Uudelleenraskautuneet

Voi harmi LauraELina mikä mulkkulääkäri on ollu!!! Ei kun vaan valittamaan niin ei toiste noita töitä tee! Ehkä oli kateellinen toisten onnesta, jotenkin vähän vaikutti käytös sellaselta.
 
Kurja juttu, Laura. Tais olla joku ikärasisti se lääkäri, joittenki ei tarvii ku näyttää nuorelta ni saa tollasta kohtelua. :/
 
Anna ihmeessä kirjeellistä palautetta lääkäristä, Laura. Jos et itsesi takia, niin muiden. Jotkut ihmiset vaan tarvitsee välillä näpeilleen napautuksen, jotta pissa lähtis päästä sinne minne se kuuluukin. Kurjaa juttu :(

Luin tuossa muutamien sivujen tekstejä kun Nella nukkuu vielä..Tässä hieman omia mietteitä.

Mulla oli ihan samanlainen pahoinvointi kuin Nellaakin odottaessa. Kesti reilut 5 viikkoa ja oli ihan jokapäiväistä. Onneksi loppui siinä raskausviikon 17 kohdalla.

Ja mua ajoittain suorastaan pelottaa, miten selviän kahden lapsen kanssa. Nellalle on kehittynyt todella vahva oma tahto ja välillä olen helisemässä jo pelkästään hänen kanssa. Mutta lohduttanudun ajatuksella, että asioilla on tapana järjestyä.. ja jos muutkin pärjäävät, niin enkös minäkin? Mutta välillä silti tulee epätoivo.

Enkä minäkään ole oikein sisäistänyt kunnolla sitä, että pian mulla on toinen lapsi. Nellaa odottaessa muistan, että pystyin helposti kuvittelemaan raskauden ja synnytyksen, jopa pikkuvauva-ajan.. sen pidemmälle en kyennyt silloin ajattelemaan. Luulisi, että nyt osaisin ajatella jo pidemmälle, mutta jotenkin juutun raskaus/synnytysvaiheeseen. Hassua. Pistän itse sen sen piikkiin, että nykyään ei yksinkertaisesti ole omaa aikaa. Ei ehdi rauhoittua ja miettiä asioita, tunnustella omia fiiliksiä..

(Seuraavaa ei kannata lukea, jos niin sanotut "valivalitekstit" ei kiinnosta.)

Ja omista fiiliksistä vielä sen verran, että mulla ei ole mennyt kovin hyvin viime aikoina. Menin äippäloman jälkeen uuteen työpaikkaan, vastasyntynedien teholle. En viihdy siellä yhtään. En pärjää henkisesti, enkä oikein fyysisestikään. Enkä ole aikaisemmin törmännyt työpaikkakiusaamiseen - nyt olen. Hirmu nopeasti se vaan lannistaa hyvälläkin itsetunnolla varustetun ihmisen. En normaalisti ole mikään itkupilli, mutta töissä (ja työn jälkeenkin) on monesti tullut itku. Stressaan niin, että päätä särkee joka päivä ja supistelee myös päivittäin. Sain tämän viikon saikkua kun ratkesin itekemään neuvolassa kun oma neuovolatäti kysyi miten minä voin ja tajusin, että en ole oikeasti ehtinyt edes ajatella itseäni ja itseasiassa en taida voida kovin hyvin. Itkin vaan, enkä saanut sitä loppumaan. Osastonhoitaja ei suhtautunut kivasti mun sairaslomaan. Luulenpa että mun koeajalla oleva työsuhde loppuu heti kun näytän nenääni osastolla. Mun neuvolatäti antoi lääkäriajan ensi viikolle. Toivoisin, että sairaslomaa jatkettais, vaikka olenkin melko ahdistunut myös kotona, kun en voinnin takia voi tehdä juuri mitään ja meidän rakennus ja pihaprojekti on vielä tosi pahasti kesken ja rakennusluvan umpeutuminen painaa päälle, enkä usko että kahden pienen lapsen äitinä edes pystyisin rakentamaan yhtään mitään. Jos ihan totta puhutaan, niin tällä hetkellä tunnen, että mun voimat riittää juuri ja juuri olemaan kohtalainen äiti Nellalle. On vaikeaa iloita tulevasta lapsesta kun on näin romuna. Lähinnä toivon, että tämä vaihe menee pian ohi ja oon taas oma itseni.

Nella näköjään heräilee jo. On jo aikakin, on nukkunut 12 tuntia! :) Neidillä on korvatulehdus, joka alkaa olla paranemaan päin, niin uni maistuu.
Haleja kaikille, jotka jaksoi lukea. 

Onnea plussaneille ja tietenkin myös viiden pojan äidille, Tyttö K:lle!  


