Esikoisella ja kuopuksella on ikäeroa 1v4kk. Ja näin jälkikäteen olen hyvin tyytyväinen pieneen ikäeroon. Tekevät kaikkea yhdessä, kouluhommat sujuu hyvin kun juuri vuosi aiemmin on toinen tehnyt samat hommat jne
Mutta nyt taas iso ikäero tuntuu hyvältä, tulee 10v ja melkein 9v ikäeroa. On jo paljon apua, eikä tarvitse mua niin paljon.
Saan jo nyt nukkua päikkäreitä kun tarvitsee. Auttavat kotitöissä, saattavat jopa tehdä mulle leipiä tms jos oikein oon väsynyt ja puhun miten on nälkä. Ovat mun ihania apulaisia, aivan kaikessa. Me tehdään kaikki yhdessä, puhutaan aivan kaikesta yhdessä. Sen takia raskauden salaaminen tuntuu pahalta. Kun puhutaan hyvin avoimesti yleensä. Tietty kaikki asiat ei kuulu lapsille. Mutta muuten, kaikkien toiveita kuunnellaan ja toteutetaan parhaan mukaan.
Itse siis suosittelen pientä ikäeroa. Alku pari vuotta on todella rankkaa,mutta sitten se alkaa helpottamaan. Ja asenteella pääsee pitkälle, sen huomasin. Laittakaa asiat tärkeysjärjestykseen. Lapset ja sinä ootte tärkeimmät, ei se onko koti koko ajan tiptop ja jos välillä syö roskaruokaa ei sekään haittaa mitään. Käyttää ajan lapsiin ja lepoon. Sillä pääsee jo hyvin pitkälle :)