Tyttö vai poika?

Tyttö vai poika?

  • Tyttö

    Äänet: 26 36.6%

  • Poika

    Äänet: 28 39.4%

  • Kaksi tyttöä

    Äänet: 0 0.0%

  • Kaksi poikaa

    Äänet: 0 0.0%

  • Tyttö ja poika

    Äänet: 0 0.0%

  • En tiedä/en halua selvittää/en halua kertoa

    Äänet: 17 23.9%
  • Kaikki äänestäjät
    71
Huomen aamulla ysiltä on ultra. Tää viiminen eli seitsemäs lapsi on täys yllätys ja mua pelottaa niin et itkettää.
Mulla on huono omatunto siitä että toivon niin kovin sitä tyttöä. Siks kai otin hiukan nokkiini tästä "hälystä" =D
Vaikka hyvähän se on aina välillä kyseenalaistaa omat motiivit =)
En ollutkaan ymmärtänyt miten paljon tosiaan toivon sitä tyttöä. Sit mietin että miten pahalta mun pojista tuntuu jos ne saa tietää :O
Itse asiassa puhuin mun toisiks vanhimman kanssa kun kävi kotona nyt viikonloppuna ja kyselin asiasta hiukan. Hän kuulemma ihan ymmärtää että haluan sen tytönkin:love017 on mulla ihanat pojat :Heartpink
Ne on nää raskaushormoonit mikä sen tekee että miettii liikaa kaikkea.
Jos joku mun kaveri toivois jonmpaa kumpaa sukupuolta niin en todellakaan pitäis sitä pahana. Yks itseasiassa toivoikin tyttöä ja sai tietää että oli poika ja pettyi hiukan, ja se oli mun mielestä täysin luonnolllista, on hassua että en itelleni antais lupaa samaan :/
No niin, tuli sit tajuttua sekin että oon "vähän pölö välillä =D
Ja siis mulla on 6 poikaa 19, 18(nyt maaliskuussa) ja nää opiskelee naapuri paikkakunnalla tossa 35kilsan päässä, sit kesällä 15v kaksoset ja syksyllä 10v ja nää on avioliitosta suomalaisen miehen kanssa nää 5, sit kuudes ja 7. ei ole suomalaisen miehen kanssa :)
 
Hyvä että raskaushormonienkin keskellä järki toimii myös :) Ja että sait juteltua pojan kanssa!
Minäkin ajattelen että on ihan normaalia ja hyväksyttävää toivoa sitä tyttöä. Meidän suvussa on esimerkkejä siitä toisesta laidasta, esim. neljännen tytön jälkeen pikkuserkun perhe toivoi jo kovasti poikaa (ja salaa tietysti heidän kanssaan muukin suku). Tyttöhän sieltä sitten tuli, mutta kaikille kuitenkin ihan yhtä rakas tyttönä kuin olisi ollut poikanakin. Eikä se tosiaan vie aiemmilta lapsilta mitään pois se toive.. :)
 
Womb, meillä on yks poika ja siltikin salaa toivon tyttöä :) Molemmat on tervetulleita toki ja ihanaa jos esikoinen saisi pikkuveljen, mutta silti...Eli oisin ihmeissäni, jos et tyttöä toivoisi, täysin luonnollista ja ymmärrettävää! Älä kanna huonoa omaa tuntoa, tulokas on kuitenkin rakastettu ihan kumman sukupuolen edustajana vaan :)
 
Mielenkiintoista keskustelua. Itselläni ei oikeastaan ollut mitään toiveita lapsen sukupuolen suhteen. Nyt meille on siis luultavimmin tulossa tyttö, että voi tietenkin olla, että mahdollisen toisen lapsen kohdalla toivon hanakammin poikaa. Tai en tiedä, tärkeintähän on kuitenkin terve lapsi ja se, että kaikki menisi hyvin. Wombia kyllä ymmärrän, että kuuden pojan jälkeen kaipaa myös toista sukupuolta perheeseen.

Varmaan nuo sukupuoli-odotukset liittyy sukupuolirooleihin, tai siihen millaisiksi pojat ja tytöt koetaan. Voihan tietty ollakin, että perheen poika viihtyisikin enemmän äidin kanssa shoppailemassa ja tyttö isän kanssa nikkaroimassa. Mulle on itseasiassa tullut jostain ajatus, että meidän tytöstä tulis semmoinen "isin tyttö", kun taas poika olis enemmän semmoinen "mammanpoika" :grin. Saa nähdä miten käy.

