Tsemppiryhmä liikuntaan

[Vargynja]

Tuntuuko sinustakin että tarvitsisit ylimääräistä pontta liikkumiseen? Tai haluatko vain jutella siitä? Tsempataan täällä toinen toisiamme liikkumaan, jaetaan kokemuksia ja ajatuksia. Jokainen oman tasonsa ja mielenkiintonsa mukaan. Mukaan mahtuu niin päivittäin oikeaa liikuntaa harrastavat kuin "pelkkää" hyötyliikuntaa harjoittavat. :) Kullakin omat tapansa ja tavoitteensa.

Itse yritän saada edes hieman sitä oikeaa liikuntaa hyötyliikunnan lisäksi, se kun on jäänyt todella vähiin. Asetan tavoitteekseni että edes kerran viikossa olisi edes jotain liikuntaa. Koska kerran viikossa on parempi kuin ei yhtään. :) Tämän viikon liikunnallisuuden katson suorittaneeni eilen juostessani, hyppiessäni ja tasapainoillessani lapsen kanssa päiväkodin kevätjuhlaretken metsärastiradalla. (Ja jos se ei yksin riitä, sydän alkoi myös hakata kun kiipesin portaita pitkin aiemmin päivällä kuudenteen kerrokseen.)

Minkä verran te liikutte nykyisellään? Oletteko tyytyväisiä tilanteeseen vai haluaisitko liikkua enemmän? Jos haluaisit otetaan yhdessä härkää sarvista kiinni. :)

 

[Uusperhesatu]

Liikun nykyisin paljon, 5-6 kertaa viikossa ihan hikiliikuntaa. Nyt on taas kiva, kun kevään ja kesän myötä saa monipuolisuutta treeniin. Talvella jumiuduin käymään salilla ja juoksemaan crosstrainerilla kun en kermaperseisyyttäni (pardon my french) halunnut lähteä ulos juoksemaan. :D Mutta nyt pyöräilen, juoksen ja käyn toiminnallisissa ulkotreeneissä salin lisäksi. Uintiakin olen alkanut treenata, kun se on minulla se heikoin lenkki - tekniikkani on surkea. :)

Mulla liikunta jotenkin ruokkii itseään. Kun saan kiinni säännöllisyydestä, haluan tehdä aina vain lisää. Nyt on sellainen vaihe. Toki tuloksetkin motivoi - se, kun huomaa, että jaksaa ja pystyy enemmän.

 

[Yölento]

Minulla arkiliikunta on kaiken liikkumisen kulmakivi. Olen vuosien aikana kokeillut vaikka mitä ja yrittänyt innostua mm kuntosalista ja ohjatusta jumppaamisesta, tanssista ja suunnilleen kaikesta, mutta huonoin tuloksin. Onneksi viimeisin työterveyslääkärini kielsi minulta ne kaikki, joista olen Sisukkaasti yrittänyt tykätä. Kroppa on poikkeuksellisen viallinen ja suositeltavia lajeja ovat kävely ja vesijuoksu. Onneksi tykkään niistä molemmista. Pyöräily voisi sopia myös, mutta en ole löytänyt hyvää pyöräilyasentoa, aina kipeytyy niska tai ranteet. Talvella murtomaahiihto sopii.

Tsemppiä tarvitsisin, mutta en tiedä, mahtaako täältä löytyä muita vaivaisia.

 

[Towanda]

Täällä on yksi vaivainen. En ehkä (toivottavasti) ikuisesti vaivainen, mutta monta kuukautta on mennyt lannerangan kivuissa ja kävelykin on jäänyt sen myötä. Yritän kovasti saada itseni taas kuntoon, jotta pääsisin salille, lenkille ja joogaan. Tosin fysioterapeutti ei oikein suosittele mulle enää joogaa, koska nivelet ovat yliliikkuvat. Mutta eihän sitä tarvitse viedä äärimmilleen, asanat voi tehdä maltillisemminkin. Uinti on hyväksi, mutta sitä varten täältä peräkylältä joutuu ajelemaan 50 km per suunta, joten siellä viitsii käydä vain kerran viikossa. Olisihan tuossa tuo joki, mutta kuka hullu sinne nyt tarkenee mennä.

Mielelläni kyllä liittyisin tähän sakkiin, saan aina inspiraatiota muiden tekemisistä. :) Otan myös vinkkejä vastaan, jos jollain on kokemusta vaivaisurheilusta.

