Toukokuun tohinat!

On muka aina pakko tohon otsikkoon laittaa samalla kirjaimeilla alkavat sanat :)

Mulla on nyt kans ollu ihme masennusta ja alavirettä, oli kyllä esikoisestakin. Yleensä en oo tämmöseen mitenkään taipuvainen, masentaa ja itkettää ja vituttaa. Että henkisesti tulee niitä negatiivisia oireita kun fyysisesti ei (kopkopkop)!! Ja inhoon kans niitä helvetin mahanlääppijöitä, onneks viimeks ei tullu kun varmaan pari kaveria (sekin jo ahdistaa, kysyis ees luvan ja vieraat ei saa koskee luvallakaan, enkä kyllä tykkää et kaverit koskee luvallakaan, mut ei ehkä kehtais kieltää), nyt on tullut yks kaveri (miespuolinen, jotenkin ärsytti viä enemmän kun joku nainen ois tehny saman). Mun mielestä maha on kans sen verran intiimi alue, että siihen ei tulla koskeen, eikä sitä tarvi ees kommentoida tai kyylätä, yökyökyök!!

Meiän ei tarvi enää ostaa mitään, pinnasänky saatiin ja tuplavaunut, matkarattaat ja matkasänky ostettiin käytettynä (tosi ajankohtasia!!), syöttötuoli saadaan. Muut onkin esikoiselta tallella. Ja ehdottomasti haluan ostaa sairaalasta kotiintulovaatteet, mitkä voin laittaa muistolootaan muksulle, mut ei oo tullu viä nättejä vastaan. Jos noilta parilta ulkomaanreissulta sit löytys :)

Onnea Moon, mulla tulee kans saman verran pyöreitä sit ens kuussa!! Hulppeet on synttärijuhlat, not!! No, lopuvuodesta meinaan pitää sitten pirskeet, nyt tulee vaan kahvikutsut kesälle.
 
Noniin mukavaa toukokuuta kaikille mammoille!! emoticon Niin ne kuukauden vaan vierii eteenpäin kauhealla vauhdilla...

Joku halusi tietää, että kumman äitiyspakkauksen minä sain, kun laiton avustushakemuksen Kelaan reilu 2 viikkoa sitten. 2010 pakkaus sieltä sitten tupsahti ja olen oikein tyytyväinen paketin sisältöön ja esitteetkin siellä tosiaan vielä mukana oli. Mukana oli lappu, että Loruleikki-kirja tulee postissa myöhemmin. Pääsi hypläämään kaikkia söpöjä vaatteita emoticon

Huomenna olisi taas perhevalmennus, aiheena vauvan hoito ja kysymyksiä synnytyksestä.. hui emoticon tässä alkaa pikkuhiljaa tajuta, että ei siihen h-hetkeen ole enään paljon aikaa! Mutta kypsyköön nyt rauhassa sinne elokuun puoleen väliin emoticon

Mukavaa viikkoa kaikille! 
 
Oi ihana toukokuu. :)

Meillä oli eilen miehen kanssa illalla pitkä henkevä keskustelu lapsen tulevista kummeista. Päästiin jopa ehkä johonkin ratkaisuunkin, Jee!!! Mies sai mut myös ymmärtämään, että ei mun tarvi valita kummia velvollisuudentunnosta kavereitani kohtaan vaan sillä perusteella mikä olisi parasta lapselle. Mun ei myöskään tarvi potea huonoa omatuntoa kun en halua joitain kavereita pyytää kummeiksi vaikka nämä kaverit varmasti ajattelevatkin että luonnollisesti pyydän heitä kummeiksi.. Voi luoja kun tästäkin asiasta voi tehdä vaikean. Sitä jäin vielä miettimään, että millon niitä kummeja pitäisi sitten kysyä haluaako ne olla meidän lapsen kummeja. Millon te muut olette ajatelleet hoitaa sen kysymispuolen?

