tyttö vai poika toiveessa?

Sama juttu ku Heppusella. En osaa toivoa kumpaakaan. Mies on alkanut hahmotella tytölle nimiä. Ei kuulemma osaa kuvitella että poika tulis. Sen verran ollaan puhuttu että jos sinne asti päästään niin halutaan ultrassa kyllä tietää jos sukupuoli vilahtaa. Osaisko jotenkin paremmin tottua ajatukseen että vauva on tulossa jos tietää kumpi tulee?
 
Mä toivon niin paljon tyttöä! Keskenmenneessä raskaudessa olin ihan varma, että on tyttö tulossa, kun olo oli niin erilainen. Ja tyttöhän siellä oli, saatiin tietää kun otettiin kaikenmaailman kokeita km syyn selvittämiseksi. Siitä menetyksestä varmaan kumpuaakin se älytön tytön kaipuu. Viimeksi rakenneultran jälkeen aloin itkeä, kun saatiin poikalupaus. Yhtä nopeasti kyllä tuli se onnentunne toisesta pojasta. Mutta niin, tyttö on toiveissa, mutta tottakai tärkeintä on se, että kaikki menee hyvin ja saadaan lapsi hyvinvoivana maailmaan. :)
 
Muokattu viimeksi:
Meillä kun on ennestään tyttö, niin en osaa päättää olisiko kivempi että tulisi poikakin, vai olisiko tytön kannalta toinen tyttö kivempi. Jotenkin kuvittelen, että kahdella tytöllä olisi läheisempi suhde toisiinsa, kuin jos ovat eri sukupuolta. Mikä on sinällään hassua, kun olen muutenkin niin kovasti sukupuoliroolituksia vastaan.
Mutta kaikenkaikkiaan se on ihan sama kumpi tulee. :)
 
Meillä toiveissa olis tyttö, mutta epäilen poikaa.
Meillä siis kaksi poikaa ennestään. Mun mielestä on itseasiassa vähän huvittavaa että mun porukoilla on nytten kuusi lastenlasta ja kaikki on poikia. Tää olis sit seittämäs poika, ja kasassa olis "seittämän veljestä" :joyful:

Aiotteko kysyy sukupuolta?
Me ollaan päätetty olla kysymättä. Ekassa kysyttiin ja meille lupailtiin tyttöä, KOLME kertaa, viimeinen viikolla rv36. Meillähän oli sit kaapit täynnä vaaleanpunaista, koska ajateltiin ettei kolme eri ultraajaa voi erehtyä saatika enää noilla viikoilla.
Meidän ilmeet oli varmasti synnärillä näkemisen arvoiset kun kätilö nosti vauvan ja valtavat kivekset näky ja hän onnitteli pojasta! Pienoinen järkytys oli, siis siinä mielessä että oltiin niin asennoitunut tytön tuloon. Hienoa oli kumminkin saada terve poika :Heartred miehelle tokaisin että kaikki vaaleanpunaiset vaatteet tulee olla hävitettynä kun tullaan synnäriltä kotiin:joyful:
Tokassa oli tarkoitus olla kysymättä mutta pikkumies esitteli vehjettään joka suunnalta ultratessa, joten epäselväksi se ei jäänyt.:wacky:
 
Aikamoinen yllätys emmiliaa :D

Me aiotaan kysyä sukupuoli. Mä tavallaan haluaisin säilyttää asian yllätyksenä, mut mies haluaa ehdottomasti tietää, jos vauva suostuu näyttämään.
 
Heh, selviytyikö mies vaaleenpunasten vaatteiden hävittämisestä kunnialla? :D

Me aiotaan kysyä kun ollaan niin sairaan malttamattomia :p Tiedän, ettei se tule näkymään kuin vasta sillon 35-36 viikolla kun mulla on ylimääräinen ultraääni radin takia, mutta kysytään silti jo rakenneultras.
 
Mä haluan tietää, ihan jo siksikin, että saisin puolet noista kaapissa lojuvista vauvanvaatteista annettua eteenpäin. Sitten jos menee ultraajan veikkaus vikaan, niin pääsee shoppailemaan lisää. :grin
 
Heinukka, selviytyi kyllä, oli iskenyt kaikki jätesäkkiin ja kuskannut siskolleen joka antoi ne eteenpäin.:grin

Sen jälkeen päätin että ostetaan vaan neutraaleja värejä uusille tulokkaille!
 
