Työ ja raskaus

On erilaisiakin paikkoja onneksi! Itsekin sellaisessa olen ollut hoitoalalla. Tosin koko ajan tietysti kiristetään vyötä joka paikassa.
 
Mä oon kans lähihoitaja,täällä hetkellä en ole työelämässä kun olen esikkon kans kotona. Esikko odotuaaikana olin terveysasemalla, oli hieman kyllä helpompa kun sairaala/vanhainkoti. Nyt sitten kun lapset menee joskus päiväkotiin pari/kolmen vuoden päästä meen suora ammattikorkeseen opiskelee. En halua enää palata lähihoitajana töihin, liian raskas homma jatkuvalla vajaalla olla töissa ja liian pieni palkkaa niin raskasta ja tärkeästä töistä
 
Mietin kyllä että äippäloman jälkee voisi opiskella uuden ammatin, pitäs vaa keksii että mikä. Kohta täytynee hakee saikkua tähä väsymyksee ja stressiin mutta siitäki tulee vaa huono omatunto koska mulla on niin kivat työkaverit että sitte säälittää ku ne joutuu menee vielä enemmä vajaalla varsinki ny ku kesälomatki lähti pyörii niin jeejee...
 
Joo ite just valmistuin viime kesänä lähihoitajaksi. Toi paikka missä teen on aivan ihana ja aion kyllä pyrkiä sinne takas jos vaan ottavat :) sain ite valita tunnit mitä teen ja millon ja sit vielä pääsin ihanasti tekemään perhetyötä eli siis pelkästään 8-18 välisellä ajalla nuo mitä tehdään.
 
Itsekin aiemmin hoitoalalla, sairaanhoitajaksi opiskelin ensin mutta halusin siihen jotain muuta lisäksi. Nyt mulla on vakivirka asiantuntijahommissa ihmisryhmän parissa, joiden kanssa tykkään tehdä työtä. Ajattelin jatkaa vielä opiskeluja ja katsella minne elämä vie. Mutta kannustan kyllä jatkamaan opintoja etenkin jos ne omat hommat puuduttavat. Kutsumusta voi olla, mutta huonoimpaan mahdolliseen työhön ei tarvitse tyytyä. Ei mullakaan selkä ja pää enää kestäisi vanhustenhoitoa, vaikka siellä aikoinaan tykkäsin myös hetken työskennellä.
 
Itse päädyin lopulta siihen, että en jatka määräaikaisessa työsuhteessani vaan palaan vakipaikkaani muutamaksi kuukaudeksi. Halusin pelata varman päälle, ettei töiden takia ainakaan tarvitse stressata.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla on pyrkimys vielä jossain kohtaa päästä opiskelemaan kätilöksi.. Tai ehkä ensin katon että miten menee tää oma raskaus ja sitten myöhemmin synnytys :D että kestäiskö sitä sitten itte kattella muita samassa tilanteessa. Mut ainakin aiemmin kovasti sitä mieltä että sinne on päästävä opiskelemaan.
 
Itse opiskelen oppisopimuksella merkonomiksi työn ohella ja tarttis nyt saada opinnot päätökseen ennen äitiyslomaa.. Kun nyt vaan jaksais tsempata, tuntunut vaan viime aikoina ettei omaa työpanosta työpaikalla arvosteta lainkaan ja hiukan miettinyt että jos äippäloman jälkeen hakiskin muualle töihin..
 
Täällä kyllä jänskättää miten jaksaa tehdä töitä äippälomaan asti. Raskas hoitajan henkisesti sekä fyysisesti, ja kesällä vielä kesäsijaisten opetus, loma vasta loppukesästä Oletteko muut kolmivuorotyötä tekevät pystyneet välttämään yövuorot, kieltäytymään kokonaan tai edes saanut vaikuttaa montako yövuoroa putkeen?
 
Minäkin olen sairaalassa sairaanhoitajana. Kesäksi aloitin uudella osastolla:). Mietittyttää hieman oma jaksaminen. Kuulemma yövuoroista saa vapautuksen, jos lääkäri katsoo että ne on haitallisia. Vielä ei ole tuntunut tarvetta, meillä on onneksi vain 2yötä/3viikoa..

Mietityttää myös että saanko hoitaa sytostaattipotilaita? Laimennella ei ilmeisesti ainakaan? Entäs sytostaatteja sisältävät tabletit tai sytostaattien anto potilaalle?
Ei ole meillä ihan jokapäiväistä mutta aina välillä tulee. Mietin myös hylkimisenestolääkkeitä, voikohan niitä käsitellä.. Vaikeaa. Ajattelin esimieheltä ja osaston farmaseutilta kysellä kunhan ensin alkaisi olla varmat viikot. Vielä ei ole kohdalle sattunut.
 
