Tinkalle onnea! :) On ihan unohtunut onnitella. Toivottavasti menee raskausaika hyvin!
Täällä kuuntelen, kun Kiira yskii keuhkonsa pihalle pinnasängyssä.

Tarviiko siis sanoakaan, että meillä on taas flunssa neidillä. HUOKAUS. Kotona on sitten taas kykitty, jippii. Raasu pieni, on tuo yskä ikävän kuuloista. Sai se sentään hetken nukuttua, katsellaan nyt hetki, rauhoittuuko yskiminen, jos pieni saisi vielä vähän unta. Esikoisellakin yskää, onneksi ei kuumetta ole hälle nostanut. Kiiralla tuo alkoi kuumeella. Plääh...
Mie yritin odotusaikana olla miettimättä, kumpi sieltä olisi tulossa. Enkä kyllä mihinkään merkkeihin uskokaan. Pyh, pöh. Tyttöä vähän ounastelin kuitenkin, koska sykkeet olivat niin samanlaiset kuin esikoisella. Poikaa vähän toivoin, kun olisi kiva, jos olisi molempia, joten sen takia raskausaikana joskus hetken mietti, että harmi, kun ei taida poikaa tulla. Mutta kun salissa sai vauvan syliin, niin ei kyllä harmittanut yhtään, että tuli toinen tytär. :) Esikoisen synnyttyä oli niin sekaisin kaikesta, ettei tuntenut sitä ensimmäistä rakkauden hyökyä, oli ihana tuntea se toisella kertaa.

Vaikka jotain elämässään saattaa harmitella, niin mitään en kuitenkaan vaihtaisi, koska miulla on miun tytöt.