Ultrakuulumiset

Nessu aivan niin, tekin olitte ajoissa ultrassa.

Parin muun kanssa samoja mietteitä, tuntuu että ei "saisi" toivoa tiettyä sukupuolta tai ainakaan olla pettynyt jos tulee jotain muuta. Uskon kyllä että olen hyvin onnellinen myös pojan vanhempana, vaikka siihen ajatukseen tottuminen kestää hieman pidempään. Tämäkään raskaus ei alkanut helpolla, mutta pienestä pitäen olen haaveillut tytöstä. Meillä on kyllä molemmille nimi mietittynä, vaikka tytön nimen haluaisin erityisesti päästä antamaan. Jos en tälle ensimmäiselle niin toivottavasti toiselle sitten. Olen kuitenkin nyt raskauden aikana yrittänyt ajatella Töppöstä usein myös poikana, että tottuisin siihen ajatukseen.

Kääk, ultra tänään iltapäivällä! Vaikka en aio kysyä sukupuolta, varmasti silti tuijotan ruutua ja mietin näkyykö siellä jotain vai ei...
 
Beislalle tsemppiä ultraan!

Tuosta sukupuoliasiasta omalla kohdallani vielä haluan lisätä että en juurikaan ollut lasten kanssa tekemisissä ennen kuin sain oman lapsen ja jälkeenpäin ajatellen päässäni oli etukäteen todella typeriä ajatuksia asiaan liittyen. Sen mitä vanhemmuus tarkoittaa tajuaa sitten kun sen oman vauvan syliin saa ja ymmärtää että on tämän pienen ainoa äiti ja hän on sinusta ja valinnoistasi täysin riippuvainen. Ainakin itselleni tuli heti hyvin voimakas suojelunhalu enkä ole vieläkään kyllästynyt olemaan kiitollinen siitä että minulla on ylipäänsä mahdollisuus olla äiti. Kaikkiin tunteisiin on täysi oikeus ja on varmasti normaalia olla pettynyt jos asiat menevät eri lailla kuin luuli. Toisaalta on mielestäni hienoa että on edes joku asia jota emme voi itse hallita tässä "kontrollifriikissä" maailmassa. Minunkaan mielestäni ei kannata stressata etukäteen saako tunnesidettä lapseensa muodostettua sillä vauvan synnyttyä tunteet vasta tietää ja on aika todennäköistä että lastaan rakastaa.

Poikani on perhepäivähoidossa kolmen tyttölapsen kanssa ja kaikenlaisia leikkejä he leikkivät ihan tasapuolisesti. Annina ballerina ja Frozen ovat minun poikani mielestä "aivan ihania" samoin kuin on kiva leikkiä junaradalla ja leikkimoottorisahalla tyttöjen kanssa. Lähipäivinä käymme ostamassa pojalleni oman nuken että saa harjoitella kotona vauvanhoitoa ennen kuin meille oikea vauva tulee. Hoidossa nukkeja on hoidettu ja vaunuteltu paljon. Ainakin minut on kasvatettu ihan erilaisessa, tarkkarajaisessa, asetelmassa eri sukupuolten suhteen mutta kyllä tämä nykyinen malli on parempi.:happy:
 
Muokattu viimeksi:
Naurettavaahan tää missään määrin negatiivinen fiilistely miullakin on, varsinkin kun kolme vuotta jo pieni ollu tekeillä. Saatikka kun ihan alussa olin aivan satavarma siitä että poika sieltä tulee. Mut minkäs sitä tunteilleen mahtaa. Itekkii oon ollu lapsena mekkotyttö joka leikkii kotia ja nukeilla, kunnes autot ja puissa kiipeily vei voiton vähän alle kouluikäsenä. Samapa tuo on muutenkin, pieni ihminen jolla on oma mahtava persoona jolle opetetaan oikea ja väärä, empatiakykyä ja avoin maailmankatsomus. Rakkautta ja halauksia riittää sukupuoleen katsomatta.
 
Tää on varmaan joku naisten juttu että salaa toivotaan sitä pientä tyttöä jonka voi pukea prinsessamekkoon ja jonka tukkaa pääsee letittämään. Ja ihan jo sekin jos lähisuvussa esim. on tosi vähän ollut pikkupoikia, niin niiden maailma vaan tuntuu aluksi kovin vieraalta. Ja vaikkei tyttöjäkään olisi ollut, niin meistä naisista jokainen on kuitenkin joskus ollut itse se pikkutyttö ja sitä kautta se maailma on tutumpi.
 