Meillähän mies totesi topakasti esikoista odottaessa, että vauvaa ei pueta mihinkään pinkkiin (tiedettiin siis että tyttö tulossa) ja ostelin sit kaikkia neutraalin värisiä vauvanvaatteita. Muutama viikko esikoisen syntymän jälkeen mies itse meni ostamaan pinkkiä ja nykyään meidän neiti viiswee ei muuta pidäkään. :p
 
:grin Itse olin sitä mieltä, etten halua tytölle mitään pinkkejä juttuja, en vaatteita enkä leluja.. Tai ehkä jotain mutten liikaa.. No lopulta annoin periksi kun eihän kaupan hyllyiltä muuta löydy kuin vaaleanpunaista tai -sinistä.. Ja muut ovat ostelleet pinkkejä nukkeja (kun ei niillekään muuta väriä enää keksitä :hungover:) ja vaatepuoli on melkoisen pinkki.. En nyt tytölle mitään poikamaisia vaatteita olisi halunnut, mutta pirteän värisiä, muttei sitä vaaleanpunaista.. Onneksi joitain syys-/toppavaatteita on jotka sopivat molemmille niin ne tulevat ainakin käyttöön jos toinen on poika.. Ja alkuun en luottanut ultraajan sanaan ja hankin molemmille sopivia vaatteita, joten jos toinen on poika niin ei tarvitse matkustaa kotiin pinkissä potkupuvussa :grin
 
Juuri tuollaisista Emmiilian tapauksista mies ei ehdottomasti halunnut saada arvausta sukupuolesta. Itse olisin halunnut. Mutta kun ykkösestä tiennyt niin ei sitten kakkosestakaan :)
 
Molemmat löytyy niin ei oikeestaan toiveita. Terveyden lisäksi . Paitsi käytännön syistä olis säilössä poikavaatetta kyl enemmän.. ja tytölle en niitä pue :wink
 
Toi suolaista vs makeaa - teoria on kyllä pitänyt paikkansa ihan tosi monen tutun kohdalla! Mun himotukset esikoisesta oli lähinnä suolaista ja poika tuli. Saa nähdä pitääkö tälläkin kertaa paikkansa. Toistaiseksi on himottanut enemmän suolaista mutta kyllä suklaatakin aika usein on pakko saada :p

Meillä on pojalle jo nimi keksittyjä (toinen nimi vielä mietinnässä), tytölle on muutama vaihtoehto mutta ei vielä mitään ihan niin varmaa kuin pojalle. Hassu että näin päin kun esikoisesta taas se pojan nimi tuntui vaikealta keksiä! Tosin se nimi mikä pojalle tuli olikin se mikä ensimmäisenä keksittiin eikä mitään muita vaihtoehtoja edes sitten tullut.
 
Täälläkin olisi pojalle kaikki valmiina. Paljon on kyllä neutraalejakin vaatteita, varsinkin ihan pienelle. Pidän kyllä ajatuksena molemmista, että olisi veljekset kuin että olisi poika sekä tyttö. Miehen puolelta on vahva epäily pojasta, kun sen puolen suku on tehnyt monta polvea jo pelkkiä poikia. Mies haaveili esikoisesta ehkä enemmän tyttöä, mutta tietenkään tällä ei loppuviimein ole mitään väliä. :)
 
Mä rakastan pinkkiä :D Tai ehkä sellaista vaaleanpunaista ja vanhaa roosaa :) Olisi ihanaa kun saisi jollekin pukea sitä väriä kun itse eihän ehkä kehtaa itselleni laittaa :grin
 
oishan se kiva saada tyttö, äiti on säilönyt niin mun vanhoja prinsessamekkoja, oispa ihana saada pukea tytölle sellaisia!

Meillä pojat on ihan erinäköisiä, (ja sama isä on :grin) esikoinen on saanut isänsä piirteet, ihan tumman ruskeat silmät, ja muutenkin vähän sellainen tumma. Vauvana sillä oli musta paksu tukka.
Kuopus on sitten taas minuun tullut. vihreät silmät. ihan vaaleapäinen poika ja muutenkin vaalea. Syntyessään melko kaljuhko, pieni valkoinen takatukka, josta kätilö sanoi että harvoin näin valkoista on nähnytkään vauvalla.

Jännä nähä, onko kolmas sitten enemmän esikoisen vai kuopuksen näköinen, pojissa ei ole kuitenkaan juuri yhtään samaa näköä. Miehellä on ruskeat silmät, niin eikös ruskea oo yleensä dominoiva väri, mutta ei se näköjään aina niin mee. :D
 
Ei meillä ole kummempaa toivetta, mutta kuten moni muukin niin mekin toivotaan että molempia, tyttöjä ja poikia löytys meidän taloudesta :rolleyes: Mulla oli viime raskauden alussa olo toisesta sukupuolesta, mutta sitten se pian kääntyi. :) Olo varmistui vaan koko ajan ja vaikkei ultrakuvasta saatu selkoa nii silti ajatus säilyi.Oikeassa olin, mies veikkas huti. :p
 
Meillä ei ole väliä sukupuolella, eikä osaa toivoa kumpaakaan erikseen. Tytölle ollaan kyllä mietitty etunimi jo valmiiksi, vaikka mies heitti uuden nimen josta se tykkää paljon mutta mie en oo vielä lämmennyt. Pojan nimiä on vaikee keksiä! Kaikki hyvät on jo jollain lähipiirissä käytössä :D Vai voiko lapselle antaa saman nimen mikä miun siskon lemmikillä on? :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top