Toukokuun jorinat
- Ketjun aloittaja mira88
- Aloituspäivämäärä
Mulla on la 5.7!! Et sinänsä ei paljoa naurata toi painoarvio, se kun ehtii nousta tässä vielä roimasti.. :( Kaikki sokerit lääkäri käski jättää heti pois, ja sano että tarkemmat ohjeet vielä neuvolasta. Kontrolli käynti mulla on 10.6. ilmeisesti siellä vähän katotaan/päätellään mun tilannetta..riippuen siis myös sitten sokerirasitus testistä että mitä se näyttää...Sf mitta oli 34.. Mulla epäiltiin ton painonnousun syyn olevan raskausmyrkytyksessä.. Mutta taitaa sitten johtua Rd:stä.. Onko kellään tietoa mitä asialle tehdään tässä vaiheessa raskautta? Aloitetaanko insuliini hoito? Käynnistetäänkö? En millään haluaisi käynnistykseen ainakaan, kun esikkokin käynnistettiin ja haluisin kokea luomuna synnyttämisen ilon.
Minttuliina
Näppärä viestien naputtelija
Esteri87, omakohtaisen kokemuksen puute voi sekin olla arka paikka, joten periaatteessa samassa "herkkänahkaisessa" paatissa tässä seilataan :D Toivottavasti sun synnytys käynnistyy itsekseen sopivan ajoissa, niin ei ehdi vauveli turhan paljoa kasvaa ja saat sen luomukäynnistyneen synnytyksen!
Mie olen miettinyt tuota kerhohommelia. Kavereilla tuppaa olemaan 1-4-vuotiaita lapsia, kukaan ei ole nyt raskaana tai vauvan kanssa kotosalla, vaan näillä näkymin viimeisetkin siirtymässä kesän jälkeen työelämään/opiskelemaan. Kenen kanssa minä vaunuja lykin päivisin, kuka istuu mun kanssa kahvilla tai lähtee puistoon? Kaikki kaverit vaan tuntuu huokaisevan helpotuksesta kun pääsee siitä vaippa-tissi-yöheräilyrumbasta (osittain :D), joten kenen kanssa minä siitä juttelen kun se kaikki on kuitenkin mulle uutta ja ihmeellistä? Luulen kyllä, että osaan olla aika sellaista kotiin käpertyvää sorttia ja viihdyn niin, mutta kyllä sitä nyt jotain kontakteja voisi olla samassa elämäntilanteessa oleviin :) Mua vaan vähän arastuttaa lähteä kerhoihin / perhekahviloihin tms., kun siellä törmäis varmaan turhan usein asiakkaisiin ja osaisiko sitä sitten olla oma itsensä, tiedä häntä... sehän selviäisi vain kokeilemalla. Mut olis ihanaa jos jotain kautta tutustuis tässä lähimaastossa asustavaan äippälomailevaan äitiin, jonka voisi sitten tosiaan houkutella lenkkiseuraksi tai kahville.
Kertokaahan kokeneemmat (tai huhuja kuulleet) minkälaisissa harrastuksissa niihin vauvaperheisiin törmää? Kun kuitenkin mun vähäisen kokemuksen perusteella perhekerhoissa, avoimissa päiväkodeissa ja leikkipuistotoiminnassa on yleensä enempi näitä taaperoikäisiä. Ei sillä, että taaperoikäisissä tai heidän vanhemmissaan olisi mitään vikaa, mutta jossainhan ne muutkin uunituoreet (ja ehkä hekin kaltaisiaan etsivät?) äidit luuraa?
Painoarviosta: mulla oli viimeisin äippäpoli 30+5 ja ei siellä vielä syntymäpainoa veikkailtu, mutta parin viime ultran perusteella tuolla masussa asustaa joku isopäinen hoikka tikkukaramelli-mallinen yksilö :D Täällä jännäillään, että pysyyhän vauvan kasvu "sallituissa rajoissa" siihen toiseen suuntaan, ettei turhan rääpäleeksi heittäydy... istukan toiminta kuitenkin käytettävissä olevin mittarein oikein hyvää. Jestas miten monta standardia joutuu pienet ihmiset täyttämään jo ennen syntymäänsä...
