Toukokuun tohinat!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Yohanna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä niinku näköjään teillä muillakin tulee miehen kanssa kans nahinoita. Yleisimmin nuo nahinat koskee siivousta, kun minä en jaksa työpäivän jälkeen enää alkaa täällä kotona seuraavaa työmaata ja mies on päivät kotona, eikä laiskuuttaan viitsi pitää kotia kunnossa, vaan vahtaa elokuvia. Toinen riidan aihe on eläimet. Mies ei viiti ulkoiluttaa koiraa ja aina valittaa siitä ja minä valitan kissasta, sen karvoista ja siitä, että kissa on vauvantappaja. Onkai noita riidan aiheita, ihan tyhjästäki saadaan huuto aikaseksi. Sitten on toisaalta taas niitä hetkiä, että saan huomiota ja ei riidellä ja on ihanan ruusuista. Ehkä hiukan rasittaa tuo elämän vaihtelevuus, mutta kai se kuuluu näihin hormoonituuliin.

Lääkäriki soitti mulle just hetki sitten. Kävin eilen siinä sokerirasituksessa ja kilpirauhaskokeissa. Oli kyllä ylläri, että se lillinkijuoma oli muuttunut entisestä siedettävästä kokiksen tyylisestä paksuksi sokerilällyksi, joka oli niin makeaa, että jo kirpeää. Ei tahtonut mennä alas. Ei mulla onneksi tullut kauhean huono olo. Arvot oli olleet erittäin hyvät. Kaikkien odotusten vastaisesti :D. Olen ylipainoinen, niin tottakai mulla olis pitäny olla raskausajan diabetes, mutta ähäkutti, eipä ookkaa!! Ja kilppariarvot oli taas tosi hyvät. 8 viikon päästä sinne uudestaan.

Mulla olis torstaina nyt sitten neuvola ja ens viikolla tiistaina äippäpoli.
 
Hei Yohanna, tuohan on mainio idea. Mua on vähän jo huolestuttanut, että kuinka iso shokki mun pienelle kullanmurulle tulee olemaan se, kun äidillä onkin toinen vauva jota pitää kokoajan hoitaa. Se on aika lailla äidin tyttö, ja saakin multa tosi paljon huomiota ja halauksia. Ja sille tulee tosi paha mieli jos pidän esim kaverin vauvaa sylissä...
Kyllä mä uskon että kun vauva tulee, se ottaa mun sydämessä paikkansa saman tien, mutta näin etukäteen siltä ei vielä tunnu. Kuinka mikään voisi tuntua niin ihmeelliseltä kuin mun kauan odotettu esikoinen?? Mutta isosiskolla ei tietenkään ole samanlaisia hormoneja :) joten vauvan tulo tulee olemaan kova paikka. Mäkin olen ajatellut, että täytyy pitää huolta että tyttö saa myös omaa äitiaikaa, ja joku lahja tms voisi olla hyvä ajatus tuoda iloista juhlamieltä myös hänelle, kun tulokas saapuu. Tämä mua vähän huolestuttaa kuitenkin. Täällä ei taida olla ketään kolmatta odottavaa, joka osaisi kertoa vähän miten toisen saapuminen meni?
 
On muuten tosi hassua, kun näin toista odottavalle ei ole mitään vanhempainryhmiä eikä synnärikäyntejä. Ne rytmitti kivasti odotusaikaa, kun oli aina lähempänä jotain mitä odottaa! Nyt vaan käyn harvakseltaan neuvolassa ja... odotan elokuuta. Seuraavaan käyntiinkin on vielä yli 2 viikkoa, mutta on sitten lääkäri. Kiva kuulla onko kohdunsuu kiinni, kun tuntuu että sitä painaa eri lailla kuin viime raskaudessa. Mutta varmaan kaikki on ok...

