Meillä taitaa nuo perhevalmennukset alkaa ensi kuussa? Tää mun ns. oma neuvolantäti pitää ne, ja koska se siirtyy kesällä/kesän jälkeen toiseen hommiin ja sille tulee sijainen, niin se haluaa saada valmennukset alta pois ettei tän uuden tarvitse heti alkaa valmentamaan.. No, en tiedä ollaanko ollenkaan menossakaan. Kattelin niitä aiheita ja totesin että noista me osataan puhua kyllä keskenäänkin isännän kanssa täällä kotona.. ja mitä teidän muiden kokemuksia lukee niin en oo ihan varma onko tosiaan tarpeellista mennä...
Puran tähän nyt vähän mietteitä jotka ei ihan suoranaisesti liity raskauteen... (varoitus: teksti sisältää valtavasti valitusta ja voivottelu, kurjuutta ja surkeutta)
Meillä on tammikuun lopusta asti ollut eläinten terveyden puolesta jos jonkinlaista huolta ja murhetta.. Ensin tuli vanhimmalle koiralle mystinen mahavaiva, jonka johdosta se oli tosi huonossa kunnossa, laihtuikin 4kiloa (iso koira). No, sitä hoidettiin ja samaan aikaan toisen koiran korvasta löytyi kasvain. Eläinlääkäri epäili pahanlaatuiseksi, mutta leikattiin pois. Leikkauksen yhteydessä otetussa röntgenissä selvisi, että koiran keuhkoputki on syystä tai toisesta kasassa, aiheuttaa yskää. No, korvan kasvaimen leikkaus onnistui hyvin ja kasvain osoittautui hyvänlaatuiseksi. Koira ei yski kotona tuon keuhkoputken takia, joten näillä mennään. Näiden koirien sairastaessa itkin isännälle että jos olisin tiennyt etukäteen, että yhteisen lapsen saaminen tarkoittaa sitä, että joudun kahdesta rakkaasta lemmikistä luopumaan, olisin miettinyt raskautta toisen kerran.........
Sitten tuli soitto, että toinen hevosista on satuttanut jalkansa, on tosi kipeä ja kun kävi makaamaan niin ei nouse ylös. Ei auttanut kun luottaa hoitopaikan ammattitaitoon, kun paikka on niin kaukana. No, tästäkin kai selvittiin melkein säikähdyksellä, vamma ei ole niin vakava kuitenkaan, mutta tulee vaivaamaan koko hevosen loppuelämän.
Tähän väliin sattui rakenneultra, jossa tosiaan löytyi nuo poikkeavat aivokammiot.. Ja vaikka me tiedetäänkin, että kun ei muita poikkeavia löydöksiä ole, niin todennäköisesti lapsi on terve, aiheuttaa tämä kuitenkin pientä huolta ja murhetta.
No, nyt sitten tiistaisella eläinlääkärikäynnillä todettiin, että tuolla vanhimmalla koiralla (joka siis sairasti mahaansakin) on ärhäkkä kasvain, joka todennäköisesti on pahanlaatuinen. Patti on muutamassa kuukaudessa moninkertaistanut itsensä, on kivikova ja kuumottaa.. Keuhkoista ei vielä voitu varmaksi sanoa, oliko kasvain levinnyt sinne, joten kuukauden päästä kontrolloidaan... Olin ensi alkuun sitä mieltä. että jos keuhkot ovat puhtaat, niin patti poistetaan ja eletään sen jälkeen yhdessä se aika mitä annetaan. Mutta kaksi päivää koiraa seuranneena, tein eilen kuitenkin päätöksen, ettei hoideta enää muuta kuin tukihoitoa, ja seuraavaksi on edessä luopuminen...
Alan olla aika väsynyt tähän jatkuvaan huolehtimiseen ja murheeseen, ja olen jo sanonutkin, että tulisin varmaan vähän vähemmälläkin huolella ja jännittämisellä toimeen ihan mallikkaasti. Ja toki tiedän, että kun olen eläimiä ottanut niin on vaihtoehto että niille sattuu ja tapahtuu ja että suurella todennäköisyydellä minun tulee tehdä lopetuspäätös jossain vaiheessa jne jne... Mutta ei se poista asioiden raskautta kuitenkaan, enkä voi olla miettimättä, että miksi kaikki tapahtuu aina yhtäaikaa??
Kiitos, auttaa ja rauhoittaa mieltä kun saa kirjoittaa asioista. Ollaan toki isännän kanssa puhuttua asioista ja itseasiassa monen muunkin kanssa olen jutellut näistä, mutta tuntuu että mun vaan tarvii enemmän ja enemmän puida ja käsitellä näitä juttuja...
vaikka hyväähän kaikki varmasti tarkoittaa.
Ja sitten ajattelin käydä Ikeassa kattelemassa sitä vauvaosastoa ja ostaa ehkä ainakin harsoja sieltä. Ja ehkä jotain kesäjuttua. Mietin että tällanen vois olla hyvä, jos ei meinaa kesällä jaksaa nousta enää ihan maantasolta ylös: