Tänään oli np-ultra. Pieni viuhtoi vimmatusti menemään siellä. Kädet ja jalat vispasi hurjaa vauhtia. Sitten hän peitti kasvot käsillään ja pian nukahti.
Uskomattomalta se tuntui. Nähdä että siellä on oikeesti joku. Laskettu aika pysyi samana kun menkoista laskettu.
Kaikki oli näytti olevan hyvin pikkuisella js down riskiluku pienin mahdollinen.
Konkretisoitui tämä odotus ja pilkuhiljaa voi alkaa suunnitella tulevaa :)
Uskomattomalta se tuntui. Nähdä että siellä on oikeesti joku. Laskettu aika pysyi samana kun menkoista laskettu.
Kaikki oli näytti olevan hyvin pikkuisella js down riskiluku pienin mahdollinen.
Konkretisoitui tämä odotus ja pilkuhiljaa voi alkaa suunnitella tulevaa :)
Tämä oli meille jo neljäs ultra, joten kohta onkin jo kokonainen albumi kuvia pienestä.
kivaa saada mieskin mukaan kun ei ollut kanssani ekassa ultrassa. Jostain syystä jännittää hirveästi että miten pienokainen voi ja onko kaikki hyvin, vaikka pahoinvointi ainakin sitä luokkaa että kaiken pitäisi olla kunnossa.
kai se pitää vaan uskoa et kaik on hyvin. Vauva vaan osaa olla piilossa.