Oulun terveystalolla olin. Oma asuinkuntani ostaa palvelun heiltä.
ultra
- Ketjun aloittaja äippä2015
- Aloituspäivämäärä
Anskimanski
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi vitsi toi nipt kuulostaa kyllä hyvälle! Tai siis niin hyvälle ku se nyt tässä tilanteessa voi kuulostaa :D mä oon vaan jotenki hirveen luottavainen tän asian kans. Uskon että tuolla mahassa on kaikki hyvin, ultrassa kaikki näytti niin hyvältä eikä niskaturvotustakaan ollut oikein nimeksikään. Kuulemma noista veriseuloista tulee paljon "vääriä hälytyksiä..." mutta eihän sitä tiedä. Koitan nyt vaan olla rennosti ja ressaamatta. :)
Mä en ees halunnu noita seuloja, niskaturvotus mitataan ultrassa kyllä. Jotenkin just ton takia, että sieltä saattaa tulla riskilukuja, jotka sit osottautuuki ihan turhaks ja sit ehtii olla pitkään niin kovin huolissaan ihan suotta. Olen kuullu juttuja, että ollaan oltu lähes varmoja kehitysvammasta, mutta kuitenkin ihan terve vauva syntynyt. Otamme siis vastaan mitä suodaan, koitetaan olla etukäteen murehtimatta ja ressaamatta. :) <3
Korppunen
Satasella mukana keskusteluissa
Täällä mietitään kovasti osallistutaanko seulontoihin vai ei. Jotenkin aiemmin pidin itsestään selvänä, että kaikki seulonnat vain läpi mitä annetaan. Nyt sitten hirvittää jos niissä paljastuukin jotain vakavaa. Miten sitten osaisi päättää mitä tekee. Omalla kohdalla vaikuttaa sekin, että olen ollut vaikeavammaisten parissa töissä pitkään. Toisaalta harvoinhan noissa mitään vakavaa ilmenee.. mutta.. onneksi on vielä 2vk aikaa np-ultraan. Ehtii tässä vielä miettiä.
Merivesiväri
Kommentoinnin ninja
Mä en oo oikeastaan ikinä ollut tekemisissä vammaisten kanssa. Siks ajatus vammaisesta lapsesta on jotenkin pelottava :/ Toki sitäkin varmasti rakastaisi ihan kun tervettä lasta, mutten tiiä, miten osaisin elää vammaisen lapsen kanssa.
Mariianen
Puuhakas puhuja
Me osallistuttiin seuloihin, vaikka niiden tulos ei vaikuta lapsen pitämiseen meidän kohdalla millään tavalla. Toki jos jotain tosi tosi vakavaa löydettäisiin ja olisi mahdollista, ettei vauva synny elävänä, niin saatettaisiin miettiä tilannetta. Mutta meillä esim. Down ei olisi syy keskeyttää raskautta. Lapsi olisi silti yhtä haluttu ja toivottu.
Haluttiin seulat siksi, että jos jotain paljastuisikin, osattaisiin siihen alkaa valmistautumaan ajoissa. Hakea vertaistukea ja ottaa selvää Kelan hommista jne. Ettei kaikki sitte tulis rysäyksenä päälle vauvan synnyttyä.
Mun ei ole nyt tarkoitus pelotella tällä seuraavalla jutulla ketään. Mutta tiedän tapauksen tuttava piirissä, jossa esikoisen erityisyyden takia äiti oli käynyt kaikki mahdolliset seulat ja tutkimukset, tarkempaa rakenneultraa myöten ja kaikki sanoi, että terve lapsi tulossa. Lapsen synnyttyä, kun äiti hänet rinnalleen sai, huomasi äiti, että lapsella on Down-syndrooma.
Tämän jutun takia minä en noihin seuloihinkaan luota täysin 100% varmuudella, vaan uskon että lapsi on terve, kun sen terveenä syliini saan. :)
Näitä tapauksia on kyllä varmasti tosi tosi harvassa, ettei mitään hälyytyävää huomata :)
Mua hirvittää ajatus VAIKEASTI vammaisesta lapsesta. Mä en usko, että voisin koskaan tarjota lapselle tarpeeksi. Enkä tiedä voisiko hän koskaan tuntea itseään oikeasti onnelliseksi, kun jää niin paljosta paitsi muihin verrattuna. Ja kauhistuttaa se, mitä vaikeavammaisuus tekisi omalle elämälleni, parisuhteelle, jaksamiselle, perheen muille lapsille, omalle ajalle... Katsoin just dokumentin vaikeasti vammaisen perheestä. Kyllä se vaan oli kurja katsoa perheen elämää. Vaikka monet perheet hienosti pärjää positiivisuudella ja läheisten avulla ja pystyy kääntämään vaikeavammaisuuden vahvuudeksi, en vaan itseäni pysty kuvittelemaan tuohon osaan...
