Toukolahjat

Huomenta!
 
Muillakin siis KUUUUMA? Olen pitänyt ikkunoita auki ja nukun nykyään alasti vaikka ennen inhosin sitä [8|]. Eilen kissanperkule otti ja kusas sänkyyn joten nukuttiin ilman petaria ja varapeitolla joka on ihan mini -voitte arvata mikä "peittosota" ukon kans, ja tänään ei siis ihan parhaimmalla tuulella tämä mamma.
 
Polviakin on alkanut särkemään, mut onneks tuli katottua hetken eilisen 4D:tä "isäni painaa 400kg" tuli vähän kevyempi olo [:o] -onneksi tämä on hetkellistä painavuutta..
 
Masussa kova metakka, eikös se ole niin että vauva rauhoittuu pari pv ennen synnytystä? Näillä näkymin tämä aikoo viihtyä tuolla vielä jonkin aikaa -no laskettukin on "vasta" 30.5
 
Nykyään en saa syötyä mitään, sekin suututtaa.. Tulee ähky pienestä pähkinästäkin.
 
Parempaa päivänjatkoa muille mammoille toivoo tämä kärttyli.
 
No niin neuvolassa on nyt käyty ja kaikki vaikutti hyvältä... Alkaa olla vaan aika levoton olo, kun lähtö voi tulla koska tahansa. Merkkejä ei kyllä vielä ole ollut, mutta neuvolatädinkin mukaan ne voi ilmaantua sitten ykskaks. Täälläpäin sisätutkimusta ei tee muutkuin lääkäri...
Mutta jospa alkais siivoamaan,kun ulkona tihuuttaa vettä niin ei sinnekään viiti mennä.
Jaksamisia viimeisiin viikkoihin!
 
Mutta ei ollut mitenkään kamalaa..kovaa painelua mahan päältä, mutta kaveri istuu paikallaan kuin tatti. Kaksi eri anturia mittaili sykkeitä ja supistuksia. Sain myös piikin, jotain astmalääkettä, jotta ei tulisi niitä supistuksia. Vähän vain kääntyi, mutta lääkäri luovutti. Meillä on nyt sitten tiedossa sektioaika 15.5, joten reilu viikko on aikaa ja sitten pääsee masuasukki hengittelemään ulkoilmaa. Koko oli suuri, vaikka lantio olisi ollut ok. Samoin perätila ja ensisynnyttäjä, niin ei lääkäri muuta ehdotellut kuin sektiota.

Sitten pitää vaan olla vuorkausi syömättä ja yö juomatta ja nielemättä. Hampaat saa aamulla pestä. Suolihuuhtelu pitää tehdä, apteekista pitää ostaa jokin aine sitä varten. Verikokeita aamulla osastolla ja sitten vain leikkuriin...isä saa olla mukana, kun on suunniteltu juttu. Toivottavasti siitä toipuuu kuitenkin nopeasti, että ei tartte pitkää aikaa olla osastolla pedissä. Vauvaa hoidetaan kätiöiden ja hoitajien toimesta, mutta saan myös viereen, jos jaksan hoitaa itse. Ainakin imemään tuovat, jos nyt sitten maitoa heruu...

Eli ei muuta kuin kampa esille, lähtölaskenta on alkanut. 9 päivää jäljellä...
 
HEllou...
 
Huonotuulisuutta ollut täällä ilmassa eilisestä lähtien. Jotenkin vaan ketuttaa kaikki ja ihan kaikki! Mikään ei tunnu olevan hyvin. Ainoa joka osaa olla myötätuntoinen ja hiljaa on meidän koira. Mikään ei jaksaisi nyt kiinnostaa.. Suutuin tänä aamuna "verisesti" kun mies sanoi menevänsä suoraan töistä golffaamaan.. Täytyy kuulemma nyt golffata varastoon jos ei sit hetkeen pääse kun vaavi syntyy... Sanoin sille vaan et mitäs mä sit teen... Sano et lepäilet ja odottelet josko jotain tapahtuis.. Sitähän mä teen joka päivä!! [:@]
 
