Toukokuun touhut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Martuti
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En oo vielä tehny. Pari kertaa meinannu alkaa tekemään, mutta alkanu heti kohta liikkuun. Eihän sitä oo välttis tehdä muuten, ku jos vauva on ollu liikkumatta tai ilmotamatta itestään. Toisaalta itellä helppo, ku vauva aika rutinoitunu mun rytmiin. Aamulla, ku herään, ni vauva kans kääntelee kylkiä. Sit puolen päivän jälkeen, ku kotiudun salilta ja heitän hetkeksi jalat ylös sohvalla, ni alkaa peuhaaminen mahassa. Ja sit illat on tosi aktiivinen, ku taas köllöttelen sohvalla. Niin ja aina jos syön jotain, ni kaveri potkii.

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Martuti sanoi:
Mä vaan menin tänään lukemaan Kaksplus-lehdestä jutun, jossa oli lapsi kuollut kohtuun viime metreillä ennen laskettua aikaa... ihan kauheeta! Mä en oo osannut edes ajatella, että niin voisi käydä... jotenkin sitä on ollut ihan turvallisin mielin... nyt mä alan kyllä tekemään sitä liikelaskentaa joka ilta!

Tekeekö joku liikelaskentaa päivittäin?
Click to expand...

Valitettavasti tosiaan kaikkea saattaa sattua ja tapahtua. Surullinta oli kaverini tilanne - lapsi syntyi jouluaattona ja eli vain pari tuntia :sad010Mutta näitä ei saa liikaa pyöritellä päässä, ettei ala liikaa stressamaan. Ja tämä kaveri siis tuon jälkeen on saanut sen kolmantensa, joten sitkeästi jatkoivat elämää vaikka suru heillä oli sanoikuvaamattoman suuri. Silti elämä voittaa, vaikka välillä se on liian kamalaa. Mutta älä näitä liikaa murehdi. itse olen ollut vähän liian varovainen tässä kun lähipiiristä kuullu tnäitä ikäviä tapauksia ja toivon vain, että omalta osalta kaikki menee hyvin. Kuitenkin suurin osa raskauksista kuitenkin menee hyvin, joten yritän vain ajatella positiivsesti ja luottaa siihen, että näin myös omalla kohdalla käy. Vaikka se pieni pelko ja epävarmuus on itselläni mukana varmaan siihen saakka, kunnes lapsi on syntynyt (ja toisaalta mitä äidit sanoneet, kun näitä ajatuksia availen, niin siitä syntymästä se pelko lapsen puolesta vasta alkaakin :confused:

Mutta mitään liikelaskua en tee. Kunhan päivässä kerran tuntisi potkua / muljahtelua niin se riittää minulle viestiksi Toukalta, että "äippä, älä hätäile. kyl täällä kaikki on hyvin" :) En ole uskaltanut ottaa kaverilta edes doppleria lainaan, kun ajattelin että omien pelkojen vuoksi olisin sitten suunnilleen koko ajan kuuntelemassa, että sykkiihän sydän ja auta armias, jos en heti löytäisi niin olisin varmaan paniikissa. Helpommalla pääsee, kun vain joutuu luottamaan siihen, että luonto hoitaa hommansa kuten pitääkin :)
 
Eipä paljon ole tarvinnut laskeskella.. Kaveri on masussa hyvinkin aktiivinen. Mulla ei oo kyllä mitään hajua mitenpäin kaiffari mahassa tällä hetkellä edes oleskelee.. Tuntuu että vetää aikamoista rinkiä.. :D Nytkin työntää bebaa (tai päätä) kohti mun keuhkoja ja palleaa niin että happi salpautuu..

