Hyvää huomenta!
Täällä taas yökköyötyöläinen valvoo vielä viimeiset hetket kotikaupunkimme nuorten toivojen unta, vähän kyllä taas jo alkaa silmäkulmassa uni painaa!
Meillä ipana sairastui sitten maanantai-iltana, just kun äiti oli karannut kaupungille sinne pahamaineisiin kiekkojuhliin... Yöllä kun kotiuduin, oli lapsenlikkana alkuyön toiminut siskoni ihan mykkyrässä sohvannurkassa, ei ollut uskaltanut sänkyyn saakka, kun Joona oli nukkunut niin levottomasti. Iskä oli poikaa lääkinnyt jo ennen unille käyntiä, mutta rauhatonta oli kuulemma meno ollut jo silloin ennen puolta yötä! Eipä siinä, mä otin ipanan kainalooni sitten joskus kahden aikaan ja yhdessä löytyi onneks untakin siihen yöhön (tosin uuden särkylääkesatsin jouduin antamaan).
Tiistai oli ihan hirveetä, levoton ja haluton pikkupoika oli, ei syönyt eikä juonut, joko nukkui tai itki, vaikka sai sylissä olla... Sohvannurkassa yhdessä nuupotettiin, kunnes ei enää rauhoittunut yhtään, vaan itku vaan koveni ja maitopulloa piti käsissään, mutta ei "uskaltanut" juoda, kun selkeästi nieluun sattui... Lääkäriin kävi näiden tie! Ipana autoon ja etiäpäin; ihanku ois toiseen päivään ajettu! Siis uskomatonta, mutta siellä takapenkillä jokelteli iloinen pikkupoika, naureskeli ja osoitteli ja huuteli nähtävyyksiä! Miehen kanssa epäuskoisesti tuijotettiin toisiamme ja poikaa, ei tiedetty, että mistä nyt tuulee... Lääkäriin kuitenkin päätettiin jatkaa, ainakin ottamaan tulehdusarvot. Lekuri tarjos vaihtoehdoksi vauvarokkoa, korvat ja keuhkot oli ok, nielussa diagnosoikin tulehduksen (joka kyllä tiedettiin, koska Joona on AINA syönyt tai ainakin juonut, vaikka kuinka kipeä olis!), totesi, että ei poika vaikuta mitenkään kuivuneelta tms. että ihan voisi kotona rauhassa seurata vointia, vaikka kuumetta se nelisenkymmentä astetta olikin.
Ja sitten, samantien kun kotiin päästiin, niin taas oli itkuista, eikä saanut sylistä laskea. Mitä ihmettä???
Yön vietti mun vierellä, mutta keskiviikko päivä oli jo ihan ok oloinen, toki vähän lämpöinen ja nukkui päikkärit sohvalla mun vieressä, mutta jo maittoi juoma ja ruokakin jonkun verran! Yöksi jäi isi kotiin kun mä tulin töihin, joten onpa tääkin raksi nyt sitten "eka kertojen" ruudussa, että toisen vanhemmista pitää töihin viedä lapsen sairauden takia lääkärintodistus ;) Ja musta oli jotenkin tosi voimaannuttavaa, että se oli jotenkin helposti päätetty, että se on isi, joka kotiin jää! Ihanaa!
(Ja sitten samaan hengenvetoon on sanottava, että nää 2 yötä, kun poika on nukkunut mun vieressä, niin oon ihan poikki! Sellasta äheltämistä ja itellä pintapuolista nukkumista, ties kuinka monesti ton rennon yöeläjän nappasin nilkasta kiinni, kun oli hyppäämässä päälleen sängystä unissaan... On se sellanen heittelehtijä, että pinnasänky kyllä on sen paikka. Eikä kiitos edes samassa huoneessa, jotta meille molemmille tarjotaan yörauha :DD Vaan silti, tänään oli ihanan herkkää, kun Joona nukahti mun rinnanpäälle päikkäreille, eikä mulla ollut "vaihtoehtoja" kuin vaan jäädä siihen kanssa aloilleni. Rakkautta ja rajoja, sillä sitä mennään etiäpäin - ja yritetään muistaa nauttia hetkestä!)