Esikoista odottaessani toivoin kovasti tyttöä ja olikin sellainen "tyttö-olo" ei tiedetty etukäteen sukupuolta. No tyttöhän sieltä tuli ja olin iki-onnellinen. Sitten kun alettiin ajatella toista lasta, niin ajattelin että toinen tyttö olisi kiva, kun kaikki vaatteet ja tavarat olisi valmiinakin. Itsellä yksi sisko ja olemme läheisiä, niin haluaisin omienkin lasteni välillä läheiset välit. No toista lasta kun ei kuulunut toiveista huolimatta, niin luovuin jo täysin toisesta lapsesta. Nyt kun yllätykseksi onkin vauva tulossa, niin mulle oli jo ihan sama kumpaa sukupuolta sieltä on tulossa. Osa tavaroista ja vaatteista on jo hukattu, joten hankittava on jokatapauksessa on uusix hankittava. Nyt oli alusta asti "poika-olo" ja sitä sieltä on luvattu ja mä olen vain onnellinen. Se on jännä, että sen mielikuvan luo sukupuolesta, sitä vielä tietämättä. Ymmärrän teitä, ketkä tunnette pettymystä vauvan sukupuolesta, mulle olisi esikoisen kohdalla ollut kova paikka jos ei olisi ollutkaan tyttö. Kyllä se ajatus muuttuu ja onnellisuus löytyy, kun aika kuluu. Onneksi tämä raskaus kestää näin pitkään, että ihmismieli ehtii mukaan ja valmistautuu elämän muuttumiseen. Kaikille onnitteluja hyvistä ultrakuulumisista ja tsemmpiä jokaiselle tulevalle äidille ja jo oleville äideille!
 
Marraskuisista piipahtamassa ja ru on vasta parin viikon päästä... Jotenkin "huojentavaa" lukea tätä teidän sukupuolikeskustelua täällä. Itse toivon niin paljon pientä poikaa ja pelkään pettyväni, jos parin viikon päästä tuleekin tyttölupaus...
Eihän sillä sukupuolella ole väliä, kunhan olisi terve. Silti on helpottavaa lukea, etten ole yksin tälläisten "kiellettyjen" tunteiden kanssa...
 
Mun mielestä myös hienoa että tuosta sukupuoliasiasta uskalletaan puhua. Tiedän kyllä omasta lähipiiristänikin ihmisiä jotka suuttuisivat jos kuulisivat jonkun pettymyksen tunteista, joten monelle on varmasti vaikea paikka myöntää toivovansa jompaa kumpaa. Me ei ultrassa kysytty, ja tyttö-poikaolot vaihtelevat tosi paljon. Ekasta lapsesta toivoin tyttöä ja sellainen sitten tulikin, mutta nyt jotenkin jännää kun ei tiedä.
Antakaa kaikille tunteille tilaa tulla :)
 
Jokainen saa pettyä jos lapsen sukupuoli ei olekkaan se toivomansa, mutta se pettymys kannattaa käsitellä jotta siitä pääsee yli ja pystyy keskittymään siihen tulevaan vauvaan ja totutella ajatukseen hänen äitinään oli hän kumpi tahansa. Ja tässä on vielä reilusti aikaa siihen. Tarvittaessa kannattaa puhua neuvolassa tästä ja th voi ohjata keskustelemaan asiasta ammattihenkilön kanssa. Missään tapauksessa ei kannata katkeroitua sille syntymättömälle lapselle, sillä se "väärä" sukupuoli ei ole hänen vikansa.

Ja vaikka se toisen sukupuolen maailma on vieras, niin siihen ehtii hyvin ajan kanssa tutustumaan yhdessä lapsen kanssa sillä vauva ei tarvitse synnyttyään traktoreita/barbeja eikä hän ymmärrä pitkään aikaan niiden perään. Hän on vain vauva jolle maailma on suuri ja vieras, ja johon vanhempien tehtävä on hänet kasvattaa.
 
Itse olen myös aina haaveillut tytöstä, joten ymmärrän kyllä pettymyksen jos poika onkin tulossa, varsinkin jos lapsi on jäämässä ainoaksi. Toki toisaalta sitten kun lapsi syntyy, en usko, että sillä sukupuolella on oikeasti mitään merkitystä! Esikoinen meillä on tyttö, mutta jos esikoinen olisikin poika, toivoisin varmasti entistä kovemmin tästä toisesta tyttöä ja jos toinenkin olisi poika, lähdettäisiin varmasti vielä yrittämään sitä kolmatta. :grin Nyt kun on jo yksi tyttö, ei ole oikeastaan edes toivetta kumpi sieltä tällä kertaa tulisi, molempi parempi! Toisaalta poika olisi ihana, niin olisi yksi kumpaakin, mutta toisaalta toinen tyttökin olisi yhtä ihana. :happy:

Huomenna on ultra, joten josko sen jälkeen tiedettäisiin kumpaa sieltä meille povataan. :)
 
Ultra takana, kaikki hyvin! Tai toinen munaisallas oli isompi kuin toinen mutta silti ihan normaalikokoinen, joten ei tarvinnut kutsua lääkäriä katsomaan. Kaikki muut rakenteet ok ja vastasivat viikkoja. Muistaakseni painoarvioksi sanoi 312g, mutta saatan muistaa väärinkin.