Tänään mennään tilaamaan vaunut ja autokaukalo! :)
 
Tervehdys!  Täällä on nyt otettu sitä pyöreää kolmeakymmentä vastaan toistaiseksi aika arkisesti :D  Joskin soin itselleni aamupalalle jäätelön ja juotiin pojan kanssa simaa - poika tosin vain lusikallisen ;)  Illalla mies vie mut ulos syömään, lapsi tulee toki mukaan.
Yohanna:  Haa, mäkin oon kytänny täällä innolla että koska tulee se hetki kun on enää 100 päivää laskettuun aikaan :D
Olipa muuten oikeesti tosi kurja vappu...  Tuolla jo kerkesin huhtikuun jutuissa avautuakin jonkun verran.  Sen kirjoituksen jälkeen tuli sitten tosi iso riita miehen kanssa ja pakkasin laukkuni ja lähdin pois.  Ajelin sitten ympäriinsä autolla muutaman tunnin kunnes palasin kotiin.  En mä kuitenkaan voinut lastakaan jättää eikä mulla ollut mitään paikkaa minne mennä :(  Tulipa sitten keskusteltua miehenkin kanssa piiiiiiitkään ja lopulta ilmeisesti mieskin alkoi tajuta että tähän elämään on saatava muutakin sisältöä kuin koti ja ruokakauppa...  Eilen sitten oli jo parempi päivä, käytiin Korkeasaaressa perheen voimin.  Äitienpäivänkin mies lupasi muistaa <:)  Ja niin tosiaan, tässä on nyt alustavasti sovittu että minä Ylhäisessä Yksinäisyydessäni pääsen parin viikon päästä pienelle lomalle.  Appivanhemmat matkustanee Kainuun perukoilta tänne lapsenlikoiksi (mies ei pysty olemaan töistä pois just nyt) ja mä pääsen muutamaksi päiväksi mökille rauhaan.  IHANAA!
Taas muuten kipitin ihan intopiukkana postilaatikolle mutta ei vieläkään ollu saapumisilmoitusta pakkauksesta.  Höh.  No tällä viikolla sen pitäis tulla kuitenkin <:)  Ja siitä tulikin mieleeni, että jos joku haluaa ne esitteet (jos siis saan ton 2010 pakkauksen) niin voin ne kyllä lähettää.  Mulla on varmaan ne edellisetkin tallessa ja kun ne jutut ei ole mulle uusia niin en niitä tartte itse.
Olikohan tässä muuta, hmmm...
-------
wilperi:  Meillä taidettiin kysyä kummit heti ekan ultran jälkeen.  Oma innostus osasyynä ja myös se että jos joku kieltäytyisikin niin ei tulis kiire miettiä toista vaihtoehtoa.
Hitsinpimpula, ei meinaa taas päästä neuvolaan läpi...  Koitan niitä sokerirasitustuloksia soittaa
 
Muistelisin, että minua kysyttiin oman kummityttöni kummiksi noin kuukausi tytön syntymän jälkeen.
Me emme hirveästi ole koko kummi-asiaa miettineet vielä, mutta luulempa, että kysymme sitten vasta, kun lapsi on syntynyt. Ainut, jonka jo tiedämme on mieheni sisko, joka on vasta 17 vuotias, mutta olen "pikkulinnuilta" kuullut, että hän haluaisi kovasti vauvalle kummiksi. No miksikäs ei, itse taisin olla saman ikäinen, kun kummityttöni kastettiin. Ihan mukavaa, että lapsella on nuori kummi  :) vaikka tietysti ainakaan aluksi ei sitä vastuuta kannata nuorelle hirveästi antaa, enkä muutenkaan valitse kummeja sen perusteella, kuka pystyy parhaiten ottamaan lasta hoitoon, mutta onhan sekin tietysti plussaa jossain vaiheessa lapsen elämää. 

Niin joo ja mekin muuten tilattiin eilen Hobbyhallista Brion Primo-turvakaukalo ja siihen se jalusta emoticon olen kuullut siitä istuimesta paljon hyvää, vaikkakin kaukalo ei ole kuulemma kaikkein tilavimmasta päästä. Lähiviikkoina olisi tarkoitus suunnata Ikeaan ostamaan sänky+hoitopöytä (vaikka aika moni on meille sanonut, ettei sitä hoitopöytää tule yleensä kauheasti käytettyä..)
 
