Kiitos
mohomaha onnitteluista!
Keskiviikkoaamuna oltiin osastolla klo 7 jossa kätilö otti meidät vastaan ja homma rullasi eteenpäin samalla kaavalla, mitä vuosi sitten. Ensin käyrille ja labra otti verikokeet, sitten heti vaatteiden vaihto ja klo 8 mentiin leikkaussaliin. Olin ekana leikkausvuorossa.
Salissa ongelmaksi muodostui epiduraalikatetri, jota 2 anestesialääkäriä eivät saaneet paikoilleen, tekivät töitä tosi kauan asian eteen-tuloksetta. Selässä on nyt sitten 7 reikää ja jättimustelma ja selkä on
TOSI kipee. Ja voin kertoa, että katetrin laittaminen sattui ihan saatanasti, kun nikamat ei jostain kumman syystä auenneet ja tökkivät sitten väärään paikkaan. Itku tuli mutta lopulta sitten lääkäri vaan laittoi puudutuksen ja morfiinin ja olin ilman katetria. Lääkäri sanoi että jos alkaa tuntumaan kipua niin pitää sanoa ja sitten nukuttavat mut... pelotti koko leikkauksen ajan, että kohta sattuu, mutta hyvin kesti puudutus-oli sitten sen verran iso annos.
Poika syntyi siis klo 9.12 ja sai 9 pistettä, 1 meni taas väristä ihan niinkuin Onnillakin. Ja juu, tumma tukka oli niinkuin veljellään. Samalla sitten tehtiin mulle se sterilisaatio. Piuhat katkottiin, poltettiin ja sidottiin joten nyt ei enää pitäis uutta raskautta tulla kaiken järjen mukaan. Heräämössä olin 10.01 ja osastolle pääsin klo 13 jälkeen. Nesteyttivät mua ja mitään ei tullutkaan pissapussiin joten antoivat Furesista, nesteenpoistolääkettä niin johan alkoi pissaa tulemaan.
Tällä kertaa oon ollut todella hyvässä kunnossa, ainoat kivut on olleet toi selkä ja sitten kamalat jälkisupistukset, jotka onneks tuntuu jo tänään olevan aisoissa. Haavakipua ei juurikaan ole ja kävely, istumaanmeno, ylösnousu ym. sujuu normaalisti. Vauva syö tiheästi ja maito on noussut nyt tosi hyvin, ilman lisiä mennään ja oon siitä tosi iloinen.
Kotiin tultiin jo eilen. En vaan enää jaksanut maata sairaalassa tekemättä mitään! Eri asia jos olisin ollut kamalan kipee niin sitten olisin varmaan tullut kotiin tänään. Paino oli tippunut pojalla normaalin verran, mutta käydään kuitenkin maanantaina neuvolassa punnitsemassa ukkeli varmuuden vuoksi kun tultiin kotiin jo 2 vrk:den iässä. Maitoa kuitenkin tulee niin hyvin ja poika on virkeä eikä kellerrä, niin uskoisin ettei paino ole pudonnut liikaa. Ja muutenkin poika on voinut hyvin niin turhaan siellä lasaretissa oltais makoiltu-kotona on kivempi olla.
Onni on suhtautunut vauvaan suurella mielenkiinnolla, tänä aamuna meni Topin pinniksen viereen kurkistelemaan ja yhdessä paijattiin vauvaa tukasta. Kokoajan pitää Onnia vahtia kun ei yhtään voi sanoa, koska päättää "hoitaa" veljeään vähän raisummilla otteilla... Onni vaatii tietty nyt paljon huomiota ja oon mahdollisuuksien mukaan yrittänyt pitää poikaa lähelläni. Isin poika kun on muutenkin, niin hänestä hakee suurinta turvaa ja kaveria tällä hetkellä.
Tuntuu kyllä jotenkin niin hassulle... mulla on nyt 5 poikaa... viiden suora!
Niin äärettömän onnellinen olen kaikista pojistani, ettei oikein ole sanoja...
