Tyhmiä kysymyksiä synnytyksestä.
- Ketjun aloittaja multatassu
- Aloituspäivämäärä
Kun mennään synnärille ja siellä kokeillaan kuinka paljon ollaan "auki", miten se käytännössä tehdään? Siis kokeileeko kätilö sormin vai käyttääkö jotain välineitä, spekulaa tms? Entäs ballongin laitossa?
Itellä sisätutkimukset tekee todella kipeää aina ja vuodan verta, ja pelottaa että alapää menee aivan tohjoksi jo ennen kuin edes alan synnyttääolisin halunnut sektion osin tämän takia, mutta ei sille katsottu olevan riittävää syytä.
Mun pitäisi osata vastata tähän, kun kuopuksen synnytys käynnistettiin ballongilla... Mutta on tainnut ne muistot hautautua itse synnytyksen alle. Kai se käsin laitettiin... Ainakin pallot (mulla oli tuplaballongi, ilmeisesti voi olla myös yhdellä pallolla) täytettiin vedellä vasta kun oli sisällä. Sikäli kun voin muistikuviini luottaa, se ei sattunut. (Toisaalta, ei mulla kierukan vaihtaminenkaan sattunut, vaikka ilmeisesti monilla sattuu, joten ehkä olen vähän jäävi.) Aukiolemista tutkittiin tosiaan ihan sormin. Tsemppiä synnytykseen! Tosi ymmärrettävää että siinä moni asia mietityttää ja voi pelottaakin. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin.
Mulla oli se yks pallonen ballonki. En kans nyt ihan hirveesti siitä asennuksesta muista, sen laitto kun tuli vähän yllättäen (oletin, että en oo yhtään auki, mut sit olinkin just sopivasti auki ballongille). Asettaminen ei sattunut, tuntui toki, mutta lähinnä vaan semmonen epämiellyttävä, tuntu, että jotain tehdään. Itse ballongin täyttö ei sattunut. Mut muistelisin, että laittaja käski laittaa siteen pikkareuhin, että hiukan voi tiputella laiton jälkeen. Mutta toivottavafti menee kaikki hyvin sulla!Kun mennään synnärille ja siellä kokeillaan kuinka paljon ollaan "auki", miten se käytännössä tehdään? Siis kokeileeko kätilö sormin vai käyttääkö jotain välineitä, spekulaa tms? Entäs ballongin laitossa?
Itellä sisätutkimukset tekee todella kipeää aina ja vuodan verta, ja pelottaa että alapää menee aivan tohjoksi jo ennen kuin edes alan synnyttää
Vau.fi sivuilla on synnytykseen ja synnytystahtoon liittyvä artikkeli, missä haastateltu kätilö "kauhistelee" nykytrendiä jossa "kieltäydytään" kaikesta. Hän ihmettelee "miksi yleensä tullaan sairaalaan synnyttämään jos äitiin ei saa edes koskea" tmv.
Mitä ajatuksia tästä? Luin jutun ja tulin hyvin ahdistuneeksi ja surulliseksi.
Itse toivon synnytyksen olevan mahdollisimman rauhallinen, rento ja luonnollinen. Näihin ei itselläni kuulu taivasteleva kätilö, joka tuputtaa kaikkia käypähoitosuosituksia... Tästä nousi itselle hurja stressi ja pelko.
Tahtoisin olla mahdollisimman rauhassa, omassa kuplassa. Ilman tippaa kädessä, ilman jatkuvaa tarkastelua omaa kehoa kuunnellen. Monilla sivuilla todetaan oksitosiinin vastakohdan olevan kortisoli: mitä enemmän äiti stressaa ja pelkää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä synnytys voi hidastua. Hidastuminen taas johtaa noihin lääketieteellisiin interventioihin, kalvojen puhkaisuun, imukuppisynnytykseen, seltioon jne. Ei toki aina, en tahdo provosoida tai yleistää.