Minä olin päättänyt lapselle kummin, jo ennen kuin lapsi oli laitettu alulle. Tämä kummi on erittäin läheinen ystäväni ja ollut tukena aina elämässäni, hyvinä ja huonoina hetkinä. Kysyin häntä kummiksi samana päivänä, kun teimme positiivisen raskaustestin, ai miten niin häitköityä :D? No mies sitten porisi oman parhaan kaverinsa kanssa joskus rv 8 tienoilla ja kysyi häntä. Viimeinen kummi päätettiin tuossa kuukausi sitten ja häntä kysyttiin silloin. Meillä siis tulee lapselle kolme kummia, kaksi minun ystävääni ja yksi miehen ystävä. Miehen ystävästä tulee sylikummi.

Mulla on masennustaustaa, mutta nyt raskauden aikana ei ole ollut minkäänlaista alavireisyyttä. Onneksi! Odotan innokkaasti jokaista uutta päivää ja teemme miehen kanssa asioita yhdessä. Käyn töissä ja touhuan reippaasti myös kotona. Kivut ja kolotukset otetaan hyvillä mielin vastaan, koska pakostihan niitä tulee. Sitten levätään, kun on mennyt liian lujaa.

Täälläkin odotetaan hulluna satasten paukkumista!! Meillä on perhevalmennusta kesäkuun puolessa välissä neljä päivää. Miten tuo aika menee niin nopeasti? IHANAA <3
 
plipp: ikeasta löytyy paljon muutakin ihanaa vauvatavaraa ;) Itse ihan yllätyin kuinka paljon tavaraa voidaan hankkia Ikeasta vauvalle.
 
plipp, wilperi ja muut Ikean kävijät:  Mun tulee tehtyä säännöllisesti pyhiinvaelluksia Ikeaan :D  Aina sieltä jotain tavaraa tarttuu mukaan, nimenomaan tota lasten tavaraa.  Tykkään hirveesti siitä että sieltä löytyy tosiaan joka budjetille sitä tavaraa ja ihan omasta mielestäni laadukasta.  Erityisesti muuten suosittelen kaikille niitä Ikean pieniä pyyhkeitä, taitavat kulkea nimellä pesulappu, neliskanttisia pikkuisia froteepyyhkeitä siis.  Todella monikäyttöisiä!  Ainoa mihin en ole Ikean tuotteissa tyytyväinen on ne niiden harsot.  Ovat miljoonien pesujenkin jälkeen kovia :/  Nättejähän ne on mutta ei mielestäni ollenkaan imukykyisiä.  Olenkin käyttäny lähinnä vaunuissa aurinkosuojana...  Niin joo, on siellä Ikeassa mukava tavata äitikavereitakin ja käydä syömässä.  Hyvin sopii myös hoitovapaalaisen budjetille :)
Pääsin vihdoin sinne neuvolaan läpi.  Sokerirasitus normaali, pissanäytteessä jotain pientä mutta ei siis tulehdusta.  Terkkari ehdotti uutta näytettä mistä kieltäydyin kohteliaasti.  Mulle on ihan tuskaa pidätellä se neljä tuntia ja seuraava rutiinitesti tehdään muutaman viikon päästä joka tapauksessa niin en haluaisi vaivautua.  Ensi viikolla on seuraava neuvolakin, äkkiä se kuukausi on taas mennyt!
Kummeista vielä sen verran että mä olen jättänyt ihan suosiolla parhaan kaverini pois laskuista kummankin lapsen kohdalla.  Tavallaan olisi "kuulunut" häntä pyytää, mutta kyseinen ihminen on kuitenkin sen verran epätasapainoisessa elämäntilanteessa jota sävyttää reipas alkoholin käyttö ja perheväkivalta jne yhdistettynä erilaisiin arvaamattomiin luonteenpiirteisiin etten häntä kummiksi halunnut.  Sitäpaitsi tämä bestis kuitenkin tulee tässä elämässämme pyörimään joten ei sinällään jää paitsi mistään <:)
Ainiin, plipp:  Meillä oli hoitopöytä kyllä ahkerassa käytössä varmaan kymmenisen kuukautta, sen jälkeen oli jo turvallisempi hoitaa vaipanvaihdot lattialla <:)  Olennaista on varmaan se hoitopöydän/tason sijainti.  Jos vauvan pukee makuuhuoneessa niin aika kätevää se on tehdä sängyn päällä.  Hoitopöydän virkaa toimittaa myös kylpyhuoneessa pesukoneen päällä oleva hoitoalusta.  Meillä ei semmosta löydy, hoitopöytä sen sijaan sijaitsi kylppärin vieressä joten siitä oli kätevää käydä sitten pesulla jne.  Kylppäriin pöytä ei mahtunut, muuten se olisi varmasti sijainnut siellä.  Pitkään koitin löytää meillä alakertaan makuuhuoneeseen semmosta pinnasängyn päälle laitettavaa hoitotasoa.  Ihan hyvä etten löytänyt kun meillä ei sille olisi ollut käyttöä kuin ehkä pari kertaa <:)
 