Meillä oli hyvin rauhallinen vappu: esikoinen oli vesirokossa. Hyvä kyllä että se tuli nyt, niin ei tarvitse sitten vauvan kanssa heti pelätä. Ja luojan kiitos mulla itselläni on ollut se! Ja onneksi kävi vielä niin että tauti tuli tosi lievänä, tartuntavaaran takia vaan pysyteltiin kotona. Olis ehkä harmittanut enemmän jos vappuna olisi ollut ihanan lämmin sää... :)
 
Yohanna ja sisita: Täälläkin harmittaa, kun hermostun pojan tekemisiin joskus liiankin helpolla. Huutamisen jälkeen tulee niin kurja olo. Sitä sitten yrittää korvata olemalla superkiltti äiti.. Mikä ei sekään varmaan ole oikeen hyvä..

Täälläkin kuohuu milloin mistäkin miehen kanssa.. Siivoamisista ja miehen menemisistä eniten.. Huoh.

Yohanna: Kuulostaa hyvältä.. Itse vois järjestää säännöllisesti kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa, kun vauva on syntynyt.  Ja myöskin niin, että pieni menee hoitoon ja ollaan ihan vaan kolmisteen isin ja esikoisen kanssa.. Nyt tosiaan ei tunnu, että uusi tulokas voisi olla yhtään niiin ihana kuin esikoinen.. Niinkuin sonja sanoi.. Mutta tää taitaa vaihtua viimeistään synnärillä..Jotenkin haikea ajatella, että tulee toinen viemää aikaa pojalta.. en osaa selittää..

Tänään olin lekurilla tarkastamassa kohdunsuu taas.. Ei ollut mitään tehnyt supistukset.. Hyvä hyvä..Kohdunsuuta oli jäljellä 5 cm.. eli tosi hyvin.. Lekuri kyllä sitä mieltä, etten ole enää työkuntonen ja määräsi sairaslomaa kuun loppuu. Täytyy sitten lisää hakea.. Sanoi vielä, että mulla sen mallinen kohtu, että on herkkä supistelulle..?? Ultrasi vielä vauvankin..Kilon paketti tällä hetkellä.. ja pää alaspäin siellä köllötteli..emoticon
 
Täällä ilmoittautuu kanssa yksi Huono Äiti.  Tosissaan on poikaparkakin saanut nahoissaan tuntea äidin äreyden :'(  Olispa edes kyseessä sen ikäinen lapsi joka tekisi "tahallaan pahaa" mutta kun melko ymmärtämätön on yksivuotias eikä ansaitsisi niitä huutoja.  Olen kyllä neuvolassakin puhunut aiheesta, terkkari on ollut kovin ymmärtäväinen ja sanonut että on kovin yleistä.  Eipä tuo sinällään itelle parempaa oloa tee, mutta jollain tapaa helpottaa tietää ettei sitten ole kuitenkaan se maailman kaikkeuden ainoa tämmöinen.  Olen kyllä pistänyt merkille että jos mieskin kantaa kortensa kekoon niin ei niin helposti pala pinna pojan (eikä miehenkään) kanssa.  Ja pitäisi vissiin opetella sitä pidempää pinnaa.
Yohanna:  Mä olen itseasiassa jo hommannu lapselle valmiiksi ihan tavaralahjan sisaruksen syntymää varten.  Meillä leluja tulee kyllä ovista ja ikkunoista jo mutta olen perustellut sitä itselleni lähinnä sillä että elokuussa 1,5-vuotias lapsi ei niin ehkä ymmärtäisi selittelyjä vaan olisi sitten joku ihan käsinkosketeltava lahja ja huomionosoitus - vauvallehan vierailijatkin sitten herkemmin lahjoja tuovat, tuskinpa kovin moni muistaa pientä isoveljeä.  Ollaan myös paljon puhuttu miehen kanssa siitä miten esikoista sitten huomioidaan vauvan synnyttyä.  Yksi tärkeä juttu on vauvauinti - tai syksyllä siis jo naperouinti - kun siellä poika saa sitten ihan kaksinkeskeistä aikaa jomman kumman vanhemman kanssa (aluksi se on tietty isin ja pojan juttu kun on ne jälkivuodot sun muut).  Pidän itse hyvin tärkeänä sitä että itsekin sitten saan viettää kahdenkeskeistä aikaa pojan kanssa ja (hahaa) samalla tulee myös isin tutustuttua vauvaan kahdenkesken.  Kaikki hyötyy :)
Mua harmittaa vähän ettei ole niin ehtiny keskittymään siihen mitä tuolla oman navan alla tapahtuu.  Vauva jytää minkä kerkeää mutta en ole kyllä ehtiny hirveästi sitä ajatella.  Tavallaan kyllä mutta ei mitään verrattuna esikoisen odotukseen.  Varmaan sekin konkretisoituu mitä isommaksi maha kasvaa.
Mahan kasvamisesta tulikin mieleen että tuntuu että se on nyt pysähtyny kuin seinään.  Mulla tulee nyt tosi maltillisesti painoa - toisin kuin viimeksi - joten eipä toi mahakaan nyt ihan hirveesti leviä.  Vaan onhan se jo aika iso.  Eikä tartte semmonen jättipallo ollakaan kuin viimeksi.  Sillon oli tosi vaikeeta mahtua autossa penkin ja ratin väliin tai ahtautua autosta parkkipaikalla ulos...  Yritin viimeksi valkata aina reunapaikkoja kun ei tosissaan kahden auton välissä ollu yleensä ryhävalaan mentävää rakoa <:)
Supistelut on alkanu täälläkin.  Täysin kivuttomia ovat kyllä, onneksi.
 
