Toukokuun turinat

Mäkään en pysty lukemaan vauvatarinoita lehdistä ilman kyyneleitä. Pahimpia on synnytyskertomukset ja telkkariohjelmat missä synnytetään. Ihan sama käykö niissä hyvin tai huonosti, itken joka tapaukses.

Mua alkaa nyt pikkuhiljaa jännittää tulevat pitkät lennot atlantin poikki. Maanantaina lähdetään. Oon kerran aikasemmin lentänyt saman reitin mut nyt raskauden takii moni asia mietityttää.

En yleensä tykkää erityisemmin poistua paikaltani lentokoneissa, junissa ym. ja nyt pitäis kuulemma kävellä ja seisoskella mahdollisimman paljon. Tietysti tiheentynyt vessahätä auttaa luonnostaankin siinä mut eipä se lentokoneen vessakaan oikeen mua kutsu. Tukisukat oon hankkinut ja valitsin jo mahdollisimman mukavat vaatteet lennoille. Jatkuva väsymys hermostuttaa myös, koska mun ei oo koskaan ollu helppo nukkua lentokoneessa tai autossa.

Onko jollain kokemusta pitkästä lentomatkasta raskauden aikana? Millainen kokemus on ollut ja onko jotain vinkkejä mikä vois helpottaa oloa ja jännitystä? Lentäminen itsessään ei siis jännitä mua, vaan se pitkään istuminen ja rajoitettu tila.
 
Mä lensin ekan raskauden aikana Floridaan suunnilleen näillä viikoilla. Nyt aion taas Jenkkeihin, joten ei siitä mitään hirveetä traumaa jäänyt. Luotin tukisukkien hoitavan loput, itse vaan jumppasin jalkoja istuessa ja tosiaan kävelin vähän enemmän. Mulla ainut ylimääräinen ongelma oli, että selkä kipeytyi lennon aikana ja olo oli sen takia epämukava. Nukkuminen oli vaikeaa, mutta niin se kyllä on aina mulle koneessa. Maha turvotti, mutta sekin tapahtuu mulla myös ilman raskautta. Selkäkipu meni heti perillä ohi, joten en jätä kokonaista matkaa väliin sen alle 10h epämukavuuden takia. Eihän se ilmankaan raskautta helppoa ole noi pitkät lennot..meillä saa puoliso hoitaa nyt 1,5v sylipaikalla koko matkan. Näin pitkälle ei olla esikoisen kanssa menty, mutta aateltiin, että parempi tänä kesänä, kun kohta pitäis olla kaksi pikkulasta. Suora yölento, joten sinänsä mahikset hyvät, että nukkuu suurimman osan lennosta. Jetlagi ton ikäisen kanssa onkin sitten ihan toinen asia.. Tänään lennetään Espanjasta Suomeen eli päästään noin puolikkaalla matka-ajalla vielä harjoittelemaan. :)
 
Okei kiitti! Eli kyllä mäkin siitä siis selviän. Eipä kai hermoilukaan ainakaan helpota mitään. Pitää vaan yrittää rentoutuu ja pianhan se matka on kuitenki ohi vaik tuntuu pitkältä. Ja sit pääsee nauttimaan lomailusta Nykissä ja Torontossa :) se väli ajetaan onneks tila-autolla eli on kunnolla tilaa ja pysähtyä voi koska vaan. Matkalta pitää ostaa vielä neutraaleja vaatteita (en voi olla ostamattakaan!) kun rakenneultra on sitten vasta matkan jälkeen.
 
Ootteko kattoneet noita tanskalaisia ja norjalaisia synnytys-ohjelmia? Eli Apua meille tulee vauva ja Kätilöt. Ihan loistavia! Oon joka jaksossa itkemässä näiden hormonien kanssa :D Äsken tuli juuri norjalainen Kätilöt, vauvan syntyessä meitsi nyyhkytti taas sohvalla..
 
Mua kiinnostais kovasti katsoo, mutta oon niin huono ajottamaan itseeni telkkarin ääreen tiettyyn kellonaikaan, kun meillä niin harvoin tv:tä katsotaan. Yle areenasta löysin kyllä nuo jnk:n vinkkaamat ohjelmat, mutta niitä ei pääsyt enää katsomaan, höh. Onko jollain vinkata jotain kiinnostavaa aiheeseen liittyvää ohjelmaa joka näkyy jostain netti-tv:stä? :)
 
Ihana päivä tänään! Ollaan jo raivattu paikka uudelle manikkamaalle ja ekan kerran kynnettykin se. Sitten kaadettiin pihasta ryteikköä pois eli tehtiin lapsille lisää kivaa leikki aluetta. Vielä pitäis pikkusen nurmikkoa ajaa, kunhan tuo pikku ukko heräilee ni pääsee hommiin mukaan:love017
 
Meillä tänä kesänä edessä talon maalaus ja ikkunoiden kunnostus. Niinku tossa ei olis jo tarpeeksi puuhaa, mentiin ja ostettiin myyntiin tullut naapuritontti ja sen melkein purkukuntoinen pieni omakotitalo, jota mies nyt remppaa sitten asuinkelvolliseksi jotta saadaan se vuokralle... ihan hirveesti kaikkee hommaa, paperisotaa ja lainajuttuja, mut hei, kerran tääl vissiin vaan eletään :D Näin me ainaki miehen kans koitetaan toisillemme sanoa :wink Jos saatais tää projekti loppuun ennen lokakuun "projektia"...

Ja aina kun puhun että "me rempataan" ja "me maalataan" niin tällä oikeestaan tarkoitan että mies tekee. Koska mä en osaa. Kannan korteni kekoon maksamalla puolet kuluista ja hei, mä sentään kannan meidän vauvaa!
 
Takaisin
Top