Mä oon nyt viimeset 2vk ollu kotona. Ensin talvilomalla ja sit ton jalan takia saikulla. Mietin vaan tänään, että kyllä olis varmasti ollu jaksamista jos vielä töissä olisin ollu. Varsinkin tää kuluva viikko on tuntunu kotonakin tosi raskaalta, on niin iso ja kömpelö olo jo ja kumartelusta on tullu tosi vaikeeta. Miten tässä kunnossa olis enää mihinkään alahyllyille purkanu tavaraa tms. Meillä siis kauppaa rempattiin tää syksy ja avajaiset oli eilen. Eli senkin puolesta vielä erityisen paljon tekemistä ja ihmisiä liikkeellä. Eipä oo ollu ikävä sinne hälinään :)
Vähän taas mietityttää, miten pienet ottaa uuden tulokkaan vastaan, kun heidän äitiaikansa vähenee - ja yhteinen aika isompien kanssa myös.. Toivotaan vaan, että tulee helppo vauva, etten ole zombie ens kesään asti.
pyöritykseen seuraavat 3 vuotta (suurin vaara siinä on ylityöllistyminen ja 
).
eli kun kapselista eroon pääsen kahden viikon päästä alkaa sitten jännäilyt.. hirvittää kyllä miten töissä mahdetaan suhtautua asiaan aloitin uimavalvojan/ opettajan hommat keväällä rekryfirman kautta, enkä ole törmännyt yhteenkään raskaustapaukseen aikanani, joten nyt tämä oma kohtalo sit pelottaa oletus kuitenkin se, että kyseisessä työssä pitäisi olla hyvässä kunnossa ja näyttääkkin siltä, joten raskauskilojen kertyessä voisi ilkeitäkin kommentteja tulla. olisiko teillä vinkkejä 
sit vielä sellanen kun oon joutunut kortisoniakin syömään cu:n takia niin vasta töissä sain kommenttia et "ootko raskaana ku näytät vähä siltä".. tuntu aika ikävältä kun kortisoni turvitukselleni en mitään mahda ja heti aletaan heittää tollasta kommenttia alentavaan sävyyn.. sit mietityttää kans et ku rekryfirma ja nollasoppari niin voiko ne sanoo mulle vaan et sori ei susta oo enää hyötyä kun oot raskaana..?? Onko muita täällä ketä ois ollu tai on samankaltaisessa tilanteessa 
kai tässä pitää painaa jarrua ihan kunnolla että poika kasvaisi vielä kohdussa, tänään 32 + 0.