Eilen olin nla lääkärillä, eikä siitäkään käynnistä ollut mitään hyötyä.. Kuului se lääkäri nääs nukkuvien puolueeseen, piti koko ajan silmiä kiinni ja musta tuntu et teki kaikki tutkimukset vähän sinne päin. Sydän ääniä kuunneltiin noin 4 sekuntia ja kohdun suussa ei muutoksia.. Olin niin pettynyt kun lampsin sieltä kotiin... Blaah... Sit viel katoin illalla sairaalaa ja se synnytys siinä oli jo liikaa mulle. Loppu ilta meni itkiessä. Yöllä onneksi sain nukuttua hieman edellistä paremmin..
 
Kiitokset allekirjoituksen liittämis ohjeista, toivottavasti se ntyt sit oonistui tähän viestiin laittaa..
 
Parempaa tätä päivää kaikille!
 
t:äkäpussi
 
Heips,
piti tulla kommentoimaan tota shutinan kommenttia sairaala ohjelmasta.... itsekin satui juuri paikalle sitä katsomaan...ja olin kyllä järkyttynyt näkemästäni..huh huh mulla on aina ollut kielteinen kuva imukupista, jotenkin se ei tullu järkevältä vetää vauvan pehmeää päätä, vaikka tietysti se on turvallinen ja paljon käytetty, mutta kuitenkin.. ja tämä kätilö siis veti kuin ois vasikkaa vetänyt hartiavoimin.. miksi piti äiti laittaa kokemaan moista, eikö olisi helpompi jo suoraan mennä ja leikata... ihan tuli kylmät väreet sitä katsoessa.  Esikoiseni autettiin maailmaan pihdeillä ja se meni todella hienosti, lääkäri osasi hienosti niiden käytön.
Sanoinkin jo äidille, että muista pitää puoliani siellä... rupes jo ihan hermostuttamaan. Mutta eiköhän kaikki hyvin mene.

Koitetaan pitää hännät pystyssä kaikesta huolimatta[:D] kyllä se tästä!!

 
itseltä jäi kyseinen ohjelma katsomatta vaikka kovasti niin suunnittelinkin..
ehkä siis vaan ihan hyvä etten nähnyt.. :)

ja kiukkupäiviä näkyy siis olevan muillakin kuin pelkästää mulla..eilenkin suutuin miehelle ku se valtasi koko sohvan ja muka tilan antamista minulle on liian vaikeaa.ja mars vaan makkariin mököttää ja itkee..ei ei.. tänä aamuna kans liikutuin ku mies laulo mulle.. se oli ihan positiivist mut kyll tunteet pinnassa..ei voi muuta sanoo..kovaa odotusta ja puhelua maha-asukille et etkö jo tahtois tulla maailmaa katsomaa.. mitähä sitä oikein kokeillis et jospa se sielt alkais tulemaa.. kumminkin on sitä kokoa että..
mutta ei tässä auta ku odotella ja pitää yllä kärsivällisyyttä ettei ihan joka asiast suutahtaisi tai itkisi.. mutta oli se iloinen kuin surullisempi asia ni jo on kyyneleet silmissä.. nyt on pientä "kolotusta" tuolla nivusissa.. hmm.. ehkä se olisi merkki.. ja pyh [&:] 

ja kurjaa et shutinalla kans neuvolassa käynti ollut ehkä sellainen positiivinen tai hyödyllinen käynti..tässä itse tekisi mieli soittaa synnärille ja kysellä voisko ne tutkii tota kohdunkaula jutttuu mutta tuskin tekisivät ja sanoisivat vaa kärsivällisyyttä.. hööh. no sitäpä siis tankkaamaa... :)

päivän jatkoja :)
 
Heipat!