Mä sit taas oon nyt oikeestaan ehtiny aattelleen vaavelia masussakin.. Ja välillä tuntuu kurjalta sanoa pojalle, ettei äiti nyt jaksa kantaa kun on vauva vattassa.. Tai et varovasti nyt, kun on vauva vattassa, kun poika yrittää syliin istumaan ja lukemaan.. Kohta poika pitää sitä vauvaa kirosanana..

Mustakin tuntuu, et vatta on lopettanu kasvamisen.. Mulla kyllä sitä painoa on tullut saman verran ku viime raskaudessakin.. Lääkäri palautti mut takas maan pinnal.. Oon ite aatellu, et oon jo pitkällä täs raskaudes.. mut useempaan otteseen lääkäri mainitsi, et ku raskausviikkoja on niin vähän.. Ja onhan niitä vauvaa ajatellen..

Onks muilla tullu jo vaikeuksia hengittää? Mulla välillä ihan selkeesti vaikeuksia.. En millään muista, että viime raskaudessa jo näillä viikoilla ois ollu kyseistä ongelmaa..
 
idaho: Täällä ilmoittautuu toinen hengitysvaikeuksinen! Ylämäet on jo ihan kamalia ja lähikauppaan 500 m päähän ei tarvi ees haaveilla lähtevänsä kun sen kauppakassin kanto kotiin enteilee jo kuolemaa :P
 
Mullakin hengästyttää. Maha ei vielä paina keuhkoja lähellekään, mutta en tiedä onko kunto huonontunut vai mitä. En jaksa portaita ylös, ilman, että läähätän. Töissä on onneksi niin lyhkäset portaat, että niitä jaksaa juosta. Sitten mulla on semmonen, että kun pyöräilen, teen sen aina tahattomasti täysillä js sitten läähätän. Kävellessäkin ongelmaa.

Joo, hyvä olo haihtui kuin savuna ilmaan eilen. Heräsin puoli kuuden aikaan illalla päikkäreiltä ja olo oli jotenkin kauhean tukala ja kiristävä. Meille oli tulossa perhettä kylään suunnittelemaan siskon yo-juhlia. Vatkasin kermavaahtoa istualtaan, kun en jaksanut seisoa ja sinnittelin kahvihetken läpi. Odottelin, että olo menisi ohi ja söin siinä. Huonommaksi meni. Sitten ajattelin, että olenko ollut liian vähän liikkeellä ja lähdin koiran pissatusreissulle... VIRHE. Löi aivan hirveät supistelut päälle, sattui hirveästi reisiin, lantioon ja selkään. Sitten oli semmosta inhottavaa menkkamaista juilimiskipua niiden suppareiden lisäksi. Yh. Riisuin sitte kaikki kiristävät vaatteet ja menin sänkyyn pötköttelemään. Nousin kymmenen jälkeen illalla vielä suihkuun ja sitten nukahdin. Nyt aamulla yrittänyt kuulostella, että onko hyvä olo, niin ei mulla ainakaan huono olo ole. Kummallista. Kasvukipuja kenties? Säikähdin kyllä kovasti. Onneksi on ensi tiistaina se lääkäriaika, niin tsekkaavat tuon kohdun suun tilanteen. Vähän jännittää se.

