Toukotouhut 2011

Noniin, joskos saisin taas ajatukseni koottua :)

Hennasille vielä toistamiseen oikein paljon onnea, ihan tosi ihana uutinen! :) Meinaakos se siis toista jouluvauvaa...?
Niin ja toivottavasti Pinjan hoitopäivä sijaistädillä sujuu hyvin, alkujärkytyksestä huolimatta.

Maarinen, meillä pimennysverhot molemmissa makkareissa on ihan ehdoton must. Ipanan huoneessa on pimentävä rullaverho, jonka iskä niksipirkkamaisesti kääns vielä tossa keväällä aamujen alkaessa valostua "nurinpäin", eli se folio-osa on sisäänpäin... fiksu mieheni järkeili, että sillon se tulee lähemmäs ikkunan karmeja, eli sieltä reunoiltakaan ei loimottele valoisuus sisään. Päällä sitten ipanan omat vaaleat verhot, joilla ei tosiaan mitään pimeän luontoistakaan saisi aikaiseksi! Aikuisten makkarissa on sitten sellaset "oikeat" verhot, pimentävää mallia, joita ensin himoittelin vaihtaa johonkin kivempaan, kesäisempään väriin, mutta en sitten olekaan valmis luopumaan tuosta pimeästä (ja sitä kautta myös viileämmästä) makkarista. Yötyöläis-iskälle se on oikeastaan aika välttämätöntäkin, että saadaan makkari pimeäksi. Meillä onneksi keittiö ja olkkari on talon aurinkoisella puolella makkarit (ja sauna :D) on tuolla toisella laidalla, jolloin aurinko ei paista kohtisuoraan oikeastaan koskaan. Viileää ja hämärää, just hyvä! Ehkäpä senkin takia meillä saadaan nauttia pidemmistä aamuista, Joonankin osalta. Tänään taas luomuherätyskello huuteli äitiä heräämään kymmeneltä vasta, sopii mulle!

Pranis perheineen joutuu kärsimään kammonaapureista... voi miten kurjaa! Toivottavasti valitukset auttaisivat, ettekä sen takia joutuisi ottamaan jalkoja allenne. Oon usein kuullut, että asuntoihin majoittuu just noita etelä- ja itänaapurin raksaukkoja, ja meininki on vähän holtitonta sitten... Mutta onneksi joistain niistä oon kuullut hyvääkin, että ei oo ihan täysin karvat pystyssä kaikkia noita ulkotyöläisiä kohtaan.

Ipana unilla ja äiskälle päiväherkuksi Marianne-Kismet, aika hyvää!
 
Hennas!! Onnea!! :D

Prana, mun piti edellisessä kirjoituksessani jo onnitella Valoa rohkeudesta lähteä kävelemään, mutta unohtui. Siis huraat sinne! :) 
Vähemmän mukava juttu on sitten tuo teidän tilanne uusien naapureiden kanssa. :( Todella ikävän kuuloinen tilanne. Varmasti aika tervettä olla varuillaan tuollaisten ihmisten kanssa (en siis tarkoita ulkomaalaisia, vaan uhkaavasti käyttäytyviä päihteiden väärinkäyttäjiä).

Hoh, me ollaan jumitettu sisällä koko päivä. Benjin laiska äiti ei ole edes käynyt suihkuissa vielä. Mikähän tää juttu on, että mulla on veto pois ihan koko ajan? Voiskohan olla mun allergialääkkeet (Xyzal)? Otan ne kyllä aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa, joten vähän epäilen että kysessä on joku muu juttu. Ehkä raudanpuute, tai jotain.  

Nyt laitoin Benjin juuri sänkyyn päikkäreille, huoneesta kuuluu vienoa laulua, hehe. Ehkä mä tästä vielä reipastun, ja painun vaikka suihkuun...
 
Moi taas

Valon puolesta kiitän hurraista ja ilosta, jota hänen kävelynsä on saanut osakseen :)

Naapuriasia on saanut vaiheikkaan päivän jälkeen yllättävän käänteen; hiljaisuus. Mieheni oli kunnanjohtajan kanssa juttusilla (johtaja soitti tänne päin) ja tämä oli yhtä tyrmistynyt tilanteesta ja otti asian hanskaansa. Kunta on ulkoistanut isännöinnin, eikä enää tee päätöksiä asukasvalinnoissa. Ennen vanhaan kuulemamme mukaan levottomat laitettiin samaan taloon. Vaistomme osui oikeaan naapureiden kohdalla ja kunnanisä oli ollut jo poliisiinkin yhteydessä tiedustellakseen ulosheiton laillisuudesta. Kunnanjohtaja olisi järjestänyt tarpeen vaatiessa meille turvallisemman väliaikaisasunnon, jos tilanne ei rauhoitu. Poliisi soitti miehelleni antaakseen toimintaohjeet (soita 112) ja kertoi yhden tyypin olleen jo yön putkan pahnoilla uhkaavan käyttäytymisen tuloksena. Poliisi olisi halunnut pitää miehen kiinni otettuna, mutta laki ei sitä salli ilman pätevää syytä. Noh, jotain on tapahtunut ja nyt on hiljaista ollut parisen tuntia. Odotamme seuraavaa ryyppyiltaa (ei pitäisi manata ei..).
Lopputulemana tässä on se, että pahimman skenaarion pakottaessa takaraivoa naapurista kumisseen musiikin tahtiin (kuin asuisi baarin seinän takana), aloimme tutkia aikamme kuluksi lähikaupungin asuntotilannetta. Töihin paluuni on vasta puolentoista vuoden päässä ja työllisyystilanne näillä kulmilla on se, että töitä ei ole, joten palaan todennäköisesti entiseen paikkaan. Muutto olisi ollut suunnitelmissa ensi keväänä. Nyt eteen nappasi varsinainen helmi asunnoksi ja menimme ja haimme sitä nyt. Kyseessä on 1951 valmistunut vanha nelikerroksinen kivitalo ja asunto on persoonallinen vanha kämppä. Kolmio, jonka pohjaratkaisu on aikansa mukainen: eteinen, josta oikealla keittiö, edessä hallin nimellä kulkeva tila, jonka molemmin puolin huone, joihin pariovet. Halliksi kutsuttua tilaa on käytetty kirjastona, tv-huoneena jne. Leveät ikkunasyvennykset ja puulattia osassa huoneista. Kämppä on keskusta-alueella. Ainoana miinuksena parvekkeen puuttuminen, mutta sehän vain tietää sitä, että ukon tupakointi ei voi olla vähentymättä :) Että semmoista tälle päivälle. Ja ettei vain tässä olisi kaikki, on miehen äiti joutunut leikkaukseen ja isänsä soitti pojalleen vuosien jälkeen kuin oikea isä konsanaan (hän on ollut ihan hirviö, ette halua kuulla). Nyt huokaistaan ja katsotaan eteenpäin. Sen sanon, että asiat vaan voivat järjestyä hyvin päin kun niikseen tulee. Vielä kun pääsemme ratkaisuun meidän rakkaan karvaturrimme kanssa, on niin monta mitä miettiä.