Siis ihan kauhea oli kyllä eilinen sairaala-jakso [&:]. Siinä olis pitäny olla alussa varoitus että "jos olet lähdössä lähiaikoina synnyttämään ÄLÄ KATSO!!!". Siis tuli aivan järkyttävä olo ja itkin varmaan puol tuntia sen jälkeen... [:(] Tuli melkein hysteerinen olo itelle että en mä vaan pysty synnyttämään eikä se oo ihmisen hommaa enää ollenkaan! Sen äitin huutokin oli jotain niin sydäntäsärkevää että meinasin oksentaa pelkästä myötätunnosta... Enkä olis ikinä uskonu että sen imukupin kanssa lääkäri käyttää niin paljon voimaa. Ja toinen ei voi olla kun jalat harallaan ja kestää, sattu miten paljon vaan... Oli kyllä suuri virhe kattoo se jakso. Nyt pitäis varmaan nähdä joku hyvin onnistunut synnytys että rauhoittuis oma mieli..

Täällä vointi samana pysyny, juuri mitään ei jaksa tehdä ja tarkkailen vaan ilmestyykö synnytystä ennakoivia merkkejä mut vielä aika hiljaista. [8|]  On aivan ihana kelikin että tekis mieli pitkälle kävelylle mut sitä on niin jämähtänyt tänne sisälle eikä saa otettua itteensä niskasta kii että kävis edes pienellä kävelyllä.. Vieläkö te muut olette jaksanu ulkoilla?
 
iltaa

jee aurinko paistaa nyt taas.. ulkoilusta sen verran että aika vähä,tulee nykyisin liikuttua ulkona,.heti alkaa alas sattumaa ja tai selkää.. sama se on kun kaupoissa kiertelee ni kipuja alaselkää..
mutta pitäisi yrittää kyllä hieman ahkerammi koettaa käyä ulkona.edes tossa pihapiirissä pieni lenkki..mutta katsotaahan nytten..
itsell'ä kans ei minkäälaisia tuntemuksia omast mielest lähentyvää synnytystä ajatellen ole ollut..alaselkää on hieman jomottanut paikoillaan ollessa,samoin ihan kuin olisi ollut myös vähä menkkamaista kipua.mutta tuskin se sitä oli ja sekin oli niin pientä ja harmitonta.. ja aina ku vessassa käy niin tsekkaa olisko se limatulppa tullut..tai hieman verta et voisi viitata et nyt vois edes piipahtaa siel synnärill tai soittaa sinne..mutta eipä tässä..
 suihkuun pitäsi suunnistaa...

rentouttavaa illan jatkoa..
 
Moikka,
Mä en nähnyt sitä ohjelmaa. Varmaankin hyvä niin.
 
Verenpaine pomppasi heti aamusta kattoon ja tää päivä meni huonon olon seurassa. Selkää jomottaa ajoittain, just niin kun olisi menkat. Huomenna onneksi on aika lääkärille. Tän päivän olisi kyllä voinut jättää väliin; sen verran huono olo ollut kaiken kaikkiaan. Uikutusta, sori...
 
Toukka85, toivottavasti ehdit jossain välissä tulla kertomaan kuulumisia. Olisi kiva kuulla miten teillä menee.
 
Huomenta..
 
Minä olen itkeä tirauttanut liikutuksesta joka päivä 13-14 välissä kun tulee "vauva tulossa", joten ihan hyvä etten ole nähnyt pelottavia sairaalaohjelmia lisäksi.. Vähän hassua tämä nykyinen tunteilu. Eilenkin alkoi ensin naurattaa tuo ohjelma kun se yks äiti alkoi kans itkee kun olivat ostamassa vauvalle syntymälahjaa, joku soittorasia alkoi soimaan ja tuo mammake liikuttui kai siitä kyyneliin [:D] Tuttua niin tuttua, mies vaan ihmetteli "miks sää itket" [:D]. Pian olin iteki sit kyynelissä ku se vauva syntyi. Taas.
 
Juu nämä lonkkakivut ei ole yhtään kivat, herään nykyään öisinkin lonkkien ja polvien särkyyn. Siihen ei ilmeisesti vaikuta ollenkaan että liikunko paljon edellisenä päivänä vaiko en, eilen möllötin kotona koko päivän kun paikat särki, ajattelin että "ollaan nyt hissukseen jospa helpottais" mutta yö oli siltikin kärsimystä. Ja edelleen on KUUMA.
 