Ei siitä ultraruudusta kyllä maallikko voinut mitään sanoa sukupuolesta! Jäi mulle arvoitukseksi, vaikka en voinut olla tuijottamatta strategiselle alueelle. Ultran jälkeen poistuin huoneesta ja kätilö kertoi vaimolle kumpi tulee. Kieltämättä outo tunne kun toinen tietää ja minä en, mutta en halunnut viedä sitä päätöstä häneltä. Saa nähdä pitääkö mun päätös olla tietämättä loppuun asti.
 
Beisla aika jännä tilanne että vaimosi tietää ja sinä et. Osasitko lukea mitään hänen kasvoiltaan? Ja voikohan hän olla ostamatta jotain selkeästi pojan tai tytön vaatetta.

Ja pääasia että kaikki oli teilläkin hyvin.
 
Muska en ole kysellyt häneltä joten eipä ole ollut mistä yrittää lukea. Ja autossa sanoi että kannattaa edelleen neutraalia linjaa vaatteissa, joten eläinkuoseilla ja neutraaleilla väreillä mennään. Meneehän ne ultraveikkaukset pieleen joskus.

Se piti vielä sanoa, että en edes ikinä ole haaveillut prinsessamekkojen pukemisesta tai pikkutytön nätiksi laittamisesta, silti vaan toivon tyttöä.
 
Mulla huomenna ultra.
Tiedetään jo NIPT testin tuloksella että varma tyttö tulee. Silti vähän jännittää.

Mä olin silloin testituloksen tultua kyllä vähän pettynyt.
Olin toivonut poikaa, koska tämä on mieheni ainoa biologinen lapsi ja hänen sisaruksillaan on tyttöjä.
Tiedän myös hänen toivoneen poikaa mutta sanoo olevansa onnellinen että hän saa lapsen, sekään kun ei ollut näin iän puolesta itsestään selvää.
Lisäksi koko alkuraskauden ajan mulla oli ollut vahva poikaolo. Oli vaikea tottua ajatukseen että siellä onkin tyttö. Vaikka viikkoja ei ollut vielä montaa.
Nyt toki olen jo tottunut tyttöajatukseen.

Toisaalta muistan aiemmassa raskaudessa toivoneeni aikanaan tyttöä ja olin ultra jälkeen hirmu pettynyt poikalupauksesta, mutta kun se vastasyntynyt makasi rinnallani, en edes muistanut että olisin halunnut tuon olevan tyttö. Se oli syntymän jälkeen jotenkin merkityksetöntä. Sitä vaan laskee varpaita ja sormia ja on onnellinen että se pieni on elossa ja tässä, nyt.
On vaan hirvittävä suojelunhalu ja rakkaus sitä pientä kohtaan.
 
Hiukan aiheen ohi, mutta meillä minun äitini sanoi tuosta sukupuolen tietämisestä heti kun kerrottiin raskaudesta, että ei halua tietää etukäteen. Mutta pari viikkoa myöhemmin pyörsi päätöksensä ja pyysi vihjaamaan, että tietää ostaako hameita vai housuja. :) No, päätin sitten eilen, että kun raskaudesta kerrottiin valkoisilla pienillä neuletossuilla joissa oli valkoiset silkkinauhat, niin lähetän hänelle postissa (ei asuta ihan lähekkäin) sitten siniset tai vaaleanpunaiset silkkinauhat niitä tossuja varten, päätelköön sitten siitä :) Vaikka en kyllä tiedä maltanko pitää salaisuutena siihen asti, että posti kulkee perille asti. :rolleyes:
 
Ultrassa käyty.
Tyttösellä kaikki hyvin.
Istukka takaseinällä mutta aika alhaalla. Joten joudutaan 10vk kuluttua kontrolliin, onko istukka noussut.
Mä vakuuttelen itselleni että kyllä se nousee!
En haluaisi enään tästä neljännestä leikkuriin joutua. Helpommalla pääsee jos saa synnyttää alateitse.
 
Takaisin
Top