Tuntemukset viimeisillä viikoilla

Eemi03: Ei mun mies mitenkään valita että ei saanut kunnolla unta vaan mainitsi jännittyneenä että ei oikein saanut nukuttua.
On kuulema niin jännä aika menossa että ei haittaa vaikka vähän jää unet vähemmällekkin.
Onnekseni mieheni on todella ymmärtäväinen ja haluaa ja toivoo että kaikki hyvin. Väillä vähän liiankin innokkaasti soittelee töpäivän aikana ja kyselee vointia. :)
 
Täällä nyt viikkoja 36+4 eikä tuntemukset ole ihan kauheesti muuttuneet. Mulla on noita harjoitussuppareita ollut puolesta välistä asti niin niihin olen jo tottunut ja jotenkin tuntuu, että loppua kohden ne on vähentyneet. Ehkä kuitenkin hiukan voimistuneet tai että suuntaus on ollut vähän alaspäin eli on alkanut tuntumaan enemmän tuolla alhaalla. Ja pidenpikestoisiakin taitaa olla.

Vaavi ei enää myllää mahassa samalla lailla kuin ennen ja on pysynyt hienosti pää alaspäin jo pitkään. Liikkeet ovat voimistuneet eli aika monotusta välillä tulee oikeaan kylkeen. Sen olen nyt myös huomannut, että kun vaavi tuolla liikuskelee niin ihan kuin se hakisi päälle reittiä tuonne alemmas. Nyt siis ollut vielä tuo pää häpyluun päällä. Silloin kun itseänsä tuolla väkertää, niin silloin kyllä tuntuu painetta alhaalla aika reippaasti.

Kipeitä supistuksia ei ole ollut. Pari kertaa on hiukan tuntunut selän puolella menkkamaista kipua, mutta ei muuta.

Jännää aikaa meillä kaikilla, kun näitä tuntemuksia tässä seurailee ja odottelee sitä h-hetkeä!
 
 
Täällä myös yksi toivoo että tulis jo vaikka varma olenkin että menee reippaasti yli. Harjotussuppareita, napakoitakin, päivittäin. Itse vaan nautin niistä ja toivon lisää. Yöllä herään pari kertaa vessaan ja juomaan ja varmaan viis kertaa vaihtamaan asentoa, onneks olen nukahtanu äkkiä uudelleen. Päivisin on silti ihan veto pois.
Turvotusta on hieman ja vasen lonkka oikuttelee mutta muuta ei oikeastaan. Mistään vaivasta en kuitenkaan valita koska olen ollut täysin tietoinen kaikesta mitä voi olla. Itse olemme tähän tilaan halunneet ja ainakaan mulle tä ei todellakaan ole syy olla hankkimatta lisää lapsia. Ainoa mistä valitan on se että aika kuluu liian hitaasti. Tuntuu niin turhalta istua tekemättä mitään. Toisaalta asiaan saattaa vaikuttaa se että epävirallinen äitiysloma alkoi jo joulukuun 1. päivä =)
 
Piristävää lukea, että muitakin malttamattomia mammoja :) Päivät menee tässä koneella istuen ja muiden mammojen juttuja lukiessa :)
Itsellä nyt 37+6 ja ei enää hetkeäkään malttaisi odottaa, että pieni lohikäärmeneiti tahtoisi syntyä. Puoli vuotta kun joutui olemaan lomautettuna ennen äitiysloman alkua, niin alkaa pahasti puuduttamaan tämä kotona oleminen. Eikä mitään tuntemuksia, että olisi vielä tulossa :/ Esikoinenkin syntyi vasta 40+5, mutta toivottavasti tämä tahtoisi ulos aikasemmin :)
Niin nauratti lukea, kun kaikilla sama ongelma, kenkien jalkaan laittaminen :D Meillä tuleva isukki jaksaa naureskella aina sitä äheltämistä, kun pukee päälle ja puuskutus vain käy kun kenkiä laittaa :D
Toivotaan että nämä pienet ihmiset meillä kaikilla tahtoisi pikku hiljaa syntyä, niin loppuu tämä ikuisuudelta kestävä odotus :)
Onnea ja pitkää pinnaa kaikille loppu odotukseen :)
 
rv38 ja ensimmäinen lapsi olisi kans tuloillaan:) Ihan samallaisia tuntemuksia mullakin ollut nyt on vaan uutena jännityksenä suunniteltu sektio 3.2. perjantaina vauvan perätilan takia..
 