Toissailtana kävi niin että naurettiin sängyssä jotain ihan kamalasti ja sit samalla tuli kivuton suppari ja multa oikeasti salpas henki.. En saanu vedettyä sisään enkä ulospäin ja nauratti silti ihan kamalasti. Sit kun lopulta supistus loppu jatkoin naurua niin railakkaasti että takapuoli anto periks ja päästin kamalan RÄTÄTÄTÄTÄTÄ pierun. Kumpikaan ei pystyny lopettamaan naurua varmaan viiteen minuuttiin.. Onneks kaveri ei tuolla mahassa tajua kuinka hullut vanhemmat sillä on. :D :D

Mikäs muilla on tilanne kivuttomien supistusten kanssa? Mulla niitä on alkanu tulemaan joka päivä, aina kun erehdyn tekemään jotain raskaampaa.. Parina viime päivänä on tullu ihan OIKEITAKIN suppareita muutama.. Tänään tuli kaikkein ilkein jonka yhteydessä mulle tuli ns. kakkahätä... Olin ihan hämmentyny et mitä tää nyt on, mut jäi onneks vaan yhteen!!
 
Itse oon kans aika herkkä jäämään miettimään tuollaisia juttuja, kohtukuolemia ym. Lisäksi meidän molemmilla naapureilla on käynyt "huono tuuri", toiselta kuoli vauva heti syntymän jälkeen (perinnöllinen sairaus) ja toisen lapsella on parantumaton syöpä. Niitä sitten varsinkin vatvoo, kun on tapahtunut noin lähellä ja odottaa itse sitä ekaa omaa lasta.

Mutta se mitä muille on tapahtunut, ei liity eikä vaikuta siihen omaan raskauteen tai lapseen mitenkään. Ei saa jäädä siihen pelkoon roikkumaan eikä murehtia asioita, joita ei ole tapahtunut, vaikka raskaus ja lapsen saaminen nyt onkin lähinnä pelkkää epätietoisuutta ja huolta ;)

Ite en kans oo tehny mitään liikelaskentoja enkä varmaan tulekaan tekemään, se tosiaan riittää että päivittäin ilmoittelee itsestään. Aika selvä rytmi vauvalla on, ja sen tietää milloin se on hiljaisempi ja se on ihan normaalia (esim. kun on itse liikkunut paljon tai ollut kipeä).
 
Miulla on kans ruvennu pävittäin nyt tulemaa noita kivuttomia supistuskia, aikasemmin tuli vaa jos teki jotai raskasta päivän aikana mut nyt tulee kyllä vaikka ei mitään tekiskään!

Mie oon kerra ruvennu liikelaskentaa tekemää ku oli nii hiljasta mahassa eikä tökkimisistä tai makean syönnistä/juonnista huolimatta liikkeitä tullu koko päivän aikana, mut niihä siin kävi ku illalla asettauduin sohvalle tekee lasentaa et alko hirveet samba karkelot mahassa ni jäi laskennat tekemättä :grin oli vaa joku hiljasempi päivä kaverilla..? sen jälkee kyllä tuntunu hyvi joka päivä liikkeet ja on jo selvä rytmiki millo osaa alkaa oottamaan liikkeitä:)
 
En oo kans mitään kummempaa laskentaa tehnyt (mitä se sitten lieneekään..?). Jos tajuan ettei ole liikkunut koko päivänä alan kuulostelemaan ehkä enemmän, mutta sellaisia päiviä ei onneksi juuri ole ollut, päin vastoin! Viime aikoina on alkanut potkimaan/lyömään tuonne virtsarakkoon välillä niin mojovasti, että kipeää tekee :eek:
Supistuksia on minullakin ollut pitkään lähes päivittäin, jos tekee jotain rankempaa. Esim. on lenkillä tai imuroi. Ja joskus tulee ihan kun vaan nousee ylös sohvalta. Kipeitä ne eivät vielä ole olleet ja on kyllä helpottaneet kun hetken ottaa rauhallisesti.
Hitsi on tänä aamuna kurkku vähän kipeä :sad001 toivon mukaan tässä ei nyt iske joku hemmetin tauti vielä päälle..!!
 