Ite oon ymmärtänyt että ei saa olla kyseisten hoitojen kanssa tekemisissä raskausaikana. Kyllähän se aine tabletista voi imeytyä ihon läpi jne. Mutta kannattaa ainakin varmistaa.

Muoks. Googlaamalla Terveyskirjastosta löytyi tieto että saattaa vaikuttaa sikiöön.. Eli suosittelen olemaan yhteydessä lääkäriin tai työnantajaan.
 
Muokattu viimeksi:
Täälläkin hoitoalalta kouluttauduttu pois. Työhistoriaa kertynyt dementiayksiköstä, sairaalasta, päivystyksestä. Tärkeää työtä mutta itse en enää vaan pystynyt, paljon isoja toimenpiteitä, hoitoja, kiirettä, stressiä.. Vapaa aika jäi joskus minimiin, puhelin saattoi välillä soida vapaillakin että pääsenkö töihin kun oli vajaamiehitystä. Hoitoalalla oon edelleen, tosin päivätyössä hammashoidon parissa ja mahdolliset kirurgiset istunnotkin sillä puolen lyhyitä :) ja työpäivä loppuu oikeasti kun se loppuu.
 
Kohta tarttee kyllä alkaa kattoo mitkä vaatteet on päällä, ettei paljastu liian aikasin. Sen verran toi maha pöpöttää, jos ei muista vetää sisään. Mä olisin toivonu, että olisin päässy vähän toisiin hommiin, mutta ei taida paikat ehtiä aueta ennen kun näkyy, että oon paksuna.
 
Onko muita jotka ovat joutuneet jäämään jo erityisäitiysvapaalle? Tuntuu vähän turhauttavalta olla jouten, loppuis nuo vesisateet niin pääsis ainakin keräilemään yrttejä ja pitää toivoa että tulee hyvä marjavuosi, kuluisi aika marjastuksessa..
 
Ite oon raskauden alusta ollut vapaalla.. Tosin siitä syystä että ei tarjottu enää keikkaa..
 
Täällä sellainen homma että vakityö ja avustettava tupakoi sisällä jatkuvasti. Melkoisesti piti juosta lääkärissä ja täyttää kaiken maailman lomakkeita, piti olla aika tiukkana kun kaikki tahtoi juoksuttaa paikasta toiseen, kaikki lääkäriajat tuntui olevan kiven alla..
 
Joo no ei se tupakansavussa olo ole hyväksi niin parempi sillon vaan jäädä pois. Mutta joo välillä kyllä turhauttaa ku tuntuu että ei ole tekemistä tarpeeksi.. Onkin sit koittanut joka päivälle keksiä jotain tekemistä esim imuroin kerran viikossa ja pyykkään, tiskaan, neulon/virkkaan ja pelaan sillon tällöin.
 
Molemmista oon kertonut varhaisultran jälkeen töissä, siis jotain viikolla 8. Nyt vähän myöhemmin, kun pahoinvointi pysyi kurissa.
Teen asiantuntijatyötä ja sijainen palkattiin esikoista odottaessa maaliskussa ja itse jäin pois töistä heinäkuussa, siis 4kk perehdytys. Nyt vähän eri työtilanne ja työt jaetaan neljälle kollegalle. Mut samoin perehdytys tehtäviin on jo aloitettu, vaikka oletusarvoisesti jään äitiyslomalle marraskuun 10pv. Ei ihan yksinkertaisia kaikki työtehtävät ja stressiä riittää, jos ei pysty nollaamaan päätä työasioista kotimatkalla.
Saikulla olin esikoisesta yhden päivän kun liitoskivut niin helvetillisiä, että istuminen ja ajattelu ei onnistunut yhtäaikaa. Sen jälkeen tuli nopeasti sähkösäätöpöytä, et välillä voi tehdä työt seisaallaan. Tosi kiva myös ei raskaana, että työasennet vaihtelee.
 
Piika, saitko erityisäitiysvapaan pelkän passiivisen tupakoinnin takia?:woot:
...tai siis... :grin nyt kuulostaa väärältä. Hienoa. :)
Altistuin passiiviselle tupakoinnille itsekin töissä, ja neuvola korttiin vaan merkattiin passiivinen tupakointi...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top