No onnea synnytykseen, you and i, toivottavasti kaikki menee hyvin :) ja varsin meneekin, tiiätpähän missä olet ensi viikon perjantaina ja oletkin sitten jo äiti lauantaina! 
 
Voi jummi jammi, nyt alkaa kyllä monella olemaan h-hetket ihan käsillä! Katselin juuri tuota helmimammojen laskettujen aikojen listaa, niin ensi viikolle olisi jo reilulla parilla kymmenellä foorumilaisella LA. Kukakohan on ensimmäinen helmimamma vai ehtiikö meistä joku synnyttää jo/vielä tammikuun puolella... :)
 
Pikkasen masentaa, kun kaikki kipeet supparit ja muutkin tuntemukset on taas tiessään.. Mutta nyt päätin alkaa leipomaan pakkaseen tarjoomisia valmiiksi, kun kerran on tätä ns. lisäaikaa..

Öisin tulee edelleen herättyä 2-4 kertaa, mutta oppiipahan pääkoppa taas siihen, että yöheräämisiä tulee sitten vauvankin kanssa olemaan aikapaljon. =)

Antaisin vaan mitä vain, että käynnistyis sponttaanisti.. mut kait se on vaan asennoiduttava siihen, että käynnistykseen mennään sitten puolentoista viikon päästä. Vauva taitaa ainakin olla laskeutunut, koska kipuilu kyljessä on vähentynyt ja on jotenkin helpompi hengittääkin. =)
 
Minäkin oon ihan jo asennoitunut siihen, että käynnistykseen tässä joudutaan ja vauva syntyy vasta helmikuun puolivälissä. Huoh... Toivon todellakin NIIN kovasti, että lähtis käynnistymään ihan itsestään tässä viikon-kahden sisällä viimeistään.

Oma olo on ollut ihan hyvä eikä mitään merkkejäkään lähestyvästä synnytyksestä ole. Paitsi noi karmeet liitoskivut. Kai nekin jotain saa aikaiseksi, jos ei muuta niin ainakin sitä lantion löystymistä. Ilman noita liitoskipuja jaksaisin varmasti hyvinkin vielä jonkun aikaa, mutta nuo kivut alkavat häiritä jokapäiväistä elämää ja tuovat siihen koko ajan lisää haasteita. Lisäksi on alkanut taas väsyttämään ihan mielettömästi. Voisin nukkua aamusta iltaan niiden 12 tunnin yöunien lisäksi. Yöunia kyllä hieman häiritsee nuo liitoskivut ja niiden kanssa vessassa ramppaaminen.

Välillä tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että mietiskelen täällä kaikenmaailman keinoja, millä pääsisin käynnistykseen mahdollisimman pian. Kuitenkin tiedän, että siihen liittyy omat riskinsä ja aina olisi parempi sekä äidin että vauvan kannalta luonnostaan käynnistynyt synnytys. Varsinaista synnytystä en jotenkin ole osannut pelätä, vaikka tokihan se arveluttaa ja moni asia hieman hirvittääkin. Kaikista eniten pelkään sitä, että tässä mennään tosiaan se kaksi viikkoa yli ajalle ja joudun sitten puskemaan 4,5kg vauvan ulos. Siinä ei paljoa painoarviot lohduta. Jotenkin en vaan oikein osaa niihin luottaa. Ja oma vaisto kertoo, että lapsi olisi isompi, mitä ovat arvioita antaneet. Toivottavasti olen väärässä.

Pidetään nyt liput korkealla ja peukut pystyssä, että päästäisiin koko porukka pian tosi toimiin!
 
Maikkie: Mä myös pelkään sitä, että painoarviot on ihan pielessä ja pikku mies onkin syntyessään isompi kuin isoveljensä.. Isovelikin oli jo 4395g niin en todellakaan halua toista vielä isompaa.. 
 