Mie olen miettinyt tuota kerhohommelia. Kavereilla tuppaa olemaan 1-4-vuotiaita lapsia, kukaan ei ole nyt raskaana tai vauvan kanssa kotosalla, vaan näillä näkymin viimeisetkin siirtymässä kesän jälkeen työelämään/opiskelemaan. Kenen kanssa minä vaunuja lykin päivisin, kuka istuu mun kanssa kahvilla tai lähtee puistoon? Kaikki kaverit vaan tuntuu huokaisevan helpotuksesta kun pääsee siitä vaippa-tissi-yöheräilyrumbasta (osittain :D), joten kenen kanssa minä siitä juttelen kun se kaikki on kuitenkin mulle uutta ja ihmeellistä? Luulen kyllä, että osaan olla aika sellaista kotiin käpertyvää sorttia ja viihdyn niin, mutta kyllä sitä nyt jotain kontakteja voisi olla samassa elämäntilanteessa oleviin :) Mua vaan vähän arastuttaa lähteä kerhoihin / perhekahviloihin tms., kun siellä törmäis varmaan turhan usein asiakkaisiin ja osaisiko sitä sitten olla oma itsensä, tiedä häntä... sehän selviäisi vain kokeilemalla. Mut olis ihanaa jos jotain kautta tutustuis tässä lähimaastossa asustavaan äippälomailevaan äitiin, jonka voisi sitten tosiaan houkutella lenkkiseuraksi tai kahville.
Kertokaahan kokeneemmat (tai huhuja kuulleet) minkälaisissa harrastuksissa niihin vauvaperheisiin törmää? Kun kuitenkin mun vähäisen kokemuksen perusteella perhekerhoissa, avoimissa päiväkodeissa ja leikkipuistotoiminnassa on yleensä enempi näitä taaperoikäisiä. Ei sillä, että taaperoikäisissä tai heidän vanhemmissaan olisi mitään vikaa, mutta jossainhan ne muutkin uunituoreet (ja ehkä hekin kaltaisiaan etsivät?) äidit luuraa?
Painoarviosta: mulla oli viimeisin äippäpoli 30+5 ja ei siellä vielä syntymäpainoa veikkailtu, mutta parin viime ultran perusteella tuolla masussa asustaa joku isopäinen hoikka tikkukaramelli-mallinen yksilö :D Täällä jännäillään, että pysyyhän vauvan kasvu "sallituissa rajoissa" siihen toiseen suuntaan, ettei turhan rääpäleeksi heittäydy... istukan toiminta kuitenkin käytettävissä olevin mittarein oikein hyvää. Jestas miten monta standardia joutuu pienet ihmiset täyttämään jo ennen syntymäänsä...
aurorariel
Jostain jotain jo tietävä
Heips!
Nyt pitää ottaa kyllä kantaa tohon imetysasiaan :) Minusta oli kummalista kun synnytysvalmennuksessa ensin sanottiin että äidinmaito on lapselle parasta evästä yms. ja sitten seuraavassa hengenvedossa että kyllä korvikkeellakin kasvaa ihan yhtä terveitä lapsia... Millähän perusteella ne sitten päättelee että äidinmaito on sitä terveellisintä jos korvikkeella kasvaa yhtä terveitä lapsia? Meinasin asiasta mainita, mutta en sitten viitsinyt... Koska itsellä ei ole omakohtaista kokemusta asiasta niin en ala tässä nyt sen ihmeemmin kommentoimaan enempää vaan odotan siihen asti että vauva syntyy ja kerron vaikka sitten miten imetys on lähtenyt sujumaan... :) Halusin vain mainita itsellä korvaan pistäneen seikan. Toisaalta asiasta on kyllä hyvä keskustella ja minusta ainakin on ollut mielenkiintoista lukea erilaisista kokemuksista ja mielipiteistä. Kiitos siitä
Tervetuloa takas Kare toivottavasti oli mukava loma
. Voi kun minäkin saisin nukkua pian kunnolliset yöunet niinkuin miiima! On nimittäin tuo lepo aika katkonaista kun masuasukki on mulla aktiivisimmillaan aamuyöllä ja mies on oikea iltavirkku...
Tänään yksi tuttavapariskunta oli saannut tytön melkein kolme viikkoa etuajassa... Se jotenkin herätti tajuamaan että meidänkin pieni voi syntyä koska vaan! Laskettun aikaan on enään vaivaiset viisi viikkoa ja kuusi päivää! Jotenkin kuitenkin toivon että muksu syntyisi mieluummin ennen laskettua kun sen jälkeen... Jää nähtäväksi.
