Ja itse ainakin tykkäsin, että opiskelija oli ne viimeiset pari tuntia aktiivisesti läsnä, kun vauvan sydänäänet oli välillä laskeneet ym. epiduraalin jälkeen niin koin oloni turvallisemmaksi. Ja mies sai vähän myös levätä, kun oltiin siinä vaiheessa valvottu jo yksi kokonainen päivä ja vielä yön yli synnärillä (synnytys käynnistyi juuri nukkumaan mennessä).
Tyhmiä kysymyksiä synnytyksestä.
- Ketjun aloittaja multatassu
- Aloituspäivämäärä
Mulla siis ei mies mukana. Toisaalta ei hänestä varmaan apua olisi ollutkaan, pahimmillaan olisivat joutuneet häntä auttamaan.
Tukihenkilö tulee, jos autollaan paikalle ennättää.
Niinpä tuo opiskelija olisi taivaan lahja! onneksi en osaa vieraita juurikaan missään uudessakaan tositilanteessa jännittää, hyppään herkästi jonkin ihme työmoodin selkään.
Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Synnytyslääkäri on käynyt paikalla laittamassa puudutteet, paitsi selkäydin puudutukset laittaa anestasialääkäri. Avautumisvaiheen olen viettänyt miehen kanssa, hän on ollut siinä kaivamassa minulle nappia jos on alkanut tuntumaan että kätilö tarvitaan paikalle. Ponnistusvaiheessa on ollut usein kaksi kätilöä paikalla. Kerran vauvelilla oli sydänkäyrissä häikkää ponnistusvaiheen aikana, mikä teki sen että huoneeseen ryntäsi lääkäri ja parvi kätilöitä, imukuppi valmiina auttamaan. Mutta pikkuinen vauvelini tuli vauhdilla maailmaan, joten apua ei onneksi tarvittu. Jos synnytyksen kulussa ei ole mitään erityistä niin vauveli pukataan maailmaan kätilöiden seurassa.
Tuolla nettivalmennuksessa tuli ilmi, että ponnistuksen loppuvaiheessa kätilö ottaa kiinni ulostulevasta vauvasta sekä että pyrkii auttamaan välilihaa pysymään ehjänä (venyttää sitä kädellä) jo sitä ennen. Välilihan varjelu kuulosti järjevälle..
Kyllä, yleensä kätilö tukee välilihaa niin ettei ponnistaessa tulisi pahoja repeämiä tai tarvetta leikkaamiselle. Varmaan ihan siitäkin kun monilla on synnytystoiveissa ettei halua episiotomiaa ellei ole aivan pakko. Itse olen selvinnyt kaksi kertaa ponnistusvaiheesta ilman sen suurempia nirhaumia, repeämiä tai tikkejä ainakin osittain sen ansiosta, että kätilö on tehnyt hyvää työtä tukiessaan välilihaa
Tämä välilihan tukeminen taitaa myös olla aika uusi juttu, koska en muista sellaista tapahtuneen esikoisen (v. 2008) ja keskimmäisen (v. 2011) syntyessä. Esikoisesta tehtiin episiotomia ja sen seurauksena muutama tikki. Musta tuntuu, että tuohon aikaan välilihaa leikeltiin lähes jokaiselta. 
Keskimmäisestä ei onneksi tullut mitään nirhaumia, vaikka en muista, että kätilö olisi tukenut mitenkään. Nyt vauvan synnytyksessä (v. 2022) kätilö tuki välilihaa koko ponnistusvaiheen. Ei vaurioita ja oli jotenkin luottavaisempi olo ponnistaa. Mulla kaikkien ponnistusvaiheet olleet nopeita, 10minuutin molemmin puolin.