Ailime, on pitänyt kommentoida tuota profiilikuvaasi, jossa Benji on naama lautasella :D Hauska, onko pojalle tullut väsy kesken kaiken? Voi toista.

Ja kun nyt tällä sivulla avasin vastausluukun, en tietenkään pääse enää muistelemaan mihin piti tarttua viesteissänne, plääh.

Joten iloa ja valoa koteihin ja hyvää oloa kanssa.
 
Ohhoh... näin se taidan olla minä kyyninen kaupunginkasvatti, kun tuo Pranametrin kertoma tilanne naapurijuttujen suhteen kuulostaa utopistiselta. Siis mun mielestä on ihan tosi hienoa, että siellä homma hoituu noin mallikkaasti ja rivakasti, täällähän ei kukaan varmasti uskaltais ottaa kantaa mihinkään, eikä ainakaan poliisi/muu virkamies kertoisi, että joku on jo pahnojakin käynyt kuluttamassa... Mun mielestä homman pitäis ollakin tollasta yhteisöllistä toimintaa! Ja ihan tosi hienoa, että olisitte saaneet myös jotain hätäasuntoapuakin sieltä!
Ja toivottavasti sitä seuraavaa ryyppyiltaa ei nyt kuitenkaan tartteis teidän nähdä..
Vaan ehkä tämä olikin "kohtalonoikku", ja tuo kuvailemasi sympaattiselta kuulostava asunto onkin teidän tuleva asuntonne ja kaikella on näin ollut tarkoitus! Pidän peukkuja!

Ailime, mulla on ollut kans ihan järkyttävä möllötysviikko! Joonakin toki oli kipeenä, että eipä oo tullut ulkoiltua, mutta tänään kun ipana sitten oli ihan vedossaan, niin jotenkin olin iloinen, että meidän kotipihan leikkialueen aidoitushommat oli kesken ja siellä sirkkelin ja naputuksen keskellä ei kauaa jaksanut olla. Ja äh, huomiseks on sovittu suursiivous ja ipanan mummolaan vienti... illalla oli tarkoitus käydä leffassakin, mutta varmaan mä jaksan minkään suursiivousurakan jälkeen lähteä :D (Paitsi että jos on tällainen ihana kesäisen lämmin ilta, niin voishan sitä piipahtaa kaupungissa jossain terassilla. Kesäterassi-illat tuolla pääkaupungin ytimessä on sellaisia, että vois jopa kuvitella asuvansa jossain vähän suuremmassa metropolissa. Niistä mä tuun tosi hyvälle tuulelle!)

Meillä oli tänään mansikkakauden korkkaus. Anoppi toi taas töistään ruokalähetyksen ja samalla olivat käyneet sitten ruokakaupassa, toivat mun lemppari kivennäisvettä litratolkulla ja rasiallisen tuoreita mansikoita! Ulkolaisiahan nuo vielä olivat, mutta silti niiiiiiiiin hyviä! (Ja koska Joona oli vielä päikkäreillä, vaahdotin pikaisesti vähän kermaa ja menin herättämään miehenkin tähän päivään syöttämällä sille mansikoita ja kermaa. Vitsi, miksei mun mies tajua mua lelliä koskaan samalla lailla! Vähänkö ois ihana herätä yövuoron jälkeisiltä päiväyöunilta ;))
 
Hello,

HENNAS, onnea onnea <3 Ihana uutinen!!

Pranametri, tylsä tylsä juttu. Meilläkin useammat häirikkönaapurit kun asutaan isossa kunnan vuokrakompleksissa. Onneksi on iso koira ;)

Meidän pihassakin oli joku päivä sitten maija. Joku täti oli soittanut poliisit kun pieni (varmaan 4-5v) poika oli heittänyt kiviä ikkunoihin (jotka siis eivät olleet hajonneet!)... Pieni poika kyyhötti kyykyssä maassa lippis päässä ja lipan alta ei näkynyt kasvoja ollenkaan kun pää oli niin painuksissa. Sitten tämä täti ihminen papatti kädet puuskassa vieressä ja kaksi poliisia seisoi pojan edessä. Voi taivas, miten aikuiset ihmiset voi olla lapsellisia ja tyhmiä, poliisit soittanut täti oli varmaan tosi tyytyväinen kun pieni poika meinasi kuolla pelosta. Minun ei auttanut kuin luottaa poliisien ammattitaitoon ja siihen, että handlaavat homman järkevästi ja homma saa oikeat mittasuhteet. Kyllä säälitti!

Hennasia läksin onnittelemaan ja nyt äkkiä läppäri kiinni ja unille, äitini tuli lapsia katsomaan ja lähti pojan kanssa kauppaan ja puistoon. Neito nukkuu ainakin vielä. Eiköhän herää kun saan pääni tyynyä vasten.
 
SannaKoo aivan ihmeellistähän tämä on kun apua olisi tarjolla tarvitessa. Näin sen pitäisi mennä joka paikkakunnalla. Silti olemme nyt vakaasti harkitsemassa sitä kodilta kuulostavaa asuntoa kaupungista ja luulenpa että tämä on juuri niitä sopivia johdatuksia oikeaan suuntaan. Mehän tulimme tähän vähän kuin pakosta ja vauhdilla. On paljon mihin olemme olleet tyytyväisiä, mutta toimeentulon kannalta ei täällä ole juuri mahdollisuuksia ja nyt asiaa ajateltuamme, olemme aika innoissamme jo kaupunkiin muutosta. Näin se elämä heittelee ja mehän olemme tottuneet toimimaan rivakasti, kun tilanne niin vaatii. Joka paikassa on puolensa ja niistä vaan on sitten valittava.

