Tutustutaan
- Ketjun aloittaja Ilpuri
- Aloituspäivämäärä
Esme009
Näppärä viestien naputtelija
Olen 24-vuotias nainen ja tällä hetkellä olen toista kertaa raskaana (ensimmäinen päättyi km rv 8+4). Mieheni kanssa ollaan lähdetty lapsettomuustutkimuksiin puoli vuotta sitten ja todettiin pco-tyyppiset munasarjat, sekä vahva epäily siitä, etten ovuloi läheskään joka kuukausi. Tämä raskaus saatiin alkamaan toisesta letrozol-kierrosta ja apuna myös Ovitrelle-irrotuspiikki.
Miehen kanssa ollaan naimisissa ja yhdessä ollaan oltu kohta neljä vuotta. Keskenmeno oli rankka paikka molemmille ja vielä siihen päälle lapsettomuustutkimukset, mutta yhdessä ollaan selvitty ja nyt tosi onnellisia uudesta raskaudesta, josta toivottavasti saataisiin tällä kertaa pieni syliimme :)
Miehen kanssa ollaan naimisissa ja yhdessä ollaan oltu kohta neljä vuotta. Keskenmeno oli rankka paikka molemmille ja vielä siihen päälle lapsettomuustutkimukset, mutta yhdessä ollaan selvitty ja nyt tosi onnellisia uudesta raskaudesta, josta toivottavasti saataisiin tällä kertaa pieni syliimme :)
Olen 28-vuotias ensiodottaja ja kärsinyt kroonisesta vauvakuumeesta jo 14-vuotiaasta asti. :) Ihan aina olen tiennyt,että lapsia haluan. Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä kohta 8 vuotta ja naimisissa nyt vuosi. Lasta on yritetty vuoden verran ja olin juuri varaamassa aikaa tutkimuksiin,kun tulikin plussa testiin. Nyt vaan toivotaan,että päättyisi onnellisesti heti tämä eka plussaus. Joka tapauksessa oli jo tosi iso voitto nähdä,että raskaus on luomunakin meille mahdollinen, antaa varmasti voimia myös uuteen yritykseen,jos tämä ensimmäinen menee kesken. Keskenmeno pelottaa,koska pari päivää oli outoja vuotoja ja jo ennen plussausta ehdin luulla,ettei tärpännyt tästä kierrosta,koska menkat tuli (lyhyempänä ja niukempana kylläkin kuin yleensä). Lapsi olisi kuitenkin siis erittäin toivottu niin kuin näköjään muillakin täällä foorumilla.
Oon 26v, 2 lasta edellisestä suhteesta. Nykyisen miehen kanssa ollaan pidetty yhtä 3 vuotta, alusta asti puhuttu että mää tahtoisin joskus kolmannen lapsen ja mieskin haluais edes sen yhden oman.
Toukokuun alussa jätettiin ehkäsy pois ja tässä sitä nyt ollaan. Päästiin yllättävän helpolla ku toisesta kierrosta jo tärppäs, olin varma et 2,5v ehkäsylaastarin käytön jälkeen menee tovi että kroppa alkaa toimimaan samalla tavalla ku ennen
Toukokuun alussa jätettiin ehkäsy pois ja tässä sitä nyt ollaan. Päästiin yllättävän helpolla ku toisesta kierrosta jo tärppäs, olin varma et 2,5v ehkäsylaastarin käytön jälkeen menee tovi että kroppa alkaa toimimaan samalla tavalla ku ennen
Heippa, täällä kirjoittelee 33v ensimmäistä pienokaista odotteleva. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä vasta muutama vuosi mutta oltiin molemmat varmoja että lapsia halutaan. Pitkän harkinnan ja juttutuokion jälkeen päätettiin jättää ehkäisy pois ja antaa luonnolle mahdollisuus. Noh, luontohan otti asian hoitaakseen. Yhdet kuukautiset ehti tulla ja sen jälkeen jo tärppäsi. 