Sataset paukkuu!! Jee!
 
VOI VAU AAAAAAARRRRRRRGHHHHH!  Kyllä on ollu taas vaikeeta forumille pääseminen :(  Ton etusivun olen saanu auki mutta en 2011 -keskusteluja :(((  Toivottavasti pikkuhiljaa jo helpottaisi, mä olen niin riippuvainen tästä yhteydestä ulkomaailmaan että alkaa aina epätoivo saada vallan kun ei linjoille pääsekään <:)
Äitiyspakkaus tuli tänään.  Hirveellä kiireellä piti postin tulon jälkeen lähteä sitä pakkausta hakemaan vaikka olis ollu pojan päikkäriaika käsillä.  En vaan malttanu odottaa iltaan asti, pakko oli päästä hypistelemään heti!  2010 pakkaus tuli.  Ne vaatteet oli vielä paljon ihanampia siinä omin silmin katottuna kuin niissä Kelan sivun pikkukuvissa!  Aah :)))
Nia:  Kuulostaa tosi kurjalta toi tukala olo :(  Nyt vaan otat niin rauhallisesti kuin pystyt ja vältät turhia rasituksia!  Kyllä nää pikkuset pistää äidin väkisinkin kuuntelemaan itseään jos meinaa liian rankkoja asioita tehdä <:)  Ja niihin rankkoihin asioihin sisältyy siis välillä just tommoset kermavaahdon vatkaamiset sun muut, mäkin oon joutunu pesemään hampaita pytyllä istuen monet kerrat kun ei ole kunto kestäny seisaallaan oloa <:)  Oiskohan ne jotain ajoittaisia verenpaineen heilahteluja tms?  Paras silloin tosiaan vaan lepuuttaa.  Toivottavasti sulla oli myös ihan tilapäinen rasituskohtaus toi eilinen!
Täällä myös tuntuu hengästystä, lähinnä portaat ja ylämäet on semmosia puuskutuspaikkoja.  Etenkin siis jos toi isompi lapsi liittyy niihin, rattaissa tai sylissä.
Tänään olis luvassa tän kuun ensimmäinen ja viimeinen työvuoro.  Vähiin on käyny.  Kesäkuullekin on vain yksi työvuoro.  Ihan mielelläni mä kyllä kävisin edes kerran viikossa töissä mutta kun ei tuolla Hjallishallissa ole kevät- ja kesäaikaan juuri mitään toimintaa.  Höh.
 
Voi vide mikä aamu! Aamulla silmät ristissä availin läppäriä ja facebookin, heti ekana etusivulla on liuta valokuvia ja ilmoitus että yksi kaveripariskunta on mennyt salaa lomamatkallaan naimisiin. :)
 Se oli ihana yllätys, mutta sitten hetken mietittyäni rupesinkin keksimään kaikkea mahdollista negatiivista. Mitäs jos ne pitääkin oikeat juhlat jossain vaiheessa... Ilmoitin jo miehelle että minä en sitten halua sinne mahdollisiin juhliin lähteä ennenkun toi pikkukaveri syntyy. Ei oo yhtään kivaa olla semmoisissa juhlissa a)ainoana selvinpäin b) valaana c) rumana valaana kamalissa vaatteissa. Siinä sitten olikin aineet mökötykseen kasassa ja nyt oonkin sitten pillittänyt kamalaa ulkonäköäni koko aamupäivän. Aagh, suunnittelin jo että linnoittaudun tänne meidän kaksioon seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi ja en suostu lähtemään mihinkään lähikauppaa vaativampiin sosiaalisiin tilaisuuksiin.
Mä en oikeesti tykkää tästä raskaana olemisesta.
 
