Ultrakuulumiset

Noniin, ru takana täälläkin vihdoin. Kaikki hyvin ja poika tulossa.
Kamalaa sanoa, mutta olen niin pettynyt etten tiedä miten olisin. Ultran jälkeen rupesin itkemään. Olin niin toiveikas ja varma että se on tyttö. Tytölle on ollut nimikin valmiina jo 10 vuotta, ja mulla oli niin suuret haaveet tyttöön liittyen.

Tyhmää olla näin pettynyt tällaiseen asiaan, kun monilla on ihan oikeitakin huolia, mutta on kyllä todella paljon sulateltavaa tässä uutisessa. En edes arvannut että pettyisin näin.
 
Lokakuu, ei noita tunteita voi oikein ennakoida. Ja minusta on hyvä, että tiedostat olevasi pettynyt, jotta voit käsitellä asiaa pikkuhiljaa. Onneksi Ru on jo puolessavälissä, joten on paljon aikaa käsitellä pettymystä, ja se voi vielä iloksi muuttua.. Tsemppiä! <3
 
Lokakuu, kuten jo aiemmin Swanille kirjoittelin -ole pettynyt, ole hämmentynyt ole juuri sitä miltä tällähetkellä tuntuu. Aikaa on, joten pyörittelet uutista ihan rauhassa ja haluamallasi tavalla. Kunhan muistaa jossain välissä palata siihen hetkeen, missä on ihanaa olla tuleva äiti..
 
Lokakuu, kun odotin esikoistani olin jostain syystä omasta päästäni keksinyt että odotan tyttöä. Kun sitten rakenneultrassa paljastui että kaikki on hyvin mutta tulossa onkin poika niin menin vähäksi aikaa ihan sijoiltani. Olin kyllä koko ajan hirmuisen onnellinen vauvasta sukupuolesta riippumatta mutta järkytyin silti aluksi koska oma mielikuva oli ollut niin vahva.

Tuli aivan naurettavia ajatuksia päähän kuten "miten ikinä pärjään pojan kanssa" tai "en osaa olla pojan kanssa" jne. Koko automatkan ultrasta kotiin marmatin miehelle mitä tämä nyt tarkoittaa ja luettelin salamannopeasti kaikki ne harrastukset joita en sitten IKINÄ anna poikani harrastaa. Ja mopoa ja mönkijää ei sitten IKINÄ tule jne.:eek:

Ei mennyt kuitenkaan pitkään kun jo totuin ajatukseen ja lopuksi tykkäsin ajatuksesta. Monet sanoivat että pojan kanssa on teini-ikäkin helpompi. Mutta saapa nähdä. Sain ihanan pojan jota ilman en voisi enää kuvitella elämääni ja olen hänestä ikuisesti kiitollinen. Nyt on jo toinen saman merkkinen tulossa. Ainoa asia joka sukupuoliasiassa vähän harmittaa on että tytöille on kaupoissa niin paljon kauniimpia vaatteita. Jos ei halua paidan rintamukseen monsteria tai traktoria niin astetta enemmän saa vaivaa nähdä. Mutta sehän ei ole oikeasti edes tärkeää.

En tiedä tilanteestanne mitään mutta voihan olla että jonain päivänä poika jota nyt odotat saa olla pikkuisen tyttövauvan ylpeä isoveli! Ja mikä tärkeintä vauvalla oli kaikki hyvin! Tsemppiä, toivottavasti olosi paranee pian!:happy:
 
Mä en osaa ollenkaan kuvitella itseäni pojan äitinä. Vauva-aikana kyllä, mutta sen jälkeen en. Enkä näe että pystyisin muodostamaan samanlaista tunnesidettä poikaan kun tyttöön. Toivottavasti olen väärässä.

Onneksi mies oli innoissaan poikauutisesta. :)
Mua on koko päivän harmittanut pojan suhteen ihan kaikki. Poikien harrastukset, lelut, vaatteet, sisustus...
 
