Tyttö- vai poikaolo?

Kumman veikkaat olevan tulossa?

  • Kaikki äänestäjät
    45
Ritariperhonen sanoi:
Nyt vähän erilainen viesti tähän ketjuun, mut ku liittyy aiheeseen ja haluaisin jakaa asian...

Oon huomannu viime aikoina, et olo on jotenki ahdistunu, kun mietin vauvan sukupuolta. On yllättäen noussu suru pintaan ajatellessa, et vauva voi olla poika. Oletan, et asia liittyy viime vuonna menettämäämme kohtuun kuolleeseen tyttövauvaan. Mielestäni kyllä silloin käsittelin asian perusteellisesti, myös ammattilaisen kans.

Nyt tuntuu, et mikäli vauva on poika, joudun käsittelemään sen surun ja menetyksen uudelleen... On kuin joutuisin lopullisesti luopumaan siitä tytöstä, siitä lapsesta. Ei auta, vaikka järjellä tiedän, et vaikka nyt odottaisin tyttöä, ei se kuitenkaan olisi se sama lapsi. Tiedän myös, et sukupuoli on ollu jo alusta asti "määrättynä" vauvan geeneissä. Kyse on vain siitä, ettei kukaan sitä vielä tiedä.

Kävin asiasta keskustelemassa ja läpikäymäni tunteet ovat kuulemma normaaleja, mut tieto siitäkään ei ole vähentänyt ahdistusta. Päin vastoin olo tuntuu huononevan sitä mukaan, kun aika varhaiseen rakenneultraan (25.7.) lähenee. Toivottavasti asia silloin selviää, jotta pääsen sitä käsittelemään. En epäile yhtään, etten rakastaisi omaa poikaani yhtä paljon kuin tyttöäni. Silti kovasti pelottaa ja ahdistaa, kun en millään jaksaisi kokea uudelleen sellaista surua kuin viime vuonna:sad001.
Click to expand...

Palailen omaan viestiini:).
Meillä siis varmistui pari vkoa sitten ultrassa, et odotamme tällä kertaa poikaa, kuten "pelkäsin". Muutama vko ennen ultraa alkoi valtava suru viime vuonna kohtuun kuollutta tyttövauvaa kohtaan. En oikein ymmärtänyt, miksi olen niin ahdustunut asiasta. Tuntui, että tyttö on lopullisesti menetetty.

Suru siirtyi nopeasti syrjään ultran jälkeen. Tuntui, että olin jo viikkojen kuluessa käynyt sen läpi. Itse koen, että ultra varmisti asian, jonka keho jo tiesi. Nyt totutellaan ajatukseen pienestä pojasta, tutustutaan pikku hiljaa liikkeiden myötä uuteen tulokkaaseen:Heartred.

Itselläni on vahvistunut tunne siitä, että äidin ja hänen kantamansa lapsen välillä on paljon tiedostamatonta yhteyttä. Myös siksi olen iloinen, että minä voin (eikä mies) kantaa meidän lapsen, vaikkei raskaus todellakaan aina mitään herkkua ole:rolleyes:.
 
Mä nostan täältä tän vanhan keskustelun... Onko muita ruvennu epäilyttään ultran veikkaus sukupuolesta? Mua ei siis varsinaisesti oo, oon edelleen sen 99% varma siitä, että tyttö on tulossa. Mies on vaan lukion biologian pohjalta aatellu, että veriryhmän perusteella poika olis todennäkösempi. Sen lisäksi neuvolassa tänään, kun oltiin kuunneltu sydänäänet neuvolatäti kysy, kumpaa meille on lupailtu. Vastasin sitten, että tyttöä, mihin neuvolatäti tuumas hetken hiljaisuuden jälkeen "nehän on aina arvioita, että sieltä voi tulla jotain muutakin!" Miehen äiti on kans miettiny, että jos tulee sittenkin poika...
Mä silti luotan eniten tohon ultraan. Etenkin kun se oli aika selkee kulma ja ultraava kätilökin sano, että se uskaltais sanoa 99,9% varmuudella meidän odottavan tyttöä. Ei se mikään maailmanloppu oo, jos sieltä tuleekin poika, mutta mä alan kypsymään tähän ihmisten spekulointiin :whacky011
 
Me ei tiedetä kumpi tulee. Vatsa mulla on kuin esikoisesta ja muutenkin näyttää täysin ns poikavatsalta.
Mutta. Kaikki raskausvaivat ja oireet tms viittaa tyttöön..