Olen suoraan sanottuna harkinnut jopa kotisynnytystä, sillä pelkään saavani jonkun syyllistävä ja tuputtavan kätilön sairaalassa
Kellään antaa vertaistukea? Tahtoisin kuitenkin olla avun lähellä jos jokin meneekin epäonnisesti ja jos lopulta tahdonkin kaiken mahdollisen kivunlievityksen.
Mistä kaikesta olette kieltäytyneet:
-kohdunkaulan tutkimuksista?
-kanyylistä / tipasta käteen?
-kalvojen puhkaisusta?
-välilihan leikkaamisesta?
-imukupin käytöstä?
-liian aikaisesta napanuoran katkaisusta?
-k-vitamiinipiikistä vauvalle?
-muuta?
Saako sairaalassa synnytyssalissa:
-soittaa omaa musiikkia
-pitää kuulokkeita
-himmentää valoja
-tuoda omia Led -kynttilöitä
-synnyttää missä asennossa tahtoo
-onko kaikkialla jumppapallo vai voiko tuoda oman
-pitää omaa edestäavattavaa paitaa
-mitä teillä on ollut mukana?
Mietin myös minne istukka menee? En tahdo antaa sitä tutkimuksiin.
Olen itse työskennellyt yliopistollisen sairaalan kanssa näytetutkimusten parissa ja tiedän, että niissä noudatetaan ohjeistusta kuin raamattua...
Mitä ajatuksia tästä? Luin jutun ja tulin hyvin ahdistuneeksi ja surulliseksi.
Itse toivon synnytyksen olevan mahdollisimman rauhallinen, rento ja luonnollinen. Näihin ei itselläni kuulu taivasteleva kätilö, joka tuputtaa kaikkia käypähoitosuosituksia... Tästä nousi itselle hurja stressi ja pelko.
Tahtoisin olla mahdollisimman rauhassa, omassa kuplassa. Ilman tippaa kädessä, ilman jatkuvaa tarkastelua omaa kehoa kuunnellen. Monilla sivuilla todetaan oksitosiinin vastakohdan olevan kortisoli: mitä enemmän äiti stressaa ja pelkää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä synnytys voi hidastua. Hidastuminen taas johtaa noihin lääketieteellisiin interventioihin, kalvojen puhkaisuun, imukuppisynnytykseen, seltioon jne. Ei toki aina, en tahdo provosoida tai yleistää.
Olen suoraan sanottuna harkinnut jopa kotisynnytystä, sillä pelkään saavani jonkun syyllistävä ja tuputtavan kätilön sairaalassa
Kellään antaa vertaistukea? Tahtoisin kuitenkin olla avun lähellä jos jokin meneekin epäonnisesti ja jos lopulta tahdonkin kaiken mahdollisen kivunlievityksen.
Mistä kaikesta olette kieltäytyneet:
-kohdunkaulan tutkimuksista?
-kanyylistä / tipasta käteen?
-kalvojen puhkaisusta?
-välilihan leikkaamisesta?
-imukupin käytöstä?
-liian aikaisesta napanuoran katkaisusta?
-k-vitamiinipiikistä vauvalle?
-muuta?
Saako sairaalassa synnytyssalissa:
-soittaa omaa musiikkia
-pitää kuulokkeita
-himmentää valoja
-tuoda omia Led -kynttilöitä
-synnyttää missä asennossa tahtoo
-onko kaikkialla jumppapallo vai voiko tuoda oman
-pitää omaa edestäavattavaa paitaa
-mitä teillä on ollut mukana?
Mietin myös minne istukka menee? En tahdo antaa sitä tutkimuksiin.
Olen itse työskennellyt yliopistollisen sairaalan kanssa näytetutkimusten parissa ja tiedän, että niissä noudatetaan ohjeistusta kuin raamattua...
U
Ulkopuolinen huutelija
Vieras
En löytänyt mainitsemaasi artikkelia, mutta sanoisin että tuon kätilön kommentit ovat kyllä turhan provosoivia. Kukaan tuskin sairaalasynnytystä valitsee toiveella, ettei kätilö saa edes koskea.