Voi Ikea teidän kanssa.. Mulla on turhan pitkä matka lähtee sinne ostaa tarvikkeita, vaan viimeks siellä käydessäni olisin ostanut KAIKEN lastenosastolta jos olisin ollut jollain muulla liikenteessä kuin junalla.... emoticon Mä niin rakastan sitä laitosta. Tännehän se tulee (onneksi) kohta! Pääsee lihapullille jos ei muuta ostettavaa keksi. Ihan kun se ois mahdollista..

Just kun kerkesin tänne ääneen valittamaan tosta itkukaudesta niin helpotti melkein samantien. Mies tuli kotiin illalla ja oli jotenkin tosi hermostunu, sai sitten sanottua vaan että on itsekin ahdistunut.. Siinä sitten lohduteltiin toisiamme ja juteltiin pitkään. Eilen oli sitten ihan sairaan kiva päivä vaikka kotona oltiinkin kahdestaan! Tais myös seksin puute ahdistaa molempia, mulla on raskauden aikana kyseinen akti maistunu erittäin hyvin niin viikon tauko tuntuu tässä talossa ikuisuudelta emoticon

Parin viikon päästä äitipolille! Jänskättää.
 
Vapputauko ohi täällä, kun niin paljon turistaan.

Moon: Kurjaa, että otitte yhteen miehen kanssa, mutta toisaalta mukavaa kun saitte nyt sitten asiat puitua läpi. Ihanaa, että saat myös omaa rauhaa. Nauti siitä oikeen olan takaa..emoticon  Itsekin olen suunnitellut, että viettäisin jossain viikonlopun ihan itsekseen.. Mutta mulla se tarkottaisi sitä, että varaisin hotellin, johon nyt ei ole varaa.

Kummeja me ei olla mietitty vielä ollenkaan. Tosin ristiäispaikan taisin jo löytää. Taino täytyy katsoa kuinka paljon tulee kustantamaan. Voi olla, että tyydytään vitten seurakunnan paikkaan.. Tulee huomattavasti halvemmaksi. En todellakaan tiedä kenet pyydettäisiin kummeiksi. Itselläni olisi kyllä muutama ystävä jota voisi kysyä. Mutta en nyt niiiin hirveesti vietä heidän kanssa aikaa. Ja toisella on jo ennestään kaksi kummilasta. Haluaisiko lisää. Miehellä olisi yksi varteenotettava ystäväpariskunta, mutta niinkuin aikasemmin olen jo sanonut, he kieltäytyivät viimeksi kun kysyttiin esikoiselle. Ja syykin kuulosti hiukan omituiselta, että enää en suostu heitä kysymään.. Siskoja minulla on kolme, joista yksi on jo esikoisen kummi. En usko, että yksi kykenee olemaan (juuri tämä sisko jolla vuoden alussa oli kohtukuolema). Noh, onhan tässä vielä paaaaljon aikaa..

Tajusin juuri, että meillä ei mitään hoitotasoa. Jouduttiin ostamaan edelliseen asuntoon pienempi pesukone, ja sen päällä ei mahdu vaihtamaan. Nyt olen vaipanvaihdon hoitanut lattialla tai sohvalla. Ja muutenkin helpompaa, kun poika jo kävelee yms. Varmaan täytyy semmoinen hommata.. Huoooh.. rahaa rahaa..

Huomenna lekuriin.. Itse sitä mieltä, että en pysty enää palaamaan töihin. Saa nähä mitä lääkäri tuumaa..