Näillä viikoilla on ilmeisesti aika yleistä tää kiukkuilu, heh. Kai se on niin että kroppa alkaa jo tuntumaan niin tönköltä että kun normaali liikkuminen ei enää suju, ja paikat jomottaa niin hermot kiristyy ihan huomaamatta.. Miesparat kun joutuvat kestämään tätä möykkää [:D] Tulikin mieleen, eilisessä vauvaohjelmassa miehelle viritettiin "raskausmaha" tisseineen ja pissarakkoa alati painavan systeemin kanssa, tuohan olisi aivan mainio kaikille iseille kokeiltavaksi! Ehkä sitä sympatiaa sais enempi aikaseks..
 
Aamua,
Mä työnsin kerran ison tyynyn miehen paidan sisään ja sanoin, että kokeilee itse millaista on liikkua ison mahan kanssa. [:)] Ei se tyyny siellä paidan sisällä kauaa saanut olla...
Oon todella vähän katsonut niitä vauva tulossa ohjelmia. Yhtään vauvalehteäkään en oo ostanut. [8|] 
 
Huomenta ja hyvää viikonloppua mammoille[:)]

Myös täällä on tirautettu joka kerta kun jossain sarjassa(käy myös Nelosen Sairaala-sarja)synnytetään..Välillä tulee itkettyä ihan lakanat märäks ja toistaseks kyse on ollu onnesta itkemisestä..Luojan kiitos en siis kyseistä kauhujaksoa nähny[&:]

Yöt on mitä on,mua koskee joka kerta kääntyessä alapään luihin,et kait se uskottava on,että siellä jotain valmistumista tapahtuu..Tuntuu vaan niin hassulta,et nyt jo nukutaan ihan päin p--tä ja tilanne ei tuu vauvan myötä helpottamaan piiiiitkääään aikaan..tosi lohdullista..[:D]

Mä jaksan vielä toistaseks käydä joka päivä jossain,mut kyllä se selkä ilmottaa sit et tulipahan käytyä..Onhan mulle tosin pari viikkoa vielä vähemmänkin kun sulla ^^toukomasu^^[:)]

Ja toi kuulostas ihan loistavalta idealta,et miehille kans 15kilon reppu mahan päälle ja eiku vessaan ravaamaan..löytysköhän sitä ymmärrystä sitten..[:D]Meillä mies ei tunnu aina muistavan,et oon jotenkin epänormaalissa tilassa,kun oon voinu tosi hyvin eikä mua oo tarvinnu kohdella mitenkään eri tavalla.Tiedän,et raskaus ei oo mikään sairaus,mut välillä olis kiva jos sais vähän extrahuomioo..

Aurinko näyttää paistavan ihanasti,joten taidan hilpasta pihalle aurinkoenergiaa imemään..[:D]
 
Huomenta kaikille,

täällä itäisessä Suomessa aamu on valjennut harmaana ja välillä satelee vettä. Eilen oli tosi aurinkoinen päivä ja huomaa, että mielikin on virkeämpi silloin. Kävin eilen kampaamossa, kun ei sitten tiedä, milloin pääsee seuraavan kerran hemmoteltavaksi...Samalla sain väriä kulmiin ja ripsiin, niin ei tartte mietiä noita juttuja ensi viikolla sairaalassa ollessa.

Itsekin olen katsellut noita vauvaohjelmia ja aina kun vauva syntyy, kyllä väkisinkin vähän liikuttuu...on se vaan niin lähellä tuo omakohtainen kokemus siitä. Toivottavasti ensi perjantaiaamuna pääsee sitten itse kokemaan sen syntymisen ihmeen. Pikkuhiljaa alkaa tottua ajatukseen, että leikkaus on edessä, eikä se ole tee minua sen huonommaksi äidiksi, vaikka en alateitse pääseekään synnytämään. Olen lueskellut kaikkea mahdollista netistä ja kirjoista tuosta asiasta ja riskejä on, mutta moni on synnyttänyt useitakin lapsia sektiolla. Eikä ole ollut este, että seuraava syntyisi alateitse. Yksi jännä asia oli, että kynsilakka pitää poistaa ennen leikkausta, tarkkailevat kuulema kynsistä vointia leikkauksen aikana.