Lokakuu, ei sun tarvitse osata kuvitella mitään. Susta tulee pojan äiti, ja sit sä vaan oot sitä. Ihan yksinkertaista, älä hätäile. :) Poikia on monenlaisia, kuten harrastuksiakin. Ei se sukupuoli niitä määrittele, vaan lapsen kiinnostus. Kyllä sä vielä innostut, ennemmin tai myöhemmin.
 
Ru oli eilen ja kaikki hyvin. Poika tulossa :Heartblue

Niin kuin pari muutakin on täällä kirjoittanut niin olen minäkin vähän hämmentynyt tästä poika-uutisesta. Meillä on esikoinen tyttö, jota odottaessa olin aivan varma, että poika tulee ja varmuus sukupuoleen saatiin vasta kun vauva syntyi. Nyt on raskaus sujunut hyvin samalla kaavalla kaikkine vaivoineen ym. (paitsi paino noussut nopeampaa) joten olin aivan varma, että meille syntyy toinen pieni prinsessa enkä vain osaa enää kuvitella, että meille olisi tulossa poika. Kun päässä on joku tietty ajatus niin sitä on hankala kumota.
Olen kuitenkin onnellinen, että kaikki on hyvin ja tottakai poikakin on aivan yhtä rakas, ihana ja toivottukkin, kestää vain hetken sulatella tätä asiaa ja kyllä mä jo mielessäni ostelen pieniä sinisiä vaatteita.:Heartblue
 
Töissä taistelen aina tuulimyllyä vastaan: Ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä, on vain värejä - ei ole olemassa tyttöjen ja poikien leikkejä, on vain leikkejä - ei ole olemassa tyttöjen ja poikien lajeja, on vain lajeja. Ei ole olemassa tyttöjen ja poikien leluja, on vain leluja. Tämä on tietysti yhtä kärjistettyä kuin ajatus jota vastaan taistelen, enkä fanaattisesti ajattele, että kaikki maailmassa pitäisi olla sukupuolineutraalia -jo fysiikka tulee tietyissä asioissa vastaan ja hyvä niin, on mukavaa että ollaan siinäkin mielessä erilaisia. Mutta avoin mieli, aikuisen mieli, joka uskaltaa ja ymmärtää tarjota kaikille kaikkea: riehua, rakkautta, syliä, menoa, rauhaa, mopoja, nukkeja, tukea, rajoja, hellyyttä ja aikaansa lapsen luonteen mukaan -ei sukupuolen- ei voi kai mennä kovin väärään vipuun...

Sori, ei yhtään kuulu tämä omituinen sepustus tähän ketjuun..mutta..
 
Meille koko raskaus tuli yllärinä, mutta melko nopeasti sitä on aivot ja tunteet kääntyneet hämmennyksestä iloon ja onneen. Ja alyn perin jopa negatiivisesti suhtautuneet isosiskot (8&11v) ovat nykyään ihan innoissaan vauvasta. Uskoisin, että teilläkin sukupuolesta hämmentyneillä fiilikset tulee vielä muuttumaan. Onneksi luonto on järjestänyt meille sopeutumisaikaa.
 
Olen täysin samiulla linjoilla Kyfi1273830 kanssa, mutta päiväkodissa pari hoitajaa ja yks opettaja on vahvasti eri mieltä.

Mun pojalla on pitkät hiukset. Hänen lempivärinsä on punainen, lempiohjelmat on Lego ninjago sekä Anniina Balleriina. Hän pitää auto- ja nukkeleikeistä, pukeutuu mielellään turtlesiksi ja prinsessaksi. Hän tykkää kiipeillä, taistella ja meikata. Minun täydellinen pieni poikani. :Heartbigred

Ja RU:n jälkeen olin hetken pettynyt, etten odottanutkaan tyttöä.
 
