Onkos täällä ollut puhetta harjoitussupistuksista? Voikohan sellaisia olla jo nyt, raskauden puolivälin tienoilla? Jotkut sanovat, että ne tuntuvat ikäänkuin mahan kovettumisena, mutta eivät tee kipeää. En tiedä ovatko nämä omat tuntemukset niitä vaiko jotain kohdun kasvukipuja, mutta välillä tuntuu kuin alavatsa hieman kramppaisi. Ei tunnu kipeältä, mutta ei erityisen kivaltakaan. Jaloittelu auttaa (ilmenee varsinkin istuessa - teen istumatyötä) ja vatsan "venyttäminen"nostamalla sitä käsillä varovasti ylöspäin. Koko vatsanahka saattaa olla tuolloin kosketusherkkänä. En ole ollut erityisen huolissani, vaan ajatellut, että koska vauvamaha on nyt aivan viimeisen viikon sisällä ottanut kunnon kasvupyrähdyksen, tämä voisi olla jotain kohdun venymisestä johtuvaa tuntemusta. En oikein osannut kuvailla asiaa neuvolassa, ja sieltä sanoivatkin vaan, että kunhan menee aina ohi eikä jää päälle saati pahene, ei liene syytä huoleen, mutta jos tuntuu yltyvää kipua, johon ei oikein mikään tuo helpotusta, mars päivistykseen. Ja siitäpä se lievä huolestus alkoikin nosta päätään...
Entäpä onko teillä naiset ilmennyt hiivatulehduksia? On kuulemma raskausaikana hyvin yleistä. Itsellä iski lievänä ja hain apteekista siihen apua. Tylsä homma mutta eiköpä mene tällä ohi. Kaikenlainen "lääkitysten" käyttö vaan aina pistää miettimään vauvan hyvinvointia, vaikka tuonkin pitäisi olla täysin vaaraton vauvalle.
Muutenkin tuntuu, että nyt puolivälissä on yhtäkkiä herännyt vatsassa asuvan pikkuihmisen olemassaoloon! Olen yhtäkkiä tarkempi, varovaisempi, huolellisempi ja huolestuvampi, tähän saakka mennä porskuttanut aivan vanhaan malliin. En ole yhtään äitihahmotyyppiä, mutta kummasti on alkanut äidillisiä piirteitä tulla pintaan.
Ja voi taivas tätä energian määrää! En ole ollenkaan myöskään kodinhengetärtyyppiä, ja kas, pari viime viikkoa intoa täynnä puunannut kotona paikkoja, järjestellyt kaappeja ja laittanut raskauden takia pieneksi jääneitä vaatteita pois, jne. Laittanut jopa ruokaa, vaikka ruokatalous on meillä yleensä tyystin miehen vastuulla! Aivan ihmeellistä. Lisäksi koko ajan on hymy huulilla ja onnen tunteet pinnassa. Jos raskaanaoleminen olisi varmasti joka kerta näin ihanaa, voisin vaikka ryhtyä suurperheelliseksi :)
Hankinnoista: menimme miehen kanssa kihloihin viime viikolla ja ostimme kihlajaislahjaksi ensimmäisen vauvanvaatteen <3 Loppuviikosta teimme toisen vauvahankinnan eli ostimme isomman auton, johon mahtuu sitten rattaatkin. Tämä yhtäkkinen viimeaikainen "herääminen" on vihdoin sallinut varovaisen vauvatarvikkeiden selaamisen netistä. Josko rakenneultran jälkeen alkaisi uskaltautua muihinkin hankintoihin...
Ohhoh, tulipas paljon asiaa!