Ensi sunnuntaina äitienpäivä. Niin aion nauttia koko viikonlopusta. En pistä tikkuakaan ristiin. Mies on nyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ollut hunningolla (jopa molemmat päivät), että nyt on äidin vuoro rentoutua..emoticon

Niin ja paljon onnea Moon!!emoticon
 
Plipp Saako kysyä, että missä päin asut ja miten paljon siellä on tuota synnytys-/perhevalmennusta?? Mä asun itse Kuopion lähellä. Mulle ei ole vielä neuvolassa puhuttu ollenkaan noista valmennuksista, ja oon ruennut jo epäilemään että onkohan niitä ollenkaan. Pitää muistaa ensi neuvolakäynnillä kysyä. emoticon

Moon Hyvää synttäriä!! emoticon Ja kurja juttu tuo riita, mutta varmasti asioiden selvittämisestä seuraa paljon hyvää!

Me ei kuuluta kirkkoon, joten meidän vauvalle pidetään sitten vain nimiäiset. Joka tapauksessa haluan vauvalle muutaman kummin. Miehen kanssa ollaan puhuttu asiasta ihan alustavasti, itse en vielä oikein tiedä ketä pyytäisin. Siskollani on jo kaksi kummilasta, mutta häntä olen eniten ajatellut. "Parasta ystävääni" näen nykyään niin harvoin, eikä hänkään pyytänyt minua hänen lapsensa kummiksi (olisin voinut olla kuitenkin siviilikummi). Onneksi on vielä aikaa miettiä asiaa...

Jes, tämän työpäivän jälkeen on enää 19 työpäivää jäljellä! emoticon


 
Kcatri: Oon itse samalta seudulta, ja viimeks sain aikoja valmennuksiin.. Että eiköhän niitä sullekin anneta viimestään seuraavalla kerralla emoticon
 
Ihanaa toukokuuta kaikille! Niin se kesäkin vaan lähenee! Koulua jäljellä enään 4VIIKKOA! Ja sen jälkeen sijaisuuksia heinäkuussa alkavaan mammalomaan asti jos vaan suinkin jaksaa!
Moonille hyvää synttäriä! emoticon

Mietin tota äippäpakkaus asiaa, että kun niin kovasti haluttaisi tuo voden 2011 pakkaus, että millonhan uskaltaa tilata, hihi. Tykkään kyllä vuoden 2010 pakkauksesta mutta veljeni avovaimonsa kanssa saivat sen niin ainakin niitä vaatteita varmasti sitten saa sieltä :)

Mies lähti tänään Jyväskylään kursseille ja jätti mut ihan yksinään. Ja mä inhoan yksinolemista :D Tai siis on se joskus kivaa kun kuitenkin tietää toisen tulevan yöksi viereen mutta nyt ois sitten heti neljä päivää ja kolme yötä yksinoloa. Hyi, ei yhtään mun juttu. Ens viikolla miehellä on sitten myös neljä päivää siellä mutta sinne minäkin lähden mukaan, jeijei!! Taitaa olla ensimmäinen kerta kun lähdetään yöksi kahdestaan johonkin :D Ja hyvä puoli, että miehellä vain iltaisin kurssia niin päivisin keretään tehdä vaikka mitä! Ikävää on se, että rahatilanne on mitä huonoin, ettei voi ainakaan shoppailla :D

Olen muuten löytänyt aika kivan näköiset vaunut netistä ja melko edulliset, että jos saisi rahat kerättyä kasaan ja tilattua sitten.
http://www.babytown.fi/516-skidi-nordic-combi-ruskea.html

Mitäs mieltä mammat? Onko kellän kokemusta kyseisistä? Toisena vaihtoehtona olisi sitten ehkä nämä
http://www.babytown.fi/665-ora-taiga-harmaa.html
tai nämä
http://www.babytown.fi/634-ora-jovi-air-harmaa.html

Plaah tämä on hankalaa köyhälle, joka kuitenkin haaveilee uusista vaunuista jotka voisi sitten säilyttä myös mahdollisille seuraaville emoticon (Ihan pieni katkeruuden ääni kun ystäväni joka myös odottaa kertoi tänään, että hänen mummonsa on luvannut hänelle Emmaljungat, joista tämäkin mamma kovasti haaveilee) emoticon


 
Jihuu, toukokuu! Niin se aika vaan menee nopeesti, vaikka välillä elokuu tuntuu olevan niiiiin kaukana. Huomena on tasan sata päivää laskettuun aikaan ja ens viikolla voi sanoa olevansa jo seittemännellä kuulla, hui!