Olen tehnyt työtä joskus kehitysvammaisten parissa. Täytyy sanoa, että keskivaikeasti vammaiset (osaavat jonkin verran tai paljonkin itse, mutta tarvitsevat jatkuvaa apua ja ohjausta) ovat todella herttaisia -vähän kuin lapsia. He ovat todella vilpittömiä ja heidän kanssaan uskaltaa todella olla oma itsensä. Sanotaan, että kehitysvammaiset, juuri tyypillisimmin down-ihmiset ovat kaikkein onnellisimpia ja tyytyväisimpiä itseensä. He osaavat nauttia elämästä, ovat ennakkoluulottomia ja innostuneita pienistäkin asioista, mutta toisaalta eivät aina täysin tiedosta olevansa "erilaisia" eivätkä ymmärrä maailman varjopuolia.
Miksi mulle ei oo neuvolassa kerrottu tosta NPT stä:O pelkästään puhuttu siitä lapsivesipunktiosta.. sitä en halua ku se keskenmeno riski mut toi NPT juttu ois kyl ehottomasti paras oman mielenrauhan takia koska viime maaliskuussa synnytin 18trisomia lapsen ja sain tietää vasta muutamaa päivää ennen et jokin on edes vialla ja samana iltana sain tiedon tosta 18trisomiasta ja seukki päivänä synnytin.. nyt en haluais että semmonen asia ainakaan jäisi huomaamatta.
Nää on kyllä vaikeita juttuja... Sit kun heitetään vielä sekin kehiin, että vaikka ultrat, seulat ja muut liputtaisi tervettä lasta ja sellaiseksi vastasyntynyt todettaisiinkin, on olemassa sairauksia jotka alkaa näkyä vasta myöhemmin... Mutta toki tämmöiset on luullakseni vielä harvinaisempia tapauksia, kuin että jotain löytyy jo raskausaikana...
Mikään ei oo varmaa, mutta onneksi yleensä rakenneultran jälkeen voi jo aika isosti huokasta :) Eikä toki kannattas murehtia etukäteen, jos mitään ei oo vielä todettu. Se vaan ku ei oo niin helppoo!
Ja me ei olla vielä pahemmin puhuttu miehen kanssa siitä mahiksesta, että mitä tehtäis jos lapsi todettaisiin kehitysvammaiseksi. Downissa menee mulla kans se raja, vaikeasti vammaisen kanssa en vaan usko pystyväni jaksamaan... Vähän oon joskus ite työskennelly eriasteisten vammaisten parissa ja on se vaan rankkaa hommaa
Onhan toki Downissakin eri asteita, toiset on lähes normaaleja hieman poikkeavaa ulkonäköä lukuun ottamatta, toisilla voi olla kovastikkin ongelmia terveyden kanssa.
Mikään ei oo varmaa, mutta onneksi yleensä rakenneultran jälkeen voi jo aika isosti huokasta :) Eikä toki kannattas murehtia etukäteen, jos mitään ei oo vielä todettu. Se vaan ku ei oo niin helppoo!
Ja me ei olla vielä pahemmin puhuttu miehen kanssa siitä mahiksesta, että mitä tehtäis jos lapsi todettaisiin kehitysvammaiseksi. Downissa menee mulla kans se raja, vaikeasti vammaisen kanssa en vaan usko pystyväni jaksamaan... Vähän oon joskus ite työskennelly eriasteisten vammaisten parissa ja on se vaan rankkaa hommaa
Onhan toki Downissakin eri asteita, toiset on lähes normaaleja hieman poikkeavaa ulkonäköä lukuun ottamatta, toisilla voi olla kovastikkin ongelmia terveyden kanssa.
Meillä oli tossa 18trisomiassa niin pahat et kuoli synnytykseen.. mutta ite silti luotan siihen et toista kertaa ei voi käydä niin et noin vakavat asiat jäisivät huomaamatta. Saan paremmat ultrat nyt tässä raskaudessa. Ja luotan siihen ettei enää kävis huono tuuri ja kaikki on hyvin. Voihan sitä aina muuta olla mut toista kertaa ei kyllä voi oikeasti mennä niin et noin vakavat vammaisuudet jäisi huomaamatta
Merivesiväri
Kommentoinnin ninja
Oon pahoillani Sinna ja Mamma96 Voitteko valistaa tyhmää, että mikä on trisomia18?
Voitteko valistaa tyhmää, että mikä on trisomia18?
Eli 18kromosomi parissa on 2 ja normaalisti niitä on 1 kromosomia. Nämä häiriöt tuossa kromosomi18 on yleensä sattumia niinkuin meillä se ei voi esimerkiksi periytyä seuraaville lapsille. Tuossa kuvassa vielä jotain tietoa :) Yleensä tuo havaitaan jo alkuraskaudessa mutta mulla ainakin kävi toisin.