Onneksi ensi viikolla on taas neuvola kun on sellainen tunne että vauva on pää kylkiluita vasten. Olisi kiva saada varmistus asiasta... Olen kuitenkin melkein varma että tunnen kuinka vaava ottaa jaloillaan tukea lantion pohjasta ja työntää päätään vasten kylkiluita (ei tunnu kovin kivalta) ja lisäksi olen ollut tuntevinani pienet nyrkin navan yläpuolella heilumassa
Nyt pitää ottaa kyllä kantaa tohon imetysasiaan :) Minusta oli kummalista kun synnytysvalmennuksessa ensin sanottiin että äidinmaito on lapselle parasta evästä yms. ja sitten seuraavassa hengenvedossa että kyllä korvikkeellakin kasvaa ihan yhtä terveitä lapsia... Millähän perusteella ne sitten päättelee että äidinmaito on sitä terveellisintä jos korvikkeella kasvaa yhtä terveitä lapsia? Meinasin asiasta mainita, mutta en sitten viitsinyt... Koska itsellä ei ole omakohtaista kokemusta asiasta niin en ala tässä nyt sen ihmeemmin kommentoimaan enempää vaan odotan siihen asti että vauva syntyy ja kerron vaikka sitten miten imetys on lähtenyt sujumaan... :) Halusin vain mainita itsellä korvaan pistäneen seikan. Toisaalta asiasta on kyllä hyvä keskustella ja minusta ainakin on ollut mielenkiintoista lukea erilaisista kokemuksista ja mielipiteistä. Kiitos siitä
Tervetuloa takas Kare toivottavasti oli mukava loma
. Voi kun minäkin saisin nukkua pian kunnolliset yöunet niinkuin miiima! On nimittäin tuo lepo aika katkonaista kun masuasukki on mulla aktiivisimmillaan aamuyöllä ja mies on oikea iltavirkku...Tänään yksi tuttavapariskunta oli saannut tytön melkein kolme viikkoa etuajassa... Se jotenkin herätti tajuamaan että meidänkin pieni voi syntyä koska vaan! Laskettun aikaan on enään vaivaiset viisi viikkoa ja kuusi päivää! Jotenkin kuitenkin toivon että muksu syntyisi mieluummin ennen laskettua kun sen jälkeen... Jää nähtäväksi.
Onneksi ensi viikolla on taas neuvola kun on sellainen tunne että vauva on pää kylkiluita vasten. Olisi kiva saada varmistus asiasta... Olen kuitenkin melkein varma että tunnen kuinka vaava ottaa jaloillaan tukea lantion pohjasta ja työntää päätään vasten kylkiluita (ei tunnu kovin kivalta) ja lisäksi olen ollut tuntevinani pienet nyrkin navan yläpuolella heilumassa
Toi imetysasia näköjään paljon puhuttanut täällä. Saa tosiaan nähdä, miten itselläkin lähtee imetys käyntiin: maitoa jo vähän tullut rinnoista puolen välin tietämiltä saakka, mutta harmi, jos ei ollenkaan ennusta sitten maidon tuotantoa vauvelin syntymän jälkeen.. Itsellä tietenkin kuva, että imetän lastani suurimmaksi osaksi, mutta sitten jos lapsi suostuisi opettelemaan viel tuttopullosta syömään, niin voisin huoletta lähteä sitten välistä ilman vauvaa jonnekin..
Mut tällä hetkellä itse ajatus rinnastani imevästä vauvasta ei ole kovin houkutteleva.. Mulla on vähän ailahdellut ajatukset tässä asiassa raskauden aikana. Luulen, että ne siis kääntyvät jossain vaiheessa taas siihen suuntaan, että pitäisin imettämistä taas miellyttävänä ajatuksena ja kuvittelen esim. imettäväni vauvaa tyytyväisenä sängyllä loikoillessamme.. Nää on mun ajatuksia, kun yritän rakentaa mielessäni elämääni vauvan synnyttyä. Samalla tavalla, kun katselen nuita vauvan vaatteita ja mietin, kun puen niitä vauvani ylle, tai kun nostan vauvan nukkumaan pinnasänkyyn.. Varmaan, jos imetys-palsta tänne foorumille luodaan, niin itselläkin tulee sitten sinne hyvin kirjoiteltua vauvan syntymän jälkeen.