Olo on nyt pari päivää ollu hyvä ku oon ottanu kaverilta saamani tukivyön käyttöön. Ihan selkeesti on vähentäny selkäkipuja ja ehkä myös supisteluja. Vaikka mahakumpu on jalkapallon kokonen niin yllättävän vähä haittaa vielä liikkumista. Vauvan liikkeet on voimistunu tosi paljo parin viime päivän aikana, kovaa muljuilua pitkin päivää.

Kummiasiat on ollu meilläki ollu mietinnäsä jo jonku aikaa. Kaks "varmaa" kummia jo on: mun 16-vuotias pikkuveli ja miehen sisko. Vielä ei olla niiltä kysytty, mutta tuskinpa kieltäytyy kunniasta ku kyseesä on eka siskon/veljenlapsi. :) Lisäks haluttais vielä pari kaveri-/tuttavakummia. Moni kaveri olis varteenotettava, mutta en haluais niitten avopuolisoita kummiks ku ei olla mitenkään läheisiä. Toisaalta tuntuu, että ei kehtaa pyytää vakituisesta pariskunnasta vaan toista. Mies haluais kysyä kummeja vasta lapsen syntymän jälkeen, mutta ite haluaisin varmistaa asian jo nyt. Lisäks harmaita hiuksia on aiheuttanu jo ristiäisten miettiminen. Meijän pieneen asuntoon ei kovin hevillä mahuttais, anoppilaan en halua eikä munkaan porukoilla oo liikaa tilaa. Ja täälä pienellä paikkakunnalla ei oo kauheesti valinnanvaraa vuokrattavisakaan paikoisa. Hmmm... Onneks on vielä aikaa miettiä.

Työmotivaatio on nyt nollalukemisa lomaviikon jälkeen. Pitää vaan ottaa päivä ja viikko kerrallaan, ei siinä muu auta. Toisaalta haluais ajan kuluvan nopeesti, toisaalta pitäis nauttia just tästä vaiheesta!
 
Me pyydettiin viimeks kummeja vasta kun tyttö oli jonkun kuukauden. Vähän unohtu edes miettiä!! Nyt oon jo yhtä ystävää pyytänyt, muita ei olla edes suunniteltu viä. Ehtii sen sitten lähempänä :)

 Meillä on kans joku ilmanpuhdistus menossa miehen kanssa, tulee ihan tarpeeseen. Muutenkin raskaus uuvuttaa mua henkisesti (ja oon äreempi), varsinkin nyt kun on touhukas yksvuotias mukana. Ja näköjään miestäkin, ja itellä ei oikein voimavaroja piisaa et muille jakais myötätuntoo. Ja mun on muutenkin kauheen vaikee myöntää et ei jaksa jotain, ja nyt kun on sellasta sanonu ni ei vaan ymmärretä (ja oon sanonu ihan suoraankin enkä vaan vihjaillu tai luottanut toisen ajatustenlukukykyyn!!).
 Tuntuu et monena päivänä viikossa yksin vollaa ja tiuskii tytölle turhan takia, inhoon itteeni sen takia. Ja nyt kun ei käy viihteellä, niin ei niitä vapaailtoja ole ollut. Ei edes mitenkään erikoisesti tee mieli viihteelle, se vaan on niin kätevä nollauskeino, kun pääsee kotoo pois ja saa ajatukset ihan arkiasioista pois. Puoli vuotta mennyt etten mitään oo itekseni tehny, paitsi käynyt jumpalla!! Ja kun nimenomaan olen sellanen ihminen että mun vaan täytyy saada olla yksin välillä. Mieskin varmaan nyt jo ymmärsi, lähetti töistä ihanaa viestiä ja pyyteli anteeks että on ollut äreänä, ja ilmotti että sunnuntaina mennään sitten syömään, pöytä on varattuna. Ja lauantaina pääsen parturiin ja käsihoitoon, ja ensi viikolla töistä on koko päivän palaveri (+saunomista ja syömistä), ja meen yhdeksi yöksi yksin siskolle viettämään leffailtaa!! Ja ens kuun tilistä viimestään varaan itelleni synttärilahjaks ajan johki jalkahoitoon tms!!