Mansikoita! En ole vielä ostanut espanjalaisia, mutta vesi tuli kielelle.

Siis mitä, poliisi paikalle kun pikkupoika viskoo kiviä!!!! Ei hyvää päivää, olisi niillä oikeitakin rikollisia napattavana ja tärkeämpiäkin tehtäviä hoidettavanaan. Mikä ämmä, sanon suoraan. Mitäs luulette, kun ko rouva seuraavan kerran soittaa poliisia apuun, tuleeko ensitilassa? En minäkään usko, kun huutelee susia turhaan... Mikä ihmisiä vaivaa?

Valon kippasin jo nukkumaan aikaa sitten, kun aamu alkoi jo viideltä ja napero on kiukutellut ja raivonnut lähes koko aamun. Suuhun ei saisi laittaa mitään, edes sitä panadoliruuttaa, vaikka sehän se lopulta helpotti. Hampaita pukkaa.

Minä se en osannut mennä ottamaan tirsoja, kun ajatukset rullaavat tulevissa ja sitä jo sisustaa asuntoa, jota ei ole edes vielä nähnyt. Otanpa dekkarin käteeni, vieköön se ajatukset muualle edes vähäksi aikaa :) Aurinkoista päivää!
 
HENNASin 10+?..mitä mitä mitä? Vähän sun jutuista kyllä viimeksi jo oli semmosta uutta pesänrakennus viettiä havaittavissa.... di diiiii! Onnea matkaan! Mukavaa!

PRANAMETRI! Oi, minähän jo astelin uuden kotinne ovesta sisään ja pistin kalusteita paikoilleen. Sieltä keittiöstä, hallista oikealle, kantautui ihan selvästi kaalikääryleiden tuoksu! Ja Valon huoneessa oli ikkuna raollaan verhojen takana. Verhoissa pieniä lentokoneita ja ulkona taisi paistaa aurinko.....  Niinhän se on juurikin, että menneisiin haikailemalla ei pääse uuteen! Tunnen sisälläni tuon poltteen kun tilaisuus ANNETAAN eteen, silloin on mentävä! Ja kaikella on aina tarkoituksensa! (..ja nyt kerkiitte muuttaa ennne pikkukukan syntymistä,tekemistä ;D)

SANNAAAAAAAA.... minun kuulteni ei saa puhua mansikoista, ennenkuin olen niitä itse maistanut!! Buaaaaah! Ja kermavaahdosta! Mansikoista alkaa kesä. Aina. Ja nyt se alkoi siellä. Tähän liittyy tarina: meillä maalla kotona, silloin kun maarit oli vielä pieni. Äidin kasvimaan mansikat kypsyivät juuri minun syntymäpäivän aikaan. Aina! Silloin saatiin kesän ensimmäinen mansikkatyäytekakku! Aina! JA miten parhaalta ne juuri kypsyneet, kesä lämpöset masikat maistuivat! Oi... täytyykin hakea puutarhalta muutama amppeli-mansikka kasvihuoneeseen houkuttelemaan.

AMPUN naapuruston mummelilla on varsin järeät puuttumiskeinot! Voi herranjesta! Ikuiset jälet jäi tuollekin pikkupojalle hommasta. Syrämeen sattuu, vaikka ois villimpi jästipää (ehkä) ollutkin! Lapsi kuitenkin. Ja tosiaan,  mummelin voi mennä nyt rauhassa ryöstämään, ei ne poliisit enää vissiin tuu! Huh huh, sanon minä!

AILIME.Tuo nääntyneisyys ja väsy on nyt vallannut tämänkin seudun. Ihmeen myöhäinen kaevät väsymys. Tosin mietin, että kun päätäkin särkee joka hiton  päivä, että onko tää nyt sitä koivu-allergiaa? Ei lääkitystä tällä, mut muuten ihan vetelä emäntä. Ja tahdoton! Tylsää!

MEIDÄN VENLAN KUULUMISIA:
* Näppärän naama on ruhjeilla. Kiipesi pöydälle mun läppärin perään. Putosi lattialle... yritti ottaa pöytäliinasta kiinni ja putous vähän vaimeni, mutta otsa osui patterin nuppiin. Kuhmu tuli!
* Leuka ruhjeilla myöskin. Tanssi innoissaan olohuoneessa jonkin mainos musiikin tahtiin. Tanssiparina puinen lasten tuoli. ??? Jalat lähti alta kun se yritti jotain taaksepäin piruettia. Lensi selälleen ja vetäisi sen tuolin vauhdilla päin leukaa. Verta ja itkua.
* Temppuili etuportailla kumisaappaiden kanssa. Astui holtittomasti huti ja kellahti kahden portaan yli sepelille. Se toinenkin poski aukesi....
* Itki eilen pitkään ja hartaasti meidän perään ero-itkua. (oltiin molemmat keikalla) Eli kaikesta itkemisestä pikku naama vielä turvoksissa.
SÄÄLITTÄ SÄÄLITTÄÄ SÄÄLITTÄÄ. Miten voi sattua kaikki yhtä aikaa. Ei mitään suurta, mutta kuitenkin!

Noh.. isosiskon hellässä hoivassa oli loppuilta sujunut syöden jäätelöä mielin määrin. JA olipa tyttö ekaa kertaa "yökylässä" omassa tulevassa huoneessaan ison siskon kanssa lattialla leveällä patjalla. Ja aamunaama, ruhjeista huolimatta, tyytyväisen aurinkoinen!

Semmoista!
 