Keskimmäisestä ei onneksi tullut mitään nirhaumia, vaikka en muista, että kätilö olisi tukenut mitenkään. Nyt vauvan synnytyksessä (v. 2022) kätilö tuki välilihaa koko ponnistusvaiheen. Ei vaurioita ja oli jotenkin luottavaisempi olo ponnistaa. Mulla kaikkien ponnistusvaiheet olleet nopeita, 10minuutin molemmin puolin.
Oon lukenut, että ennen sektiota ei saisi syödä ja juoda useampaan tuntiin. Miten sitte jos joutuu hätäsektioon? Pitääkö synnyttäjän varautua että kun supistukset alkavat ja tarkoitus alatiesynnyttää, että ei varalta saa syödä ja juoda mitään, jos joutuukin hätäsektioon? Voiko synnytyksen aikana muutenkaan syödä ja juoda tai tekeekö edes mieli? (Ei varmaan nyt tietenkään ponnistusvaiheen aikana voi syödä, mutta jos on pitkä avautumisvaihe). Minua varmaan alkaa heikottaa jos avautumisvaihe on pitkä eikä saa edes pientä välipalaa tai juoda vettä. Ja kai hätäsektio tehdään tarvittaessa vaikka äiti olisikin syönyt ja juonut juuri äsken?
Hätäsektio on mun ymmärtääkseni nimensä mukaan hätätapauksia varten eli tehdään vaikka olisi syöty. Jos on riskinä sektiosynnytys niin ilmeisesti ei saa syödä synnytyksen aikana, mutta muutenhan avautumisvaiheessa kaiketi on sallittua.
Olen kotona ollessa syönyt normaalisti sen verran kuin maistuu, itsellä supistukset kyllä vie aika kivasti huomion muualle.
Sairaalassa en ole saanut ruokaa, vaikka olen valittanut nälkää. Esikoisesta menin aamuyöllä sairaalaan, joskus päivällä synnytyssalissa valitin kätilölle nälkää ja sain lasin mehukeittoa. Seuraava "ruoka" eli joku leipä ja kahvi oli vasta vauvan synnyttyä ennen puoltayötä. Eli uskoisin että salissa ei enää saa ruokaa kaiken varalta. Kukaan ei tosin ole sanallakaan omia eväitä kieltänyt syömästä. Olen ollut tukihenkilönä synnytyksen käynnistyksessä mukana, ja siinä sai ainakin osastolla ihan normaalit ruuat käydä syömässä, vaikka tiedossa oli että kohta saattaa jotain tapahtua.
Netti synnytysvalmennuksessa neuvottiin syömään "normaalisti" kotosalla ja myös varaamaan pientä, helposti syötävää ja juotavaa sairaalakassiin. (suklaata, pikkumehuja, jne) joita voi avautumisvaiheessa esim ammeessa vielä siellä syödä.
Suunniteltuun sektioon saa kuulemma erilliset ohjeet, kuten muihinkin leikkauksiin.
Mulla ei oo kahdessa aiemmassa synnytyksessä ollut mukana eväitä, mutta viimeisimmässä oli vaikka mitä, mutta en niitä syönyt, kun kaikki huomio meni supistusten vastaanottamiseen. Jossain kohtaa epiduraalin jälkeen valittelin sitten nälkää ja olisin halunnut jotain syötävää, mutta en saanut kuin mehukeittoa ja sekin sitten loppupeleissä päätyi oksennuksen myötä lattialle. En kysynyt mikä oli syy, ettei ruokaa enää tuossa vaiheessa synnytystä antaneet.
Hmm Yltääköhän ebiduraali miten korkealle? Varmaan yksilöllistä sekin.
Jos on vaarana että edetään hätäsektioon (joka siis tehdään nukutuksessa), ei silloin saa syödä. Nukutuksessa vatsan sisältöä saattaa päästä henkitorveen ja keuhkoihin, joka taas on hengenvaarallista.
Minä kipitin kuopuksen synnytystä ennen Naikkaria vastapäätä olevaan Burger Kingiin, ja burgeri + ranskalaiset oli sen verran raskas ateria, ettei tullut nälkä moneen, moneen tuntiin.