mulla on mahassa ihan älytön discopupu. jo vkol 8 ultrassa se sikiö pomppi ja hyppi ja lääkäriä nauratti ja ihmetytti hirveesti. liikkeet aloin tuntemaan jo vkolla 13 (kun esikoista oottaessa meni pitkälle 18-20 viikoille) . esikoinen oli myös hirveen aktiivinen, mutta tää menee kyllä senkin edelle. mitään selvää rytmiä ei ole mutta aina kun syö jotain ni alkaa samba ja rumba mahassa. lisäksi jos erehdyn huilimaan sohvalle tai sänkyyn ni sama juttu. nukkumaan menot on ihan älyttömii kun liikkuu niin ettei meinaa tulla nukkumisesta mitään. kylkiasento saa kyllä ipanan raivostumaan todella jos sattuu olee hereillä. potkii ja jytää niin kauan että vaihdan asentoo. vissiin ei tykkää kun tila käy ahtaammaks... tms. sitten valitan miehelle että ois ny toi ipana ees hetken rumbaamatta.. ja sitten kun on parikin tuntia ettei tunnu mitään niin hirvee huoli että onko kaikki ok.

esikoista oottaessa satuin joskus 30+ viikoilla lukee kohtukuolemista jne. voi sitä itkun ja huolen määrää. :smiley-angry017 piti äitille soittaa ja kysyy kuinka sillä meitä oottaessa pysy pääkoppa kasassa huolesta?!! ollaan samanlaisia huolehtijoita molemmat. ja varmasti tulen näiden mukuloiden takia valvomaan moooooonta pitkää yötä sydän huolesta sykkyrällä..
mies on ollut nuoresta asti sellanen kulkuri luonne, tehnyt aina mitä tykkää ja ei hirveesti oo ilmoitellut menoistaan kellekkään.muusikonrenttu kun on ollut jo 15v asti melkein... no kun alettiin olee yhdessä oli pikkanen kasvun paikka molemmille. mun piti kasvaa ja oppia ettei kaikki miehet oo heti pahanteossa jos ei soita baarireissuiltaan/muilta reissuiltaan tai tuu heti kotiin sieltä kun vaimoke käskee :wink... ja miehen piti opetella ottamaan muut kanssaihmiset huomioon ja ilmoitella välillä menoistaan. (ennen mua mies saattoi hypätä prätkän selkään ja olla parikin viikkoo missä lie.. oonkin monesti kannustanut sitä tekemään niin!!! oikeastaan jo usean vuoden ajan että lähtis ja viettäis äijäaikaa enemmän. mä pärjään kyllä ja ei haittaa yhtään. perustelee sitten sillä että kun muutenkin on pändijutuissaan niin paljon... no kumpikin on sille tärkeetä, prätkäjutut ja pändi ja tietenki perhe... mutta kyllä molempien täytyy saada perheellisenäkin tehä välillä sitä mikä on tärkeetä)
tosin meillä mies ei baarittele ollenkaan. sille riittää noi pändikeikat. istuu/reenaa yleensä la illat pändikämpillä tai tallilla äijien kanssa. mä en oo käyny baareissa vuosiin.. oisinko 5v aikana käyny yhesti red hot chili pepperssin keikalla kaverien kaa, pari paikallista keikkaa baaritteluineen ja pari illanistujaista. sekä muutama prätkäfestari.... o_O ei vaan hirveesti oo kiinnostanut ja vuorotyötä tehneenä se on niin että kun ittellä ois mahollista lähtee niin kavereilla ei.. tai että kun sen kerran oot lähössä niin ipana sairastuu tai itte.. pitäs kyllä enempi käyä tuulettumassa.......... mieskin juo kyllä tosi harvoin kun tuntuu että monet miehet juoksee joka viikonloppu paareissa. meillä ei juoda ees saunakaljaa... minä joskus juon saunan jälkeen yhen oluen tai lonkun......

