Minkä ikänen teiän esikoinen on?
Vieläpä melko haasteellinen loppusyksy edessä uuden OPSin tuomien muutosten myötä...millä ilveellä sitä saisi itteensä puhtia?!?
Syysloma takana ja kahdeksan viikkoa edessä ennen äitiyslomaa... Mulla ei toistaiseksi ole ollut ongelmia työssä jaksamisen kanssa, mutta motivaatio on ihan hukassa!!! Työt ei kyllä jaksaisi kiinnostaa sitten yhtään!
sen jälkeen on kaikki tuntunut täysin merkityksettömältä, tyhjältä, lohduttomalta. Kaiket päivät olen vaan itkenyt ja kaivannut mun omaa, rakasta, pikkuista Sisuani. Mä olen siis totaalisen eläinrakas ihminen ja pidän eläimistä huomattavasti enemmän kuin ihmisistä. Nämä huskypojat ovat minulle lapsia ja voinette siis kuvitella, miten rikki nyt olen
ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen oloni yksinäiseksi ja eksyneeksi, kun istun iltaa yksin kotona. Toinen husky on myös ihan hukassa, kun sillä ei ole enää kaveria. Olen yrittänyt keksiä kaikkea touhua päivälle, jotta Laikan olisi helpompi olla, mutta illat on pahoja. Olen siis ollut tämän viikon sairaslomalla. Ja niinkuin valitin motivaation puutteesta! Olisin niin mieluusti ollut tämän viikon ja seuraavat seitsemän viikkoa töissä, kunhan vaan olisin saanut pitää Sisuni ja jäädä rakkaiden poikieni sekä tammikuussa syntyvän tyttöni luokse kotiin seuraavaksi puoleksitoista vuodeksi! Elämä on toisinaan niin uskomattoman epäreilua ja armotonta! Ja nyt jäljellä syvä, suuri suru, särkynyt sydän ja suuri aukko sielussa
otan osaa! Lemmikin menettäminen on kamalaa. Meidän koira kuoli kolme vuotta sitten vanhuuden päivillään ja voi että se oli rankka paikka, vaikka sen oli jo osannut aavistaakin pikkuhiljaa :'( Nero oli perheenjäsen ja vieläkin se on paljon puheissa ja muistoissa mukana. Tsemppiä ja jaksamista sinne 
Nuo on aina kurjia kun lemmikistä joutuu luopumaan, se kirpaisee ja pitkään. Meidän koiran kuolemasta tulee kuluneeksi 2,5 vuotta joulukuussa ja edelleen häntä ikävä vaan on!