Minä kipitin kuopuksen synnytystä ennen Naikkaria vastapäätä olevaan Burger Kingiin, ja burgeri + ranskalaiset oli sen verran raskas ateria, ettei tullut nälkä moneen, moneen tuntiin.
Ilmeisesti tässäkin käytännöt vaihtelee. Olen kummankin kohdalla saanut syödä vielä salissakin avautumisvaiheessa. Esikoinen oli perätilassa eli riskisynnytys ja sain sairaalassa sosemaista ruokaa sektion varalta (päivällä sosekeittoa, illalla salissa jugurttia). Kuopuksen avautumisvaiheessa söin ihan tavallista ruokaa. Hirveän hyvin ei kyllä maistunut (sitä jugurttia taisin syödä pari lusikallista, kun kuvotti). Esikoinen syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla.
Minä söin muistaakseni kotona sunnuntaina klo 13 ja seuraavan kerran sairaalassa noin klo 21.00 ennen saliin lähtöä. Seuraavan kerran söinkin vuorokauden päästä maanantaina sektion jälkeen. Ehkä jotain suklaata imeskelin pitkin päivää, mehukeiton taisin myös saada. Oli julmettu nälkä, sain jonkun ravinnetipan siinä välissä.
Olen joutunut muuten tajuissani kiireelliseen tähystysleikkaukseen ja silloin jouduin nielemään jotain järkyttävän makuista litkua, joka mahdollistaisi turvallisen leikkauksen. Se liemi oli kuitenkin niin kamalaa, että oksensin vatsan sisällön roskikseen. Se ei ollut siis kai sen litkun tarkoitus. Luulen että jotain samaa käytettäisiin ehkä kiireellisessä sektiossa, koska itselläkin oli sisäisen verenvuodon takia jo hengenhätä.
Olen joutunut muuten tajuissani kiireelliseen tähystysleikkaukseen ja silloin jouduin nielemään jotain järkyttävän makuista litkua, joka mahdollistaisi turvallisen leikkauksen. Se liemi oli kuitenkin niin kamalaa, että oksensin vatsan sisällön roskikseen. Se ei ollut siis kai sen litkun tarkoitus. Luulen että jotain samaa käytettäisiin ehkä kiireellisessä sektiossa, koska itselläkin oli sisäisen verenvuodon takia jo hengenhätä.
Nyt kun sanoit, muistan ennen kiireellistä sektiota tällaista saaneeni. Oli kyllä hirveää, enkä ihan muista tarkoitusta (on vähän sekavat muistikuvat tilanteesta ylipäätään). Ilmeisesti liittyi siihen etten ollut paastonnut.
Paastoa on minultakin ennen ennakkoon sovittua Nukkumattia edellytetty.
Ilmeisesti mahalaukun sisältöä voisi muutoin kulkeutua henkitorven ja sieltä jopa keuhkoihin saakka.
Voiko synnytyssupistukset tuntua vain toisessa sisäreidessä? Laskimotukos pois suljettu tänään arvauskeskuksessa. Tklääkäri ei edes ajatellut supistuksia eikä tullut itsellään mieleen ennenkuin tämä alkoi taas ja huomasin että kohtu on myös kova
Otetaanko synnärillä/synnytyksen jälkeen synnyttäneeltä verikokeita? Mietin siis esim hemoglobiinia, se mulla välillä keikkunu alhasempana kuten myös ferritiini. Nyt alkuraskaudessa arvot kuitenkin oli ok ja en oo syöny erillistä rautalisää sit enää alkuraskauden jälkeen, raskausvitamiinissa toki tulee se pieni määrä rautaa. Neuvolassa ei hemoglobiiniakaan oo mitattu enää, nii mietin, että aika hölmöä, jos ei missään vaiheessa sitä enää katota ja varsinkaan jos ei edes synnytyksen jälkeen 