Uuden kierroksen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja elaffy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla on täällä heinäkuinen -15. Meillä oli suunnitelmissa, että toinen lapsi sais tulla kun esikoinen lähenee kolmen vuoden ikää. Häntä "tehtiin" pari vuotta, sain kolme keskenmenoa ennen kuin onnisti. Jotenkin ajateltiin että seuraavakin saattaa antaa odotuttaa itseään, joten ehkäisy jätettiin pois joskus viime elokuussa. Imetin edelleen ja kierto palautui vasta lokakuussa, ja tammikuussa plussasin. Jos tämä raskaus etenee normaalisti, niin ikäeroa tulee 2v2kk, mikä tuntuu aika hurjalta, mutta toki toivon ettei tarvitsisi tällä kertaa kokea keskenmenoja, pieni ikäero olisi pieni hinta siitä..

Koska esikoinen on vielä pieni, mulla on todella ristiriitaisia tunteita. Keskenmenon pelon takia lopetin imetyksen, vaikka se oli meille molemmille tosi vaikeaa. Suren "keskenjäänyttä" imetystä, vaikka samalla tiedän että 1,5 vuotta on todella hyvä imetystaival. Surettaa, jos tämä meneekin kesken, ja olen väkisillä vieroittanut lapsen turhaan (mitä en todellakaan olisi halunnut). Pelkään keskenmenoa, ja samalla sitä jos saankin vauvan näin pian ja kohta mulla on kaksi noin pientä valvottamassa.. Huoh, kauhea stressi kaikesta.
 
Elmeri, hyvin se menee. Minulla on kaksi kesäkuista -15, tai syntyivät kyllä kuukautta liian aikaisin, mutta kuitenkin. Raskasta tulee alku varmasti olemaan, kun on useampi pieni, mutta äidit kautta historian ovat siitä selvinneet ja niin mekin. Eipä juuri ole vaihtoehtoja. Se valvominenkin on vain väliaikaista, vaikka toki voi viedä enemmän kuin sen vuoden pari. Siitäkin selviää. :)

Onneksi imetyksen onnistuminen ja kesto eivät määritä hyvää äitiyttä. olet onnistunut siinä kuitenkin ihan superhienosti!
 
Mies on tehnyt pitkää päivää tämän viikon ja on nyt vielä viikonlopun poissa harrastuksessaan. Istun yksin sohvalla ja tyttö on nukkunut nätisti kahdeksasta asti.

Ja mua ahdistaa ajatus toisesta lapsesta! Pelottaa, että mitä jos me ei pärjätäkään. Toivottu ja haluttu ja rakastettu tämä pieni ihme on, mutta silti nämä ajatukset. Esikoisen kanssa näitä ei ollut ollenkaan... Huono äiti-fiilis iski kovaa päälle. Onko kellään muulla samanlaisia ajatuksia vai olenko yksin näiden kanssa?

Esikoinen on ollut helppo, hyvä nukkumaan ja syömään. Äidin tyttö aina ollut. Mietin pettäväni hänet, kun tulee äidin syliin toinenkin pieni. Miten jaksan, jos vauva valvottaa yöt ja esikoinen herättää aamulla? Entä, jos en jaksa imettää väsymykseltäni ja luovutan ja aloitan pullorumban? Esikoisen imetys jäi lyhyeksi monista syistä ja tokan kanssa haluaisin niin kovasti onnistua. Synnytys pelottaa. Ja entä, jos olenkin saanut keskenmenon? Onko se sitten rangaistus näistä ajatuksista...

Sekavaa tekstiä, toivottavasti joku ymmärtää.
 
Minä olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että minun sylini ei ole koskaan ollut vain yhden lapsen syli. On jotenkin luonnollista, että niitä lapsia on siinä useampi ja kokemuksella tietää, että useampi siihen myös mahtuu. Sisaruus on lapsille iso voimavara ja rikkaus. Siihen liittyy luonnollisesti paljon etuja ja vahvuuksia, mutta tietysti myös oppimista ja luopumista, jakamisen opettelua. Kaksosista kasvaa usein sosiaalisesti hyvin älykkäitä ihmisiä, empaattisia ja toisista välittäviä, kun joutuvat ja saavat olla niin paljon toistensa kanssa. Uskon, että myös ihan "tavallinen" sisaruussuhde antaa näitä taitoja ja kykyjä elämään. Itse en pidä niitä missään nimessä huonoina ominaisuuksina!