Tuumailtiin että pienokainen on sieltä nyt hyvin päättäväisesti tulossa ja mehän otamme tämän oikein riemulla vastaan. 
Onnesta ollaan sekaisin molemmat ja nyt vain kovasti toivotaan että pysyy kyydisssä maaliskuulle saakka. Nyt ollaan täällä sitten yhdessä viikko ihmetelty tätä ja tutustuttu täysin uuteen maailmaan. Kummallakaan ei hirveesti ole näistä kokemuksia, kaikki on niin uutta. Mies on juuri valmistunut koulusta ja palailee juuri takaisin työelämään. Mulla jo pitempi työputki takana matkailualalla. Kaikki asiat pyörii kovasti mielessä mutta toisaalta on hyvin tyyni ja rauhallinen olo. Mielenkiinnolla odotan mitä tämä matka tuo tullessaan. 
Tuumailtiin että pienokainen on sieltä nyt hyvin päättäväisesti tulossa ja mehän otamme tämän oikein riemulla vastaan. Onnesta ollaan sekaisin molemmat ja nyt vain kovasti toivotaan että pysyy kyydisssä maaliskuulle saakka. Nyt ollaan täällä sitten yhdessä viikko ihmetelty tätä ja tutustuttu täysin uuteen maailmaan. Kummallakaan ei hirveesti ole näistä kokemuksia, kaikki on niin uutta. Mies on juuri valmistunut koulusta ja palailee juuri takaisin työelämään. Mulla jo pitempi työputki takana matkailualalla. Kaikki asiat pyörii kovasti mielessä mutta toisaalta on hyvin tyyni ja rauhallinen olo. Mielenkiinnolla odotan mitä tämä matka tuo tullessaan. 
Onpa täällä monella taustalla rankkoja lapsettomuuskokemuksia 
ihanaa, että nyt asiat näyttävät jo paljon lupaavammilta! Toivotaan paljon jarrusukkia!
Täällä on 33vuotias, naimisissa 4v.ollut ja miehen kanssa yhdessä 8v.ollut 3-vuotiaan tytön äiti. Meillä on 2 koiraa tai toinen saapui luoksemme eilen, samana päivänä kun plussasin tämän toisen tai oikeastaan kolmannen raskauden.
Meillä rankka ensimmäinen raskaus takana, tyttö syntyi keskosena ja vietettiin 1kk sairaalassa syntymän jälkeen. Itsellä oli vaikea raskausmyrkytys ja synnytyksen jälkeen Hellp oireyhtymä eli sairaus, joka tappaa jos sitä ei keritä hoitaa. Uusiutumisriski on iso ja siksi on pitkään mietitty uskalletaanko uudelleen. 2vuotta sitten haluttiin uskaltaa ja silloin seurauksena oli kohdunulkoinen raskaus n.rv 9-10 todettiin ja sisäinen verenvuoto..taas sairaalahoidossa mietittiin mitä tehdään. Silloin ajattelin ettei enää ikinä tällaisia kokemuksia. Nyt sitten kävi ehkä enemmän iloinen vahinko sillä me ei yritetty mitään,mutta ei myöskään estelty.
Usean gynen kanssa olen keskustellut raskaus historiasta,kun 2x olen ollut hengenvaarassa,mutta he ovat luvanneet hoitaa hyvin ja tiukka seurantahan äitipolilla on rv 20 jälkeen. Jännittää ja hirvittää,mutta silti on yllättävän luottavainen olo :)
Mutta sellainen tapaus täällä :)
ihanaa, että nyt asiat näyttävät jo paljon lupaavammilta! Toivotaan paljon jarrusukkia!Täällä on 33vuotias, naimisissa 4v.ollut ja miehen kanssa yhdessä 8v.ollut 3-vuotiaan tytön äiti. Meillä on 2 koiraa tai toinen saapui luoksemme eilen, samana päivänä kun plussasin tämän toisen tai oikeastaan kolmannen raskauden.