 

[Yölento]

Towanda, todellakin on kokemusta vaivaisurheilusta! Minulla on myös yliliikkuvat nivelet muiden ominaisuuksien lisäksi. Venyttely on ehdottomasti kielletty, paitsi jos on juuri räätälöity minun kroppani tämänhetkisille krempoille. Aina jos jaksan mennä lääkäriin, saan ohjauksen fysioterapiaan ja sieltä kotijumppaohjeita. Viimeksi kävin imetysaikana, kun kädet lakkasivat toimimasta, vika oli selässä. Oletko saanut lääkäristä mitään vinkkejä, mikä olisi hyväksi?

Kävelyssä huonoina aikoina minulla on ollut apuna erilaisia tukia ajankohtaisten vaivojen mukaan, esimerkiksi nilkka-, polvi- tai selkätuki ja hyvät kengät teetetyillä pohjallisilla. Kävely on minulle ihan välttämätöntä, muuten tuntuu, että jalat irtoavat. Luontokävely sopii paremmin kuin kävely asfaltilla, mutta luonnossa liikkuessa ei saa innostua liikaa, ettei tee jotain harkitsematonta.

 

[Towanda]

Mä en ole edes käynyt lääkärissä, täällä pääsi suoraan fyssarille. Tämä tuntuu kyllä osaavan asiansa. Kävin ensin äitiysfyssarilla, mutta hän ei oikein osannut ottaa kokonaisuutta huomioon.

Olen ollut sekoamispisteessä, kun en ole päässyt edes kävelemään. Nyt alkaa näyttää vähän valoisammalta, eikä tarvitse enää käyttää pojalla flexiä ja valjaita ulkona ollessa.

 

[Towanda]

Saatko Yölento käydä kuntosalilla? Ajattelin, että josko lihasten vahvistaminen auttaisi suakin.

 

[Yölento]

Saatko Yölento käydä kuntosalilla? Ajattelin, että josko lihasten vahvistaminen auttaisi suakin.

Ei kuntosalia missään tapauksessa! Vain omalla painolla voi jumpata, kuminauha olisi mahdollinen apuväline, mutta en voi käyttää niitä hajun vuoksi. Niistä tulee migreeni. Kuntosali on yksi niistä, mitä kokeilin vuosia, koska kuvittelin, että se olisi hyväksi. Inhosin sitä aina ja olin valtavan helpottunut, kun lääkäri kielsi sen.

 

[Vargynja]

Mä toivon että en hiljalleen joudu kremppaliikkujien sakkiin. Kukaan lääkäri ei sitä ole todesta ottanut, mutta ei mun nivelet nyt ihan normaaleja ole. Aina on kipeytyneet herkästi ja raskauden myötä alkoi lonkka/lantio vaivata. Suurempi ongelma taitaa tällä hetkellä kuitenkin liikunnan suhteen olla päässä. Voimavaroja kun on rajallisesti niin niiden jakaminen liikunnallinen ei ole niin helppoa kuin voisi luulla. Pääasiassa yritän siis keksiä liikuntaa, joka ei olisi pakkopullaa, koska siihen riittäisi sitten voimat vielä vähemmän. Suunta kuitenkin ylöspäin. :)

 

[Yölento]

Minulle tuo luontoliikunta on helpointa toteuttaa, kun ei ole pakkopullaa. Siinä ainoa riski on, että innostun liikaa enkä muista miettiä liikeratoja ja kuvittelen olevani normaali. Esimerkiksi loikin ojien yli kuin nuori hirvi tai kiipeilen kuin vuohi ja joskus vauhti yltyy liikaa. Polvet ja nilkat eivät aina pysy oikeassa asennossa.

 

[Vargynja]

Luonnossa liikkuminen on kyllä kieltämättä mukavaa. :) Kiitos muistutuksesta. Onnekseni meiltä ei ole pitkä matka metsään, missä voi niin kiipeillä kallioilla kuin mennä pururadallakin. Tsemppiä kremppojen kanssa liikkumiseen! Muistetaan olla rikkomatta itseämme ulkona.