Venlalla kuulostaa olevan kiva isosisko! Vähän samaa sorttia vissiin, kuin tuo Joonan täti (minun pikkusiskoni, 19v). Yhdessä niillä on jänniä hetkiä ja hauskuutta, sellasta just ihanaa ja salaista, mitä pikkutouholla ja lempparitädillä kuuluu ollakin! Mä olen ihan tosi iloinen, että niillä on toisensa <3 Ja toki siitä todella tärkeästä hoitoavusta, jota Joonalle saadaan ja päästään itse töihin tai viihteellekin. On se vaan maailman paras sisko, mun mielestä! :)

Kurjien naapureiden sarja jatkuu näemmä, tällä kertaa Ampun tekstissä. Höh, mitä ihmettä se täti oikeasti uskoi poliiseilla tuossa tilanteessa tekevänsä! Varmasti tuollainen minipienipojankoltiainen ois saatu helpommallakin "kuriin", tuskinpa edes äiti/isi/muu hoitaja ois kovin kaukana ollut - toivottavasti. Poikarukka, tietystikään ei saa huligaania leikkiä tai kiviä viskoa, mutta silti, haloo!

Ihanaa lukea, kuinka kovaa vauhtia Pranametri on uutta kotia tekemässä, jee! Mä edelleen uskon, että tällä kaikella on nyt vaan tarkoituksensa :) Ja toivon teille mukavaa muuttorupeamaa, vaikka eipä Valo vieläkään taida olla ihan siinä iässä, että se kovin kivuttomasti menis taaperon nuohotessa nurkkia "apuna". Mutta kyllä se siitä, uusi koti! (Ettette ihan sentään juhannukseksi kotiin, niinku muistaakseni Maarinen pesueineen vuosi sitten huuteli?)

Venlan itkuisia touhuja piti vielä vähän surkutella. Mutta noita sattuu, täällä ainaskin! Sellanen vauhti päällä... oppiipahan kait siitäkin jotain ;)

Täällä on rauha maassa ja aikuisilla hyvä tahto. Apina mummolassa! Me siivottiin SEITSEMÄN TUNTIA!!! Koko kämppä kuurattiin lattioita, ikkunoita ja osaltaan seiniäkin myöten. Ruoka-aikakin livahti ohi, välillä poltettiin tupakat ja sitten taas huidottiin menemään. Nyt on puhdasta taas, seuraava samanmoinen urakka sitten joulunalla! Ja oli kyllä hyvä päätös laittaa Joona pois jaloista pyörimästä, se saa sitten oppia siivousjuttuja ihan perussiivousten yhteydessä, muuten tästä ei olisi edes tässä ajassa selvitty ;)

Huomenna sitten kauppahommeleita vielä ennen ipanan kotiinpaluuta! Olkkariin uus matto ja äiskää himottais ihanat turkoosit keittiöverhot. Isillä on kiikarissa myös uusi telkkari makkariin ja grilli mökille, mutta katsotaan nyt nuo akuuteimmat ensin ;) (Tai grilli on appivanhempien "tilaama", me luvattiin vaan se henkilökunta-alennusten turvin käydä hakemassa, mutta ei välttämättä ees huomenna.)
 
Heikun keikun :)

SannaKoo kyllä vaan, juhannukseksi uuteen kotiin.
 Asunto vapautuu 1.6. ja ilmoitin muuttoaikeenamme vasta 15.6. suunnilleen ja sopi VVO:lle oikein hyvin. Samasta talosta vapautuu kolme samanmoista kämppää nyt kesän alussa, joten ihme olisi, jos emme sinne pääsisi. Pohjaratkaisu on hyvä jaetuksi asunnoksi parille opiskelijalle, joten siinä syy miksi niitä kesäksi vapautuu. Me haimme uhkarohkeina neljännen kerroksen asuntoa (hissittömässä talossa) laskien plussat ja miinukset ja päädyimme plussan puolelle alempien kerrosten asuntoihin verraten. Kadun mölyt eivät kuulu yhtä helposti, seinänaapureita on vähemmän. Valokin kasvaa koko ajan, joten ei se mahdoton yhtälö ole. Sijainti on niin oivallinen kaikkea mahdollista ajatellen, joten pienet haasteet otamme vastaan. Päätöstä eduksemme ei ole vielä tehty ja hakemuskin täytettiin vasta perjantaina, mutta sinne me muutamme. Ensi viikolla toivottavasti päästään katsomaan lukaali läpi.
 Olemme jo niin asennoituneet muuttoon, että äitini tulee tänään hakemaan meiltä (reissun päällä kun on) kaikki puutarha/pihatarvikkeet. Mitä niitä enää kaupungissa säilömään. Nyt on enää tuo rakas rakas kissa pulmana. Emme kumpikaan miehen kanssa halua ottaa kokeiltavaksi kaupunkiin sopeutuisiko sisäkissaksi. Ei tuollaista kulkuria halua rajoittaa sillä lailla, vaikka kuinka suru puseroon tuleekin. Etsimme sille siis hyvää, uutta kotia. Talvella tuo kissa jo herkesi aivan levottomaksi, kun oli kovia pakkasia, eikä tarjennut ulkona olla. Meni yöt mekastuksen merkeissä. Harmin harmi, mutta kun eläimen ottaa, on vastuu kannettava siten, että elukan parasta ajatellaan.

Joonalla on kyllä ihana täti, siinä missä Venlalla isosisko<3 Kultaakin kalliimmat sekä apuna, että kanssaeläjänä. Meillä kaupunkiin muutto tuo sen edun, että Valon kummatäti asuu siellä myös ja pääsemme tapaamaan häntä enemmän. Uskon myös hänen ottavan Valoa mielellään hoitoon silloin tällöin.

Venlan sattumukset olivat kyllä jo ihan riittävät tälle kesälle, ei enempää eihän? Ainakaan tuollaisissa ryppäissä :(

Tässä tällä erää, palataan!
 
Moi täältä sununtai huumasta! Mies läksi hakemaan "kaupungista" jotakin grilliruuan kyytipojaksi ja minä tyttö hyökkäsin koneelle!

Mahtavaa menoa: omassa kädessä muhii alkava jännetupentulehdus! Käärin sen justiin kelmuun, kipugeelien alle hautumaan ja nappasin ibumaksin huuleen. Äsh! Kasvimaalla möyrinyt tämä äiti. Ja pyykkinarulla ja lennättänyt leijaa ja ottanut aurinkoa.. ja mikä vissiin pahinta, ajanut autoa keskellä yötä tuuletukset kylmällä sohotten tohon ranteeseen. Näinpä näin.