Meillä rankka ensimmäinen raskaus takana, tyttö syntyi keskosena ja vietettiin 1kk sairaalassa syntymän jälkeen. Itsellä oli vaikea raskausmyrkytys ja synnytyksen jälkeen Hellp oireyhtymä eli sairaus, joka tappaa jos sitä ei keritä hoitaa. Uusiutumisriski on iso ja siksi on pitkään mietitty uskalletaanko uudelleen. 2vuotta sitten haluttiin uskaltaa ja silloin seurauksena oli kohdunulkoinen raskaus n.rv 9-10 todettiin ja sisäinen verenvuoto..taas sairaalahoidossa mietittiin mitä tehdään. Silloin ajattelin ettei enää ikinä tällaisia kokemuksia. Nyt sitten kävi ehkä enemmän iloinen vahinko sillä me ei yritetty mitään,mutta ei myöskään estelty.
Usean gynen kanssa olen keskustellut raskaus historiasta,kun 2x olen ollut hengenvaarassa,mutta he ovat luvanneet hoitaa hyvin ja tiukka seurantahan äitipolilla on rv 20 jälkeen. Jännittää ja hirvittää,mutta silti on yllättävän luottavainen olo :)
Mutta sellainen tapaus täällä :)
Muokattu viimeksi:
Kyfi7032740
Silmät suurina ihmettelijä
Moi , olen kohta 20 vuotias odottava äiti. Ei yritetty lasta ollenkaan mutta tulipa silti, edellis kuussa oli menkat eli jossain kohin tossa viimekuussa saanut alkunsa. Innolla odotan vauvaa, vaikka ei ollutkaan vielä suunnitelmissa. Vähän vaan olen pihalla vielä kaikesta vauvaan liittyvästä. Esimerkiksi oireitten vähyys pelottaa, ainoa oire kiukkusuus ja väsymys. Varasin varhaisultran ensiviikolle, jotta saan mielenrauhan! Nyt viikolla 5+ jotain :) Tsemppiä kaikille!
Moi, oon 32v. toisen lapsen odottaja. Miehen kanssa ollaan pidetty yhtä reilu 7,5v. Meillä on heinäkuussa -14 syntynyt esikoinen, poika. Taustaa sen verran että tätä toista yritetty nyt 2,5v ja takana tuulimunaraskaus 10/-16 ja km rv 4+5 7/17. Edeltävästi ollaan oltu sekundäärisen lapsettomuuden vuoksi yksityisellä hoidoissa ja tämä on letrozoleilla alkunsa saanut. Kovasti pelotaa että saanko tämän syliin asti vai en.
36v äippä ja mies samanikäinen.-04 &-05 syntyneet lapset edellisestä suhteesta ja 10/16 syntynyt yhteinen.En odottanut raskautta,vaikka sitä sydämeni pohjasta toivoin.Vuoden ollu säännöllisessä kontrollissa kohdunkaulan muutosten takia.Jotenkin oletin,ettei olisi edes mahdollista tulla raskaaksi enää,mut onneksi olin väärässä. ♡
Palma
Vasta-alkaja
Onnea kaikille! Ikävä kuulla, että monet ovat kulkeneet pitkän ja rankan tien
Täällä 30v toista lasta odottava. Vielä kotona hetken 2v esikoisen kanssa. Töihin paluu ja esikoisen päiväkodin aloitus jännittää. Esikoisesta oksentelin useita kertoja päivässä ympäri vuorokauden viikolle 16 asti, joten saa nähdä miten sitä jaksaa, jos sama toistuu. Onneksi saa vielä kesän ja suurimman osan alkuraskaudesta olla kotona!
Täällä 30v toista lasta odottava. Vielä kotona hetken 2v esikoisen kanssa. Töihin paluu ja esikoisen päiväkodin aloitus jännittää. Esikoisesta oksentelin useita kertoja päivässä ympäri vuorokauden viikolle 16 asti, joten saa nähdä miten sitä jaksaa, jos sama toistuu. Onneksi saa vielä kesän ja suurimman osan alkuraskaudesta olla kotona!