Lokakuu16 nyt voi olla vielä hankalaa asennoitua siihen että on lokakuun jälkeen pojan/tytön äiti, varsinkin jos on ollut itsellä vahva epäilys toisesta sukupuolesta. Mutta usko pois, kun se vauva on siinä sylissä ja pääset seuraamaan kuinka nopeasti hän kasvaa ja kehittyy sillä sukupuolella ei ole merkitystä. Ja sitä aikaa vauva - ajan jälkeen ei vielä kannata miettiä, sillä se ensimmäinen vuosi on pitkä mutta samalla lyhyt eikä tulevaisuutta voi ennustaa. Tunnesiteet ja kaikki muu muodostuu siinä ensimmäisen vuoden aikana vuorovaikutuksessa sen oman vauvan kanssa, ja myöhemmin kasvaa ja lujittuu. Eikä kannata asennoitua siihen että on poikien ja tyttöjen lajeja, leluja jne kun niin ei ole. Poika voi yhtä hyvin harrastaa ratsastusta/balettia kuin tyttö jääkiekkoa/ralliautoilua, tai poika voi kulkea pinkissä paidassa ja tyttö sinisessä.
 
Onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Connie mulla vähän sama fiilis, että hassua kun yleensä oon tullut jälkijunassa. Mulla on ru jo huomenna, 19+5. En tiedä onko kellään muulla täällä jo viikolla 19?

Lokakuu voimia. Mäkin toivoisin tyttöä mutta en halua tietää sukupuolta ultrassa. Oon samaa mieltä jonkun kyfeistä kanssa että ei ole vain yhden sukupuolen harrastuksia tms.
 
Tsemppiä lokakuu ja swahn ja muut sukupuoliasian kanssa “yllättyneille” :Heartred

Musta on niin mukava, että tämäkin asia uskalletaan nostaa esiin.

Mua melkein nolottaa kirjoittaa asiasta, saati myöntää ääneen. Mä en vielä tiedä meidän vauvan sukupuolta, mutta olen asennoitunut tyttöön (vanhemmat lapset on myös tyttöjä), nimetkin on tytölle. Olen oikeasti nähnyt ihan painajaisia, että vauva onkin poika...
Tottakai tiedän, että poika olisi aivan yhtä ihana ja rakas, en epäile sitä yhtään. Mutta jotenkin silti toivon tyttöä.
Lähes kaikki sanovat, että nyt varmaan toivon poikaa, kun on jo kaksi tyttöä. Ei se niin mene, ärsyttävää tuollainen ajattelu.
Mutta haluan kyllä tietää sukupuolen etukäteen, ja sitten odottaa joko tyttöä tai poikaa :)
 
Beisla, meillä oli ru 19+6. Päivä sinne tai tänne :) Ja tsemppiä teille ultraan, toivottavasti kaikki menee mainiosti - ja tottakai menee.

Tuo sukupuoliasia on iso ja tärkeä. Mäkin ehkä olin henkisesti vähän valmistautuneempi tyttölupaukseen, ja sitten kun ultrassa paljastuikin poika, hetki meni tajutessa asia. Nyt olen jo ikionnellinen siitä, että meille tulee ihana pieni poika! ❤️

Vanhemmistahan se on kiinni, millainen tyyppi lapsesta kasvaa - ja toki myös lapsen persoonasta. Ei pojasta täydy tulla jääkiekkotreeneissä 7 kertaa viikossa käyvä ja ainoastaan autoilla leikkivä, monsterivaatteisiin pukeutuva tyyppi - ihan yhtä lailla kuin tytöstäkään heppahullu prinsessa.

Meillä vuosien lapsettomuus, tuskainen raskauden yrittäminen, kaveripiirin jatkuva (helposti) sikiäminen ja omat lapsettomuushoidot on vielä niin tuoreessa muistissa, että ennen kaikkea mä olen ikionnellinen ja kiitollinen, että meille ylipäänsä suodaan mahdollisuus ja etuoikeus tulla lapsen vanhemmiksi, saada oma lapsi. Omaa taustaani vasten peilaten sukupuolen miettiminen tuntuu melko mitättömältä asialta.

