Tässä ollaan nyt aika vaarallisilla vesillä, ettei kukaan loukkaannu, mutta totta kai kunki pitää päästä aiheesta ääneen.. :D
Ymmärrän täysin mitä tarkotit tuolla marsupilami, mutta niinku Yomandaki sano ni ihmisestä se minun mielestäki riippuu. Toinen kestää sitä jatkuvaa tarpeellisena oloa ja toinen ei. Ja tietysti jos on kovin korkea tarpeinen vauva, ni onhan se raskaampaa. Meillä on nyt alkanu nukkumaanmeno olee sellasta huutotaistelua, ei onneks ku noin vartin, mut kyl se repii ihan eri tavalla. Huomaan kyllä, et hermostun paljon nopeemmin jos mies on sängyssä jo, oon oikeesti vihanen sille kun ei auta,, mut ei nyt mennä siihen
Mä en pysty käsittää, et vauva-aika on kohta ohi. Musta on myös, kuten Jebsu sanoi, ollut ihan älyttömän ihanaa seurata pienen ruipana rassukan kasvua ja kehitystä, siis en usko että voin elämäni aikana kokea mitään yhtä sydäntä pakahduttavaa kun just tää vauva-aika kun pieni oppii ensin hymyilemään, sormia liikuttelemaan, sitten ne nyrkit aukee, opitaan sohimaan. Puhumattakaan liikkellelähtö, tuoreimpana nyt tietysti mielessä kun vaan istuu itse lattialla ja katsoo kun toinen vaappua taapertaa paikasta toiseen, niin itsevarmana jo. Äidin oma pikku vauva
Nyt oon jo ihan tippa linsissä täällä WÄÄ kuukaus ja mun pikku vauva ei oo enää vauva :'(