Olen samaa mieltä Mannaviljan ym. kanssa siitä, että lapsen pitää antaa vapaasti leikkiä kaikenlaisilla leluilla. En aio ohjailla lasta sukupuolensa mukaan vaan puhtaasti kiinnostuksensa mukaan. Mitään vaaleanpunaista garderobia en aio myöskään meidän tytölle hommata, vaan iloisen kirjavia unisex-vaatteita. Lelujakin toivottavasti kertyy kaiken sorttisia, mistä on sitten valita mieluisimmat. Jos tyttö haluaa alkaa jossain vaiheessa leikkiä prinsessaa, en häntä tietenkään kiellä. Toivon kyllä, että prinsessarooli ei olisi mikään avuton hempukka, vaan vahva ja hyvän itsetunnon omaava sankariprinsessa, joka ei odota prinssiltä pelastusta :joyful:!
 
Kuusi poikaa. Huh huh. Mä oon jo kattonu tuttuja kolmen pojan perheitä sillä silmällä, että en tiedä, miten jaksaisin. Pojilla kuitenkin usein aikamoinen meininki ja aina nälkä. :) Oon tehnyt poikatyötä ja viihdyn poikien kanssa kyllä.

Itse toivoin aluksi tyttöä, ehkä lähinnä, kun se ois tutumpaa. Sit aloin ajatella, että poika ois kyllä kiva. Nyt luultavasti tyttö tulossa. Vähän tuntui itse asiassa hassulta, että ei luultavasti tulekaan poikaa tai siis lähinnä se, ettei voi enää arvailla.

Eka tulossa, joten ei tosiaan mitään väliä. Haluaisin kyllä molempia. Itsellä sekä sisko että veli ja oon pitänyt sitä kivana asiana.

Mä oon kyllä kuullut, että äitini toivoi minusta toista poikaa ja ettei isäni oikein enää ois kaivannu lasta. Mutta ei se tieto oo mua haitannut, koska aina oon ollut rakastettu eikä sitä kukaan oo koskaan voivotellu, että oon tyttö. Aikamoinen isin tyttö musta tuli, joten ei sitäkään selvästi haitannut, että päätyivät kompromissiin vielä yhdestä lapsesta. :)
 
Mun siskolla on kolme poikaa ja kyllähän sielläkin sitä vilskettä on. En kyllä voi sille mitään, mutta musta semmoiset honkelot, ujot teinipojat ovat valtavan liikuttavia. Monestihan pojat ovat pitempään kiinni äidissään kuin tytöt, kun ovat vähän semmoisia epävarmoja. Monet sanoo myös, että poikien kanssa on mutkattomampaa, kun taas äiti-tytär-suhteesta voi herkemmin tulla kompleksinen. Itseäni kyllä jännittää tyttölapsen äitini oleminen. Itselläni on esimerkiksi teininä ollut syömishäiriö ja hiukan pelkään, että tyttärenikin perii siihen alttiuden. Pitää olla aika varpaillaan ulkonäkö-ym. juttujen suhteen. Ehkä just sen takia en aio lastani vartavasten johdattaa tiettyyn sukupuolirooliin, vaan toivon että hän voisi kasvaa mahdollisimman vapaana ulkopuolelta tulevista odotuksista.
 
Muokattu viimeksi:
Sain äänestää tyttöä <3
Just tulin kotiin ja nyt meinaa itku tulla <3 <3
Ei siel näkynyt pippeliä eikä kiveksiä vaikka miten katottiin, niin et tyttö se on. Mää en voi käsittää tätä <3
En uskalla uskoo todeksi =)
En kuulemma saa taloa pinkiksi vielä maalata enkä ostaa prinsessa vaunuja törkeen kalliilla mut oli ultraajan mielestä kuitenkin pimppi eikä pippeli ja täytyy sanoo että ei se mustakaan yhtään pippeliltä näyttänyt ja ihan esteetön näkyvyys oli monta kertaa.
Niin että mulle tulee tyttö =)
 
Ai juu, ja sitten ne tärkeemmät. Hän oli haastava ultrattava. "seisoi" niska köyryssä selkä päin lähes koko ultran eikä meinannut millään näyttää kasvoja, ja kasvot oli mun selkään päin, leuka rinnassa kiinni. KAikki normaalisti kehittyny, mut sydäntä ja verisuonia oli tosi hankala saada katsottua. Vasta kun oltiin luovutettu ja katsottiin sukupuolta sai palattua sydämeen ja näkyi virtaukset =)
 
Joo, mä kyllä nuorisotyötä tehneenä ajattelen, että tytön kasvattamisessa tosiaan se murrosikä on pelottavampi kuin pojan murrosikä ka äitin ja tytön suhteesta varmaan helpommin tulee vaikea kuin äidin ja pojan. Ylipäänsä tuntui, että kyllä keskimäärin se pojat on suorempia ja mutkattomampia kuin tytöt -stereotypia pitää aika hyvin paikkansa.
 