 
Anteeks nyt ku kirjottelen tänne vaikken raskaana ookaan. :)
Mutta tuli niin paha mieli ku kävin lukemassa tuon Lennun tekstin. Ite ku valmistuin hoitoalalle 3 vuotta sitte ni törmäsin kans työpaikkakiusaamiseen, perättömiä syytöksiä, pompotusta ja kun multa murtu ranne ni pomo alko heti onnettomuuden jälkeen kun menin viemään sairasloma papereita ni syyttämään mua että en ennakoinu. :/

Mun neuvo sulle on, että ota asia kerrallaan. Keskity nyt omaan hyvinvointiin ja perheeseen, kun ite oot kunnossa ni jaksat muita juttuja. Hyvä että sait neuvolassa kerrottua olostasi! ehkä nyt on tosiaan hyvä, että oot vaan kotona jos mahollista. Ja ihan varmasti osaat iloita siitä tulevasta vauvastakin kun saat vähän breikkiä noista työjutuista! :) Tsemppiä!
 
Ja mua ajoittain suorastaan pelottaa, miten selviän kahden lapsen kanssa. Nellalle on kehittynyt todella vahva oma tahto ja välillä olen helisemässä jo pelkästään hänen kanssa. Mutta lohduttanudun ajatuksella, että asioilla on tapana järjestyä.. ja jos muutkin pärjäävät, niin enkös minäkin? Mutta välillä silti tulee epätoivo.


tuo teksti on kun suoraan mun suustani !
Mutta sitten juteltiin Jussin kanssa ja  todettiin, että jos meille
ei olisi lasta tulossa;  T-E on sen luontoinen, että se pompottais meitä 10-0 !

Muutenkin tuo nassikka niin jääräpäinen ja erittäin kova oma tahto . . 
 Oon vielä lujilla poitsun kanssa 
 
Tuli tosi paha mieli Lennun puolesta.... :( Tosi harmi et töis tollain tilanne!!! Ymmärrän hyvin ettei yhtään kiva olla töissä... Paljon voimia ja keskity vaan omaan hyvinvointiin ja pikkusiin vaikka toinen viel masus onkii :)
<3 <3 <3
 
Kiitos tytöt! On kiva tietää, että kun on paha päivä, niin on ihmisiä, jotka jaksaa välittää. Keskusteltiin mieheni kanssa eilen asioista. Pyysin lisää omaa aikaa ja vaikka vähän potkua persuksiin, jos en meinaa ottaa sitä omaa aikaa kun se olisi mahdollista. Eiköhän tämä tästä. Lisäksi tajusin, että jos mun työsuhde lopetetaan kesken koeajan, niin mähän saan liiton päivärahoja ilman karenssiaikaa. :) Päätin keskittyä juuri tähän hetkeen ja iloisiin asioihin. Pienen tytön kuusihampainen hymy, jos mikään, tekee päivästä paremman!

Masuvauvakin alkaa olla jo iso, 24. raskausviikko taisi juuri alkaa. Omituista, että viikko sitten hoidin sillä raskausviikolla syntynyttä. Tuntuu todella epätodellista, että joku on joutunut synnyttämään jo tässä vaiheessa. Itse en todellakaan olisi valmis, eteenkin kun nyt tiedän mitä pienet keskosvauvat joutuvat kokemaan. Mutta oma vointi on onneksi jo parempi. Ei supistele enää niin kovasti / usein.

Ja ostin Nellalle eilen polkupyörän! :D Sellaisen kolmepyöräisen, jossa on jalkatuet ja turvakaari sekä työntöaisa. Aamulla testattiin ja kylläpäs typy tykkäsi! Nelsku on päässyt kokemaan paljon uusia juttuja parin viikon sisällä. On pyöräillyt äidin kanssa, käynyt järvessä uimassa ja nyt pyöräillyt itsekin!!! Niin se pieni nyytti vaan kasvaa isoksi ihmiseksi :)
 
Pakko tulla tänne hehkuttamaan!! Eilen käytiin rakenneultrassa ja meille lupailtiin tyttöä!!! Kaikki oli pienellä hyvin! Nyt jo puoliväli takana, niin nopeesti!
Mä niin toivoinkin tyttöä vaikka tietty toinen poikakin ois ollu ihan tervetullut, mutta nyt meitä on sit tasaluku :) Ei muuta ku mekkokaupoille!!
 
Paljon onnea Pulina tyttölupauksesta!!!

Viikon päästä perjantaina tulis jo rv 30 täyteen.. Aika hurjaa! Täällä alkaa vissiin tytöllä käymään ahtaaks masussa kun on alkanu punkeemaan peppua mun kylkiluihin ja samantien jos istun vähänkin länässä niin neiti ilmaisee et hänellä on nyt liian vähän tilaa :) Mä kirjottelen enemmän kuulumisia paremmalla ajalla kun saadaan noi Jempan synttärit viikonloppuna pois alta!