Meillä onki ollut nyt sitten jännitysnäytelmiä.

Viime yönä tosiaan vaaveli liikku viimesen kerran 02:00 aikaan. Sen jälkeen ei mitään. Aamulla tulin normaalisti töihin, kun ihan ok olo. Ihmettelin, että miten mulla on housut märkänä koko ajan. Ihan pikkuhousun suojan läpi meni farkkuihin asti. Minä sitten paniikissa soitin neuvolaan, että mitä tämä on ja piti mennä näytille. Onneksi oli vain valkovuotoa, ettei lapsivettä. No, terkkari ei saanut sitten sydänääniä kuulumaan ja mulla iski tietenki kauha paniikki, ku lapsi ei liikkunukkaan. SF mittaa mittasivat myös. Kolmisen viikkoa sitten se oli ylärajalla 22cm ja nyt ekalla mittauksella saatiin 31cm ja toisella 29cm, että melkosesti kasvua. Sain sitten heti lähetteen sairaalaan ja mentiin sinne tarkastuttamaan tilanne. Ei ollut kohdunkaulassa mitään muutosta tapahtunut, ultrassa kaikki hyvin ja lapsi hengissä. Säikähdyksellä selvittiin. Nyt vain seuraillaan. Painoarvioksi saatin 837g.

Huh. Kyllähän tuo pelästytti. Toivottavasti enää ei sen kummempia hepuleita ennen synnytystä. Tästä se huoli vasta alkaa. Vielä 20 vuotta huolehtimista, eikä varmasti edes lopu siihen.

Onneksi kaikki hyvin <3
 
Heips piiiiiitkästä aikaa!
Nia: Onneksi teillä on kaikki hyvin. Kamala säikäytys!
Minä olen tuskastellut viimeisen viikon sokerirasituksen tuloksia. Kahden tunnin tulos oli raja-arvo, joten joudun nyt ilmeisesti johonkin tarkkailuun. Kaksi ensimmäistä tulosta oli reilusti alakanttiin eli tosi hyviä. En osannut ollenkaan odottaa tuollaista, koska olen normaalipainoinen (neuvolatädin mielestä hoikka) ja aika hyväkuntoinenkin. Ärsyttää ihan älyttömästi! Onko muilla kokemuksia sokerin tarkkailusta? En ole nyt viimeisen viikon aikana syönyt mitään herkkuja (paitsi vappuna munkkeja aikasta monta...).
Sen olen itsestäni huomannut, että kun olen vähentänyt turhaa herkkujen mussutusta, olen jaksanut lenkkeillä tosi hyvin! Koirat ovat saaneet kyytiä entiseen malliin emoticon  Eli ehkä tuo sokerijuttu oli terve muistutus hyvästä ruokavaliosta...
Kävin tänään työhaastattelussa. Vähän varovasti mainitsin olevani raskaana. Haastattelijat suhtautuivat asiaan tosi hyvin ja sanoivat, että ei nykyään vaikuta ollenkaan työnsaantiin. Toivottavasti asia on näin.
Viime viikonloppuna raahasimme veljeni luota pinnasängyn ja paljon muuta tilaa vievää roinaa kotiin. En tiedä oliko se ihan viisasta tässä vaiheessa, koska vierashuoneemme on nyt kaikkea muuta kuin vierashuone...
Ja sitten pari kysymystä... Oletteko meinanneet hankkia vauvalle sitteriä? Onkohan se miten tarpeellinen? Ja onko jollakin kokemusta hyvästä sitterimerkistä? Niiden hintahaitari tuntuu olevan melkoinen. Entäs imetystyyny? Tarpeellinen vai turhuus? Kolmiomme tuntuu jo nyt täyttyvän tavarasta, vaikka paljon vielä puuttuu... Miehellä tuntuu onneksi pysyvän järki paremmin päässä näiden hankintojen suhteen.
 