Voit siis olla ihan huoletta, sairaalasynnytyskin voi olla toivomasi kaltainen; rauhallinen, rento ja luonnollinen
Suosittelen ehdottomasti täyttämään synnytystoivelistan, koska itse h-hetkellä niitä asioita ei todellakaan muista saati ole kykeneväinen niistä kertomaan. Googlaamalla ”HUS synnytystoivelista” löytyy esim. perusmalli tuosta toivelistasta, joka mielestäni tarpeeksi kattava. Ainahan sinne voi itse lisätä muuta, mistä haluaisi hoitohenkilökunnan tietävän.
Minulla oli hyvin samankaltaisia toiveita esikoisen synnytystä varten ja pääpiirteittäin niitä kunnioitettiinkin. Saimme olla mieheni kanssa synnytyssalissa kaksistaan oikeastaan siihen saakka, että ponnistusvaihe alkoi. Alun tietojen keräys, mittaukset yms. toki hoidettiin, mutta sen jälkeen salissa ei todellakaan rampannut ylimääräistä porukkaa. Varsinkin ensisynnyttäjän on myös hyvä tiedostaa, että kätilöä saa tarvittaessa vaihtaa! Jos kohdalle sattuu se syyllistävä ja tuputtava kätilö, niin rohkeasti sanomaan, että nyt peli seis ja toinen työntekijä tilalle. Jos et kykene sitä itse sanomaan, niin voitte sopia puolison/tukihenkilön kanssa, että hän ilmaisee tämän sinun tahtosi kätilölle.
Toivelistani tiivistyi luonnolliseen synnytykseen, jonka toivoin menevän oman painonsa mukaan ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. En kirjoittanut toivelistaan ehdottomia ”kieltäydyn tästä tai tuosta” vaan muotoilin sen jotenkin niin, että toiveenani on, ettei asiaa X tehdä ja jos sen kuitenkin kätilö näkee välttämättömäksi (esim. episiotomia) niin asiasta keskusteltaisiin kuitenkin minun kanssa ennen toimenpiteen suorittamista. Luonnollinen synnytys tarkoitti omalla kohdallani siis sitä, että mitään ylimääräistä en toivonut tehtävän ja esimerkiksi napanuorasta pyysin, että se saisi rauhassa sykkiä loppuun.
Kalvot puhkaistiin ja se oli ainoa virhe, johon suostuin synnytyksen aikana. Olin jotenkin kuvitellut, että ne kalvot kyllä puhkeaisi itsestään enkä siten hankkinut tarpeeksi tietoa etukäteen, jotta olisin osannut myös kieltäytyä tästä toimenpiteestä. Jos tulevassa synnytyksessä kalvot eivät ole puhjenneet eikä vauvalla ole mitään hätää, niin en todellakaan anna niitä puhkaista.
Riippuu varmasti paljolti synnytyssairaalasta, mutta listaamasi asiat sallituista asioista synnytyssalissa kuulostavat ihan sallittavilta kaikki. Synnytysasentoa saa vaihtaa, jos ei nähdä tarvetta esimerkiksi imukupin käytölle. Kätilö toki ainakin omalla kohdallani ehdotti erilaisia asentoja ja taisipa se olla synnytystoivelistaanikin kirjattu, että vaihtoehtoja saa ehdottaa, jos omat ideat loppuvat kesken. Jumppapallo taitaa löytyä kaikkialta, mutta en näe syytä miksi omaa ei saisi siitä huolimatta käyttää.
Vaatteet saavat olla sellaiset kuin itse tykkää, kunhan eivät häiritse kätilön työtä. Itselleni tuli yllätyksenä se, että siinä itse synnytystilanteessa oma ajatus vaatteista muuttui ihan täysin. Olin ajatellut, että todellakin pidän jonkun pitkän mekon ja vähintään tukisukat jalassa. Ihoni ei ole mikään maailman paras ja toisessa jalassa on ikävän näköisiä suonikohjuja. Ennen synnytystä ajattelin, että olen niin pukeutunut kuin vaan mahdollista. Lopulta tepastelin synnytyshuoneessa lähes koko synnytyksen ajan täysin alastomana, koska se tuntui siinä tilanteessa parhaalta enkä todellakaan ajatellut sitä, miltä mahdollisesti muiden silmissä näytän
loppuvaiheessa taisi olla joku rätti hartioilla, koska olin noussut hetkeä aiemmin ammeesta ja oli hitusen vilu.