Mun siskolla on kaksi identtistä raskautta mahoineen takana, ja toinen on tyttö, toinen poika.

Jännä nähdä tuleeko meille tyttö vai poika.
 
Meillä on kasvukontrollien vuoksi ultrattu monta kertaa nyt rv 28-32 ja joka kerta on selkeä tyttö näkynyt, että minä ainakin olen varma:grin
 
Pieni epäilys on herännyt että mitä jos ei olekkaan poika. Itse kun en niitä vehkeitä kerennyt rakenneultrassa näkemään, kun en tajunnut sanomatta katsoa juuri sillä hetkellä. Ultraaja ei siis maininnut että katsoo sukupuolta just sillä hetkellä. Mies kyllä sano nähneensä ihan selkeet vehkeet, mutta itteltä meni ihan ohi enkä jännitystäni sitten osannut pyytää näyttämään uudestaan kun oli vähän jäyhee koko ultraaja :/
Ei siis haittais todellakaan vaikka tyttökin olisi, mutta vahvasti asennoiduttu poikaan niin aika yllätys olisi :)
 
Mua epäilytti ennen 4d ultraa että mitäs jos onkin poika vaikka rakenneultrasta on oikein kuva muistona tytön häpyluista, mut 4d ultrassa sano näkevänsä selvät häpyhuulet että tyttöveikkaus pysyy :)
 
Meilläkin rakenneultrassa kätilö sanoi, että 99% prosentin tarkkuudella hänen mielestään tyttö tulossa. Pikkuinen olikin siellä masussa jalat levällään ja nähtiin alapää selkeästi, eikä siellä mitään ulokkeita ollut. Kaksi kertaa tsekkasi. Mut mulle on iskostunut päähän ajatus, että tyttölupaus on aina epävarma ja et pienellä todennäköisyydellä meidän vauva saattaa olla poika. :joyful:

Toivon kyllä tosissaan, että kätilö oli oikeassa ja et omat olot myös: mulla on alusta asti ollut tyttöolo. Saattas tulla pienenä järkytyksenäkin jopa, jos oiskin poika, koska ollaan niin asennoiduttu tyttöön. :hilarious:Loppujen lopuksi sillähän ei ole mitään väliä kumpi tulee - yhtä rakas ja ihana lapsi on tietenkin. :dummy1::dummy: Mutta meidän lapsi mm. pukeutuu alussa vaaleanpunaisen sävyisiin vaatteisiin - oli tyttö tai poika. :p

En kyllä millään malttais odottaa, että näkisin oman pienokaisemme. :Heartred Muutama viikko vielä niin sitten, ja aikahan menee onneks ihan tosi nopeesti! :love017
 
Vaaleanpunainen/vaalea roosa on ollut tänä vuonna mun lemppariväri mm. sisustuksessa, nii musta oli hauskaa kuulla, että meille tulee tyttö. Saa luvan kanssa ripotella vähän vaaleanpunaista enemmänkin kotiin. Haha. Ihan kun muuten ei sais tai vois. :p Ja ostaa ihania vaaleanpunaisia vaatteita valkoisten ja harmaiden sävyjen lisäksi vauvalle (toki muitakin värejä on). Tiiän et saattaa kuulostaa aika stereotyyppiseltä, että tytölle vaaleanpunaista, mutta vaaleanpunainen on vaan nyt omasta mielestä niin kiva sävy ja oon innoissani. Pienet on ilot mulla! :joyful:
 
Sinikka mulla sama ja oon alkanu itellekin ostaa enemmän vaaleanpunaista ja ihastun kaikkeen roosaan ♡♡

Joskus vielä aikaisemmin ajattelin että en kyllä ole sit sellainen joka pukee tytön vaan vaaleanpunaiseen ja tässä sitä nyt ollaan. ;) no kyllä tuolta toki vähän muunkin värisiä vaatteita löytyy kaapista :D
 
Mä en ihan hirveästi ole vaaleanpunaisen ystävä, mutta mein pikkumies saa kyllä nimiäislahjaksi pentikin vaaleanpunaisen pupun. Se väri vaan jotenkin kuuluu siihen.
 
