Toukokuun pulinat

Joo en minäkään ennen ole lapsista haaveillut tai puhunut niiden hankkimisesta. Ja joskus vuosia sitten en todellakaan halunnut lapsia. No parin vuoden aikana muuttunut mielipide ihan kokonaan ja vuoden oli jo vauvakuumettakin ennenkuin päätettiin yrittää. Vauvakuumeilustakaan en puhunut oikein kenellekkään. Yksi ystävä tiesi koko sen ajan, että haluan lapsen/lapsia, mutta kukaan muu ei ennen sitten ihan tätä alkuvuotta. Saattaa siis tulla monellekin puskista tieto ja pienenä shokkina ehkä ainakin niille kavereille, ketkä miehen puolelta tulevat. Eniten pelottaakin miten noi reagoi, kun ei hirveen lapsimyönteisiä ole ainakaan isossa porukassa suurin osa. Vaikka varmasti miettivät itsekin joskus lapsenhankintaa. Siitä vain ei puhuta isommalla porukalla jos ollaan. Lapsimyönteisyydellä tarkoitan siis sitä, että suurimmalla osalla taitaa olla se käsitys, että sitten kun tulee vauva, niin ei se pariskunta enää mihinkään lähde, edes mies, ja sitten tuntuu jotenkin siltä, että jättävät sitten meitä kutsumatta sen takia johonkin. Noh, me voidaan olla sitten se pariskunta, joka osoittaa luulot vääriksi, koska me kyllä aiotaan bileissä ja juhlissa käydä yhdessä tai erikseen edelleenkin ja aionpa ottaa vauvankin mukaan jos siltä tuntuu ja ihan lupia kyselemättä. Lähden vain sitten aiemmin beibin kanssa kotiin.
 
Arvakkaa, on jotenki huojentunu olo, etten oo ainoo ketä ei oo lapset kiinnostanu. Kaikki kaverit on silleen "ihana vauva", ite en tunne mitään. Ja oon aatellu et mus on joku vika, tai et oon tunnevammanen. Mut kyllä mulla eläimiin tulee hoivavietti yms. Mut eiköhän se myös tule siihen omaankin sitten :) kyllä minä ainakin kovasti odotan tuota masussa kasvavaa pikkuista :)
 
Sama juttu mullakin, mä en ole mistään kohdasta katsottuna mikään lapsirakas! Vieläkään, vaikka jaloissa yksi harjoittelee eteenpäin menemistä.. :D Koko ikäni olen katsonut vähän kieroon lapsia, lähipiirin joitakin mukuloita on näennäisesti jaksanut sietää. Kuulostaapa kauheelta, mutta ihan rehellisesti sanottuna on just näin :D Isälleni sanoin joskus täysi-ikäisyyden tietämillä, että miksiköhän musta vauvat ei ole mitenkään suloisia ja ihania, kaikki eläimet sitten sitäkin rakastettavampia, onkohan mussa jotain vikaa. Isäni vastasi, että odota vain, kun saat sen oman kersan, on aivan eri asia. Ja oli isä vain todella oikeassa, omaa lasta ei voi edes verrata muihin! :)

Lapsia itse olen kai aina enemmän ja vähemmän halunnut, mutta olenpa myös ajatellut, että ei mun maailma kaadu, vaikka jäisivät tulemattakin. Nyt tosin kun on jo siunaantunut tuo yksi poju, niin ajatuskin elämästä ilman häntä on ihan kauhea ja tyhjä. Että niin se sitten muuttaa ihmistä tuo lapsensaanti. :)
 