Istukasta kannattaa kysyä.
Voit siis olla ihan huoletta, sairaalasynnytyskin voi olla toivomasi kaltainen; rauhallinen, rento ja luonnollinen
Suosittelen ehdottomasti täyttämään synnytystoivelistan, koska itse h-hetkellä niitä asioita ei todellakaan muista saati ole kykeneväinen niistä kertomaan. Googlaamalla ”HUS synnytystoivelista” löytyy esim. perusmalli tuosta toivelistasta, joka mielestäni tarpeeksi kattava. Ainahan sinne voi itse lisätä muuta, mistä haluaisi hoitohenkilökunnan tietävän.Minulla oli hyvin samankaltaisia toiveita esikoisen synnytystä varten ja pääpiirteittäin niitä kunnioitettiinkin. Saimme olla mieheni kanssa synnytyssalissa kaksistaan oikeastaan siihen saakka, että ponnistusvaihe alkoi. Alun tietojen keräys, mittaukset yms. toki hoidettiin, mutta sen jälkeen salissa ei todellakaan rampannut ylimääräistä porukkaa. Varsinkin ensisynnyttäjän on myös hyvä tiedostaa, että kätilöä saa tarvittaessa vaihtaa! Jos kohdalle sattuu se syyllistävä ja tuputtava kätilö, niin rohkeasti sanomaan, että nyt peli seis ja toinen työntekijä tilalle. Jos et kykene sitä itse sanomaan, niin voitte sopia puolison/tukihenkilön kanssa, että hän ilmaisee tämän sinun tahtosi kätilölle.
Toivelistani tiivistyi luonnolliseen synnytykseen, jonka toivoin menevän oman painonsa mukaan ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. En kirjoittanut toivelistaan ehdottomia ”kieltäydyn tästä tai tuosta” vaan muotoilin sen jotenkin niin, että toiveenani on, ettei asiaa X tehdä ja jos sen kuitenkin kätilö näkee välttämättömäksi (esim. episiotomia) niin asiasta keskusteltaisiin kuitenkin minun kanssa ennen toimenpiteen suorittamista. Luonnollinen synnytys tarkoitti omalla kohdallani siis sitä, että mitään ylimääräistä en toivonut tehtävän ja esimerkiksi napanuorasta pyysin, että se saisi rauhassa sykkiä loppuun.
Kalvot puhkaistiin ja se oli ainoa virhe, johon suostuin synnytyksen aikana. Olin jotenkin kuvitellut, että ne kalvot kyllä puhkeaisi itsestään enkä siten hankkinut tarpeeksi tietoa etukäteen, jotta olisin osannut myös kieltäytyä tästä toimenpiteestä. Jos tulevassa synnytyksessä kalvot eivät ole puhjenneet eikä vauvalla ole mitään hätää, niin en todellakaan anna niitä puhkaista.
Riippuu varmasti paljolti synnytyssairaalasta, mutta listaamasi asiat sallituista asioista synnytyssalissa kuulostavat ihan sallittavilta kaikki. Synnytysasentoa saa vaihtaa, jos ei nähdä tarvetta esimerkiksi imukupin käytölle. Kätilö toki ainakin omalla kohdallani ehdotti erilaisia asentoja ja taisipa se olla synnytystoivelistaanikin kirjattu, että vaihtoehtoja saa ehdottaa, jos omat ideat loppuvat kesken. Jumppapallo taitaa löytyä kaikkialta, mutta en näe syytä miksi omaa ei saisi siitä huolimatta käyttää.
Vaatteet saavat olla sellaiset kuin itse tykkää, kunhan eivät häiritse kätilön työtä. Itselleni tuli yllätyksenä se, että siinä itse synnytystilanteessa oma ajatus vaatteista muuttui ihan täysin. Olin ajatellut, että todellakin pidän jonkun pitkän mekon ja vähintään tukisukat jalassa. Ihoni ei ole mikään maailman paras ja toisessa jalassa on ikävän näköisiä suonikohjuja. Ennen synnytystä ajattelin, että olen niin pukeutunut kuin vaan mahdollista. Lopulta tepastelin synnytyshuoneessa lähes koko synnytyksen ajan täysin alastomana, koska se tuntui siinä tilanteessa parhaalta enkä todellakaan ajatellut sitä, miltä mahdollisesti muiden silmissä näytän
loppuvaiheessa taisi olla joku rätti hartioilla, koska olin noussut hetkeä aiemmin ammeesta ja oli hitusen vilu.Istukasta kannattaa kysyä.
pilvikirsikka
Foorumin legenda
Syyskuunmammat 2015
Joulukuun äidit 2019
Helmikuiset 2022
Huhtikuiset 2024
Vau.fi sivuilla on synnytykseen ja synnytystahtoon liittyvä artikkeli, missä haastateltu kätilö "kauhistelee" nykytrendiä jossa "kieltäydytään" kaikesta. Hän ihmettelee "miksi yleensä tullaan sairaalaan synnyttämään jos äitiin ei saa edes koskea" tmv.
Mitä ajatuksia tästä? Luin jutun ja tulin hyvin ahdistuneeksi ja surulliseksi.
Itse toivon synnytyksen olevan mahdollisimman rauhallinen, rento ja luonnollinen. Näihin ei itselläni kuulu taivasteleva kätilö, joka tuputtaa kaikkia käypähoitosuosituksia... Tästä nousi itselle hurja stressi ja pelko.
Tahtoisin olla mahdollisimman rauhassa, omassa kuplassa. Ilman tippaa kädessä, ilman jatkuvaa tarkastelua omaa kehoa kuunnellen. Monilla sivuilla todetaan oksitosiinin vastakohdan olevan kortisoli: mitä enemmän äiti stressaa ja pelkää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä synnytys voi hidastua. Hidastuminen taas johtaa noihin lääketieteellisiin interventioihin, kalvojen puhkaisuun, imukuppisynnytykseen, seltioon jne. Ei toki aina, en tahdo provosoida tai yleistää.
Olen suoraan sanottuna harkinnut jopa kotisynnytystä, sillä pelkään saavani jonkun syyllistävä ja tuputtavan kätilön sairaalassa
Kellään antaa vertaistukea? Tahtoisin kuitenkin olla avun lähellä jos jokin meneekin epäonnisesti ja jos lopulta tahdonkin kaiken mahdollisen kivunlievityksen.
Mistä kaikesta olette kieltäytyneet:
-kohdunkaulan tutkimuksista?
-kanyylistä / tipasta käteen?
-kalvojen puhkaisusta?
-välilihan leikkaamisesta?
-imukupin käytöstä?
-liian aikaisesta napanuoran katkaisusta?
-k-vitamiinipiikistä vauvalle?
-muuta?
Saako sairaalassa synnytyssalissa:
-soittaa omaa musiikkia
-pitää kuulokkeita
-himmentää valoja
-tuoda omia Led -kynttilöitä
-synnyttää missä asennossa tahtoo
-onko kaikkialla jumppapallo vai voiko tuoda oman
-pitää omaa edestäavattavaa paitaa
-mitä teillä on ollut mukana?
Mietin myös minne istukka menee? En tahdo antaa sitä tutkimuksiin.
Olen itse työskennellyt yliopistollisen sairaalan kanssa näytetutkimusten parissa ja tiedän, että niissä noudatetaan ohjeistusta kuin raamattua...