Toukomasulle liikkumisesta... olen yrittänyt liikkua joka viikko ainakin jonkin verran. Välillä vielä salilla, käynyt uimassa (kohdunsuu on kiinni) ja kävelyllä. Ensi viikollakin on vielä tarkoitus ainakin ulkoilla, ennen perjantain leikkausta. Liikunta on ainakin minulle ollut henkireikä, enkä aio siitä luopua syynnytysken jälkeenkään, josa vain on voimia ulkoilla. Jumpannut olen myös kotona ja se on auttanut selkäsärkyyn, milloin sitä on meinannut särkeä

Pirteää viikkoa kaikille...
 
Huomenia,
täällä vähän huonosti nukutun jälkeen ajastelen kivuliaita supistuksia joita onkin tullet aamuyöstä aikas säännöllisesti, joten voi olla että saikulta itsensä löytää tänään[:D]. Tiijä häntä sitten... lepäillä olen yrittänyt, mutta unta ei kyllä tule...
Liikuntaa on sen verran tullut että joka päivä pienellä kävelyllä olen käynyt, hyvin on selkäkipuihin auttanut, tänään tosin voi jäädä väliin.



 
harmaata sitä täälläkin päin on..
silmät ristissä ollaan,yöllä ei saanu nukutuksi taaskaa.. joka paikkaa särkee ja kolottaa..
ja mielialakin on nyt aika matalalla..ei oikeen tiiä miten päin olisi ja mitä pitäisi ajatella.. sitten nyt alkanu miettimään osaakohan sitä edes lastaan hoitaa,miten mä tiedän miten paljon vaatetta pukee päälle ja ja..kauhee epäluulo..mutta eiköhän siel sairaalassa sitten neuvota ja auteta mieltäpainelivissa kysymyksissä..jos ne vaan muistaa ja kehtaa tuoda esille.. sitte miettinyt minkäikäisenä sitten uskaltaa lapsen kans käydä isovanhempien luona kylässä..sinnekki varmaan ihan liian aikaisin olisin viemässä..[&:] esikoista kun nyt odottaa. ei tää nyt oikee helppoo ole..
ja sitten tuntuu et miehenkää kans ei nyt mikää muka mene oikein hyvin seki vaan on ihan outo ja hiljainen joka tekee mut viel enemmä vainoharhaiseksi ja mietteliääksi et tuskin se ees rakastaa minua ja lasta taikka haluu olla meiän kanssa taikka et en mä sitäkää osaa tehdä onnelliseksi.. vaikka kyll mä tiedän et se rakastaa ylikaiken ja tahtoo..mutt tämä on tätä ajattelua ja hormonit hyrrää ja muutenki ollut huono itsetunto aina välillä koko elämän.. aah.

mutta tuollainen mahajuttu miehille! olisi kyllä oiva idea ja sit se et joku painais myös virtsarakkoon..tietäis ainaki mitä me naiset "joudutaa kärsimää".. tänää piti kattoo vauva ohjelma uusintana,mutta meni sitte nukkuessa kun ei yöllä saa nukutuksi.. maha meinaa olla kipeä.ja muutenki huono olo tai sitten se vaan outoo oloo..

äsken näytti että aurinko voisi tulla esille vaa ei sa tainnutkaa tulla?.. plääh. mutta ilmaa seuraillessa.. perjantaita.. =)
 
Että kaikilla taasen tuntuu olevan huono yö takana, niin myös täällä. Valvoin puol 4 asti kun hyvää asentoo ei löytyny millään [&:]. Sitten onneks tajusin siirtyä sohvalle jossa löytykin vähän mukavampi asento ja sain nukuttua puol 10 asti mutta säpsähtelin hereille kyllä tunnin välein. Muutama supistus (ei voi sanoo kivuliaiks eli tais olla vaan harjoituksia..) tuli ja kovasti toivoin et alkais jo tapahtumaan niin ei tarviis turhaan valvoo.