Minä olen 32v ja mies 34v. Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta ja naimisissa kohta 8. Entuudestaan meillä on kohta 2v täyttävä tyttö. Ensimmäisen raskaus oli hieman hankala, toivotaan että tämä toinen olisi hieman helpompi. Tosin olen jo tyytyväinen siihen, jos tämä pysyy matkassa mukana maaliskuuhun asti <3 kierrukka lähti toukokuussa ja yhdet menkat ehti tulla eli aika nopeasti tämä tärppäsi :)
Ihanaa olla töistä lomalla nämä ensimmäiset viikot, töihin tarvitsee palata vasta 6.8 :)
Ihanaa olla töistä lomalla nämä ensimmäiset viikot, töihin tarvitsee palata vasta 6.8 :)
Olen 35-vuotias, toista pientä odotellaan meidän perheeseen. Jos kaikki menee hyvin, ikäeroa lapsille tulee vain 1v 9kk. Saapa nähdä miten mamman käy! 
Täällä 31 vuotias yhden pojan äiti. Ikäeroa lapsille tulisi 1v 11 kk. Päivälleen kuukausi eroa lasketuissa ajoissa, tosin edellinen venähti yliajalle. Jospa tää tulis aikasemmin!
Meillä yritys ei ehtiny oikein käyntiinkään ku nyt tää tilanne jo, edellisestä kanssa ekassa kierrossa onnistu. Onnekas olo kun lukee teidän muiden hankalia taipaleita. Toivotaan että nyt kaikilla kestää kyydissä mukana!
Meillä yritys ei ehtiny oikein käyntiinkään ku nyt tää tilanne jo, edellisestä kanssa ekassa kierrossa onnistu. Onnekas olo kun lukee teidän muiden hankalia taipaleita. Toivotaan että nyt kaikilla kestää kyydissä mukana!
Sinituulia: Hyvin mamman käy. :) Miulla esikoisen ja tokan ikäero 1v4kk ja hyvin meni.Nyt ovat kaksi nahistelevaa teiniä ja toisilleen tosi läheisiä. ♡
Zuila
Oman äänensä löytänyt
Minä olen (vielä muutaman päivän) 27 vuotias 1v8kk ikäisen poitsun äiti. Tämä on kolmas raskauteni, takana yksi kkm. Tällä kertaa on jotenkin ihan eri fiilis kuin edellisellä kerralla, tuntuu että nyt onnistuu! Edellisen raskauden kohdalla jokin jäyti takaraivossa, ettei kaikki ole kohdallaan. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä yhdeksän vuotta. Kosinutkin olen, mutta hitaasti tuntuu naimisiinmeno etenevän 
Perheeseemme kuuluu myös kaksi karvaista lasta, 3v koira ja kissa. Kissa tosin otti hatkat kesäksi ja meni naapurin muorin luo asumaan, kun sieltä saa silakoita 
Perheeseemme kuuluu myös kaksi karvaista lasta, 3v koira ja kissa. Kissa tosin otti hatkat kesäksi ja meni naapurin muorin luo asumaan, kun sieltä saa silakoita 
Hei kaikki maaliskuun mammat! Täällä lopuukuun liputtaja, LA 26.3! Testasin maanantaina päivää ennen menkkojen aloitusta kun oli ”sellainen olo” ja tänään keskiviikkona uudestaan. Maanantaina oli ihan vähän haamua vahvempaa, tänään oli viivat vahvistuneet, jes! 
Yksi testi odottaa vielä kaapissa, sen teen epäuskon iskiessä niin on toivottavasti kunnon elokuva viivat!