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011050413656899_uu.shtml

HYI! Oli pakko laittaa tänne muidenkin kauhistelavaksi. Hyi kauheeta mitä kaikkee sitä maailmassa tapahtuu, rupes ihan itkettään kun tätä luki! :(
 
Onneksi kaikki oli hyvin Nia!! Varmasti oli pelottavaa! Itsekin tässä juuri havahduin, että vauveli ollut tänään melko hiljaa.. Täytynee syödä suklaata, jos saisi palleroiseen vähän eloa..

Mursku: Meillä on sitteri. Ihan ostettiin kirppikseltä esikoiselle viidellä eurolla.. Tais olla emma merkkinen. Joka halvimmasta päästä. Sitterithän voi maksaa siitä 40 eurosta ihan 120 euroon (ainakin) asti. Itse en näe järkevänä laittaa noin paljon rahaa (siis tota 120 euroa) sitteriin.. Viihtyy se vauva halvemmassakin.. Onhan niissä varmaan jotain eroja, mutta uskoisin että merkki nostattaa sitä hintaa myös jonkin verran.. Meillä ainakin poika viihtyi todella hyvin sitterissä.. Ja nukkui siinä jopa päiväunia.. Kun sai sen sitterin ihan makuuasentoon.. Jotkut vauvat sit taas ei viihdy lainkaan.. Imetystyynystäkin ollaan useata mieltä. Jotkut tykkää, jotkut ei. Kyllähän sä saat rakennettua hyvän imetysalustan myös ihan perustyynystä ja erilaisista peitoista. Mutta sitä imetystyynyä saa helpommin muokattua.. Ehdottaisin, että oottelet sinne, että vauva on syntynyt. Monessa sairaalassa näitä tyynyjä on.. jos tuntuu, että on tarpeellinen, niin laitat miehen tai jonkun muun semmoisen hommaamaan..

Täällä toi hengenahdistus on silloin pahimmillaan, kun en tee mitään..Tuntuu etten saa henkeä.. Niinkuin juuri nyt tässä kirjottaessakin..
 
Me ei aiota sitteriä ostaa, oon ihan varma että pärjätään vallan mainiosti ilman sitteriäkin. Myöskin meidän asunnon pieni koko vaikuttaa kaiken "ylimääräisen" ostamatta jättämiseen.

Meidän taloon kannettiin tänään pienen pieni ääntelehtivä nyytti. Mies huomasi uuden tulokkaan tullessaan kotiin kuntoilemasta. Meidän yläkerran naapuri toi kotiin pienen vauvan :)
 
Mursku:  Meillä on myös semmonen halvimman mallinen varmaan just Emma -sitteri, muutaman euron kirppislöytö niin kuin idahollakin :)  Enemmän oon äitikavereilta kuullu rutinaa niistä kalliimmista sittereistä joissa on liukkaat kankaat = vauva painuu "kasaan" helposti.  Toi halpissitteri taittuu makuuasennosta melko pystyistuntaan joten käy pitkäksi aikaa.  Meillä toi esikoinen myös oppi istumisen suht myöhään (8kk) joten syötötkin tehtiin sitten sitterissä aluksi kun ei voinu syöttötuoliin laittaa.  Nykyäänhän ei sitteriä enää hirveesti fysioterapeutit ja neuvolantädit suosittele, vauvan olisi parempi olla tasaisella alustalla (kopassa tai lattialla) mutta meillä ainakin se sitteri oli ihan ehdoton välillä.  Pikkunen ei ihan heti missään lattialla viihdy ja pakko se on saada käsistä laskettua välillä.  Imetystyynyä mulla ei ole ikinä ollu, enkä aio semmosta nytkään hankkia.  En kyllä totta puhuakseni osaisi semmosta edes käyttää.  Mä tuin vauvaa ihan tavallisilla tyynyillä tarvittaessa.
Näin muuten yleisesti hankinnoista tuli mieleen että suurin osa noista vauvakamoista on ihan makuasioita eikä niistä sen enempää MUTTA varoituksena:  ÄLKÄÄ ostako sitä peruskaupoissakin vauvahyllyssä kiikkuvaa Ainun Pikkuniistäjää.  Se on ihan hyödytön kapine, ei toimi ollenkaan (en ole kuullut kenestäkään joka olisi sillä onnistunut lasta niistämään).  Nenäfrida sen sijaan (saa apteekeista ja joistain isoista kaupoista) on pätevä vekotin :)  Ja hintaeroa noilla vehkeillä ei kuitenkaan ratkasevasti ole.  Mutta tää on tosiaan sitä pikkutilpehööriä mitä ei välttämättä tule edes ennen vauvan syntymää hankittua.
 