Joo o, hiljasta on täälläkin ollut... LA olis perjantaina tosin alusta asti olen yrittänyt asennoitua siihen että on niin paljon yleisempää että synnytys on ensisynnyttäjällä lasketun ajan jälkeen että eiköhän tässä itsellekkin niin käy... loppu viikosta oli jotain pieniä menkkakivun tyylisiä parina yönä vaan eipä oo niitähään näkynyt pariin yöhön enää, huoh..... eilen jouduin sormuksenkin ottamaan pois kun näköjään kädetkin alkanut nestettä keräämään kunnolla, ei meinnannut oikein lähteä enää, vaikka pari viikkoa sitten  oli vielä normaali irtoamaan ... mieskin on pohdiskelee päivittäin että millon räjähdän... HYHVÄ KYSYMYS :D 3 viikon sisään, se on varma! ne joilla on loppu kuusta LA on vielä piiiitkä aika edessä... joten myötätunnon rippeet sinne. 
 
Itse alan olla totaalisen kyllästynyt liikkeiden tarkkailuun, mutta en voi olla kyttäämättäkään.. Lähipiirissä sattunut ikäviä asioita loppuraskaudessa, niin ei uskalla ottaa rennosti. Toivon vaan, että alkas synnytys ja pääsis sairaalaan lähteen hyvillä mielin ja mahdollisimman nopeasti. Itse koitan asennoitua kuitenkin siihen, että vielä ens viikon keskiviikkona äitipolille. =/ plääh. 

Kait sitä taas pitää koiran kanssa lenkille lähteä.. Jospa sieltä tulis vauhtia puuhaan. 
 
Eilen petyin aika paljon ku luulin että nyt vois olla aika lähtöön.
Olen kuullut ja lukenut että aika monella on synnytys alkanut yhtäkkisellä ripulilla.
Eilen mulla alko noin seitsemältä illalla ihan kauhea ripuli ja mitään epänormaalia en ollut syönyt. Ja kun suoli oli tyhjentynyt oikein kunnolla niin sitten ei enää mitään vatsataudin oireita. Jäin sitten odottelemaan supistuksia, mutta turhaan. :(
Tulisit ulos jo rakas pieni me haluamme jo nähnä sinut. <3
 
Eipä ole paljon tuntemuksia, nyt en ole edes öisin heräillyt tiukempiin supistuksiin. Alkaa vaikuttaa siltä, että yli mennään, mutta kysymys kuuluu, kuinka paljon... LA minullakin perjantaina. Öisin olen nukkunut nyt aika huonosti, en illalla saa unta vaikka olisin kuinka väsynyt, kaikki ajatukset painaa ja toisaalta jännitän jo sitä sitä hetkeä kun onkin sitten tosi kyseessä. Yöllä jos herään, niin on vaikea saada unen päästä kiinni. Pitää varmaan tänään heittää pitkä kävelylenkki, jospa siitä olisi jotain hyötyä.
Nyt jäätelöä nassuun, jospa se vaikka vähän piristäisi :)
 
Liitoskivut on olleet riesana jo kohta pari kuukautta. Välillä lievempänä ja välillä kovempana, mutta aina läsnä ja mikään asento ei tunnu hyvältä. Kivuttomia pieniä supistuksia on silloin tällöin ja muitakin vihlaisuja ja lihaskipuja. Näiden riesojen lisäksi loppuviikolla ärtyi vatsalaukku ja viikonloppuna tuli virtsatieinfektio. Kaikesta huolimatta maltan vielä odotella synnytystä ja toivoa, että vauva kasvaa vielä jonkin aikaa (nyt vko 37+4). Sitäpaitsi tuo infektio täytyy saada pois ennen synnytystä!
 
Mulla olis laskettuaika torstaina ja ei vieläkään niin sitten minkäänlaisia merkkejä ole tullut. Mulla tosin oli se alkuperäinen menkoista laskettu laskettuaika 5.2 että voihan se olla, että ainakin sinne asti menee. Ja varmaan pidemmällekin....

Jotenkin on nyt tullut semmoinen ennakkoaavitus, hytinä, siitä että vauva syntyy 5.2-10.2 välisenä aikana. Tosin eipä nuo hytinät ole aina ennenkään pitäneet paikkaansa. Raskauden alkamisen tosin aavistelin etukäteen ennen, kun olin testiä tehnyt. Oli vaan semmoinen olo, että jotain taitaa olla nyt tekeillä. Aavistin niin myös ensimmäisellä kerralla, joka päättyi keskenmenoon. Silloin oli myös koko ajan semmoinen olo, ettei kaikki ole hyvin eikä sitten ollutkaan. Kun nyt on taas koko ajan alusta asti ollut hyvä fiilis raskauden suhteen enkä kertaakaan ole tosissaan pelännyt, että jotain olisi vialla ja kaikki onkin mennyt hyvin.