Ja MÄ SAIN EILEN NIITÄ MANSIKOITA!!!! Juhlaa! Kävästiin Vantaalla isin keikkamatkalla ja samalla Venlan isoveli tarjosi meille kyläily-päivällisen. Hän kun on linjakkaasti kasvis syöjä, niin hiukan meitä pihvi ihmisiä jännitti... Piti Vihdintien kaupasta hakea matkalla meetvurstia ja karjalan piirakkaa salaa autossa syötäväksi alkupalaksi. (noloa) Vaan, kuikas sitten kävikään! Tuo esikoiseni onkin aikamoinen kokki! Viiden ruokalajin illallinen, jälkiruokineen. VEGE sitä ja tätä! mm. kukkakaali-muusia ja leivitettyjä punajuuripihvejä! JA jälkkärinä kaurajäätelöä sekä MANSIKOITA!!!!!!!!!!! Ja oli hyvää! Ja hyvä olo jäi pitkäksi aikaa. Tuli mieleen, että kait sitä vois muutaman possupäivällisen vaihtaa suosiolla kasvisvaihtoehtoon... silloin tällöin.
--------------------------------------------------------

JUHANNUKSEKSI UUTEEN KOTIIN!!!! Niinhän mekin toimittiin vuosi sitten! Onnea matkaa PRANAMETRI!!!!!!!!!!!!

jassoo, isi tuli pihaan joten se on sitten moikka! Sinne grillille......pallogrillille :)
 
Pranametri, hyvä päätös. Siis muutto! Kyllä mäkin nyt vaan näen teidät siellä uudessa paikassa! :)

Ja Maarisen vegepoika... tosiaan, meilläkin ollaan kyllä kovin vannoutuneita lihansyöjiä, mutta SILTI voin itsekin nauttia myös kasvisruoista silloin tällöin. Joskus piheyttäny korvaan myös jauheliharuoissa sen lihan (tummalla) soijarouheella, ja on muuten yhtä hyvää! Vuoden verran mieskin meni tähän lankaan, sitten se kerran näki kun mä kokkasin ja rupes protestoimaan. Kovin meni iso mies hiljaseks, kun paljastin, että ihan kuulke on samaa sötkötystä jo monesti syönyt...
Mulla on paljon vegaaneja, lakto-ovovegejä ja ties mitä muita hippiäisiä kaveripiirissä, joten oon päässyt myös syömään oikeasti hyvää kasvismurkinaa. Itse en niiden kokkauksessa kovin hyvä ole, etenkään täysin vegaania ruokaa en osaa tehdä, mutta noi lakto-ovo reseptit jo alkaa luonnistua munkin kourilta.

Ja jeet mansikoille! Me syötiin tänään ulkona eilisen siivousriehumisen kunniaksi. Joonalle tilattiin nakkeja 2kpl! :D Nauratti äiskän hawaijinleikelautanen, kun siinä köllötti 2 grillattua nakkia lisukkeena ;) (Mut oli kyllä tosi kiva, että myivät nakkeja ihan erikseen! Ei tullu omat ruoat otettua mukaan ipanalle, eikä tolle viitti ihan vielä ostaa omaa annosta mitään ravintolaruokaakaan :D)
 
Huomenta!

Ja minä kun kirosin eilenillalla, että jumanpliut, eikö nää viestit muka tuu perille ja sitten meni koko vau ihan tilttiin...

Mut nyt on tiltissä tää äiti. Yöllä etsin unta varmaan yli kolmeen, ja Joonan mielestä just tänään oli sitten oikein hyvä aika herätä jo piirua ennen ysi. Öyh, tänään ois maittanut se yli kymppiin uinuminen!

Iloista viikonalkua, vaikka ainakaan meillä ei oo mitenkään mieltäylentävä olotila kellään: ulkona ukkostaa, ipanaa kiukuttaa, mua öklöttää väsymys jne jne.
 
Hyvää melankolian ja möllötyksen päivää täältäkin!

* Venlalla nokka valuu paksua räkää. Just. Perjantaina olis se korvajälkkäri. Justii! Taidetaan mennä ennen sitä jo päivystykseen.
* Mulla kipu repii peukalon juurta hoidoista huolimatta. Lääkekaapissa ei ole enää sitä särkylääkettä. höh. Geeliä lisää, jospa tää tästä!
* väsyttää.väsyttää.väsyttää.
* Meidän perheen toinen aikuinen saa taas nukkua. Ja muahan se ärsyttäääää...

Säätiedotus lupaa sadetta koko viikoksi! Jipiiii!

Nyt pitää alkaa tekemään jotain tavallisuudesta poikkeavaa, että tämä masisi-fiilis ei jatka kasvamista!
PS.Isännän grillaukset kyllä taas illalla maistuivat! Oli jopa oikee mukavaakin! Venla veteli sokerimaissia naama huurussa! Taisi löytyä tytölle grilliherkku!!!! Ja äitille chili-possua lisää kiitos!
 
Maanantaita!

Teilläpäs on riittänyt tarinaa viikonlopun aikana. Kiitos onnitteluista! Jotenkin tuntuu niin epätodelliselta koko tämä raskaus... En tiedä mistä moinen. Laskettua aikaa vielä jännitetään, kun kalenterin mukaan olisi 12.12, mutta pääsin käymään jo ultrassa ja siellä sanoivat, että olisi pienempi, että joskus 21.12... No, Pinjastahan laskettu oli 22.12, joten tuleekohan sama päivä. Tai syntymäpäivä! ;-) Aiemmasta raskaudesta on ainakin se ero, että on ollut ihan järkyttävän huono olo...

Pranametrille peukutan ihanalta kuulostavan kodin löytymisen suhteen. Voi että, tuollaisissa taloissa on sitä henkeä! Toivottavasti saatte sen!!! Ja todella asiallista toimintaa epämääräisten naapureiden suhteen. Kun kaikki aina sujuisikin noin hyvin.

Venluskalle pipipuhalluksia. Toivottavasti ei nyt vähään aikaan tulisi uusia naarmuja. Meillä neiti heitti perjantaina voltin sängyltä suoraan lattialle. Temppusi aikansa sängyllä ja jalat vaan vilahti, kun tyttö meni laidan yli. Onneksi ei käynyt pahemmin. Säikähdettiin vaan molemmat.