Olen 31 vuotias äiti, esikoisemme täyttää elokuun alussa 1 vuotta. Nyt haluankin keskittyä tähän virstapylvääsen ja kaikki varhaisultrat yms vasta juhlien ja 1v kuvauksen jälkeen. Ikäeroa tulisi pienokaisille reilu 19kk joka on kuulemma aika rankka mutta meidän elämäntilanteeseen sopiva.
Aviomieheni kanssa olen ollut 12 vuotta ja 5v hääpäivää vietetään elokuun alussa. Asumme Vantaalla. Iloisia olemme uutisista, mutta toki tuli tosi nopeasti kun ensimmäisestä yrityskierrosta tärppäsi. Toivotaan hartaasti että pienoinen pysyy hyvin matkassa mukana! Just nappasin ekan foolihappo+raskausajan multivitamiinen kun apteekista noudettiin :)
Forum oli minulle tärkeä jo esikoisen aikana ja tuntuu että syntyi tosi ihana yhteisö. Toivotaan että me maaliskuiset saavutamme saman
Yksi testi odottaa vielä kaapissa, sen teen epäuskon iskiessä niin on toivottavasti kunnon elokuva viivat!Olen 31 vuotias äiti, esikoisemme täyttää elokuun alussa 1 vuotta. Nyt haluankin keskittyä tähän virstapylvääsen ja kaikki varhaisultrat yms vasta juhlien ja 1v kuvauksen jälkeen. Ikäeroa tulisi pienokaisille reilu 19kk joka on kuulemma aika rankka mutta meidän elämäntilanteeseen sopiva.
Aviomieheni kanssa olen ollut 12 vuotta ja 5v hääpäivää vietetään elokuun alussa. Asumme Vantaalla. Iloisia olemme uutisista, mutta toki tuli tosi nopeasti kun ensimmäisestä yrityskierrosta tärppäsi. Toivotaan hartaasti että pienoinen pysyy hyvin matkassa mukana! Just nappasin ekan foolihappo+raskausajan multivitamiinen kun apteekista noudettiin :)
Forum oli minulle tärkeä jo esikoisen aikana ja tuntuu että syntyi tosi ihana yhteisö. Toivotaan että me maaliskuiset saavutamme saman
Heippa kaikille! Täällä myös maaliskuun häntäpään odottelija, Eloisen kanssa sama LA 26.3.!
Oon pian 28v ja mieheni 35v. Lapsia meillä on 6v ja 4v tytöt sekä elokuun alussa vuoden täyttävä poika. Tämä on kuitenkin jo 8. raskaus, keskenmenoja ollut 4. Näistä 2 kkm n.rv 13, 1 tuulimunaraskaus rv9 ja 1 spontaani keskenmeno rv7. Kuopuksen syntymän jälkeen todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, joka ehkä ollut osallisena toistuviin keskenmenoihin. Nyt käytössä tyroksiinilääkitys ja olen kuin usvasta herännyt eloon!
Imetyksen lopettamisen jälkeen tärppäsi 3. kierrolla ja toivotaan että kyytiläinen pysyy mukana loppuun asti. Tämä olisi meidän viimeinen lapsi ja mies aikoo pistää "piuhat poikki" jos ja kun tämä pienokainen on onnellisesti syntynyt :D Kuten joku muukin aiemmin sanoi niin kroonista vauvakuumetta myös olen potenut lapsesta asti ja jo yläasteikäisenä olen päättänyt että olen kaikki lapseni tehnyt ennen kuin täytän 30v :)
Tämä alkuvaihe on raastavan pitkä aiempien keskenmenojen vuoksi, mutta silti hyvin luottavainen ja tyyni olotila on tällä hetkellä :) pieni ikäero kuopuksen ja tulevan kanssa myös hieman jännittää, samoin 4v tyttäreni reagointi hän kun on ollut hirvittävän mustasukkainen pikkuveljestään. Nyttemmin hieman laantunut se kateus, mutta vieläkään en voi jättää heitä hetkeksikään yhdessä leikkimään valvomatta :/ niin kyllä vähän hirvittää mitä ensi kevät tuo tullessaan, mutta onneksi ikääkin on neidillä taas vähän lisää josko myös avoimuutta ja jakamisen taitoa
Kaikinpuolin iloinen, onnellinen ja odottava fiilis, aivan ihanaa saada olla nyt pitempään kotona lasten kanssa <3
Onnea kaikille odotukseen!!