Mut tällä hetkellä itse ajatus rinnastani imevästä vauvasta ei ole kovin houkutteleva.. Mulla on vähän ailahdellut ajatukset tässä asiassa raskauden aikana. Luulen, että ne siis kääntyvät jossain vaiheessa taas siihen suuntaan, että pitäisin imettämistä taas miellyttävänä ajatuksena ja kuvittelen esim. imettäväni vauvaa tyytyväisenä sängyllä loikoillessamme.. Nää on mun ajatuksia, kun yritän rakentaa mielessäni elämääni vauvan synnyttyä. Samalla tavalla, kun katselen nuita vauvan vaatteita ja mietin, kun puen niitä vauvani ylle, tai kun nostan vauvan nukkumaan pinnasänkyyn.. Varmaan, jos imetys-palsta tänne foorumille luodaan, niin itselläkin tulee sitten sinne hyvin kirjoiteltua vauvan syntymän jälkeen.
Moikka!
Tännehän on tullu paljon juttua. :) Mun mielestä kaikkien kommentit imetyskeskusteluun on ollu ihan asiallisia ja niistä on saanu poimittua tukea omille käsityksille. Ainut mikä muakin jäi harmittamaan oli kommentti (löyty useammasta viestistä) ettei meidän ensiodottajien kannata asiaan puuttua kun ei imetyksestä mitään tiedetä. Kuten suurin osa äideistä, mäkin toivon hirveesti että itse saisin imettää lastani ja se on koko raskausajan ollu ainut asia mitä oon stressannu. Paljon kuulee tarinoita hankaluuksista ja huonoista kokemuksista ja mun vauva ajan kauhukuvat liittyy pelkästään niihin. Synnytyssairaalan paperiessakin mulle on jo kirjotettu että jännittää imetystä ja toivoo paljon tukea asiaan. Mietin myös paljon sitä että pilaan koko homman turhalla etukäteismurehtimisella. :D Joka tapauksessa on tuntunu hyvältä jutella asiasta kavereiden kanssa ja lukea aiheesta netistä. Täälläkin on hyvä käydä keskustelua ja luen mielenkiinnolla niin lapsellisten kun vielä lapsettomienkin ajatuksia. Imetysketju ois hyvä!
Jokainen ensiodottaja varmasti miettii paljon millasta se elämä vauvan kanssa on ja mun mielestä se on tärkeä osa äitiyteen valmistautumista. Eiköhän jokaiselle ole kuitenki selvää että arki muodostuu sitten omanlaisekseen ja yllätyksiä tulee varmasti kaikille. Ei yhden lapsen vanhemmatkaan tiiä minkälainen vauva se seuraava on. Suunnitellaan ja haaveillaan kaikkji vauvoista ihan rauhassa tuomitsemasta toisia. :) Mäki oon suunnitellu synnytyksen kesäkuun viimiseks päiväks; koko homma kestää korkeintaan noin 5 tuntia enkä kaipaa mitään kivunlievitystä. En kuitenkaa oo niin tyhmä että uskon tohon oikeesti mut saahan sitä haaveilla. Ite aattelen ettei hirveesti varaudu mihinkää vaan kohtaa asiat sit sellasiana kun ne tulee. :)
Kuulostaa siltä että monet tuntee vauvan liikkeet tosi hyvin. Ite kun koko aikana en oo tuntenu ku epämäärästä möyrimistä mahassa, enkä tosiaan osaa siitä päätellä miten päin vauva on. Tähän asti kuulemma ollu pää alaspäin mutta en mä tunnista mikä on jalka ja mikä käsi ja mikä pää. :D Ultrissakin vauva kuulemma liikku hirveesti enkä mä tuntenu hipasuakaan. Ootan nyt kovasti perjantain äitiyspoli käyntiä. Saa taas kuulla painoarvion ja toivottavasti kuulla että kaikki on pienellä hyvin. Viisi viikkoa enää! <3
Tännehän on tullu paljon juttua. :) Mun mielestä kaikkien kommentit imetyskeskusteluun on ollu ihan asiallisia ja niistä on saanu poimittua tukea omille käsityksille. Ainut mikä muakin jäi harmittamaan oli kommentti (löyty useammasta viestistä) ettei meidän ensiodottajien kannata asiaan puuttua kun ei imetyksestä mitään tiedetä. Kuten suurin osa äideistä, mäkin toivon hirveesti että itse saisin imettää lastani ja se on koko raskausajan ollu ainut asia mitä oon stressannu. Paljon kuulee tarinoita hankaluuksista ja huonoista kokemuksista ja mun vauva ajan kauhukuvat liittyy pelkästään niihin. Synnytyssairaalan paperiessakin mulle on jo kirjotettu että jännittää imetystä ja toivoo paljon tukea asiaan. Mietin myös paljon sitä että pilaan koko homman turhalla etukäteismurehtimisella. :D Joka tapauksessa on tuntunu hyvältä jutella asiasta kavereiden kanssa ja lukea aiheesta netistä. Täälläkin on hyvä käydä keskustelua ja luen mielenkiinnolla niin lapsellisten kun vielä lapsettomienkin ajatuksia. Imetysketju ois hyvä!