 

[Uusperhesatu]

Ei kuntosalia missään tapauksessa! Vain omalla painolla voi jumpata, kuminauha olisi mahdollinen apuväline, mutta en voi käyttää niitä hajun vuoksi. Niistä tulee migreeni. Kuntosali on yksi niistä, mitä kokeilin vuosia, koska kuvittelin, että se olisi hyväksi. Inhosin sitä aina ja olin valtavan helpottunut, kun lääkäri kielsi sen.

Oletko kokeillut sellaista TRX-systeemiä? Sillä on helppo tehdä kaikenlaisia kehonpainoliikkeitä. "Virallinen" TRX on kallis, mutta itse ostin halvemman vastaavan Gorilla Sportilta, ja se on ajanut hyvin asiansa. YouTubesta löytyy lukuisia treenivinkkejä. :) Niitä kannattaa hakea tuolla TRX-nimellä. Multa löytyy tämä systeemi.

 

[Yölento]

Oletko kokeillut sellaista TRX-systeemiä? Sillä on helppo tehdä kaikenlaisia kehonpainoliikkeitä. "Virallinen" TRX on kallis, mutta itse ostin halvemman vastaavan Gorilla Sportilta, ja se on ajanut hyvin asiansa. YouTubesta löytyy lukuisia treenivinkkejä. :) Niitä kannattaa hakea tuolla TRX-nimellä. Multa löytyy tämä systeemi.

Kiitos vinkistä! Tällaista en ole koskaan päässyt nuuhkimaan, vaikka monenlaisia virityksiä olen kokeillut. Ulkonäkö ja materiaalikuvaus näyttävät ainakin neutraalilta lemulta.

 

[Towanda]

Pääsisitköhän Vargynja fyssarilla käymään, jotta saisit lantion ja lonkan kuntoon? Ne osaa antaa tosi hyviä ohjeita, joilla saa vahvistettua heikkoja kohtia oikein. Mun täytyy opetella kantamaan itseäni uudella tavalla, mikä tuntuu vaikealta. Fyssari kuitenkin lohdutti, että treenin avulla keho oppii siihen kyllä, eikä siihen ennen pitkää tarvitse enää kiinnittää huomiota. Koko ikänsä kun on tehnyt väärin, niin on siinä työsarkaa, mutta ehkä tällainen vanhakin koira tosiaan vielä oppii.

 

[Yölento]

Pääsisitköhän Vargynja fyssarilla käymään, jotta saisit lantion ja lonkan kuntoon? Ne osaa antaa tosi hyviä ohjeita, joilla saa vahvistettua heikkoja kohtia oikein. Mun täytyy opetella kantamaan itseäni uudella tavalla, mikä tuntuu vaikealta. Fyssari kuitenkin lohdutti, että treenin avulla keho oppii siihen kyllä, eikä siihen ennen pitkää tarvitse enää kiinnittää huomiota. Koko ikänsä kun on tehnyt väärin, niin on siinä työsarkaa, mutta ehkä tällainen vanhakin koira tosiaan vielä oppii.

Minä olen kyllä harjoitellut tuota omaa kannattelua hyvin ohjein monta vuotta, mutta en ole vielä oppinut. Kaikki väärin pään kannattelusta lähtien, mutta pienin muutoksin kuitenkin jotain opin minäkin.

 

[Towanda]

Minä olen kyllä harjoitellut tuota omaa kannattelua hyvin ohjein monta vuotta, mutta en ole vielä oppinut. Kaikki väärin pään kannattelusta lähtien, mutta pienin muutoksin kuitenkin jotain opin minäkin.

Ei se helppoa ole, kun itse ei yhtään tunne, missä liikkeissä esim. selkä menee aina notkolle (mun tapauksessa aina ja koko ajan). Pääkin työntyy koko ajan eteenpäin. Ihailen kyllä ihmisiä, joilla on hyvä ryhti.

 

[Rosalina]

Liikun nykyisin paljon, 5-6 kertaa viikossa ihan hikiliikuntaa. Nyt on taas kiva, kun kevään ja kesän myötä saa monipuolisuutta treeniin. Talvella jumiuduin käymään salilla ja juoksemaan crosstrainerilla kun en kermaperseisyyttäni (pardon my french) halunnut lähteä ulos juoksemaan. :D Mutta nyt pyöräilen, juoksen ja käyn toiminnallisissa ulkotreeneissä salin lisäksi. Uintiakin olen alkanut treenata, kun se on minulla se heikoin lenkki - tekniikkani on surkea. :)

Mulla liikunta jotenkin ruokkii itseään. Kun saan kiinni säännöllisyydestä, haluan tehdä aina vain lisää. Nyt on sellainen vaihe. Toki tuloksetkin motivoi - se, kun huomaa, että jaksaa ja pystyy enemmän.