Minä oon synnyttänyt kolmesti sairaalassa ja kahdesti kotona kätilön kanssa. Onhan ne kuin yö ja päivä
mutta myös sairaalassa on mahdollista saada hyvä kokemus. Oletko harkinnut doulaa mukaan synnytykseen? Sairaalassa on tietyt rutiinit joita tekevät ellei kiellä. Itse en ole esim halunnut oksitosiinipiikkiä synnytyksen jälkeen ja se on ollut ok. K-vitamiini on annettu sairaalassa syntyneillä pistoksena, kotona saivat suun kautta. Uskon että se onnistuu myös sairaalassa suun kautta. Jos siitä kokonaan haluaa kieltäytyä, voi joutua perustelemaan kantansa lääkäreille.Napanuoran leikkaaminen onnistuu istukan syntymän jälkeen myös sairaalassa, ellei ole joku hätätilanne. Toki sama se kotonakin on. Välilihaa ei leikata enää rutiinisti eikä kanyylia laiteta ellei ole jotain syytä. Olen kieltäytynyt jopa antibioottitipasta GBS-positiivisena ja sekin oli sairaalassa ok. GBS-riski kasvaa jos vesienmenosta on kauan, itselläni vedet menee aina juuri ennen vauvan syntymää. Silloin ei tietysti veteen pääse ollenkaan, jos se on itsellä toiveena. Kotona synnytin molemmilla kerroilla veteen enkä käynyt ottamassa GBS-näytettä ollenkaan, koska eipä kotona antibioottia voi antaa. Vauvoilla ei mitään ongelmia ollut ja varhaiset infektion merkit olisi huomattu kotonakin, jos sellaisia olisi ollut. Tämä kokemus siis TAYSista.
Saa laittaa yyveetä jos haluat jutella lisää
tässä vaan pintaraapaisu aiheesta aamuteen ohessa 
@Ahveerata Mun mielestä synnytys oli tosi rauhallinen tilanne(ammesynnytys). Oltiin miehen kanssa kaksin kunnes ponnistus alkoi, himmeät valot, oma musiikki sairaalan bt-kaijuttimesta. Ei tehty tai annettu mitään ylimääräistä, koska tarvetta ei ollut. Tuosta napanuorasta en olisi osannutkaan sanoa mitään, nyt kyllä alkoi mietityttämään, koska mulla ei lähtenyt napanuora irtoamaan, olisikohan vaikuttanut.
Alunperin ajattelin juuri etten haluakkaan mitään ylimääräistä, ehkä olin sen toiveisiin saattanut kirjata. Mutta kun synnytys oli muuten ohi ja tosiaan istukka ei irronnut niin siinä vaiheessa muuttui mieli ja ajattelin vaan että tehkää ihan mitä vaan parhaaksi näette
Ja muistelen ettei multa ihan jokaista juttua kysytty, vaan kerrottiin että "nyt kokeillaan tätä". Mutta ehkä juuri siksi kun ei siinä vaiheessa enää kiinnostanut muu kun vauva rinnalla
Alunperin ajattelin juuri etten haluakkaan mitään ylimääräistä, ehkä olin sen toiveisiin saattanut kirjata. Mutta kun synnytys oli muuten ohi ja tosiaan istukka ei irronnut niin siinä vaiheessa muuttui mieli ja ajattelin vaan että tehkää ihan mitä vaan parhaaksi näette
Ja muistelen ettei multa ihan jokaista juttua kysytty, vaan kerrottiin että "nyt kokeillaan tätä". Mutta ehkä juuri siksi kun ei siinä vaiheessa enää kiinnostanut muu kun vauva rinnalla
Tähän on siinä mielessä hankala vastata, kun kaikki synnyttäjät ja synnytykset on yksilöllisiä. Ehkä voisi sanoa, että kannattaa keskustella kätilön kanssa kivunlievityksestä siinä kohtaa, kun itsestä tuntuu siltä. Itselläni se oli se kohta, kun tuntui ettei tilanne ole ns. hallinnassa. Kun sattui liikaa ja olo oli jännittynyt/tuskainen. Esikoisesta sain siinä kohtaa epiduraalin, kuopuksesta ilokaasua. Ennen puudutteita suosittelen kokeilemaan lääkkeettömiä keinoja. Liikkeellä ja hengityksellä voi tehdä jo paljon!