Jokainen ensiodottaja varmasti miettii paljon millasta se elämä vauvan kanssa on ja mun mielestä se on tärkeä osa äitiyteen valmistautumista. Eiköhän jokaiselle ole kuitenki selvää että arki muodostuu sitten omanlaisekseen ja yllätyksiä tulee varmasti kaikille. Ei yhden lapsen vanhemmatkaan tiiä minkälainen vauva se seuraava on. Suunnitellaan ja haaveillaan kaikkji vauvoista ihan rauhassa tuomitsemasta toisia. :) Mäki oon suunnitellu synnytyksen kesäkuun viimiseks päiväks; koko homma kestää korkeintaan noin 5 tuntia enkä kaipaa mitään kivunlievitystä. En kuitenkaa oo niin tyhmä että uskon tohon oikeesti mut saahan sitä haaveilla. Ite aattelen ettei hirveesti varaudu mihinkää vaan kohtaa asiat sit sellasiana kun ne tulee. :)
Kuulostaa siltä että monet tuntee vauvan liikkeet tosi hyvin. Ite kun koko aikana en oo tuntenu ku epämäärästä möyrimistä mahassa, enkä tosiaan osaa siitä päätellä miten päin vauva on. Tähän asti kuulemma ollu pää alaspäin mutta en mä tunnista mikä on jalka ja mikä käsi ja mikä pää. :D Ultrissakin vauva kuulemma liikku hirveesti enkä mä tuntenu hipasuakaan. Ootan nyt kovasti perjantain äitiyspoli käyntiä. Saa taas kuulla painoarvion ja toivottavasti kuulla että kaikki on pienellä hyvin. Viisi viikkoa enää! <3
Lueskelimpa omat kommentit läpi ja en kyllä löytänyt viittauksia siihen, ettei ensimmäistään odottavat saisi keskustella imetyksestä... Totta kai saa jokainen jakaa ja purkaa ajatuksiaan ihan mistä vain ikinä haluaa. Sehän tän palstan tarkoitus on. Ja ainakin omaan korvaan mun kommentit kuulosti ihan asiallisilta ja missään nimessä ei kenenkään mieltä ole ollut tarkoitus pahoittaa.
Ihan pakko jatkaa aiheesta vielä vähän... Tuolla ylempänä on kommentti, että lisämaitoa ei tulisi antaa kuin lääketieteellisistä syistä. Ei kotona eikä sairaalassa. Äidin jaksamisella ei ole sitten mitään merkitystä vai? Mä väitän, että jos oltaisiin lisämaitoa sairaalassa saatu olisi meillä voinut imetys mennä ihan toisin kuin mitä meni. Oltais saatu edes vähän levättyä, kun vauvakin olisi ollut kylläinen. Kuten jo kirjoitin, olisi ollut ihan toisenlaiset lähtökohdat vauvan kanssa kotona jaksamiselle ja imetyksen opettelulle. Tiedän, että on ihan "normaalia" ettei vauvat montaa tippaa ensipäivinä syö ja että se paino laskee enemmän tai vähemmän ja ettei pieni liiallinenkaan painonlasku sairaalassa ole tarpeeksi hyvä syy lisämaidon antamiselle. Tiedän kuitenkin myös sen, että huoneiden väliset seinät sairaalassa on ihan paperia ja meidän vauveli oli ainoa joka itkeskeli niin paljon kuin itkeskeli... Neuvolatädin kanssa ollaan tästä paljon keskusteltu esikoisen synnytyksen jälkeen, kun mua on toi imetysasia vaivannut ja hän on myös sitä mieltä että vain lääketieteellisistä syistä lisämaitoa. Mutta myös sitä mieltä, että imetystä voi opetella vain äiti joka edes jotenkin kutenkin väsymykseltään jaksaa. Ja nämä jääköön mun viimeisiksi sanoiksi aiheeseen liittyen.