Maariselle lepoa, että käsi paranee. Se on kyllä ikävä vaiva!

Ja mansikat ja kermavaahto! Ette kyllä puhu niistä! Kamala himo! :-)
 
Hello.

Jaaha. Mikäs masennusaalto tänne on pyyhkäissyt, täällä sama linja! Tosin mua ei nyt niin väsytä koska aamulla ilmoitin miehelle kiukuspäissäni, että mä meen nyt nukkumaan ja laitoin oven perässäni kiinni. Kymmeneltä se sitten tuli herättämään kun lähti kylvämään vikat rypsit vielä. Nyt täällä on autuaan hiljaista, kun pikkunakki nukkuu terassilla tuossa ikkunan alla ja poika makkarissa. Nukkukaa vielä kakstuntia molemmat JOOKO!! Minä surffaan hetken ja sitten syön kaikessa rauhassa eiliset uunilohijämät. Ulkona sataa ja ihanan raikas ilma, heti kun mies tulee niin minä pyyhkäisen lenkille YKSIN. Toivottavasti silloinki sataa! Siis oikeasti.Mä kaipaan vesipiskoja naamalleni ja raitista ilmaa. Meinaakohan menkat palata kun kiukuttaa niin hiivatisti ja voisin taas uida suklaassa!!! Eilen laskettiin, että on puoli vuotta nyt kestetty tätä ahtautta. Vielä 3kk edessä ja mulla alkaa kaatua seinät päälle. Ärsyttää tämä tavaranpaljous ja se kun ei voi kutsua ketään kylään kun ei ole edes sohvaa!!! Patja lattialla, tervetuloa!!!!!!! Oikeesti, 50 neliötä, kaksi kissaa, iso koira ja neljän ihmisen tavarat.... &¤#/)==/%##!"¤¤//=)?)=((&/

Nonni, nyt on urputettu ja syömään!! Tällä taas hetken jaksaa ;) Kiva oli lukea juttujanne taas!

Yksi ajatus vielä: Yhdellä ystävälläni on 7kk vanha lapsi ja hän sanoi minulle käydessään katsomassa vauvaamme, että hän ei ainakaan tee pienellä ikäerolla koska haluaa nauttia lapsestaan ja haluaa että on sille aikaa ja että se saa kaiken huomion. Itse olen joskus ajatellut noin ja nyt taas sitten tätä elämää elävänä tuntuu siltä, että mulla jos kellä on aikaa pojalle kun olen kaiket päivät kotona ja olen ollut koko sen elämän ajan kun olin raskaana ja olisin muutenkin ollut. Vauva nukkuu vielä niin paljon ja lepertelee ja syö pari tuntia ja nukkuu taas. Ja muun ajan olen pojan kanssa. Ja vaunulenkeillä ja puistossa höpötän pojalle ja ihmetellään yhdessä kun taas vauva vain vetelee hirsiä vieressä eikä vaadi mitään. Ja sitten kun tyttö lopettaa useammat unet niin sitten siitä on jo seuraakin pojalle. Näin meillä. Tuli vain mieleen tämmöinen näkökulma. Toki se olisi pojalta pois jos olisi huonouninen vauva tai koliikkia tms. Onneksi siis näin! Ja siis tämä ei liity kehenkään teihin vaan ihan tuohon ystäväni kommenttiin....
 
Ampulla on kyllä niin oikea asenne tuohon kahden pikkuruisen ihmisen äitiyteen! Hienoa! :)

Maarisen tulehdukselle toivotan paranemisia. Onneksi Venla on jo reipas ja omatoiminen, nyt sen äidin täytyy vaan muistaa itse antaa sille tassulle lepoa ja jättää koti vaikka hetkelliseen kaaokseenkin! Teet vaan se, mikä on pakko, ja loput tekee sit myöhemmin. Ja mies ylös, napatkoon Venlankin vaikka autoon ja lähtee hakemaan äiskälle särkylääkettä :)

Kyllä itseäkin aina välillä vituttaa, että mies vaan nukkuu päivät... sen ei tarvii heti suoriutua Joonan tarpeista herättyään. Välillä se saa herätä just sillon, kun silmät aukeaa itsestään ja unta on saatu mittariin riittävästi! Okei, eihän se aina kovin laadukasta unta saa, kun me täällä ipanan kanssa mesotaan, mutta silti.... useinhan me ollaan päivällä pois täältä metelöimästä kuitenkin.

Aamu valkeni täällä erittäin väsyneenä just tänään, ei nyt ehkä ihan vielä edes "masennusta", mutta sellasta uupumusta tai voimattomuutta (tosin viime yönä unimasa vei mut mennessään kai vasta joskus kolmen aikaan ja aamulla Joona oli hereillä jo piirua ennen ysiä. Ois just tänään sit voinu nukkua sinne päälle kymppiin!)... Sitten alkoi sataa ja ukkostaa hurjana, joten meidän päiväsuunnitelmat (taaperotreffit piknikhengessä puistossa) peruuntui, kun mua ei huvittanut yrittää tonne kastumaan. Ja sitten... sade loppu, pimpelipom. Just näppärästi siinä vaiheessa, kun kiukkujätkä vaati itse päästä jo päikkäreille... Kävi siis rynkyttämässä vaunuja ja pinnasänkyä, haki unipupun ja osoitteli jääkaapista maitoa. Huh, ihan tervetullut hengähdystauko itsellekin just passeliin väliin!

