Työ ja raskaus

Oon onneks jättänyt monet asiat äippälomalle, ni tekemistä riittää :) Ja sain äidiltä tuhannen palan palapelin (ihan ku 100 palaa ei olis näillä hermoilla tarpeeks :D ), ni pitäis ajan kulua. Jotenkin vaan harmittaa, ku ei oo enää semmosii kavereita, joiden kans vois jutella jostain muusta ku vauvasta :/ Ihan ku mä olisin kadonnut jonnekin tän raskauden taakse.
Oi perskules.. Jaksaako sitä leipoo perjantaiks kakun, vai käviskö konditoriast hakemas :P
 
Mä mietin ihan samaa - siis sitä kakkua perjantaille. Et jos leipois ite vai kävisi ihan hakemassa jostain Kakkukeisarista tms. :)
 
Mä oon ollu kotona jo viikon? Vai kaks? En ees muista. Oon silti säästelly hommia, vaatteita ei oo pesty eikä tarkastettu mitä vielä tarttee ostaa. Huomenna isompaan kaupunkiin, niin ainakin tuttipulloihin uudet tutit. Ja lastentarvikkeesta se ilmainen babybox. Vaatteet varmaan ainut sen jälkeen mitä ehkä pitää ostaa
 
En oo ihan vieläkään tajunnu, että ei tarvitsekaan mennä enää töihin.. vaikka ei sillä, kyllä mä varmasti saan ajan kulumaan muutenkin :D tulevana perjantaina olis yhdet tanssit mihin haluaisin lähteä. Esitin miehelle että äippäloman alun kunniaks jos lähettäis. Sain vastaukseks että ei kai me sinne... :( nyt kun vielä pääsis ja jaksais mutta ei, mun mies on tylsä!
 
Täälläkin vielä 4 aamua jäljellä. Viimet viikot on tuntuneet löysiltä, kun työt on pikkuhiljaa siirretty muille ja olen surffaillut puolet työpäivästä netissä. Tänään sitten kaikki asiakkaat tuntuivat yhtäkkiä tajuavan, että olen enää viikon töissä ja sähköposti ja puhelin lauloivat koko päivän "voitko vielä tehdä tän ja sen ennen kun jäät pois?!" :woot:

En ole vielä ehtinyt sisäistää, että viikon päästä sitä möllötetään vaan kotona. Tällä hetkellä ei ole edes mitään kremppoja, joten töissä on jaksanut ihan hyvin. Kaiken kaikkiaan raskausajalle tuli yksi saikkupäivä, jonka pidin vain sen takia, että nukuin huonosti ja väsytti aamulla liikaa.

Ensi viikolla sitten pääsee raivaamaan vauvan huoneen nurkkaan kasattua tavarakasaa ja pesemään pikkuvaatteita :Heartpink pariksi viikoksi on ainakin ihan hyvin tekemistä tiedossa, sitten voisikin jo vauveli alkaa tulemaan.
 
Kolme aamua jäljellä mutta tuntuu kuukausilta - teen tällä hetkellä ympäripyöreitä päiviä. Tänään aloitettu klo 8, viimeinen puhelu loppuu klo 22. Ei mitenkään enää jaksais tätä.
 
Enää kaks työherätystä jäljellä :P Kyllähän täsä tulee mietittyy, et vittuako mä täällä enää teen, ku melkeen kaikki hommat jo siirretty pois. Aikaa tulee tapettu netis, mikä taas on kielletty täällä, mut minkäs teet. Olis antanut mun pitää mun hommat loppuun asti :)
 
Mua vähän ihmetytti kun puhuttiin et mun yks vastuualue tulee siirtymään toiselle työntekijälle, kun jään pois. No yhtäkkiä se oli jo otettu multa pois, eikä yhtään kerrottu että nyt mun ei enää tarvi hoitaa sitä. Tuli vaan ilmi että heillä on palaveri. Tuli vähän syrjäytetty olo, vaikka kyllä ymmärrän.
 
Ymmärrän Vius hyvin... Mulle työ on todella tärkeä ja nyt kun pidetään "kriisipalavereja" mun lähdön takia ja siksi, että tuli vähän puskista yksi projekti niin jokaisessa muistetaan mainita, että "kun sä et oo enää täällä niin älä sä huolehdi tästä nyt" tai "ei ole väliä mitä mieltä olet kun et ole täällä sitä kuitenkaan vetämässä". Vetää mielen vähän matalaksi vaikka ei ne pahalla tarkoita.