Mä en kans päässy eilen tänne lukeen, hö!!

Ja on jo piiitkän aikaa puuskututtanu ylämäet ja rappuset (jippii, töihin se 5 kerrosta matkaa..). Wilperi, mua ei huvita ees mennä tonne työpaikkaruokalaan (tänään tulee mun sijainen ni sen kans pitäs mennä, luistan kyllä siitä), ei huvita pyöriä tän mahan kans muuta kun kotona verkkareissa :) Ja meillä on yhet häät 4 päivää ennen laskettua aikaa!! Hih, jos napero ei oo viä syntyny ni minkäköhän pussilakanan sinne vetää päällensä!!

Ja samaa mieltä kun Moon, se hemmetin pikkuniistäjä on ihan arsesta!!! Sillä ei tee yhtään mitään!! Ostin kans sen miehen isyyspakettiin ja vuoden turhake se on. Sitten ostaan nenäfridaa, mikä on oikeesti sikahyvä!!

Ja meillä on kans joku vitosen kirppissitteri, ja tarpeeseen tuli. Siinä maisteltiin ekat soseet (kun ei sen ikänen saa istua viä), ja siitä vauva näkee enemmän kun lattialta, ja sen saa kätsysti vaikka ruokapöydälle ni pääsee napero katteleen kun äiti esim tekee safkaa. Ja Rukanreissulla oli megakätsy, sillä sai sen kaverien vauvan siihen pöydälle, kun meiän neiti ois innoissaan hemputellu sitteriä tai "silitelly" vauvaa. Mut ilmankin tietty pärjää. Ihan turha munkaan mielestä siihen rahaa lykätä, se on kuitenkin käytössä niin vähän aikaa!! Meillä opittiin istuun 6kk, niin sit viimestään loppu sen käyttö. Sama kun johki turvakaukaloon ei kannata mun mielestä sijottaa tai muihin tollasiin mitkä on vaan vähä aikaa käytössä, hoitopöydät yms. Imetystyynyä meillä ei kans ollu. On se kuulemma ihan hyvä, mut mun mielestä turhaa roinaa, tavallisella tyynylläkin pärjää. Aluks imetin pelkästään kyljelteen ettei sitä ees tarvi siihen, ja lopussa meni jo muksu sylissä ja ite naamakirjassa koneella, ei siihen tyynyä enää ois saanu :)
 
Täällä kanssa huudetaan nenä-friidan perään! Ihan mahtava "laite". Pikkuniistäjä aivan turha!! Kannattaa muutenkin olla maltillinen kaikkien tavaroiden ostamisessa. Ite kanssa halusin kaikki heti ja mm. käsikäyttöinen rintapumppu oli ihan turha ostos. Täällä mentiin sitten sähkökäyttöisellä.. Mielestäni tuon pumpun tarpeellisuuden  tietää vasta vauvan synnyttyä. Mutta se niistä välineistä.

Nyt tekisi hirveästi mieli mennä koluumaan vinttiä.. Täytyisi hakea vanha äitiyslaatikko.. Ja katsoa kuinka paljon sitä vaatetta siellä on ja onko laatikko asuttavassa kunnossa.. Saas nähä menenkö tänään koluumaan vinttiä.. Juurihan ne kaikki sinne saatiin..emoticon

Ja nyt oon alkanu oottaa ihan hirveesti elokuuta ja vaavelin syntymää.. Ehkä tä tekee sen, ku tietää ettei töihin enää tarvi mennä..

Oltiin eilen kirpparilla äitini kanssa.. Teki hirveesti mieli ostella kaikkea pientä, mutta saatiin itsemme pidettyä aisoissa..

Täytynee lähteä puistoon pojan kanssa.. Näyttää siltä että aurinko paistaa..
 
