Olin jo ihan hämilläni, että häh, siit TÄNÄÄNKÖ se
sinttu sinne töihin jo saapastelee! Aattelin, että teillä ois miehellä koulu kesätauolla ja se ois hoitovapaalla.... Mutta että vaan asioita selvimään, jujuu :)
En oo varma, kumpaa kysyit... en tiedä, paljonko yksityiset maksaa, mutta käsittääkseni kotihoidontuen jälkeen jää suunnilleen saman verran maksettavaa, kun kunnallisesta maksetaan. Jos taas kysyit kotihoidontuen määrää, niin oon käsittänyt, että saat sen ihan täyden summan, jos kaikki sun lapset on yksityisessä hoidossa. Sitä mä en tiedä, et jos se sun miehen toinen lapsi on kunnallisessa hoidossa, vaikka asuukin kai virallisesti äidillään (??), niin voiko se jotenkin vaikuttaa myös siihen, että voiko teidän talous saada kotihoidontukea... Epäilen, että se ei voi olla siitä kiinni, jos toinen lapsi ei ole teidän taloudessa kirjoilla.
Sit on taas se yksityisenhoidontuki, mitä voi saada perheen ulkopuoliselle kotihoitajalle... Siitä en sen enempää nyt ala latelee, kun on jo vuosia kulunut ja en tosiaan nyt muista koko settiä, kun mulla käytännössä työnantaja (eli perhe, jossa olin yksityisenä päivähoidon tuottajana) hoiti noi paperihommat...
EDIT: Muistin siis kai väärin? Eli tässä yksityisen hoidon tuesta nyt siis kuitenki:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/170701124416EH
Ja tässä vielä pakkaa sekottaakseni pari esimerkkiä kelan sivuilla:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/161105141951MK?OpenDocument
---
Noniin... tulipahan nyt sit viimein käytyä siellä fysioterapiassa synnytyksen rankkuuden jälkeen. Seuraavaa ei kannata lukea, jos on heikkohermoinen, mutta pakko saada jonnekin purkaa... Eli kertauksena (ihanku oisitte muka päässy unohtamaan ;)), mä repesin tosi pahasti ja mulla oli pahoja lihasvaurioita. Nyt ton fyssarin tarkoitus oli sit selvittää, että kuinka mun lantionpohjalihaksisto pystyy normaaliin virtsan/ulosteen pidätykseen, eli onko lihaksisto palautunut riittävälle tasolle. Eipä tässä nyt mitään mainittavia ongelma oo ollut, joten en ees ollut huolissani. Ja sitten se ällö osuus... Mä olin tietysti varautunut, että me vaan jutellaan noista lihaksista ja kerrataan jännitysohjeita, mutta sitten se jumppari näytti mulle 2 pussia, missä oli sellasia "tappimallisia" elektrodeja johtoineen, ja sano, että pitäis laittaa toinen peräsuoleen ja toinen emättimeen, ja sitten testaillaan lihaksiston jännitys- ja rentoutuslukuja. Siitä emättimeen laitettavasta sanoin jo heti suoraan, että ei muuten onnistu, kun se oli ihan liian iso! Sitten sain sen anaalitapin ja purkin liukkaria ja käskyn laittaa se paikoilleen. Voi ahdistus, oon aina ollut sitä mieltä, että toi puoli on "exit only"! Onnistuin kuitenkin, sitten kytketään koneeseen ja ruvetaan jännittelemään ja rentouttamaan... 10s rentoutusta, 5s jännitystä, rentoutus-jännitys... kykenin kahteen vaihtoon, kunnes rupes pyörryttämään ja sitten oli istuttava alas, eli ei saatu edes tehtyä sitä koko testiä. Jotenkin rupes tuntumaan, että seuraavan vauva joko adoptoidaan, mies saa synnyttää tai sitten vaadin sitä sektiota, mikä tän repeämän jälkeen kuulemma yleensä suostutaankin tekemään pyynnöstä, etenkin jos edellisestä synnytyksestä ei oo kauheasti aikaa. Se jumppari oli kyllä ihana, osa-aika eläkkeellä ja sillä sattumalta on itsellään tytär, joka on myös tikattu vähän turhan timmiin ja oli juuri käynyt korjausleikkauksessa, eli oli tosi henkilökohtaisella tasolla se keskustelu. Lisäksi anto käyntikorttinsa ja lupasi tehdä seuraavan tutkimuksen vaikka jopa tämän käynnin hinnalla, kun kai kuvitteli, että se raha on ongelma kun en halunnut heti uutta käyntiä varata. Eli saan laittaa sille sähköpostia tai soittaa suoraan, kun oon valmis seuraavaan kertaan, eikä oo ees väliä, vaikka odottaisin syksyyn! Tai jos tuntuu, että saan treenattua lihaksiston itseäni miellyttävään kuntoon, enkä ehdottomasti halua uudestaan tutkimukseen, niin kuulemma sekin olisi ihan ok, jos oon itse asiasta aivan varma. Jossain välissä sen pyörrytyksen jälkeen mua alko myös itkettää, sain purnata siitä venakkolekuristakin ja se lohdutteli. Kysyi myös, haluanko lähetteen suoraan tonne naistenpolille, ettei tartteis tk-lääkärin kanssa maanantain neuvolassa yrittää tota mun kellarin tilannetta katsoa, vaan pääsisin suoraan ammattilaiselle! Kuitenkin päätin, että katotaan nyt siellä neuvolalääkärillä tilannetta, et mitä se on mieltä... Käynnin lopuksi tää jumppari vielä kysyi, että saako halata ja oli jotenkin ihanan läsnä siinä tilanteessa. Ahdistavasta tilanteesta teki kyllä huomattavasti helpomman tollainen selkeästi oikealla alalla oleva nainen, jonkun muun kanssa se olis voinut olla vielä paljon ahdistavampaa!
Kiitos ja anteeksi tästä informaatiotulvasta! Kuitenkin kun katson ihanaa tervettä poikaani, niin olen silti niin onnellinen - edelleen olen iloinen, että nää kaikki koettelemukset on mun kropassa, ja Joonalla ei oo ollut edes sitä yhtä pientä nuhaa!