Heh, tunnevammasia ollaan oltui :D no ei sentään. Ei kaikkia vaan kiinnosta vauvat. Kyllä monesti oon ajatellu, että onpa söpö vauva, mutta siihen ne tunteet sitten on jääneet. 2010 yksi ystävä sai esikoisensa ja siitä lähtien oikeastaan muuttunut ajatusmaailma ja tosiaan vuoden 2011 oli jo vauvakuumetta, mutta ei ollut hyvä hetki vauvalle ja mies ei ollut kypsä ajatukselle.  Ja ennen nyrpistin nenää bussissa ja muilla julkisilla paikoilla kiljuville vauvoille ja lapsille, nyt ne vaan hymyilyttää ja mielssä on, että kohta olen itse tuossa tilanteessa eikä harmita yhtään :) ja aivan varmasti herää se hoivavietti omaan lapseen viimeistään siinä kohtaa, kun saa sen syliinsä. On se mulla jo olemassa ja kärsimättömänä odotan marraskuuta. Nyt  pitää kyllä ottaa vielä ilo irti siitä, että vielä saa ja voi tehdä asioita hetken mielijohteesta +nukkua pitkään ja olla vain, kun se ei marraskuusta alkaen enää ole mahdollista.
 
hahah, oon ihan samaa mieltä! 3 koiraa ja taas kauhee pentu kuume! mies ihmettelee et sähän saat kohta vauvvan et eiks se riitä, ni ei ku ei se oo pörrönen ja söpö :D mut eiköhän se siitä sit muutu tosiaan :) sali juttua mäki oon miettiny.. onhan siel joo ne muksuparkit mut kai siel on joku ikäraja on et, ettei voi ihan pientä lasta viedä.. kyselin jo mieheltäki et keksis nyt sit joku kuka hoitaa muksua aina nyrkkeilytunnin ajan, et siitä en ainakaan luovu.. riittää et joutuu oleen tän 9kk ilman sitä..
ddrops kirjoitti:
Joo hitaasti oon syttyny vauva-ajatukseen, enkä muutenkaa oo mitenkää sellanen ihminen jonka mielest esim. vauvat on söpöjä.. koiran- ja kissanpennut on söpöjä, ei vauvat.. Mut seki kuulema (??) muuttuu ku saa oman, ja siihe tulee se joku juttu :)
Mää juopottelen/käyn terassilla muutenki nii harvoin, et minuu ei se oikeestaa ees haittaa et en saa juoda ees sitä yhtä. Mut eniten on vaivannu sit ku se vauva syntyy, et mite pääsen salille. Mut näkyyhän noi muutki kulettavan vauvaansa siin kuupas kuntosalilla, ni eiköhän meki sit ukon kaa tehä sillai :)

 
No huh, kerrankin puhutaan aiheesta josta itse en uskalla puhua julkisesti.
Itse käyn edelleen läpi tunteiden vuoristorataa. yhtenä päivänä epäilen koko jutun järkevyyttä (kun olen tosiaan enemmän eläinrakas kuin lapsirakas ihminen) ja toisena taas olen onneni kukkuloilla :D
Olen käynyt tässä jo kaikki tunteet vihasta onnenkyyneliin, mutta nyt tuntuu jo siltä että ehkä ihan hyvä näin :)
Etenkin silloin kun itse makaan sohvalla ympäri kainalossa ja isäntä ilmoittaa lähtevänsä pitämään kavereiden kanssa hauskaa, eikä ole varma mihin aikaan tulee kotiin, saatan kokea lapsen vain elämääni rajoittavana nilkkakuulana...Tosin asiaan saattaa vaikuttaa se että lapsi tuli hieman yllätyksenä ja siksi varmaan käyn läpi näin laajoja tunneskaaloja.
Mites muilla?
 
Taidan kanssa olla enemmän eläinrakas pohjimmiltaan :D yhtään elukkaa meillä ei vaan ole eikä tule, koska olen allerginen ja mies ei haluaisi koiraa rajoittamaan elämää, kun matkustellaan paljon (aina kun vaan vapaata on). Onneksi halusi lapsia sentään :D
Jossain vaiheessa mietin oliko sittenkään hyvä idea tämä, kun mies oli jotenkin nihkeä ihan alussa. Ja tämä oli haluttu raskaus vaikkakin tuli salamavauhtia päätöksestä. Mutta nyt ollaan molemmat samalla aaltopituudella ja pelkkiä hyviä ajatuksia tulevasta. No ahdistaa kyllä kertoa noille joillekkin kavereille, kun ei heidän reaktioitaan voi ennustaa ja käytöstä sitten, kun meidän nappula on syntynyt.
 