Melkein kuin mun suusta! :)
Vihdoin kun löytyi liikunnan ilo (28-vuotiaana) niin on ihanaa liikkua paljon.

Ensin piti opetella löytämään jutut mistä tykkää ja tekemään nekin ilman päämäärän tuijottamista. Tajuta, että liikun koska haluan, en koska pitää.
Jos joku laji viehättää, mutta sit kuitenkin tehdessä tökkii niin pitää selvittää itselleen MIKSI se tökkii. Esim koululiikunta on voinut jättää traumat, jotka tekee ahdistusta. Ja on oltava itselleen rehellinen ja myötätuntoinen, unohtaa tekosyyt.

Jos en jostain lajista pidä, en itseäni siihen pakota.
Jos on tylsää kävellä kotoa lenkki johonkin niin hei, hyppään autoon ja ajan pururadalle kävelemään, missä on kivempi kävellä ja maisemat vaihtuu. En tee liikunnasta itselleni ongelmaa.
Enkä vertaile itseäni muihin.

Ja mitään ei saa tehdä mikä ei tunnu hyvältä tai jopa sattuu.

Noita asioita aikani pyörittelin ja vihdoin koen, että liikunta on ilo, ei pakko. :)

Kesällä tulee liikuttua paljon, talvea kohti on taipumus painua "horrokseen". Huonoon keliin/kylmään ilmaan/pimeään liikkumaan lähteminen on mulle todella työlästä.
Tätä täytyy tsempata tänä vuonna...
Aikaa liikkua on rajallisesti koska on neljä lasta 0-7v, mutta tuon liikuntaa kotiin, en lähde kotoa niin usein liikkumaan. HIIT-treeniä, trampoliinia, kahvakuulailua, juoksuspurtteja postilaatikolle ja takaisin... Nipistän 10-15min kerrallaan aikaa liikuntaan ellei enempää liikene.
Ja kun on mahdollisuus lähteä muualle niin rullaluistelen, pyöräilen, lenkkeilen, uin.... Tällä hetkellä on hikiliikuntaa joka päivä.:)

Tsemppiä jokaiselle, etenkin niille, joille terveys asettaa rajoitteita liikkumiselle!

 

[Yölento]

Tuo koululiikunta ainakin ennen oli ihan tappavaa! Toivottavasti nykyisin mennään ilon kautta ja korostetaan, että liikkua kannattaa, vaikka siinä ei olisi hyvä. Minulla ainakin meni vuosikymmeniä, että oivalsin, että voin hyvin harrastaa myös niitä lajeja joissa olen surkea, jos vain nautin siitä mitä teen.

Esimerkiksi sulkapallo oli tosi kivaa, vaikka olin todella huono. Jouduin sen silti lopettamaan, kun kädet eivät kestäneet.

 

[Rosalina]

Nimenomaan, hyvä oivallus! Ei tarvi olla erityisen hyvä, kunhan nauttii. :)

Mä oon lenkkelleissä herästi sellanen, että en osaa mennä hiljaa, vaikka haluaisin. Tulee olo, että "menen liian hitaasti" ja pakotan itteni menemään kovempaa ja sitten unohtuu se nauttiminen. Usein pitää vieläkin muistutella itteään, että ei tässä oo kiire mihinkään ja maisemistakin saa nauttia. Ihan kuin ois jollekin tili siitä kuinka nopeasti lenkin vetää, hah. :D

 

[Towanda]

Koululiikunnasta tosiaan jäi traumat. Aina olin se, joka "valittiin" vikana joukkueeseen. Miksi senkin piti olla niin totista kilpailua, ihmettelenpähän vaan. Open lellikkejä olivat he, jotka jo osasivat - me muut oltiin vain tiellä eikä meihin tuhlattu resursseja.

Oli ihanaa oivaltaa aikuisena, että jokainen on hyvä jossain, tai ainakin nauttii jostain lajista. Täytyy vain löytää se oma lajinsa, nykyään on onneksi loputtomasti vaihtoehtoja. :)