Spinaali on varmaan siinä mielessä tehokkaampi, että ainakin sektiossa se vei tunnon alavartalosta ihan täysin. Kävelemään pystyi huterasti puoli vuorokautta spinaalin jälkeen. Jos jollain on kokemusta spinaalista alatiesynnytyksessä voi kertoa meneekö samalla tavalla. Ehkä siinä laitetaan vähemmän? Mutta kokemukseni mukaan epiduraali on enemmän kuin riittävä alatiesynnytyksessä. En tuntenut sen kanssa supistuksia juuri ollenkaan (mikä vaikeutti ponnistamista).
Miulla epiduraali laitettii oikeastaan heti toisena kivunlievitysvaihtoehtona, kun supistuskivut oli sellaset etten kyenny olemaan jalkeilla lähes ollenkaan. Tosin epiduraalipuudutus ei puuduttanu, ku vaan vatsan (vauva oli vinossa ja ilmeisesti paino jotain hermoa).
Eli epiduraalipuudutuksen voi pyytää vaikka heti. Oman kiputuntemuksien mukaan.
Ekassa ja tokassa synnytyksessä oli epiduraali. Sen otin kun kivut yltyi niin ettei pärjännyt. Ekassa synnytyksessä yritin epiduraalin jälkeen käydä vessassa mutta taju meinasi lähteä ja sen jälkeen sängyltä en saanutkaan poistua. Kolmannessa otin ihan viime tinkaan spinaalin. En muista kävinkö enään ylhäällä sen annon jälkeen
spinaali ei vienyt minulta kaikkia kipuja pois. Supistukset tuntui spinaalin jälkeen edelleen selässä. Epiduraali vei kaikki kivut ja itse tykkään siitä enemmän näillä kokemuksilla.
Epiduraalikatetrin voi pyytää heti synnytyksen alussa. Minä tein näin, sillä pelkään etten pysy kivuissa enää paikallani kun epiduraalia yritetään laittaa. En vain ottanut epiduraalia alkuun kuin vain testiannoksen millä testattiin että aine menee oikeaan paikkaan.
Tuo onkin viisasta! Oli hieman vaikeaa pysyä paikallaan siinä vaiheessa kun supistukset kävivät sietämättömän kivuliaiksi ja epiduraalia pyysin.
Onnistui siis kyllä, mutta olisi ollut helpompaa aiemmin.Aaltokukka
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Tammikuiset 2023
Helmikuiset 2023
Tammikuiset 2025
Helmikuiset 2025
Kiitos mahtavasta vihjeestä!
Kiitos. Tätä itsekin mietin kun kivuissa ollessa liikun ja heilun niin voi sen laitto olla haaste
Mulla on tyhmä kysymys käynnistyksestä. Takana on jo yksi käynnistys, joka oli tuskien taival, mutta nyt toisessa raskaudessa se on jo ihan suunniteltu ja takarajana laskettu aika.