jeejee, en oo yksin siis! :) ompa hauska kun yks uskaltaa avata suunsa niin huomaakin taas että ihan normaalia ja muitakin kellä samanlaisia fiiliksiä :D mä voisin pitää vaikka eläintarhaa kotonani niin paljon rakastan eläimiä, enkä koe että niiden kanssa elämä rajottuisi, vaikka rajottuuhan se melkein samalla tavalla kun niitä alkaa useampi olemaan :D (paitsi että niiden seurassa voi kohtuudella ottaa alkomaholia ja laulaa singstaaria aamu neljään :DD) helpommin tosin yhden lapsen saa hoitoon kun laumallisen isoja koiria :D vieläkin olen miehelleni inttänyt että minä en sitten paskavaippoja vaihda.. ei olla vaan keksitty mitään kikkakolmosta miehen työpäivien ajaks että kai se on pakko vaan tottua siihenkin hommaan :D sit jos lapsi ja koirat ei tulis juttuun keskenään sit en enään tiedäkkään mitä tehdä, koirat on myös mun lapsiani (joojoo ei saa inhimillistää niitä :D ) en halua edes ajattella vaihtoehtoa että eivät tykkäsikään toisistaan tai että muksu ois allerginen..
 
Meillä toi mies kokee eläimet kahlitseviks ja hoitopaikan järjestelemisen hankalaks. Ja se, että aina pitäis tulla töistä suoraan kotiin toisen ainakin koiraa/koiria ulkoiluttamaan. No ihan hyvä siis, että mä olen niin allerginen ettei voi edes harkita noita nelijalkasia ystäviä meille :) koiran olisin ihan varmasti hankkinu jo aikaa sitten jos en olis allerginen. Systeri kyllä joskus hoitaisi, mutta tuskin enää tällä reissaamistahdilla olisi kovin innoissaan elukkaa ottamassa koko ajan hoitoon :)
Toivottavasti teillä koirat sopeutuu hyvin vauvaan ettei tarvitse miettiä mitään muita vaihtoehtoja!
 
toi lapsen allergia ois kyl pahin painajainen mitä vois sattua :( meilläki on koira ja kolme sisäkissaa. Kissojen kaa saa olla kyllä sen suhteen varuillaan, et neku saattaa mennä vauvan naaman päälle nukkumaan ja tukehuttaa sen. Mut semmosia pinniksiä kuulema myydään mihi saa semmosen kannen. Mut meil ei kyllä kissat nuku yölläkään makkaris, ku laitetaan ovi kii, et eiköhän seki tuu iha automaattisesti, et ku vauva menee nukkuun, ni menee myös makkarin ovi sit kii. Koirat kyllä yleensä ottaa todella hyvin uuden perheenjäsenen laumaansa :) Tosin tiedän et meijän koiraa pitää kyllä tottuutella, ku on niin kauhean innoissaan lapsista. ja se ku sit hyppii kuitenki päälle, tunkee lelujaan naamaan yms. Ni alkaa kyllä kova koulu.
 

butter kirjoitti:
hahah, oon ihan samaa mieltä! 3 koiraa ja taas kauhee pentu kuume! mies ihmettelee et sähän saat kohta vauvvan et eiks se riitä, ni ei ku ei se oo pörrönen ja söpö :D mut eiköhän se siitä sit muutu tosiaan :) sali juttua mäki oon miettiny.. onhan siel joo ne muksuparkit mut kai siel on joku ikäraja on et, ettei voi ihan pientä lasta viedä.. kyselin jo mieheltäki et keksis nyt sit joku kuka hoitaa muksua aina nyrkkeilytunnin ajan, et siitä en ainakaan luovu.. riittää et joutuu oleen tän 9kk ilman sitä..
Voi olen niin kade teille kenellä kuntosalilla tuo muksuparkki! meillä mies jatkuvassa kolmivuorossa töissä ja käy itsekin salilla ja sitten minun venyvät työpäivät kun lisätään tähän niin jo on minun salilla käynti mennyt mahdottomaksi! ei kehtaa koko ajan mummuja tms passuuttaa. :s
 