noi bändikeikat oli ihan hirveitä aluksi kun valvoin yöt puhelimen vieressä ja mietin että missähän se mies taas on.. exä nimittäin osasi kyllä 4v huijata niin karvaasti mua että kesti pitkään ennenku pystyin luottamaan keneenkään.. toki nytkin "pelkään" mieheni puolesta nuilla keikkareissuillaan ja tuolla kun kuleksii--- koskaan ei nykyään tiijä mitä idiootteja vastaan tulee :confused: mutta en enää oo soittamassa joka hetki perään.. kerran päivässä riittää... nyt kun se oli reissussa en soittanut kertaakaan.. itte soitteli tänne päin kerran päivässä ja kyseli kuulumisia... :) joskus noiden kiertueet kestää kuukauden tai reilun... ja tiijän kuin rankkaa se kiertue-elämä on että ei viitti ressata sillä että pitäis joka hetki olla soittamassa kotio. riittää kun vaikka tekstaa tai välillä soittelee kuulumisia. kuitenkin niillä se keikkojan väli menee matkustaessa ja nukkuessa....

pari ystävää on menettänyt lapsensa rakenneultran jälkeen ja ihan raskauden loppumetreillä. tän raskauden kanssa en oo vielä hankinnoissa hötkyilly yhtään. viikoilla 13-14 sanottiin että hyvä jos mennään viikoille 20-22 ja jos mennään aloitellaan keuhkojen kypsytys ja varaudutaan että lapsi syntyy keskosena...... rakeneultrassa onneksi saatiin jo vähän paremmat ennusteet ainoastaan vaavin koko on huolestuttavan pieni mutta mennään nyt jo ihan alakäyrillä........ :smiley-bounce016 että pikkuhiljaa alkaa olemaan uskoa että loppuun asti mennään ja saan terveen vaavin mutta vieläkin tuntuu epätodelliselta. oon ostanut kirppikseltä yhdistelmärattaat muutamalla kympillä, no sitteriin panostin, ostin sellasen minkä saa myös kehdoksi. matkarattaan on jääny esikoiselta, samoin pinnasänky ja laatikoittain vaatetta. tuntuu että ei oo tehnyt mitään valmisteluja vaavia varten mutta todellisuudessa ne onkin jo valmiina. melkein. :rolleyes:

hitto nää mun tekstit alkaa taas olee romaanin pituisia..:smiley-ashamed008 huomaa että on vaan kotosalla eikä saa purettuu puheripulia töissäkään.. ni pitää täällä "avautua":computer005 sorii....
 
Mulla ei oo kyllä mitään supistuksia tuntunut edelleenkään, vaikka olisin jotain raskaampaa, fyysisempääkin tehnyt. Ja mulla tänään rv 33+0, esikoista siis odotan. Onko normaalia, että mitään harkkasupistuksia ei ole?
 
Kyllä kai sekin on ihan normaalia, ettei ole supistuksia! Aika moni ystävä on kysynyt, kun olen puhunut että supistelee, että ai miltä se tuntuu, kun hänellä tuli vasta synnytyksen alkaessa ensimmäiset..
 
mulla ei ollut esikoista oottaessa mitään supistuksia. ei ees vaikka oli jo limatulppa mennyt ja kohdun suu 2cm auki.. en ollut tuntenut mitään... tässä raskaudessa sitten kyllä on. ja kipeitä. oon kolmesti käynyt tarkistuttaa tilanteen mutta tehottomia onneksi eikä oo auennut vielä...
 
Mulla on ollut niitä harjoitus suppareita. Ainakin oiret vastasi siihen mitä neuvolaan valittelin. Maha kovettuu jotenkin oudon kovaksi..tää tulee yleensä sem jälkeen,kun on tehnyt just jotain ns. rankaa.. kävelylenkin jälkeen yleensä aina tulee tällänen.
Liikelaskentaa en ole vielä harjoittanut,koska ötökkä on aika vilkas. Vaikka liikkeet ei olekkaan mitää kärrynpyörää minkä tunnen,mutta liikettä ja muljuntaa kuitenkin, niin ei ole hätää. Parina iltana kuuntelin dopplerilla sydänääniä ihan huvin vuoksi.
 
Martuti, kyl se on ihan normaalia, ei mullakaan oo ollu minkäännäkösiä suppareita! viimekskin mul oli yhet ja ainoot supparit ja se olikin sit menoo.. :)

Liikelaskentaa ei oo täälläkään tarttenu harrastaa..
 
