Heipä hei!
Terveisiä synnäriltä! :) Meille syntyi maanantaina 27.4.2009 poikavauva, kokoa oli 2960g ja pituutta 49cm. :) Oli sekin aikamoinen rupeama, ja viikko oltiin sairaalassa. Viime lauantaina lähdin miehen kanssa synnärille varmistamaan, että Toukalla on kaikki hyvin, kun edellisen päivänä liikkeet hieman vaimeampia ja sama meno jatkui lauantaina. Oltiin siinä reilu puoli tuntia sydänkäyrillä ja ne näytti hyvältä. Käytäntö kuitenkin on, ett lääkäri katsoo käyrän tai ultralla, että kaikki hyvin. Käyrähän oli siis siisti ja oltais sen puolesta päästy kotiin. Mut lääkäri katsoi onneksi ultralla... katsli, että on vauva aika pieni näille viikoille (kokoarvio ultrassa 2400-2500g ja rv 38+3) ja istukan virtauksissa oli jotain pientä häikkää. Toinenkin lääkäri siihen sitten tuli katselemaan ja totesivat, että vauvalla ei vielä ole mitään hätää, mutta jos annetaan kasvaa kohdussa, voi tulla ongelmia, kun istukka ei pysy vauvan vatimuksissa mukana ja vauva alkaa kärsiä. Päätivät sitten, että sunnuntaina käynnistetään synnytys! Kohdunsuu oli jo kypsä ja auki kahdelle sormelle ja kanavaa oli vain vähän jäljellä.
Oli se aika shokki! Ja kun pelkäs, et vauvalla ei ole kaikki hyvin, vaikka lääkärit vakuuttelivat toista. Sunnuntaina mentiin sitten synnärille ja aloitettiin oksitosiinitippa, mutta ei lähtenyt synnytys käyntiin. Koko päivä oli hirveää odottamista ja toivoa... maanantaille sovittiin sitten kalvojen puhkaisu ja tarvittaessa tuo oksitosiinitippa. Sovittiin, että mies menee aamulla normaalisti töihin ja soitan sen härtiin, jos synnytys tosiaan alkaa. Kun edellinen päivä oli vain odottelua, eikä mitään tapahtunut. Maanantaina lääkäri puhkaisi kalvot, laittoi sydänkäyräseurannan kiinni vauvan päähän ja odoteltiin. Suurempia supistuksia ei tullut ja aloitettiin tippa taas pienellä annoksella klo 10.55. Sit menikin joku viisi minuuttia, niin alkoi supistella ihan viiden minuutin välein. Puolen tunnin jälkeen supistusten väli oli joku 2 minuuttia, eikä todellakaan pystynyt istua enää! Yritin olla ylhällä ja pyörittää lantiota ja hengitellä. Jossain vaiheessa supistusten väli oli niin lyhyt, ettei ehtinyt enää rentoutua. Parin tunnin jälkeen säännöllisten supistusten alkamisesta oli jo pakko saada jotain kivunlievitystä! Ennen sitä kokeilin lämmintä kaurapussia ja se tuntuikin hyvälle sen aikaa. Joskus klo 13 kohdunsuu oli auki noin 4cm ja aloitin ilokaasun ja mulle siitä kyllä oli hiukan apua. Sitä vaan täytyy hengittää rauhallisesti. Kauan sekään ei auttanut sitten ja kätilö totesi, että yleensä epiduraalia ei suositella näin aikaisin (kun saattaa hidastaa synnytystä), mutta vauva on jo hyvin laskeutunut alas, niin tätä ei enää pysäytä mikään. Sitten siinä hiukan ennen klo 14 anestesialääkäri tuli paikalle ja laitettiin epiduraali (eikä sattunut, vaikka pelkäsin!). Ihmettelin vaan, kun supistuksia tuntuu silti ja kauhea paineen tunne alapäässä tai oikeastaan takapuolessa. Meinasivat, et annetaan lisää lääkettä, kunnes anestesiahoitaja katteli, et parempi pyytää kätilö katsomaan, mikä kohdunsuun tilanne on, ennen kuin lääkitään. Kätilö tuli ja todettiin, et kohdunsuu on täysin auki ja saa alkaa ponnistaa tai harjoitella sitä hiukan, kun kohta ponnistetaan vauva ulos. Ensin ponnistelin ihan rauhassa ja sit ponnistusvaihe alkoi klo 14.45. Lopussa meinas tulla todellinen uskonpuute, kun synnytys oli edennyt niin nopeasti ja mä olin aivan puhki! Meinasin välillä pyörtyä, kun en muistanut hengittää ponnistusten välillä. Jossain vaiheessa huoneeseen tuli ihan hirveästi ihmisiä. Vauvalla alkoi sydänäänet laskea, niin lääkäri tuli avustamaan imukupin kanssa. Paikalle hälytettiin myös lastenlääkäri, kun pieni vauva oli tulossa. Klo 15.05 poika oli ulkona ja lääkäri totesi tarkastuksessa pojan hyvin terveeksi, eikä ihan niin pieneksi kuin odotettiin. Ja sain pojan heti rinnalle, kun ei tarvinnut keskolan hoitoa, vaikka sitä pelättiin. :) Alapäähän tuli tikkejä, mutta väliliha säilyi ehjänä. Hoito siellä synnärillä oli aivan loistavaa ja koko ajan kannustettiin...
Pienen kokonsa takia poika oli sokeriseurannassa, mutta nekin arvot tasaantuivat. Muutaman päivän ikäisenä tuli keltaisuutta (kaikki vauvat kellastuu hiukan) ja bilirubiiniarvot oli koholla ja oltiin osastolla viisi päivää. Eilen päästiin kotiin ja poika voi hyvin! Maitoa on alkanut tulla ihan mukavasti ja poika syö rinnalla rintakumin kanssa. Mut on tää kyllä jännää... :)
Nauttikaa kaikki nyt loppuraskaudesta ja muistakaa sit laitoksella kysyä kaikki asiat, mitkä painaa mieltä. :) Hauskaa loppuraskautta teille kaikille!
terveisin; Valtteri-poika ja äiti