Joooh, nenäfriida on ihan ykkönen - hyödyllisin kapistus mitä on vauvoille keksitty! Meillä on välillä käytössä vieläkin. Tyttö osaa jo vähän niistää, mutta paksusta räästä nenän saa tyhjäksi vain friidalla. Ja se pikkuniistäjä taas kelpaa suoraan roskikseen....
Komppaan idahoa siinä että noita imetystarvikkeita ehtii ostaa sittenkin kun näkee tarvitseeko (paitsi ainakin jotkut liivit kannattaa ostaa etukäteen). Meillä on Prismasta ostettu Pikku Piian (?) imetystyyny, jonka kanssa meni hermot aina kun yritin sitä käyttää. Ehkä pitäisi olla isommat rinnat niin ettei vauvan kohdistus olisi niin kauhean tarkkaa. :) Tavallisilla tyynyillä pärjäsin paremmin.
Sitteri on varmaan ihan kätevä, mutta silläkään ei ole kiirettä, kun ei ihan pientä vauvaa kannata siihen laittaa.

Mäkin hengästyn ihan järkyttävän pienestä, ja esim lyhyetkin portaat kiivettyäni reidet melkein tärisee väsymyksestä. Kamalaa. Lisäksi tällä viikolla on alkanut myös supistella enemmän ja pienestäkin rasituksesta, huoh. Tää viikko on ollut kyllä aika rankka: paljon töitä ja sairas lapsi. Ja mies on hoitanut itseään joka ilta lenkillä tai muissa urheiluharrastuksissa, joten eipä ole montaa vapaaminuuttia ollut itsellä. Täytyy ehkä raatsia pitää yksi lomapäivä huomenna... :)
 
Mulla kans (niinkun näemmä useimmilla) on ollut kauheita hengästymisiä, loivassakin ylämäessä on jo tuskallista.. Ärsyttää kun mies ei aina jaksa ymmärtää kuinka rankkaa on olla raskaana, vaikkei se vauva siellä vielä niiin iso ole niin silti kaikki on vaan jotenkin vaivalloisempaa kun normaalisti. Toi hengästyminen ensinnäkin ja sit mulla on ollut kauheeta huimausta ja lonkkakipuja. Huimaus oli jo helpottanu jokskin aikaa mut nyt se on taas palannu, ei välillä pysty mitään tekemään seisaalteen kun alkaa näkö sumenemaan ja heikottaa.

Mut sit tosta lonkkakivuista. Mulla alko ne jo noin kymppiviikon tienoilla, aluks oli aika lievää mut joissain asennoissa tuntuu menevän "sijoiltaan" jalka. Nykyään kokoajan tää ongelma. Jotkut päivät on parempia mut jotkut semmosia et tarvii kävellä niinkun joku joulupukki konsanaan ja mikään asento ei kelpaa kun sattuu niin paljon. Sanoin tästä asiasta neuvolassa ja sain suoraan sanottuna aika veemäisen vastauksen. (Jossain määrin myös huvittavan) Sanoivat että joo, yleinen ongelma eikä mitään tehtävissä et se on vaan voi voi ja että koitappa välttää liikkumista, mut yleensä tää ongelma kuulemma ilmenee vasta loppuraskaudessa joten (sanoi seuraavan samalla nauraen leveästi) on kuulemma mielenkiintoista nähdä missä kunnossa meikäläinen on sitten loppuraskaudessa. Hehhee! Tosi hauskaa, neuvolantädin mielestä ainakin.

Tulipa hirvee vuodatus kaikista vaivoista joten täytyy mainita et kaikki on keskimääräisesti kuitenkin vallan mainiosti! Tänään tasan sata päivää laskettuun aikaan... Odottavan aika on pitkä! Mulla alkaa oikeesti tulee nyt "ikävä"et koska nään pikkuiseni ensikerran... :) No mut onneks tässä on niin kauheesti kaikkea ennen sitä. Esim. autokoulu pitäs saada käytyä, toivottavasti sais kortin ennen vauvan syntymää, helpottais huomattavasti. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top