Joona oli siis la-su mummolassa. Vaikka onkin ihanaa, että mummo ja pappa on innoissaan Joonaa aina ottamassa hoitoon (ihan itse ruinaavat, niiden mielestä Joonan pitäis olla siellä vähintään kerran viikossa, päivähoidossa tai mielellään yökylässäkin) jne. niin välillä tuntuu, että ehkä ois hyvä, jos nekin vähän tiukempaa kuria pitäis... vaan kuten isovanhemmat yleensä, niin Joonaa lellitään ja passataan siellä. Tänään se on vaikka kuinka monta kertaa heittänyt itse jonkun lelun pois sohvalta/tuolilta/mistä vaan ja sitten osoittanut ja koittanut komentaa mua sen nostamaan!! Uskomatonta! Pari henkevää "keskustelua" käyty siitä, että Joona voi ihan itse käydä pois heittämänsä lelun poimimassa ;) Ja sitten se tekee sitä, että tarkoituksella työntää autoja mm. sohvan alle/piirongin alle/mihkä vaan ja sit ku se ei itse saakaan niitä, niin komentaa äitiä apuun.. ja siis ihan tahallaan tätäkin. Lisäks KAIKESTA kieltämisestä vetää niiiiiiin palkokasvit nenäänsä, että täällä on lähinnä kuultu rääkymistä eilinen ilta ja tää aamupäivä... Mutta pakko sen on vaan oppia, että mummolassa on eri säännöt kuin kotona, ja Joonan on vaan sopeuduttava. Mun mielestä siis isovanhemmat/kummit/muut saakin vähän lelliä, se ei kuitenkaan oo sitä jokapäiväistä arkea. Uhmatkoon vaan, äiti alkaa kohta vetää kans itkupotkuraivareita ;) (On muuten söpöä, kun Joonalle näyttelee loukkaantunutta, niin Joona tulee "pyytämään anteeksi" eli halaamaan. On siis opetettu, että jos satuttaa toista (fyysisesti) niin pitää halata anteeksipyyntö, ja nyt se on ottanut sen saman sitten myös näihin tahtojentaistoihin.)

Tuolla naamakirjan puolella on muuten paljon keskustelua ollut siitä, että jokos ois aika siirtyä pinnasängystä taaperosänkyyn... Onko täällä jo keillä se aika koittanut? Ite tuota touhoa aattelen, niin meillä ei kyllä vielä todellakaan oo aika, katsotaan josko päivähoidonaloittamisen myötä sitten, siellä kun ne päikkärit taittuu kuitenkin (toivottavasti Joonakin oppii sisäpäikkäreille! Kotona siitä ei tuu koskaan mitään, mutta ainakin mummilla hoidossa ollessaan suostuu siihenkin!) taaperosängyssä. Tuossa taas kipeänä ollessa huomas, että toi ei kyllä yöllä pysy yhtään paikoillaan, vaan hyödyntää just tasan tarkkaan sen tilan, mitä sängyllä on antaa! Mun kainalossa kun oli, niin monesti sain napata jalasta/kädestä kiinni, että ei ihan laidan yli hypännyt... Eli joo, ei meillä kyllä vielä varmaan siirrytä isojen lasten sänkyyn!
 
Huhuuuu!!! Pitkin päivää käyny kuikkimassa, että missä te?

Henkevää keskustelua en nyt aloita, kun tuo väsymys vaan painaa yhä edelleen. Ja asiat! Käsi kipeenä, mutta paranemaan päin. Velalla edelleen paksua räkää, mutta hilpeää menoa. Ei siis hätää.

Vaipat loppu, rahat vähissä.. en jaksa lähteä tänään kaupoille. Pärjätään huomiseen, kun vähän nuukailee :) Kolme Liberon 4:sta vielä hyllyssä. Saa pimu juosta ilkosillaan loppupäivän. (sanotaan nyt vielä, että sinne lähimpään kauppaan mistä Liberoja saa on 15 km, että ei mikään pikku pyrähdys)

SÄNKYHOMMISTA (pakko hihittää...)
Luulen, että meillä tyttö saa piehtaroida vielä pinniksessä ainakin syksyyn saakka. Ois kiva, että sitte vaihtais, kun se ite älyää mennä nukkumaan. Tai tajuaa sen "jujun". Tolla on sitäpaitsi vielä niin rauhatonta se heiluminen, että pieksäis turhaan nuppiaan laitoihin ym ym. Viimeyönä kyllä nousin pari kertaa pelastamaan pikkuset kintut pinnojen välistä. Lapsi näkee painajaisia ja jalat on kiipelissä... Kauhea parku! Voin vaan mielikuvitella, että mitähän unta toinen on nähnyt!!!!

BUZZADOR
Semmoseen olen mennyt haksahtamaan! JA nyt odottelen ensimmäistä Nivea-kampanjaa! Josko ne hämeen emänän mielipiteitä kaipaa! (kiitos vaan eräälle meidän palstan aktivistille:)Kattoo sieltä omista pisteistään, mikäli tunnistaa!!!) Saattahan se olla, että mitään ei tule... Aikoinani ole Tupperia myynyt...ja jotai sukkahousuja ja koruja ym ym. Tää okin vissiin ihan eri juttu. Ootellaan!

jep. ja pikku torkuille, ennen TAAPERON virkoamista!

 

Hennasille täältäkin isot onnittelut! =D

Ja Pranalle onnea uudesta kodista! Itekki oon jonkin aikaa asunut virolaisten/venäläisten raksa(?)miesten naapurina ja se musiikinhuudattaminen oli kyllä raivostuttavaa. Varsinkin kun asui koiran kans, joka tykkäs haukkua käytävästä kuuluville äänille.

Hihii sänkyhommia hihii :)

Meillä siirtyminen "oikeaan" sänkyyn tulee tapahtumaan ens viikolla muuton yhteydessä ja samalla saadaan sit laittaa pinnis jo valmiiksi uutta tulokasta varten. Sampon uus (käytetty) sänky saadaankin sopivasti maanantaina. Itseasiassa tuota siirtymistä ollaan suunniteltu jo jonkin aikaa, kun poika on jo kerran sieltä pinniksestä pääedellä alas tullut.

Syömisistä

Meillä myös poistetaan pöydästä heti, kun sotkeminen alkaa. Ja samoin kuin Sannalla, iltapuurolla yritetään saada mahdollisimman paljon ruokaa alas, että unikin sit maistuis.

