Minäkin oon ihan jo asennoitunut siihen, että käynnistykseen tässä joudutaan ja vauva syntyy vasta helmikuun puolivälissä. Huoh... Toivon todellakin NIIN kovasti, että lähtis käynnistymään ihan itsestään tässä viikon-kahden sisällä viimeistään.
Oma olo on ollut ihan hyvä eikä mitään merkkejäkään lähestyvästä synnytyksestä ole. Paitsi noi karmeet liitoskivut. Kai nekin jotain saa aikaiseksi, jos ei muuta niin ainakin sitä lantion löystymistä. Ilman noita liitoskipuja jaksaisin varmasti hyvinkin vielä jonkun aikaa, mutta nuo kivut alkavat häiritä jokapäiväistä elämää ja tuovat siihen koko ajan lisää haasteita. Lisäksi on alkanut taas väsyttämään ihan mielettömästi. Voisin nukkua aamusta iltaan niiden 12 tunnin yöunien lisäksi. Yöunia kyllä hieman häiritsee nuo liitoskivut ja niiden kanssa vessassa ramppaaminen.
Välillä tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että mietiskelen täällä kaikenmaailman keinoja, millä pääsisin käynnistykseen mahdollisimman pian. Kuitenkin tiedän, että siihen liittyy omat riskinsä ja aina olisi parempi sekä äidin että vauvan kannalta luonnostaan käynnistynyt synnytys. Varsinaista synnytystä en jotenkin ole osannut pelätä, vaikka tokihan se arveluttaa ja moni asia hieman hirvittääkin. Kaikista eniten pelkään sitä, että tässä mennään tosiaan se kaksi viikkoa yli ajalle ja joudun sitten puskemaan 4,5kg vauvan ulos. Siinä ei paljoa painoarviot lohduta. Jotenkin en vaan oikein osaa niihin luottaa. Ja oma vaisto kertoo, että lapsi olisi isompi, mitä ovat arvioita antaneet. Toivottavasti olen väärässä.
Pidetään nyt liput korkealla ja peukut pystyssä, että päästäisiin koko porukka pian tosi toimiin!