Miehistä sen verran että meillä on ukko vasta nyt muutaman viikon ajan alkanu olee TOSI huolehtiva ja muistaa kysyä monta kertaa päivässä et mikä olo. Ja tänä aamuna se oli niin ihana kun kömpi makuuhuoneesta säikähtäneen näkösenä kun ei ollu löytäny mua vierestä. Luuli että synnytys on alkanu ja oon yksin lähteny sairaalaaan [:D]. Joopa.. Sellasta vahinkoo ei varmasti tuu käymään.
Mutta minulla myös, niinkuin anihanilla, on ollut pitkin raskautta noita "vaihoharhaisia" ajatuksia että mies ei välitä ja miten sitä osataan/pärjätään jne jne... Välillä ihan älyttömän stressaavaa ollu kun aina joku ahdistanut. Mutta hormoonit... Yritetään pärjätä niitten kanssa [:D]. Koitat nyt anihani levätä ja ajattelet mukavia ajatuksia. Olisko siitä mitään apua että puhuisit miehelles miltä tuntuu?

Tulehan snoocs72 kertomaan välillä miten menee, sehän voi olla nyytin haku jo lähellä [:)]. Alko jännittämään sun puolesta.. [:D]
 
Heippa taas! :)
 
Olen välillä käynyt lukemassa teidän juttuja, kun poika tuossa tuhisee. :) Meillä menee ihan mukavasti, poika syö ja nukkuu. Välillä jaksaa seurustella useammankin tunnin putkeen. :) Yöllä herää pariin otteeseen syömään ja sit takas omaan sänkyyn. Ei mekään olla uskallettu ottaa poikaa meidän sänkyyn, pelkään vielä rusentavani poloisen! Joka yö kyllä herään siihen, et olen nukahtanut kesken imetyksen ja poika on tukehtunut tissiin. Huh, kammottava tunne. Viime yö meni hiukan levottomasti, kun jotain vatsanpuruja oli pojalla. Haettiin kuitenkin nyt apteekista Cuplatonia, jos se auttais sit siihen. Kurjaa vaan pojalle kipristellä masunsa kanssa. :/
 
Mä en kyllä nähnyt sitä Sairaala-ohjelman jaksoa. Siinä ilmeisesti oli jotain imukuppisynnytyksestä? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että siinä kohtaa, kun voimat oli jo ihan loppu, niin oli kyllä helpotus, kun autettiin imukupilla. Eihän siinä muuten olisi sitä tarvittu, mut pojan sykkeet alkoi laskea ja piti hiukan auttaa. Kyl se tietty hiukan kurjalta tuntui, mut mitään pahoja repeämiä ei ainakaan tullut. Ronskia hommaahan se on (mies vierestä seuranneena silmet pyöreinä katseli ja totes myötätuntoidena, et voi olla hiukan arat paikat) Ja pojan päähän ei anakaan jäänyt mitään jälkeä koko toimenpiteestä. [:)] Meillä ainakin kaikki meni oikein mallikkaasti. Et menkää ihan turvallisin mielin synnyttämään, siitä kaikki ovat selvinneet. [:)]
 
Kyllä sitä nyt jo 11 päivää synnytyksen jälkeen huomaa, et aika kultaa muistot. On tuo toukkanen sen verran ihana pakkaus, et ei voi muistella enää pahalla. :) Ka kun meillä tosiaan oli hoito mitä mahtavinta! Ennakkoluuloja tietysti oli, kun tyksistä on paljon parjattu pahaa, mutta kyllä voin sanoa, ettei mitään jäänyt hampaankoloon. [:)]
 
Voikaahan iokein hyvin ja nauttikaa viimeisistä päivistä (toiottavasti en juodu kivitettäväksi tämän takia!!), koska itselleni ainakin tuli vauvan syntymän jälkeen (vaikka sitä odotti enemmän kuin paljon!!) sellainen olo, että olisi saanut olla siellä vielä pari päivää. [:)] Ihan vaan huviksi. Ja kun meidän piti miehen kanssa mennä hienosti syömään silloin pari viikkoa sitten lauantaina, kun ei tiedä koska lähtö tulee. Ja se jäi syömättä sekin ateria. [:D] Mutta ei voi valittaa. Pian tekin saatte omat pienet nyyttinne rinnalle ja pääsette yhdettä tutustumaan tähän uuteen ihmeelliseen elämään! Voimia teille!
 
