Iloisia uutisia idästä: np ultrassa käytiin päivällä, yksi vilkas toukka oikeassa paikassa, 5,8 cm pitkänä. Ja vilkkaalla tarkoitan semmoista ADHD-tapausta, oikeesti, se ei pysähtynyt sekunnikskaan!!! Alakautta aikamme kun seurailtiin kuperkeikkoja, lääkäri vaihtoi tekniikkaa. Kuvat ja mitat saatiinkin sit paremmin mahan päältä. Lohduttava asia siinä liikuskelussa on, että mulla istukka etuseinässä, ymmärtääkseni vähän vaimentaa iskuja, kun pikku sirkusakrobaattini voimat alkavat riittää mukiloimiseen. ;) Mitenkään kovin hellävaraiseksi en voi lääkäriä haukkua, painoi laitetta mahaa vasten niin, että sattui ja sisään lykkäsi toisen 'tikun' niin nopeesti, että ehdin vetäistä vaan henkeä kauhusta, "vatkasi" ympäriinsä hyvää kuvakulmaa etsiessä jne. Auts.. Mutta synnytykseen verrattuna varmasti hyttysenpistoja. Eikä oo tarkoitus pelottaa ketään! Kaikkiaan oli upea kokemus nähdä lapsensa riehumassa sen n 15 minuuttia (odottaen turhaan pysähtymistä), ois voinu pidempäänkin! En malta oottaa seuraavaa kertaa!