Hedelmät ja vihannekset on meillä taas palanneet ruokavalioon (jokin aikaa sitten oli täyskieltäytyminen molemmista). Suurtakin suurempaa herkkua tällä hetkellä onkin pensasmustikat. Jotka oon myös itse huomannut hyviksi karkin korvikkeiksi, harmi vaan että ovat aika hintavia :(

Ikäerosta

Oon Ampun kans samoilla linjoilla tuosta pienestä ikäerosta ja uskon myös että tulevaisuudessa pieni ikäero tulee olemaan lapsille enemmänkin rikkaus kuin harmi. Mulla on esim. lähipiirissä siskokset, joilla ikäeroa on 1v 4kk ja ne tytöt on nyt aikuisena toistensa parhaat ystävät ja täysin erottamattomat. Samoin myös mun äiti on aina harmitellut, että mulla on niin iso ikäero (5v ja 7v) mun isosiskoihin. Eihän sitä näin aikuisena missään huomaa, mutta lapsena olin kuulemma ollut leikeissä hieman ulkopuolinen :)

Omaa napaa

Kävin sitten viime viikolla synnytystapa-arviossa ja lantion magneettikuvauksessa (on muutes kauhein laite missä oon koskaan ollut. Ahdistava. Mega-ahdistava!). Kaikki näyttäis olevan ok eikä normisynnytykselle estettä ole. Paitsi että onhan mulla kuulemma kiero ja joustamaton häntäluu :D

Vähän jäi semmonen kuva, että lääkäri toivoi että olisin halunnut suunnitellun sektion, koska toivoessani normisynnytystä se sanoi, että katsotaan tilannetta vielä lasketun ajan tienoilla. Siis hä? Mitään vikaa paikoissa ei oo, mutta kuitenkin tarkkaillaan tilannetta.

Nooh, ehkä parempi että seurataan, niin eipähän tuu yllätyksiä (?) :)

 
Iltaa!

Täällähän mä oon, älä Maarinen sure ;)
Me vietettiin jännä päivä! Piti lähteä taaperotreffeille ihan toiseen suuntaan, mutta sitten yks mammoista houkutteli mut ja toisen mamman + pojat pahoille teille tuonne Helsingin ja Vantaan rajamaastoon, lähes jo niille nurkille, missä se Hämeen mamma välillä käy kekkuloimassa. Siellä (Konalassa) oli sellainen lastenvaatekirppis, jota sitten lähdettiin ratsaamaan. En tiiä, et oliko huono päivä vai missä vika, mutta hirmuisesti oli tyhjiä pöytiä ja huonoa tuuria ostosten kanssa... Muutenkin tuntuu, että pojille näitä +- 90cm vaatteita on kirppiksillä tosi huonosti, tai sitten on sellasta ihan surkeelaatusta nuhjua, mistä en kyllä aio maksaa sentin senttiä!
Kirppikseltä jatkettiin sitten liki mun lapsuusajannurkkia, käytiin sellaisessa puistossa, missä oon ite ollut muksuna joskus leikkimässä. Pojilla oli taas niin kivaa! Ja puistotädit oli vähän "tyrkkykä", olivat heti tunkemassa juttusille :D Erehdyin kertomaan käyneeni siellä itse sen 15v sitten, niin eiköhän yks siellä 18v töissä ollut täti (mulle siis tuntematon naama kuitenkin) tuli utelemaan, että muistanko sitä ja tätä ja tuota, ja huomanako kuin tuo ja tää on muuttunut ja oonko mä kuinka aktiivisesti sillon käynyt, että voitaisko me muistaa toisiamme... Mutta juu ei, tuo ei ollut kuitenkaan ihan se lähipuisto, vaan toi oli "pyöräretkien kohteena" eli parin kilsan päässä meiltä... kävinköhän siis ehkä kymmenkunta kertaa kesässä, että eipä ihmekään, että se täti ei voinut mua muistaa tai mä sitä.

Puistoreissulla saatiin pojat mukamas väsyneeks ja päätettiin vielä yhtenä rintamana suunnata keskustaan kahville, mutta hitto vie, ei ykskään ipanoista nukahtanut matkalla! :D Rauhallinen kahvilareissu ihanassa vanhassa "kantakahvilassamme" kuitenkin oli, eipä olla useampaan kuukauteen siellä näiden kanssa enää käyty, kun eivät jaksa tuntitolkulla siellä istua pöydän ääressä enää ;) Mutta kai siinä pari tuntia taas vierähti turistessa, pojistakin kaksi suostui jopa oikeasti nukahtamaan!

Laittelin myös uusia kuvia tuonne gallerian puolelle tältä toukokuulta!

Buzzaukselle vielä myös jeet... jänskättää, et onks suosittelijapisteet saanu tää vai se yks toinen buzzaaja (uteliaanahan kävin jo oman tilin katsomassa, mutta ei vielä näkynyt, että oisko ne sit menny sille toiselle :D) ;) Samaan Nivean kamppikseen mäkin hain, vaikka mukamas päätin alkuunsa pitäytyä noissa lasten kamppiksissa.. mut niinnäin, kummasti on tullut muksujuttujen lisäks hammastahnoja buzzailtua. Js pst. asiasta innostuneet, mut saa tietysti mieluusti ilmiantaa suosittelijana ;)

Tuota ikäerojuttua piti vielä tuosta Bunnin tekstistä kommentoida, että joo, kyllä se pieni ikäero on oikeesti lasta aatellen enempi rikkaus! Itellä on vuoden vanhempi isoveli ja 6 vuotta nuorempi pikkusisko, ja vaikka molempien kanssa oon ihan läheisissä väleissä, nyt ja aina oikeastaan ollutkin, niin kyllä se isoveli on silti ollut enempi leikkikaveri... mut rakkaita ovat molemmat <3

Jaa, piti vielä Bunnilta kysyä, et tulikos Sampo maailmaan sektiolla? Että jos ne sen takia sitä leikkausta nyt niin tyrkyttivät... vaan hassua silti, oon aina luullu, et Suomessa nimenomaisesti suositeltais alateitsesynnytystä aina ku mahdollista! Ja jee, että sulla ei oo lantiontakia ongelmia alatiesynnytykseenkään!
 
Sanna, joo loppujen lopuksi sektiolla tuli. Jostain syystä se ei vaan ulosasti suostunut tulemaan ja sydänäänet alkoi heikentyä, niin kiireelliseen sektioon jouduttiin. Tämän vuoksi siis sinne synnytystapa-arvioon tällä kertaa jouduin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top