On mulla muutamana yönä ollut hieman semmoista menkkajomotuksen tunnetta mahassa ja selkääkin särkee välillä. Suistuksia ei ilmeisesti ole edelleenkään ollut, ainakaan en ole huomannut. Liitoskivut vaan pahenee ja nukkuminen alkaa olemaan yhtä tuskaa huonojen asentojen takia. Koitan ottaa päivät rennosti ja lepäillä välillä, kun koskaan ei voi tietää, milloin se lähtö sitten tulee.

Keskiviikkona on neuvola ja aion kyllä puhua itselleni jo lähetteen sinne yliaikaiskontrolliin. Siinä menee kuitenkin ainakin viikko ennen, kun sieltä polilta aika tulee. Ja haluan myös uuden painoarvio ultran. Se onneksi voidaan tehdä omassa terveyskeskuksessa, joten siihen ainakin uskon saavani ajan.
 
Täällä mennään vielä reippaana ja suhteellisen kärsivällisenä. LA 19.2 ja toki sitä odottaa malttamattomana että näkis jo pienen. Varsinkaan kun ei tiedetä kumpi sieltä on tulossa :) Kaveri sai lauantaina toisen lapsen ja olin lapsenvahtina esikoiselle. Parina päivänä on ollut illasta kipeitä supistuksia, jotka sitten ovat loppuneet kun oon levännyt. Tänään virlä siivosin, vein mattoja tuulettumaan ja luutusin (tämä oli viimeinen siivous ennen lapsen syntymää) ja nyt onkin sit otettu rennosti iltapäivä. Vähän ollaan kipeitä molemmat miehen kans. Miehellä kurkku kipeä ja kamala nuha, kuumettakin meinaa nostaa, mulla vaan kurkkukipeä ja vähän nuhailen. Jospa menis pian ohi! Jaksamista vielä kaikille, kyllä se synnytys käynnistyy kunhan maltetaan ja kun lakkaa odottamasta, voi olla että lähtö onkin jo ihan lähellä:)
 
Heipä hei kaikille, pitkästä aikaa pääsin tännekkin kirjoittelemaan!!!
Alan kyllä olla jo ihan kypsä tähän raskauteen. Inhottavaa kun vauva painaa vuoroin iskias hermoon ja vuoroin sisäreiden johonkin hermoon. yhtään supistuksia ei ole tullutemoticon  vaikka mitä tekis. on lenkkeilty, siivottu saunottu ja vaikka mitä niin ei silti. tosin menihän mulla esikoinenkin viikon yli. mutta ei silti jaksais enään yhtään odottaa, limatulppa alkoi tällä viikolla onneks irtoilemaan mutta eihän sekään välttämättä mitään tarkoita.
Neuvolassakin on nykyään inhottava käydä kun vaihtu terkkari siel. on joku just valmistunut joka hoitaa vaan kaiken mitä siin neuvolakortis on eikä sitä tunnu muu kiinnostavan. ihmeellisintä oli että toissa viikolla sanoi vauvan laskeutuneen ja kiinnittyneen.  Sitten viimeviikolla ei kuulemma ollutkaan laskeutunut ja kiinnittynyt. kiva jos nyt menis vedet niin en edes tiedä onko vauva lasketunut että pitääkö lähtee makuulteen nopeesti sairaalaan ettei napanuora luiskahda ensin. ja kun ei kauheasti auta makoilla täällä kun tuo esikoinen vaatii sen verran kuitenkin huomiota. Tsempit kaikkille näille vikoille viikoille
 
Rocks: Millos sulla olikaan la? Ittelläni ens viikon maanantaina 6.2.

Itte kävin tänään neuvolassa mun terkka oli sitä mieltä, että ois kiinnittynyt. Mutta tiedäpä tuota..

Onneksi nyt taas potkii reippaammin, niin ei tartte ihan huolesta soikeena olla koko ajan pientä tökkimässä. =) Tänään kun otti sf-mittaa niin alkoi jylläämään, periaatteella ei saa mun peppua painella. =D 

Toivottavasti tänään ois henkisesti kivempi päivä.. eilen tuntui taas siltä, että tää raskaus jatkuu ikuisesti ja mua ei ole luotu synnyttään. Ja kaikki otti päähän.. voi mies parkaa, kun sillekin tuli eilen purettua huonoa mieltä. 
 
Takaisin
Top