Ja tsemppiä Äippä72:lle tulevaan koitokseen!
 
Jaahas, taidan mennä vaipanvaihtohommiin. [:D]
 
Moikka,
Lääkärissä käyty, verenpainetta seurataan ja vauva kuulemma tosi alhaalla. Jopa sattui tutkimus! Miten mä kestän sen koko synnytyksen, kun pelkkä tutkimus sattui jo niin tajuttomasti. [8|] 
Äippä72, tänään jälleen mietin, että olisko se leikkaus mulle sopiva vaihtoehto, kun kammoksun tota tutkimuksesta aiheutuvaakin kipua noin paljon. Sitäkin on lääkärien kanssa pohdittu, viimeksi tänään. Ei se tee kenestäkään huonompaa leikataanko vaiko synnyttääkö alateitse. Mä kun mietin sitä leikkausta, niin kyllä jotenkin olin huomaavinani, että mun "hepposet perusteet" leikkaukselle ei oikein vakuuttaneet hoitohenkilöitä, mutta silti ajattelin, että päätös on mun. Tosin päätös on tällä hetkellä, että odotellaan mitä tapahtuu.. Joo... Sulla tietty täysin eri asia, kun on oikein kunnon syy miksi päädytään leikkaamaan.  
 
Olin vähän nolo, kun lääkärissä oli raskaana olevia naisia viimeisen päälle nätit keväiset/kesäiset vaatteet päällä. Mä = näytän mummolta. En oo tosiaan noihin vaatteisiin nyt panostanut. Just tongin vaatekaappia, mutta ei mulla oo edes yhtä hametta, joka mahtuisi päälle. Ehkä onnistun kärvistelemään noilla muutamilla vaatteilla vielä tovin [:)] Siskolta sain just muutamia paitoja lainaan, jotka mahtuu päälle! En vaan oo viittinyt ostaa juurikaan mitään äitiysvaatteita... Olis ehkä pitänyt...
Toukka85 kiva kuulla teidän touhuista.
Lähtiköhän Snoocs72 sairaalalle..?
Hurjasti voimia kaikille!
 
 
Toukka85, ihana kuulla teidän touhuista [:D] ja tuo synnytyksestäsi kertominen oli rauhoittava juttu, en tosin itse vielä stressaa -olen aina ollut sillai hölmö että hätäännyn vasta itse tapahtumassa -jos meinaan hätääntyä. Onko pojalla säilynyt jonkinlainen päivärytmi siitä kun oli vielä massussa?
 
Tänään vkolaskuri näyttää 38, nyt sikiötä ei enää lasketa ennenaikaiseksi jos on tullakseen [:D] [:D]. Muuten on ollut suht luottavainen olo tähän menneessä, mutta mies järjestää huolia eikä tukea niinkuin kuuluisi [:(]. Taas on kadonnut ryyppyreissulle, ja niinkuin totesin, vauva voi jo tulla milloin vaan. Nyt en tosiaan tiedä enää kannaattaako edes kokeilla tätä kärsivällisyyttäni..
 
 
Aamua,
Mäkin ajattelin, että kaikki selviää ajallaan. Se synnytyskin [;)] En oo varmastikaan niin perillä asioista, niin kuin moni muu, mutta kyllä ne asiat sitten selviää, kun on sen aika. Hope so...
Maam80, ikävää kun mies tollai "katoaa". Jos ei ehdi/kykene mukaan synnytykseen niin häneltä se on pois. Jos noin puoli ilkikurisesti ajattelee.  Meilläkin olisi yhdet kemut tänään edessä, mihin en ole menossa (mulla ei oo vaatteitakaan, taas sama laulu), mutta jos vaavi päättää tulla silloin, kun mies on jossain juhlissa, niin ei voi mitään... Vaavi syntyy kuitenkin vain kerran (onneksi? [:)]).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top