Ei mullakaan tunnu mitään supistuksia vielä, ja esikoinen on täälläkin tulossa. Meidän äiti sanoi myös, että ensimmäiset supistukset ikinä tuli silloin kun mun synnytys käynnistyi, eli ihan viime metreillä vasta. Siihen mennessä oli ihmetellyt, että mitä kaikki vaahtoaa suppareista, kun hän ei edes tiedä mitä ne on. :grin Meidän äidin kohdalla on synnytykset menneet niin päin hassusti, että mun synnytys oli kestänyt alle 2h, seuraavan jotain 3,5h ja viimeinen oli käynnistetty joskus viikolla 41+ jotain. Eli eka oli kaikista lyhyin ja meistä kahdesta ekasta se on sanonutkin, että se oli yks paukku ja me oltiin pihalla :p Vipa olikin sitten isompi eikä olis halunnut millään tulla itekseen ulos.

Toivon totta tosiaan, että oon perinyt äitini vauhdin tässä asiassa, vaikka ei nyt ihan välttämättä noin nopeasti tarvisi tulla, mutta jos alle 12h synnytyksellä selviäisi, niin se olis aika jes. Paljon on nimittäin niitäkin, joilla ekan synnytys yhteensä kestää sen 40 tuntia... :eek:
 
Mullekkin kelpais tän tokan kanssa sellanen nopeempi vauhti ja sit et syntyis viimeistään laskettuna päivänä! :rolleyes: Eka syntyi 41+6 ja sen kanssa meni se 32 tuntia, onneks ponnistusvaihe sentään kesti vaan 15min.
 
Mä oon ruvennu näkemään nyt kauheesti unia vauvasta. Että se on olemassa siis. Ja kaikissa unissa sama teema, alan imettämään ja tajuan, että vauva on ollu mulla jo pari päivää enkä oo imettäny sitä vielä ollenkaan... (stressiäkö imettämisestä? en ainakaan myönnä) Aina se on kuitenkin onnistunut :)
 
Martuti rauhottuu nyt vaan, kyllä sekin on ihan normaalia ettei kummempia suppareita välttis ole ennen synnytystä ;) Rentoudutaan ne viimiset viikot nyt vielä ku voidaan!! :wink
 
Täällä myös yks joka ei tiennyt supistuksista mitään ennen ku oli tosi kyseessä. Eli esikkoa kun lähdettiin synnyttään. Ja enpä ole nyt tämänkään kohdalla tuntenut mitään (sukkapuikkoja ehkä), ja rv 32+6. Nyt ainakin tuntuu siltä et mitään ennakkosuppareita en taida tälläkään kertaa kokea... Enkä kyllä kaipaakaan.

Vajaa 2 viikkoo töitä ja sit äippälomalle! Toki töitä tehdäänkin sit viimiseen päivään asti, eli loma kun alkaa ma 26, niin töissä olen vielä su 25 o_O Mut tyytyväinen oon et oon selvinny näinkin pitkälle töissä (ehkä loppuun asti vielä), jossain vaiheessa tuntu aika epätoivoselta mutta...
 
Onks täällä kukaa poistanu karvoja tolla sokerointi menetelmellä? Mie etin netistä ohjeet ja tein aamulla pienen satsin tota sokerointimössöä ja aattelin testata jalkakarvoihi tänää, saa nähä tuliko oikeenlaista tosta sörsselistä ja lähteekö karvat ja koskeeko kui kovi :grin
Jos toimii ni meinaan uskaltaa alapäänki vetässä sillä joku päivä ku pitäs sit karvojen kasvaa hitaammi takasi ja vois miehenki opastaa sil sit poistamaa karvat ni ei tarvis synnyttämää lähtee hirveen viidakon kanssa ku en uskalla miehen antaa höyläillä noita alapääkarvoja ku pelottaa et vetäsee verille mut tossa sitä pelkoa ei olis :grin:rolleyes:
 
Heidi, en ole uskaltanu kokeilla, mutta tuu sit ihmeessä kertoon kun oot testannu ja varsinkin jos uskallat alapäänkin vetästä! Meinaan jos sujuu hyvin niin haluun sit kans sen "reseptin" :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top