Varmaan vaikuttaa väsymyskin, täytyy ehkä hakea lisää rautatabletteja (eka purkki loppu, niin ajattelin kokeilla olla ilman, kun jossain vaiheessa niitä ei tarvi enää syödä vaan kroppa tuottaa rautaa itekin tarpeeksi, mutta ei näköjään vielä näillä viikoilla!!). Ja jos tässä nyt 3,5 viikkoa menisi nopeasti niin pääsee ulkomaille reissuun ja normikuvioista pois!!

No, onpa itessäkin vikaa että joudun myös pyyteleen anteeks, kun oon ollu äreempi ja kiukkusempi, ja itse en ole pitänyt huolta että saan niitä vapaailtoja tai järkännyt niitä itselleni, vaan tyyliin odottanut että joku hakee kotoo ja järjestää jotain. Ja onhan se sillai että vaan niin helpolla tulee aina otettua tyttö mukaan kun menee kyläileen ilman miestä, harvoin miehet näin tekee :)  Olis vaan aikasemmin jo pitänyt purkaa näitä aatoksiaan vaikka vain paperille itelleen, ei tunnu mitkään asiat enää niin pahoilta kun sanoo sen ääneen ja miettii sitä pohjimmaista syytä huonoon oloonsa :)  Jotenkin on vaan niin huono myöntään jaksamattomuutaan ja riittämättömyyttään, ja kun kaikki jotenkin tuomitsee ellei raskaana ole koko ajan ihku-daa-fiiliksellä vaan vituttaakin välillä (tai ekassa raskaudessa tuntu enemmän siltä, sen takia nyt on varmaan koittanut vaan niellä kaiken ja pitää sisällään).

Hih, tulipas paasaus ja avautuminen!! Ja en ole mitenkään kaiken aikaa alamaissa tms jos sellasen kuvan saa!! Nää on onneks sellasia piikkejä ja alavirehetkiä. :)
 
Jee toukokuu! Mä oottelen mun loppukuussa olevia synttäreitä jo. Menis tää aika nyt vähän nopeemmin, olis ees kesäkuu!
Me ei olla kummiasiaa hirveesti mietitty, toinen tulee todennäköisesti olemaan mun paras kaveri ja toinen kihlattuni kaveri. Muita vaihtoehtoja ei oikein ole, siskoni pyytää pikkuveljeäni yhdeksi kummiksi ja sisko saa itse lapsen kuukauden meidän jälkeen, joten hänen pyytäminen tuntuu typerältä. Kihlattuni sisarukset ovat aaaivan liian nuoria, ja yksi serkku jota myös ajattelin on vuoden liian nuori, äh! Kaverini kanssa me ollaan aika etäisiä nykyään ja hänen pyytämisensä kummiksi vähän epäilyttää... Mutta jos me ei kummiuden myötä tästä lähennytä, niin ei se meidän pikkuisen elämää rajoita. Ei minunkaan kummisetäni ole minulle läheinen, eikä haittaa yhtään. :)
Huomenna olisi neuvola ja alkaa paperisota...
 
