Meillä oli perjantaina rakenneultra, vaikka yksinhän sinne jouduin.. Mies sai sit kostoksi vaan letkan epämääräisiä varvaskuvia ja panttasin iltaan asti tietoa sukupuolesta.

Kaikki oikein hyvin ja normaalisti, jotenkin uskomatonta jos toinen ihan terve ja normaali lapsi.. Ts kun lähipiirissä on viimeaikoina ollu keskenmenoja ja lapsikuolemia ja kaiken maailman sairauksia tai kehityshäiriöitä; Sitä ei todellakaan pidä enää itsestäänselvyytenä, että kaikki menis mallikkaasti.

Tässä vaiheessa kumminkin kaikki niinku pitää, pari pv kasvussa edellä, ei vaikuta mihinkään.
Sintti on nyt 21+2, 400 gr, itsepäinen ja liikkuvainen ja (jännitystä nostattavaa rummutusta..) t-y-t-t-ö!




Eli isosiskon ja äidin (ja oikeestaan kuulemma isienkin) toive toteutuu.


En olis varmaan osannu kuvitellakaan, että se vois olla poika..
Nyt teen jo miestä hulluksi nimiehdotuksillani.. Se ei oo vielä yhtään tässä mukana.

Onneks on aikaa..
Tsemppiä kaikille, peukutuksia ja/tai syrämmiä omille kuulumisellenne!