Hyvin kertynyt ylitöitä tässä, harmi vaan, että en saa plussatunteja rahana :)
 
Nyt on sitten pomolle infottu, et oon poissa 31.10.2016 - 9.6.2017.. Todettiin miehen kanssa (tai siis mä totesin ja mies vaan jotain äännähti :D ), et hänelle voi olla helpompaa olla kotona, ku muksu on 6+ kk vanha. 7 kuukautta putkeen pois töistä O_o Miten mä ikinä selviän. Mies on sit lokakuun lopulle kotona..
 
Nyt sit tul pomolta tieto, et palaan työpaikan "kirjoille" vast heinäkuussa (jollon alkaa kesäloma) ja sit elokuussa alkaa mulla taas työt. Menee näin kuulemma helpommin siivoussijaisen kanssa :/ Sit tulee taas yks ongelma.. Mistä hitosta revin sit ne kolmen viikon rahat? ARGH!! Ku jaetaan miehen kans vanhempainvapaa 50-50.. Yks vaihtoehto olis, et palaisin töihin kesäkuun alussa, ja mies sit pitäis 88 arkipäivää vapaata.. Prkl, ku tää on niin hankalaa :/
 
Vius sanoi:
Mua vähän ihmetytti kun puhuttiin et mun yks vastuualue tulee siirtymään toiselle työntekijälle, kun jään pois. No yhtäkkiä se oli jo otettu multa pois, eikä yhtään kerrottu että nyt mun ei enää tarvi hoitaa sitä. Tuli vaan ilmi että heillä on palaveri. Tuli vähän syrjäytetty olo, vaikka kyllä ymmärrän.
Click to expand...

Mulle oli kans tapahtunu noin...
 
Kaksi viikkoa ja yksi päivä vielä. Huoh... Eiköhän tästä selvitä. Tää viikko on kyllä ollut selvästi raskain. Huomaa heti jaksamisessa, turvotuksissa ja selkä yms. kivuissa jos on jäänyt liikunta vähemmälle tai herpaantunut ote ruokavalion kanssa. Mun pitäisi varmaan kävellä vähintään tunnin lenkki päivittäin ja syödä vaan keittoa ja salaattia... Nytkin tuli varsin kohtuullisesta kanaruoka-ateriasta eilen illalla jäätävä ähky ja edelleen nyt seuraavana aamunakin sellainen olo että vatsa räjähtää ihan just. :arghh: Yritä sitten keskittyä töihin kun on tuskaisen raskas ja pinkeä olo koko ajan.
 
Mulla olis nelisen viikkoa vielä jäljellä. Tähän asti on jaksanut ihan ok, mutta tällä viikolla on alkanut tuntua että ehkei sittenkään. Yöunet alkaa olla tosi katkonaisia, enkä nukahda kovin herkästi herättyäni.
Töissä vielä 'ystävällisesti' laittoivat mulle loppuviikoiksi uuden työntekijän perehdytettäväksi, ja voin sanoa että ihan ei kärsivällisyys riittäis siihen enää. Tahtoisin vaan hoitaa oman osuuteni, yksin.
Nyt onneks pari iltavuoroa, että aamusta saa sentään nukuttua. Mut jos ens viikolla jatkuu tää kukkuminen, niin sit täytyy harkita saikun hakemista.
 
Mulla enää neljä työaamua jäljellä. Perehdytystä takana nelisen viikkoa ja mitä lähemmäs loppua tullaan, sitä tiukemmalle oma hermo käy. Katkonaiset yöunet ja jatkuva väsymys ei helpota asiaa ollenkaan.
 
Mulla on enää kolme päivää töitä ja oon niin helpottunut. Ihan hirveetä rutistusta loppuun asti, sijainen tulossa vasta alkuvuodesta ja kaikki on helisemässä kun kiireisimpään aikaan ei ole ketään tekemässä mun hommia. Niinpä. Voin sanoa että työtä ei tule ikävä. Tai no, ihan pidän työstäni ja työkaverit vasta ihania ovatkin, mutta firmaa ei tule ikävä. Mä olen jo pari vuotta kovasti kaivannut hengähdystaukoa joten niin poksauttaisin pullon samppanjaa heti torstaiaamusta jos vaan saisin sellaisista herkuista nauttia :rolleyes:.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top