meillä on kaksi koiraa ja yksi kissa. allergian takia en rupea luopumaan ellei sitten mene toosi toosi pahaksi. itsehän olen koirille ja kissoille pahimman allergialuokan mukaan allerginen, mutta olen huomannut et jos elukoita ei ole niin allergiat menee pahaksi, sen takia niitä on eikä lähdekään. yhteen aikaan ei ollut noin vuoteen kissaa itellä ja huomas et ei pystynyt edes eläinlääkäriin mennä ku pahaa teki, mut nyt kun toi kissa on tossa jo jonkin aikaa pyörinyt niin eläinlääkärissäkään ei tee pahaa. omaa siedätyshoitoa toteutan täällä :D
 
ei meidänkää salilla oo muksuparkkia, mut voihan se vauvan ottaa vaik siinä auton kuljetussysteemis sinne salin puolelle ja kulettaa sitä mukana siellä. Niin meijän salilla moni äippä ja iskä tekee.
 
masunasukki12: Minäkin käyn läpi tunteiden vuoristorataa siitä huolimatta että tämä lapsi on haluttu. Eli ihan tietoisesti tätä tehtiin, muutta kun raskaustesti näytti positiivista, niin vuoristorataa alkoi ja ensimmäisenä jyrkällä alimäellä! Kesti monta viikkoa, mutta nyt tuntuu että kaikki hyvä näin ja iloitsen masuasukastani. Siinä auttoivat parhaat ystävät, jotka iloitsivat uutisia niin kovasti puolestani että tulin auttomaattisesti iloiseksi itsekin. Mutta tässähän me kaikki eroavat, eli älä huoli liikaa! Jos sinusta tuntuu että ehkä kaikki ihan hyvä näin, niin näin se on!
 
butter Silloin kun kävin esikoisen aikaan ahkerasti salilla niin siellä lapsiparkissa oli 3krt viikossa niin että sai viedä pieniä lapsia (alle 1v), muina päivinä oli se ikäraja sen 1v tjn.. Että kannattaa kysellä millanen systeemi on :)
 
Täällä ilmoittautuu kans yks eläinrakas odottaja ;D En todellakaan katso itseäni lapsirakkaaksi ihmiseksi, eläinlapset saa taas sydämeni sulamaan. Siskon lapset olivat oikeastaan ensimmäiset ihmislapset joiden itkut tai kiukut ei häirinny mitenkään ja niistä tykkään ihan ehdoitta. Sekään ei tosin tuonut itselleni mitään vauvakuumetta ja ajattelinkin jo, ettei meille ehkä edes koskaan tule omaa lasta. Tämä varmasti myös siitä syystä, että koetettiin saada lasta kolmisen vuotta sitten, mutta ei tärpännyt. Kummankaan maailmaa tämä ei kaatanut vaan ajateltiin, että tulee sit jos tulee. Ja nythän se on sieltä tulossa, enkä yhtään epäile, ettenkö minä tätä kääröä sitten rakasta ja tekisi sen puolesta kaikkeni... Paitsi ehkä vaihda niitä kakkavaippoja jos ei oo pakko ;D Itellä on myös tuo lapsen allergian pelko, sillä meillä on kaksi koiraa ja kissa, enkä todellakaan vähällä niistä luovu. Toivonkin, ettei sellaista tilannetta edes tule että sitä täytyisi harkita. Kaverit ja vanhemmat oli hieman yllättyneitä, kun kuulivat raskaudesta. Ymmärrän kyllä täysin ihmetyksen, koska ei nuo lapset oo elämän ykkösasia olleet koskaan. Eikä minusta varmasti koskaan mitään kotiäitiä tulekaan, olenkin jo sanonut miehelle, että ratsastus ja salikäynnit jatkuu sitten tammikuussa, tosin ei ne vielä oo loppunetkaan, mutta eiköhän niihinkn pakosta tauko tule. En koe, että lapsi tulee rajoittamaan kummankaan elämää, tekee vain meidän elämästämme täydemmän. Enkä usko, että oma lapsi tulee myöskään muuttamaan minua yhtään sen enempää lapsirakkaaksi vieraita kohtaan niin, että vielä joku päivä suustani kuultaisiin ihailua lapsen ihanuudesta.
 