Ja korostan tietysti, että oikeus tunteisiin on jokaisella! Onhan se ihan mieletön mullistus tulla vanhemmaksi, ekaa kertaa tai uudelleen. :)
 
Meillä oli tänään r-ultra ja kaikki kunnossa. Sukupuolta ei ultraaja nähnyt. Jalat ristissä ja napanuora jalkojen välissä. Mies pettynyt kun olisi halunnut nähdä ja minä taas tyytyväinen.

Mulla kolme tyttöä ja se että olisi poika tuntuis varmaan oudolta ihan aluksi. Mutta miehen puolesta toivon poikaa ja varmasti pian tottuisinkin ajatukseen...
 
Mä en missään nimessä ole tunkemassa lasta mihinkään tietyn sukupuolen muottiin. Voisin kuitenkin kuvitella että herättäisi kanssaihmisissä vähän ihmetystä, jos esim. pukisin pojan vaahtokarkin näköiseksi pinkkeihin hörhelöihin... :D Tai antaisin sille sen nimen, joka oli tytölle valmiiksi valittuna.

Lähipiirin lapsia seuranneena näyttää siltä, että oman mielenkiintonsa johdosta tytöt tuppaa leikkimään barbeilla ja pehmoeläimillä, kun taas pojat autoilla ja aseilla, tytöt harrastaa tanssia ja pojat jalkapalloa, jne., ja mulle tuntuu tosi vieraalta noi poikien touhut.

Meilläkään ei lapsi tullut itsestään, mutta näköjään silti sukupuolella oli väliä enemmän kuin itsekään tajusin.
Huono omatuntohan tästä on, mutta minkäs teet. Koville ottaa, että nyt en saa koskaan sitä tyttöä jonka aina halusin, koska tämä tulee olemaan meidän ainoa lapsi.
 
Muokattu viimeksi:
Rakenneultrassa vk 20+2. Kätilö kertoi ihan kaiken pikkuaivoja myöten. Kaikki osat kunnossa ja omilla paikoillaan. Edellisessä kuvassa näkynyt hematoomakin vuotanut pois. Painoarvio 330g. Sukupuolta kysyin, johon kätilö totesi, että etkö nähnyt, kun niin auliisti esitteli moneen kertaan. Hoikka poika siellä kasvaa. Koko ajan olen ajatellut, että on poika, mutta silti salaa haaveillut prinsessamekoista. Kaappiin kerääntyneet vaatteetkin käyvät paremmin pojalle ja tekonimi on pojan nimi, mutta oikea nimi meillä oli päätettynä tytölle. Poikien maailma on itselle niin vieras, mutta kaikkeen tottuu ja oppii. Kotiin sitten kirpparin kautta, jossa totesin, että onneksi ei tule tyttö, kun muuten olisi voinut lähteä mopo käsistä kaikkien mekkojen ja ihanuuksien kanssa. Täytyy vaan käydä usein katsomassa tarjontaa, niin kyllä pojallekin löytyy kivoja vaatteita.
Huonoja kuvia saatiin 3kpl, mutta mitäpä noista kuvista.
 
Pakko tähän sukupuolikeskusteluun vielä lisätä, kun miehen kanssa nimiä pohtiessa kysyin, että mitäs jos se ei olekaan tyttö (löydetään vain tytön nimiä). Mies totesi vaan peruspositiivisesti, että ”kyllä se sieltä ajallaan tulee”. Ja tämän vauvan on todellakin tarkoitus olla meidän viimeinen, tarkoitus on laittaa piuhat kiinni sektion yhteydessä. Kysyinkin, etteihän sen mieli vaan ole muuttumassa lapsiluvun suhteen :woot:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top