Monsteri, muista ja tiedosta, että ajatukset eivät KOSKAAN voi aiheuttaa keskenmenoa!!! Jos tulee km, se ei ole sinun ajatusten ja tunteiden syytä! Ei koskaan! Minusta olet hyvä, rakastava ja välittävää äiti, kun mietit ja jopa vähän murehdit noita jaksamisia ja muita. Kuulostaa toista lasta odottavan äidin ajatuksilta. :) Et ole kuitenkaan onneksi ainoa äiti maailmassa, jolla tulee olemaan enemmän kuin yksi lapsi ja moni tuntuu käyvän saman läpi. Normaalia äitinä kasvamista minusta. :)

Imetys on itsellenikin tärkeää. Keskosena syntyneiden kaksosten kanssa se ei ollut helppoa ja vaati hurjan paljon töitä onnistuakseen. Kaksosten imetys ja sen onnistuminen eivät ole mikään itsestäänselvyys! Hankala ja kivinen polku on opettanut, että tärkeintä on se, että vauva saa ravintoa tavalla tai toisella! Imetys ei tee sinusta yhtään sen parempaa äitiä ja läheisyyttä voi antaa muullakin tavalla kuin imettämällä. Toki töitä imetyksen eteen kannattaa tehdä ja yrittää, mutta joskus omat rajat pitää tunnistaa ja laittaa äidin jaksaminen edelle. Jos äiti romahtaa, romahtaa yleensä samalla koko perhe.. imetyksen epäonnistuminen voi ja saakin tuntua pettymykseltä. Tärkeintä on kuitenkin asettaa vauvan ja muiden lasten hyvinvointi edelle ja joskus äidin uni jopa imetyksen kustannuksella on sitä. Yksikään lapsi ei aikuisena tule muistelemaan, miten heidän elämänsä meni pilalle, kun äiti ei imettänyt tarpeeksi.

Äitiys ja äidinrakkaus on pelkoa ja riittämättömyyttä. Olet paras mahdollinen äiti omille lapsillesi ja hyvä äiti, kun mietit kaikkien parasta jo ennen kuin toinen on edes tässä maailmassa! ♡ Muista olla armollinen itsellesi.
 
Monsteri elaffy kirjoitti kyllä sinulle hyvän vastauksen. Haluan kuitenkin sanoa että et ole ainoa joka noin tuntee. Meille on tulossa neljäs ja silti samat ajatukset. Toki paljon mietin sitä viekö tämä vauva aikaa meidän pienimmältä (silloin just 2v). Miten saan imetyksen onnistumaan kun on myös vilkkas taapero. Miten aika riittää myös koululaisille, jotka ovat isoja mutta myös tarvitsevat vanhempia.
 
Ihanaa monsteri että en ole ainoa joka noin kuvailee. Mikäli täällä kaikki menee hyvin esikoinen on vajaa kolme vuotta kuopuksen syntyessä. Vauvaa on yritetty ja toivottu, mutta nyt tuntuu kun kiusaisin vaan esikoista... kamala tunne.
 
Voi ei, nyt mä ihan itken täällä, kiitos ihanat :HeartpinkJoskus sitä vain tarvitsee toisen äidin kertomaan, että sinä riität. Vertaisen, joka on tuntenut samoin ja selvinnyt. Useimpina päivinä olen ainoastaan innoissani vauvasta, rakastunut tähän ja odotan innolla elämää kahden lapsen äitinä. Sitten joskus, nytkin niin yksinäisen viikon päätteeksi illan hämärässä, mieltä kalvaa pelottavat ajatukset suurista meitä kohtaavista asioista.

Onneksi on tämä foorumi :Heartpink Tänään fiilis on taas jo parempi. Kerromme läheisille vauvasta vasta ultran jälkeen, joten sikäli olen muuten ajatusteni kanssa yksin nyt, kun mies on poissa kotoa. Ehkä siksi ja hormonien myötävaikutuksesta eilinen ilta toi pienimuotoisen romahduksen. Josta selvisin, kuten elämässä on tapana. Kiitos ja tsemppiä muiden samankaltaisten ajatusten kanssa painiville, kipu tuo kasvua :Heartpink
 
Jos kaikki menee hyvin, niin syyskuussa meille syntyy toinen lapsi :) ikäeroa tulee olemaan 6v 5kk, joka on meille sopiva. Elämäntilanne ei ole aiemmin sallinut toista lasta, mutta nyt on sen aika. Tyttö ei vielä tiedä, enkä malttaisi odottaa että saadaan kertoa hänelle, että hänestä tulee isosisko <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top