Mie en vielä ossaa sannoo kumpi on vaikka ru tosiaan oli jo. Nyt torstaina kontrolliultra ni jos sitte näkis onko se tyttö niinku eka kätilö veikkas ultratessa :)eli kerronpas sitten tarkemmin. Onnea womb tyttölupauksesta! ❤
 
rakenneultrassa ei näkynyt yhtään mitään mutta ennen ja jälkeen run normiultrassa näkynyt kyllä selvääkin selvemmin poika :) jännää kun aluksi oli niin pitkään tyttöolo :)
 
Mä oon nyt joka kanavalla jo intoillut Wombin tyttölupauksesta, mutta vielä kerran onnea :)!

Noihin odotuksiin vielä palatakseni, niin meillä kyllä näki miehen kasvoista ihan selvästi pettymyksen, kun ultraaja sanoi vauvan olevan tyttö. Osasin sitä kyllä odottaakin, mies oli täysin varma, että on poika ja tahtoi kovin saada pojan. Tuntuuhan se silti vähän pahalta huomata, että toinen pettyy. Häntä myös selvästi itseään hävetti tämä pettymyksensä, ei oikein halunnut aiheesta edes jutella, enkä tietenkään sanonut mitään sen enempää. Hän sitä pureskeli muutaman tunnin ja tuli sitten toteamaan, että Vai tyttö meille tulee. Siitä eteenpäin hän onkin ollut niin ylpeä ja onnellinen, ettei mitään rajaa :)
Mainitsin kaverilleni joka myös odottaa, että taisi mies vähän pettyä niin hän nauroi, että hän tietää miehiä joilla on kestänyt monta päivää hyväksyä tyttölupaus.
Mieheni vielä sitten sanoikin, että häntä harmittaa, kun tyttärille ja äideille aina tulee vahvempi suhde keskenään ja hän jää ulkopuoliseksi, mille tietysti nauroin, että höpö höpö! Eihän se automaattisesti aina niin mene :)

Jotenkin jäi vain fiilis, että aika yleistä ja normaalia on vähän järkyttyä tai jopa pettyä, jos se sukupuoli ei olekaan se, mitä on kovasti odottanut tai luullut. Mutta eihän kukaan halua myöntää, että tuntisi tuollaisia tunteita, kun kyseessä on oma, terve lapsi :) Varmaan samalla tavalla sitä häpeäisi tunteitaan, jos pettyisi kuullessaan vauvalla olevan jokin vamma - kuka sitten pettyy ja kuka ei. Itselle olisi ainakin ollut kova pala, kun ei ole minkäänlaista kokemusta vammaisten kanssa toimimisesta.
 
Regina: Oliko sulla ennestään tyttö?
Ja Jenni toivotaan että näkyy, <3
Aubrey, justiinsa noin kun sanoit. Mun oli vaikee sanoa että toivon tyttöä koska olen sen sanonut monesti, ja sit on "pitänyt salata" pettymys ja sit taas on joutunut miettimään että ei oo mitään pahaa että toivoo tyttöä.
Mietin vieläkin että mitä jos se on poika kun syntyy =) No sit on! Nyt mä näin siellä tyttövauvan ja näillä mennään, jos synty poikana niin muutamat vaatteet menee vaihtoon ja siinä se.
Sit tosta suhteesta:
Mä olin pienenä pappan tyttö, ja isin tyttö niin kauan että isi loukkaantui rakennuksilla ja sairastui pahasti. Ja oon ihan pienestä asti hakannut nauloja vasaralla puuhun ja kaivertanut taltoilla. leikkinyt parhaan kaverin kanssa neppistä hiekkalaatikolla (pikkuautoille rata ja vuorotellen nipattiin niitä perästä ja voittaja oli eka maalissa)
Jos sun mies ottaa teidän tytön mukaan juttuihinsa niin suhde tulee tosi vahvaksi <3
 
Mieki olin lapsena kyl ihan isin tyttö :) vasta murrosiän jälkeen äitin kanssa lähennyttiin kun murrosiässäkin vielä koin että äiti on se pahis.
 
Womb sanoi:
Regina: Oliko sulla ennestään tyttö?
Ja Jenni toivotaan että näkyy, <3....
Click to expand...


Juu, esikoinen on tyttö. :) Itseä vähän pelotti, kun oli ehtinyt tulla niin voimakas tunne pojasta, että jos onkin tyttö. Tai lähinnä tosiaan, että kuinka siihen osaa suhtautua sen tunteen jälkeen? Mutta tiedän kyllä, että lopuksi meille molemmille ei ollut sukupuolella väliä. :) Juttelimme kyllä miehen kanssa kotona, että varmaan myös siksi meille oli jollain tapaa toiveena poika, kun on tiedossa, ettei minulle synnynnäisten hormonihäiriöiden takia ole välttämättä helppoa raskautua. Nyt voi tietyllä tavalla hengähtää helpotuksesta, että jos emme saa enää lisää lapsia (joita siis toivomme), niin olemme joka tapauksessa saaneet molemmat sukupuolet ''kokea''. Jollain tapaa tämä siis poistaa paineita, jos joku ymmärtää mitä ajan takaa. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top