Mulle järkättiin aivan ihanat vauvakutsut yllärinä toissa viikonloppuna ja mulle jäi ihania vaaleanpunasävyisiä koristeita enkä oo kaikkia raaskinut pois ottaa! Niitä riippuu nyt mm. olkkarin verhotangoissa ja ne tuo kivasti väriä ja ilmettä haalean roosan väristen tyynyjen lisäksi muuten niin harmoniseen värimaailmaan. :Heartpink
I like. :p
 
Mulla ei oo nii kiihkeitä ajatuksia suuntaan tai toiseen vaaleanpunaisen kanssa. Meidän tytöllä on kyllä ihan kaikenlaisia. Ja itseasiassa haalarit on aina poikien. Tykkään yksivärisistä esim. tummansinisestä väristä haalarissa ja siihen voi sit vetää vaikka pinkkiä pipoa tms.
Ja nyt kun syntyy poika ni menis aika kivasti kiertoon vaatteet! Esikoinen kun syntyi tammikuussa niin siten nämä käyttää varmaan suht samaa kokoa samassa kaudessa.

Muuten huom; vaaleanpunainen, valkoinen, ihan vaalea harmaa tms ei kyllä käy minun mielestä enää itse liikkuvalle ainakaan alaosassa ulkovaatteessa. On nääs näissä märissä keleissä hetkessä aivan kamalan näköiset kuteet muuten. Tuntuu, että punainenkin on liian herkkä väri.
Ainii ja sit kun en itse ymmärrä sen päälle, että ois surkeat pihavaatteet ja erikseen ”paremmat vaatteet”. Niin että meillä ei ole erikseen mitään rymyvaatteita
 
Meilläkin on tytöllä nyt ollu molempina talvina tummansininen (mun lempiväri) toppis jossa on vaaleanpunasella tähtiä tai kukkiq. Ja sekä mun miehelle että isälle on vanhemmat papat kehuneet kuinka on komea poika! :D Mutta joo se ihana hempeän vaal.punanen ei kauaa ole sen värinen kun lähtee ite liikkumaan.
 
Meillä on kyllä kans toppahaalari tummansininen ja kevättä varten vaaleensininen ohuempi haalari. Mutta sisävaatteissa taas vaaleenpunasta ja pinkkiä sekä asusteissa :D
 
Mites nuo asusteet joista Diann puhui? Miä en oo tytölle laittanut missään vaiheessa pantoja päähän tai vastaavaa. Isänpäivänä ja yksissä häissä tytöllä oli hopeinen pieni kaulakoru, mutta muuten ei oo koruja tai mitään. Hiuksiakaan ei oo kauheesti tähän asti ollut :D
 
Mäkin oikeestaan enemmän tarkoitan pipoja ja hanskoja ja tällasia :D meillä ei ole vauvalle pantoja tms sisäasusteita mutta tukkaa on meidän suvun vauvoilla ollut runsaasti :) ehkä sitten kun tyttö vähän isompi niin vois kokeilla. En ole kyllä itsekään koru/pantaihmisiä niin en tiedä osaanko lapsellakaan käyttää :)
 
Joo en mäkään hankkis mitään vaaleita sävyjä ulkohaalareihin ja esim hanskoihin! Ja tumman kanssa sa kivasti yhdisteltyä noita hempeämpiä sävyjä kun haluaa.:happy:
 
Onhan nuo ”koriste”- asusteet ihan kiva juttu, mutta todellisuus meillä ainakin ihan toista. Jo puolen vuoden iän jälkeen on lähtenyt kyllä ponnaritkin päästä. En ehkä hordais kaappeja täyteen pantoja ja muuta :D :D
 
Meilläkin alkanu tytöillä pysymään pinnit ja ponnarit yms. päässä vasta parivuotiaina ja siitä ylöspäin vaikka hiusta on paljon ollut syntymästä asti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top