Mutta juu, noista Leijonien kultajuhlista... Itse olin siis paikanpäällä, ja kyllähän ne pojat vähän maistissa olivat varmasti, mutta ainakaan livenä ei homma mun mielestä ollut mitenkään omituista! Lehtijuttuja en oo niistä sen kummemmin seurannut tai lähikuvaa nähnyt, mutta ihan oikeasti mun mielestä siinä niiden käytöksessä siellä lavalla ei oo ollut mitään moitittavaa. Enempi mua kauhistutti ne oikeasti SADAT vanhemmat, jotka on sinne lähteneet iltamyöhään lasten kanssa!! Mitä ihmettä?! Eikö kello yhdeksältä pitäisi hoidossa olevien ja koululaisten olla kotona nukkumassa, vai onko kenties seuraavalle päivälle anottu jotain rokulivapaata?? Jos eivät ihan naapurikorttelissa asusta (mitä eipäilen), niin johan sieltä on mennyt varmaan tunnin verran lähimpänäkin asuvien kotimatkaan, kun kadut ovat olleet tukossa ja julkiset kulkuvälineet varmasti ihan yhtä lailla myös. Saati sitten ne vanhemmat, joita siellä vielä näkyi puolilta öin lastenrattaiden ja leikki-ikäisten kanssa! Oikeesti niin teki pahaa katsoa sitä toimintaa... Mäkin olin ajatellut Joonan ottaa matkaan, jos juhlat olisivat olleet jo kuudelta, mutta silloinkaan en olisi ajatellutkaan tunkevani sinne suurimpien ihmismassojen keskelle, vaan jäänyt kauemmas! Mua suoraan sanottuna ällötti, että ne vanhemmat työntelivät rattaita siellä oikeasti ahtaiden ihmismassojen keskellä, siellä vyötärötasolla ne muksut sitten istuivat rattaissa (useat vielä nenä menosuuntaan, tietä auraten!) kaiken sen tupakansavun tai ylipäänsä palavien tupakoiden/stögöjen keskellä, mahdollisesti saaden osansa myös yliläikkyneistä alkoholijuomista. Vielä jotenkin voin ymmärtää, että sinne ottaa mukaan siihen aikaan illasta tällaisen ns. rytmittömän vauvan, joka kulkee esim. rintarepussa siinä ihan vanhemman lähellä ja vanhemmat tajuavat pysyä poissa ryysiksestä, ja vauvalla on ehkä jokseenkin turvallinen olo, mutta siihen, mitä itse sai todistaa, niin ei ymmärrys riitä... Että ennenku voidaan puhua kiekkomiehien esimerkistä, niin mun mielestä pitäis herätellä nää idioottivanhemmat - ei VOI olla niin tärkeetä olla siellä kultajuhlissa, tai oisivat vähintään sitten jättäneet lapset kotiin jonkun toisen turvallisen aikuisen kanssa. (Toki ymmärrän, että ehkä median kautta kundien mahdollista örvellystä (josta en siis edelleenkään ole tietoinen, olen vaan huhupuheita kuullut ;)) ei oo kiva näyttää niille muksuille, joita ei sinne torille viety, mutta eikös se oo vähän vanhempien tehtävä valita, että mitä lapsille näyttää medioistakaan.)
Huh, samanmoinen runeberg täällä näemmä aiheesta innostui, vaikkakin sitten vähän eri kantilta asiaa huutelin kuin Amppu :)
Pitiköhän mun ihan jotain oikeeta asiaakin sanoa? Ainakin vaippavinkeistä, niin meillä on tarkoitus seuraavaksi kokeilla tuota baby-dryta, liberoista vaihdettiin pampersiin nimenomaan sen takia, että ne falskas meillä jatkuvasti :( Tuota Ailimen ehdottamaa naturea vois myös kokeilla, josko sitä jostain kaupasta löytyy... Muistaakseni vaan meillä oli jotain tollasta sillon ku Joona oli vauva, ja siitä tuli ihan älyttömät vaippaihottumat sille heti, jos vähänkään pidempään pissit (kakoista puhumattakaan, niitä tosin harvemmin yöllä tulee) muhi. Mutta muitakin vinkkejä veilä vastaanotetaan, jos nuo baby drytkaan ei toimi!
Valosta piti sanomani, että meillä ipana oli samanmittanen 1v neuvolassa ja pari kiloa oli enempi massaa! :D Tuntuu niin hassulta, että tuo meidän jössikkä on niin paljon painavampi, vaikka se ei mun mielestä ees mitenkään lihava oo :O (Tosin nyt kun käytiin lääkärissä puntarilla, niin ei oo tullu painoa lisää siihen puolen vuoden takaiseen, ehkäpä juuri tuo liikkumaan oppiminen on sen aiheuttanut)
Tuiksille moi! Ja tsempit uhmakiukkupepun kanssa selviämiselle. Välillä tuntuu, että on oma pää helisemässä jo ihan ilman raskaushomorneitakin, eli saat kyllä mun sympatiat täysin! Jotenkin tuntuu, että siinä kaikessa kiireessä ja hopussa tulee ne pahimmat uhmakohtaukset, eli ku oikeasti pitäis olla jo ovesta ulkona ja junalle juoksemassa, niin vielä taistellaan siitä, että laitetaanko vaatteet päälle vai ei... ja siinä täytyy kyllä sanoa, että on tää äiti helisemässä!
Mitenhän teillä muilla ruoan syönnit onnistuu? Kiukkuaako ipanat vastaan? Ojennatteko sitten vain poistamalla ruokapöydästä?
Meillä poistetaan takuuvarmasti kaikilta muilta aterioilta, paitsi iltapalalta... sillon jotenkin ite koittaa vaan saada uhmakkaankin syömään, koska ei todellakaan huvittais herätä keskellä yötä enää sitten nälkäistä lasta rauhoittelemaan... Vaan tuleekohan näille enää sitten niin tajuton nälkäitku, jos yöllä herää?? Kun en haluis sitä opettaa siihen, että äiti maanittelee, vaikka kundi kuinka pelleilee... Puol annosta jos on puuroa syöty, niin siinä vaiheessa toki laitan pillit pussiin ja lähetään vaan iltapesulle, mutta jos se kiukku tuleekin jo ekan lusikallisen aikana, mitäs sitten?
Noniin, komean omanapainen tiedotus tästä nyt sitten taasen tulikin. Joskohan ehtisin tänne taas useammin, niin ehtis keskittyä teittienkin elämään! :)
Mukavaa päivää! Enää 2.5h ja tää pääsee kotiin ja unille <3