Te, joilla on useampi käynnistys vyön alla, niin miten käynnistykset ovat eronneet toisistaan? Itse kun sain kokea ekalla kertaa ihan kaikki käynnistys metodit prostaglandiinista ballonkiin, oksitosiiniin ja kalvojen puhkomiseen. Alkanut tässä huolettaa, että pitääkö ne kaikki mennä taas läpi vai olisiko toinen kerta vähän helpompi tapaus
Te, joilla on useampi käynnistys vyön alla, niin miten käynnistykset ovat eronneet toisistaan? Itse kun sain kokea ekalla kertaa ihan kaikki käynnistys metodit prostaglandiinista ballonkiin, oksitosiiniin ja kalvojen puhkomiseen. Alkanut tässä huolettaa, että pitääkö ne kaikki mennä taas läpi vai olisiko toinen kerta vähän helpompi tapaus
Mulla kaksi käynnistystä takana, ei sen enempää, mutta vastaan nyt kuitenkin. Ensimmäistä en oikein mieltänyt edes käynnistykseksi kun supistukset oli alkaneet itsekseen ja sairaalaan tullessa olin reilu 4cm auki. Supistukset sitten kuitenkin laantui ja loppui ja käynnistyksenä yritettiin kalvojenpuhkaisua ja oksitosiinia. Kaikki oli turhaa ja lopulta kiireellinen sektio. Vauva oli hankalassa virhetarjonnassa ja se oli syy tilanteen pysähtymiseen eikä toimenpiteet tosiaan auttaneet. Toisessa käynnistettiin koska pitkä lapsivedenmeno. Olin pelännyt käynnistystä ja tilanne oli täysin epäkypsä. Sain misoprostolia, jonka jälkeen juuri ja juuri riittävä tilanne ballongin laittoon (lääkäri sanoi että ei välttämättä onnistu, mutta onnistui). Sen jälkeen tilanne etenikin sitten hyvin vauhdikkaasti eikä mitään muuta tarvittu. Varmaan on niin, että se miten tilanne etenee ja mitä kaikkea tarvitaan riippuu niin monesta yksilöllisestä asiasta, kuten esim just vauvan asennosta, ettei kulkua voi ihan kauheasti ennustaa. Yleensähän kuitenkin jo pelkästään se, että on aiemminkin synnyttänyt edesauttaa ja nopeuttaaMulla on tyhmä kysymys käynnistyksestä. Takana on jo yksi käynnistys, joka oli tuskien taival, mutta nyt toisessa raskaudessa se on jo ihan suunniteltu ja takarajana laskettu aika.
Te, joilla on useampi käynnistys vyön alla, niin miten käynnistykset ovat eronneet toisistaan? Itse kun sain kokea ekalla kertaa ihan kaikki käynnistys metodit prostaglandiinista ballonkiin, oksitosiiniin ja kalvojen puhkomiseen. Alkanut tässä huolettaa, että pitääkö ne kaikki mennä taas läpi vai olisiko toinen kerta vähän helpompi tapaus
Sheivata vai ei sheivata?
Keskusteltiin kavereiden kanssa synnytykseen valmistautumisesta ja yksi sanoi, että hän ajeli paikat "posliiniksi" synnytyksiään varten, jotta olisi helpompaa pitää paikat puhtaana. Aihe sai aikamoisen debatin neljän naisen kesken
Onko sillä väliä? Onko kokemuksia?
Itse olen.. öhöm... Luonnollisella kannalla ollut jo vuosia, kun inhosin niin sitä kasvuvaihetta ja olin liian laiska jatkuvaan höyläämiseen. Ajatuskin, että synnytyksen jälkeen mahdollisten tikkien lisäksi sängen aiheuttama kutina olisi myös käsittävän... Iiik. Ei. Ehkä kätilöt ja lääkärit ovat tottuneet jos jonkinlaiseen värkkiin kasvoilla tai ei. Vai onko karvattomuudesta oikeasti jotain konkreettista hyötyä?
Keskusteltiin kavereiden kanssa synnytykseen valmistautumisesta ja yksi sanoi, että hän ajeli paikat "posliiniksi" synnytyksiään varten, jotta olisi helpompaa pitää paikat puhtaana. Aihe sai aikamoisen debatin neljän naisen kesken
Onko sillä väliä? Onko kokemuksia?
Itse olen.. öhöm... Luonnollisella kannalla ollut jo vuosia, kun inhosin niin sitä kasvuvaihetta ja olin liian laiska jatkuvaan höyläämiseen. Ajatuskin, että synnytyksen jälkeen mahdollisten tikkien lisäksi sängen aiheuttama kutina olisi myös käsittävän... Iiik. Ei. Ehkä kätilöt ja lääkärit ovat tottuneet jos jonkinlaiseen värkkiin kasvoilla tai ei. Vai onko karvattomuudesta oikeasti jotain konkreettista hyötyä?