simpukka78 kylläpäs kuulostaa niin omasta suusta tulleelta tekstiltä!! :) On näitä tekstei niin huojentaja lukee, koska oon yhelle kaverilleni tästä puhunut aiemminkin, niin hän tyyliin kattoo minuu huulipyöreenä, tai ei ehkä huulipyöreenä, muttei voi ymmärtää miten en koe vauvoja ihaniksi/söpöiksi ym. ym. ja en haluu heti jonku vieraan lasta ottaa syliin jne. Ei ne minulla herätä vaan mitään tunteita.
 
Älkää kivittäkö mutta mä oon kyllä ihan vastakohta teille :D Eläinrakas oon minäkin aina ollut ja kaikenmoisia öttiäisiä on ollutkin lemmikkeinä, nykyään vähemmän koska tuo avokki on allerginen. Vaikka niin kaikille aina uhosin että ikinä en allergista miestä ottais niin kummasti se mieli muuttu kun se oikea käveli vastaan.
Lapsia oon halunnut aina ja mulla onkin ollut vauvakuume 10v asti. 16 vuotiaana oli ihan hirveä vauvakuume ja suunnittelinkin jo kuinka huijaan poikakaveria ja hankkiudun raskaaksi :D Onneksi en koskaan kuitenkaan uskaltanut näitä suunnitelmiani laittaa käytäntöön, olishan se ollut väärin viatonta poikaa kohtaan. Ja äitini sai pikkusiskoni kun olin 16 joten pääsin purkamaan pahimpia vauvahuurujani häneen.
Ei siis tullut kenellekkään yllätyksenä kun mieheni tavattuani 20v ilmoitin olevani raskaana, taisivat vaan ihmetellä että miksi kesti niinkin kauan :D
Siksi meille nyt varmaan onkin jo kolmas tulossa :) En oo koskaan mitään muuta niin paljon halunnut kuin tulla äidiksi ja en voisi olla onnellisempi näistä muruista. Vaikkakin on päiviä kun tekis mieli vaan hakata päätä seinään kun kumpikaan ei usko sanaakaan :)
 
Itse olen samoilla linjoilla PePan kanssa lapsia oon halunnu jo niin kauan kuin jaksan muistaa aina nuorempana odotellu että ikää tulis niin paljon että pystyys huolehtimaan pikkusesta ja nyt 20 vuotiaana toinen lapsi on tulossa ja vielä ainakin mä sen kolmannen teen kolme lasta oon aina halunnu minimissään mutta ei haittaa vaikka tulis enemmänkin :P
elukootakin mulla on ollu jos jonkinmoosia yhdessä vaiheessa gerbiilejä mulla oli n10. kaneja2 1koira ja kissa... mutta esikoisen odotus aikana jouduin luopumaan koirasta koska en kyennyt hoitamaan sitä kun olin yksinodottaja ja mulle määrättiin liikkuma kielto....  gerbiilit myin kaikki etiäpäin ja kissan ja kanit mun siskoo otti mielelllään hoiviinsa joten nyt sitten ei oo yhtäkään lemmikkiä  meillä mutta ehkäpä sitten joskus tuloo vielä se koira hommattua
 
hihi, hyvin huomaa kuinka erillaisia kaikki on :) mut niinhän se aina menee, ja uskon että kaikista tulee silti hyviä äippiä ja jokainen äiti rakastaa lastaan ylikaiken sen jälkeen kun on hänet ensimmäistä kertaa syliinsä saanut :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top