Meilläkin edelleen heräillään noin 10 kertaa yössä, kuten on tehty jo reilu kolme kuukautta..ennen tyttö nukahti kun sai tutin suuhun mutta nyt vaatii ihan kunnon nukuttamisen joka kerta. Oon niin loppu ettei tosikaan. Oon karsinu kaiken ylimääräsen mun elämästä, joka veis energiaa yhtään tän enempää. Päivisin en saa nukuttua, koska tyttö nukkuu taas vaan 20 minsaa kerrallaan.
Varsinkin ruokailuhetket on meillä ihan hirveitä. Tiedän, että tuon ikäisn kanssa tulee sotkua eikä se sinänsä mua haittaakaan, mutta väsyneenä se kaikki pelleily,sotkeminen, ja syömisestä seuraava tytön pesu, pyykkääminen ja siivoominen tuntuu niin maailman isoimmalta asialta, koska musta tuntuu etten muuta teekkään nykyään. Joka kerta ennen syömistä psyykkaan itteni siihen, mutta joka kerta menee hermo ja sitten itken ja syötän. Ennen mulle ei oo ollu tytön kiukuttelut tai muut itkut mikään sellanen asia, että menettäisin hermoni. Nyt on. Monta kertaa oon joutunu jättään tytön yksin huutaan sänkyynsä, koska on tullut sellanen olo, että en vaan jaksa, kun mikään mitä teen ei auta yhtään. Ja sitten poden siitäkin huonoa omaatuntoa päivätolkulla vaikka tiedän, että parempi antaa tytön itkeä kuin menettää hänelle hermonsa.
Ja tässä kaikessa miehestä ei ole edelleenkään juurikaan apua. Neuvolassa itkin nyt ensimmäistä kertaa tätä, mutta ilmeisesti en saa minkäänlaista apua, koska mulla on mies joka voi auttaa. Ja sanoin myös, että kun ei auta, niin kuulemma mun täytyy vaan kertoo, että oon oikeesti väsynyt. Niinhän mä oonkin kertonut kaikkien maailman kirosanojen ja kyyneleiden kanssa korostettuna.
No unikoulua suositteli sekä th että lääkäri vaikka sitäkin oon yrittänyt ja ainoo tulos oli, että tyttö osaa päiväunille ja iltaisin nukahtaa omaan sänkyynsä itsekseen.
Mä vaan oon niin väsynyt ja neuvoton. Mutta siltikin oon niin onnellinen ja ylpee tosta mun pienestä tytöstä