Hyviä vointeja kaikille odottaville ja ei odottaville! :)
 
Meille ei kätilö osannut sanoa varmasti, kumpi tulee. Piti niin tiukasti jalkoja yhdessä ja koukussa :) Mutta jos meille tulee poika, niin voitais Pulinan kanssa lainata tyttö/poikavaatteita ristiin?Meiltä löytyy TOSI paljon vaaleanpunaista, hello kittyä, mekkoja yms. ;)

Mä oon muuten ollut saikulla jo pari viikkoa. Ja mahdollisesti saikku jatkuu ehkäpä jopa raskauden loppuun asti. Supistelee edelleen kovasti ja selkä/lantiokivut sekä kylkikipu on pahentuneet. Mutta päänsärky on loppunut, jee!!! Ja mielikin parantunut kun stressi vähentynyt. Ei haittais yhtään, jos ei tarvitsisi mennä töihin. On ollut ihania ilmojakin! Ollaan käyty koko perheen voimin lähirannalla päivittäin. Nellasta on tullut kunnon vesipeto!!! :D

Mustakin tuntuu siltä, että aika menee hirmu nopeasti. 25+4 rv jo! Se on muuten jännää, että raskauden alkuvaiheessa muutaman raskausviikon erot tuntuvat suurilta, mutta nykyään jo oikeastaan aika pieniltä..

Aurinkoista heinäkuuta kaikille!!!
 
Voi kurjuus, Viirukhan! Voimia ja jaksamista sinnepäin! Luulen, että kun paranet ja saat voimia takaisin, niin itsetuntokin palautuu kuin itsestään. Väsyneenä ja kipeänä kun ainakin mulla kaikki vastoinkäymiset tuntuvat hurjan suurilta ja ylitsepääsemättömiltä.

Ja oikein paljon onnea ihanasta tyttövauvasta. Oli kielijänne sitten liian lyhyt tai ei, niin hän on varmasti aivan ihana pikku prinsessa.
 
Onnittelut viirukhan pikkusesta <3
Voi miten harmillinen takaisku:( no päiväkerrallaan ja toivottavasti lääkkeet tehoaa nopeasti. Onneksi saatte kuitenkin apua.  Paljon voimia ja jaksamista sinne.
 
Onnittelut Viirukhan tyttärestä!!!! Ei oikein osaa muuta toivottaa kun ihan hirveesti voimia ja jaksamisia, varmasti rankkaa... emoticon
 
Onnea viirukhan pienen pienestä tytöstä! Toivottavasti teillä lähtee arki pian rullaamaan! Oman lapsen kokemukset sairaalasta jätti muhun kyllä melkoset arvet, en taida toista uskaltaa ees harkita enään.
Mikäs tilanne Jenni90?
 
Viirukhan ; <3 ei muutakun suunnattomasti voimia <3 <3

Pulinalle; onnea prinsessa lupauksesta !

Täälähän minä ja yhtenä palana ! Huomenna olis viimeinen neuvola yksin, ilman vauvaa ja "SAAN" lähetteen taas käynnistykseen . . .  :@
 
Paljon voimia Viirukhanille!!! <3 <3 <3
Ja onnittelut pikkuisesta!!!!
*halausrutistus*
 
Teinpä tuossa eilen aamulla testin ja niin vaan näytti kahta viivaa.. Joten taidan liittyä tänne teidän jatkoksi. (ehkä täytyy ens viikolla tehä vielä toinen varmistus niin uskon täysin) Ensin olin pitkään Neean jälkeen sitä mieltä ettei meille ihan vielä toista tule, mutta koko ajan on tunne vahvistunu siitä että kuitenkin haluan sen toisen jossain vaiheessa nii parashan se olis suht pienellä ikä erolla muksut tehä niin niistä olisi toisilleenkin enemmän seuraa ja leikkikaveria.. Tuossa juhannuksena sitten miehen kanssa puhuttiin tästä ja päätettiin jättää ehkäsyt pois ja mennä niin eteen päin, tulee jos on niin meille tarkotettu. Enpä kyllä olis uskonu et heti ekalla tärppäis, mutta niinpä se kyllä oli tuon ensimmäisenkin kohalla kun rupesin muistelemaan. 
 
Naurattaa ku tää palstailu on aina yht tunteitte väriskaalaa :D

Eka tulin tänne niin häpihäpi fiiliksel toisen onnen puolest kirjottaa miuku_lle onnittelut!!! <3 <3 <3

Sit luin Viirukhanin tekstin ni hyvä etten käyny poraa liikutuksest :D onnittelut että onnistui imetyskin ekaa kertaa kunnolla :) ja muutenkin parempi fiilis jo :)

Ja ihan kananlihalle meni milla_n tekstistä :D eka kierrost!! vau... ihanaa onneks olkoo!!! <3 <3 <3
 
No mutta heipähei..

Lueskelin tuolta 1v tytöt ja pojat palstalta, että muutamalla yrityksissä toinen tai kolmas..
No, me ei yritetty ja tänä aamuna testissä KAKSI PUNAISTA VIIVAA..
Mä en tiedä, pitäiskö mun itkeä vai nauraa.. Mies just viimeviikolla jonkun asian yhteydessä mainitsi, että yksi riittää hänelle..
Kaiken huippu, että rv:t on tänään "jo" 6+0.. Eikä mitään oireita! Snadisti ehkä väsymystä, en yleensä nuku päikkäreitä ja nyt viikon sisällä nukkunut 4x, mut ei mitään huonoa oloa yms.. Ronista mulla alkoi pahoinvoinnit 5+4.. Enkä taaskaan osannut ajatella, että oisin raskaana vaikka menkat 11pv myöhässä.. Aattelin että johtunee ressistä tai jostain.. hölmö minä!! 
 
Takaisin
Top