Oon pian 28v ja mieheni 35v. Lapsia meillä on 6v ja 4v tytöt sekä elokuun alussa vuoden täyttävä poika. Tämä on kuitenkin jo 8. raskaus, keskenmenoja ollut 4. Näistä 2 kkm n.rv 13, 1 tuulimunaraskaus rv9 ja 1 spontaani keskenmeno rv7. Kuopuksen syntymän jälkeen todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, joka ehkä ollut osallisena toistuviin keskenmenoihin. Nyt käytössä tyroksiinilääkitys ja olen kuin usvasta herännyt eloon!
Imetyksen lopettamisen jälkeen tärppäsi 3. kierrolla ja toivotaan että kyytiläinen pysyy mukana loppuun asti. Tämä olisi meidän viimeinen lapsi ja mies aikoo pistää "piuhat poikki" jos ja kun tämä pienokainen on onnellisesti syntynyt :D Kuten joku muukin aiemmin sanoi niin kroonista vauvakuumetta myös olen potenut lapsesta asti ja jo yläasteikäisenä olen päättänyt että olen kaikki lapseni tehnyt ennen kuin täytän 30v :)
Tämä alkuvaihe on raastavan pitkä aiempien keskenmenojen vuoksi, mutta silti hyvin luottavainen ja tyyni olotila on tällä hetkellä :) pieni ikäero kuopuksen ja tulevan kanssa myös hieman jännittää, samoin 4v tyttäreni reagointi hän kun on ollut hirvittävän mustasukkainen pikkuveljestään. Nyttemmin hieman laantunut se kateus, mutta vieläkään en voi jättää heitä hetkeksikään yhdessä leikkimään valvomatta :/ niin kyllä vähän hirvittää mitä ensi kevät tuo tullessaan, mutta onneksi ikääkin on neidillä taas vähän lisää josko myös avoimuutta ja jakamisen taitoa
Kaikinpuolin iloinen, onnellinen ja odottava fiilis, aivan ihanaa saada olla nyt pitempään kotona lasten kanssa <3
Onnea kaikille odotukseen!!
Hempuliini
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Oon 23v yhden vaimo ja pienen pojan 11/16 (imetän vielä) äiti. Kaks kissaa asustelee myös ja miehen kanssa oltu 6v josta vuoden naimisissa. Toisen yritys alko heti 2/17 kun menkat alko jo tammikuussa synnytyksen jälkeen. Km 9/17 ja 2/18. Toinen pieni on todella tervetullu ja odotettu. Takana äärettömän raskas esikoisen raskaus ja kaksi melko haastavaa km. Riskiraskaus, mun herkästi supistelevan kohtuni takia. Esikoinen syntyny ennenaikaisena ja raskaus oli pelkoa et syntyy pienillä viikoilla. Saatiin kuitenkin työllä ja tuskalla viikkoja lisää. Vaikea vauva-arki oli alun takia ja allergioiden. Pelottaa! Pää käyny läpi km ja surua sekä esikoisen vaikeaa raskautta. Tiedän et musta pidetään huoli mut pelottaa jos joudun taas osastolle ja joutuisin eroon mun pojastani enkä sais olla kotona. Km kummittelee taustalla. Kaikesta huolimatta yritän jotenki pitää pääni kasassa. Meillä tosiaan viime maanantaina (16.7) alko tutkimukset kunnallisella. Melko klassiselta tuntuu! Aikasemmin yritettiin mut eivät ottaneet. Hoidan esikoista tällä hetkellä vielä kotona.
Muokattu viimeksi: