Mulla on voittajafiilis, ku luin tunnollisesti ties kuinka monta sivua tätä ketjua läpi (no tiskit oottaa koneessa ja pyykit toisessa, joten se voi hieman laimentaa tätä voittajafiilistä...)
Kotivalolle hirmusesti onnee ihanista ultrakuulumisista ja kuvista!
aBulle toivon vähintäänkin sitä virtsatulehdusta, jotta pääsisit kivuista eroon!
Jossain tuossa aiemmassa vaiheessa puhuitte keskenmenosta ja sen pelosta. Itekki oon tota asiaa paljon pyöritellyt ja hirvittää mitä keskiviikkona ultrassa vastaan tulee. Tosiasia kuitenkin se, että se mitä tulee, on vastaanotettava.
Tämä on minun viimeinen raskauteni päättyy se miten päättyykään. Aikanaan tein jo surutyötä niin paljon, kun seitsemän pitkää vuotta odotimme raskautumista turhaan. Ehkäpä en siksi ole osannut nauttia tästä raskaudesta, ennen kuin saan jonkinlaisen varmuuden. Olen ehkä ollut aika paljon liikenteellä asenteella: "Pessimisti ei pety." Kait se on jotain itsesuojelua. Jos en tätä lasta syliini saa, olen kuitenkin oppinut tässä raskaudesta paljon itsestäni, miehestäni, liitostamme ja tietenkin myös tämän hirmuisen foorumin voiman. Kiitos siitä teille!
Ylihuomiseen pidetään hullua jännityksessä ja sitten pääsen kurkkaamaan mahaani. Täytyy varata nessua mukaan, sille tulee varmasti käyttöä on "tuomio" mikä tahansa.