tapahtumasta. Suuri pelko oli menettää lapsi. Ensi kerralla olisi mukava synnyttää ilman sektiota ja vähäisillä/ ilman puudutteita.
Äiti×5
Näppärä viestien naputtelija
Musta on ihanaa nyt nauttii tulevasta vauva ajasta mahdollisimman rennosti pari lasta jo aikuisuuteen saattaneena. Sylejä ja hoiva apuu riittää isoilta siskoilta joten tää yh voi olla hyvinkin antoisaa!!!!
Synnytystä ootan mielenkiinnolla vaikka kaikki ne mulla ovat olleetkin hurjia!!! Sitä on turha pelätä. Nainen on tarkoitettu se kestämään.
Synnytystä ootan mielenkiinnolla vaikka kaikki ne mulla ovat olleetkin hurjia!!! Sitä on turha pelätä. Nainen on tarkoitettu se kestämään.