Yohanna tällä myös tulee tuolle tytölle tiuskittua kaikista asioista vähän turhankin herkästi ja tottakai siitä tulee vielä pahempi mieli.
Miehellä on onneksi kesäkuussa lomaa 3 viikkoa ja sitten ei tarvitsekaan stressata mistään. Nyt en tosin ole viimeiseen 2 viikkoon tainnut puhua mieheni kanssa mistään asiallisesti vaan aina tulee tiuskittua ja huudettua. Siispä emme oikeastaan tytön aikana vaihda sanaakaan, ja pieni on aika ihmeissään välillä. Meillä kaikki johtuu siitä, kun mies ei ymmärrä sitä miksen pysty juoksemaan tuon neidin perässä ja koko ajan nostelemaan. Päivät vielä menee, mutta iltaisin on jo selkä niin kipeä, etten eilenkään voinut edes kävellä enää kuuden jälkeen. Luonnollisestikin pyydän sitten miestä tekemään kaiken tytön kanssa, eli olen huono äiti, kun en omaa lastani hoida.. huoh.
En todellakaan odota äitienpäivää, jos keräisin tässä jotain odotuksia yhtä päivää kohtaan niin pettyisin varmasti suuresti. Koska todennäköisesti se olen meillä taas minä, joka nousee kuudelta tytön kanssa ja tekee aamupalat kaikille ja päivän ruoat ja siivoaa kaiken. Väliäkö sillä, että mieheni sai isänpäivänä(joka oli kyllä myös oma syntymäpäiväni..) kuninkaallisen kohtelun hienoine aamiaisineen ja sai nukkua puoleen yhdeksään. Mutta pistän tämän kaiken sen piikkiin, ettei mieheni ole luonteeltaan sellainen ihminen, joka miettisi miten toista ihmistä voi hemmotella.
Vieläkö sitä valittaisi jostain. :D:D
Noh, on tässä elämässä jotain hyvääkin. Eilen alkoi 5 viikkoa kestävä äiti-vauva-ryhmä, jossa on 6 muuta aikuista juoksemassa tytön perässä kolmena aamuna viikossa. Samalla käytiin sitten kaupungissa ja tuli taas kirppikseltä osteltua vauvallekkin vaatteita, tällä kertaa nyt sitten niitä vaaleanpunaisia. Kohta pitää oikeasti rajoittaa, vaikka rahaa ei menekkään paljoa, mutta eihän noita vaatteita ehdi käyttää ikinä.

Noista kummeista, niin itse taidettiin pyytää kummeja ehkä 2 viikkoa ennen ristiäisiä, koska yritettiin kuumeisesti miettiä muita kuin sukulaisia kummeiksi. Meillä ristiäisiin kutsuttiin vain lapsen isovanhemmat ja kummit, joten pidettiin ristiäiset sitten kokonaan kotona. Kun kutsuttiin vain se lähin suku, niin ei edes turhan tarkkaan kaikkea siivottu. Myös tälle vauvalle pidetään ristiäiset kotona, jos se vain mitenkään tämän uuden seurakunnan papille sopii.
Olisikohan siinä jo romaanille pituutta tarpeeksi. Huomenna ehkä sitten lisää. :D
 
Tuli mieleen, että te kellä on jo lapsi(a), meinaatteko jotenkin tämän uuden tulokkaan synnyttyä muistaa häntä/heitä?? Mietin vain, että olisiko tyhmä idis ostaa tytölle joku "isosiskolahja" tai pitää joku isä-tytär-päivä? Neiti jää kuitenkin pakostakin vähemmälle huomiolle alkuun, niin olis jotain kivaa kuitenkin?? Taitaa olla ehkä toi elämyslahja parempi, noita leluja on muutenkin tarpeeks (ei ees kauheen paljon oikeesti, mut mun silmään liikaa, ja muutenkin on kivempi kun lahjat on jotain kokemuskia kun krääsää) ja ei tuntus omasta mielestä niin lahjukselta kun joku tavara. Vai kuulostaako tämmönen ihan ääliömäiseltä?? Ja täytyy muistaa itekkin tehä tytön kans kaksin jotain heti kun kroppa on vähä edes palautunu, reppana on niin kiltti ja joutuu kärsiin äitin raskausmökötyksistä ja -kiukutteluista ja sitten vielä tulee taloon joku uus nyytti mikä vie huomioo!! :)

Juu, alkaa iltasin oleen kroppa jo aika poikki, kun eka työmatkat tullu fillarilla (yht 14 kilsaa), päivän töissä, kotona hommat ja tytön kans touhuamista/perässä juoksemista. Tulee uni jo ysin aikaan helposti!! Mitähän se on sitten 10 viikon, saati 15 viikon päästä!! No, sitä odotellessa, ja sit lopussa ei tosiaan oo töissä enää (ja sit ehkä tulee helpommin pyydettyä apuakin jos tarvii).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top