Ihan pakko jatkaa aiheesta vielä vähän... Tuolla ylempänä on kommentti, että lisämaitoa ei tulisi antaa kuin lääketieteellisistä syistä. Ei kotona eikä sairaalassa. Äidin jaksamisella ei ole sitten mitään merkitystä vai? Mä väitän, että jos oltaisiin lisämaitoa sairaalassa saatu olisi meillä voinut imetys mennä ihan toisin kuin mitä meni. Oltais saatu edes vähän levättyä, kun vauvakin olisi ollut kylläinen. Kuten jo kirjoitin, olisi ollut ihan toisenlaiset lähtökohdat vauvan kanssa kotona jaksamiselle ja imetyksen opettelulle. Tiedän, että on ihan "normaalia" ettei vauvat montaa tippaa ensipäivinä syö ja että se paino laskee enemmän tai vähemmän ja ettei pieni liiallinenkaan painonlasku sairaalassa ole tarpeeksi hyvä syy lisämaidon antamiselle. Tiedän kuitenkin myös sen, että huoneiden väliset seinät sairaalassa on ihan paperia ja meidän vauveli oli ainoa joka itkeskeli niin paljon kuin itkeskeli... Neuvolatädin kanssa ollaan tästä paljon keskusteltu esikoisen synnytyksen jälkeen, kun mua on toi imetysasia vaivannut ja hän on myös sitä mieltä että vain lääketieteellisistä syistä lisämaitoa. Mutta myös sitä mieltä, että imetystä voi opetella vain äiti joka edes jotenkin kutenkin väsymykseltään jaksaa. Ja nämä jääköön mun viimeisiksi sanoiksi aiheeseen liittyen.
Minttuliina
Näppärä viestien naputtelija
"Mutta myös sitä mieltä, että imetystä voi opetella vain äiti joka edes jotenkin kutenkin väsymykseltään jaksaa."
Tämä on kyllä totta. Ei auta vastaan vikiseminen :)
Tämä on kyllä totta. Ei auta vastaan vikiseminen :)
Ihan selvennykseksi: aiemmalla kommentillani viittasin näihin: "Että siitä voi sitten keskustella uudestaan kun vauva ON syntynyt.", "Imetyksestä parempi puhua vasta kun siitä on oikeesti kokemusta!", mutta minun puolestani asia on loppuunkäsitelty ja tarkoitukseni ei ollut ketään loukata! Eikä varmaan kenelläkään muullakaan, uskoisin :)
Mä vielä kommentoin tuohon imetysasiaan ihan pienesti, vaikka tuolla on tuo ketjukin (mutta kun tämä keskustelu nyt on käyty täällä), että synnytyssairaalan vastuulla on nykyään varmistaa, että imetys joko sujuu tai että sen sujumiseksi on saatu riittävästi ohjeistusta. Minun käsityksen mukaan ei voi olla sääntöjen mukaista, että perhe lähetetään kotiin ilman, että imetyksen suhteen on kaikki ok (jos se ei suju, niin pitää myös varmistaa, että lapsi saa ruokaa jos sitä ei tule rinnasta). Jos maito nousee joillakin vasta päivien päästä, ei vauva voi olla syömättä niin kauaa. Eli sinänsä, lisämaidon pihtaaminen on melko vastuutontakin toimintaa ihan tapauksesta riippuen. Ja jos lisämaito (jolla tarkoitetaan mun käsittääkseni siis luovutettua äidinmaitoa) ei riitä "ei-lääketieteellisille" tapauksille niin sairaalasta voidaan antaa korvikettakin. Että joo, olen samaa mieltä, että liiallisuuksiin ei sen kanssa pidä mennä, annetaanko vauvalle lisäravintoa tai ei. Ei ole todellakaan mielekästä lähettää kotiin rättiväsynyttä äitiä. Ja kun tässä kuviossa ovat mukana semmoisetkin asiat, kuten että miten äiti on kokenut synnytyksen (onko ollut stressaavaa/pelottavaa), tunteeko olonsa turvalliseksi, kuulluksi...Maidontulo on monilta osin myös psykologinen juttu. Eipä ole reilua tulla painostamaa imetyksestä jos tuore äiti on itkenyt tuntikausia pelosta traumaattisen synnytyskokemuksen jäljiltä, näitäkin juttuja kuulleena...:(
Asiasta kymmenenteen, kyllä mä vaan nostan hattua teille, joilla on pieni lapsi jo valmiiksi tämän raskauden lisäksi. Meillä on tänään yökylässä tuo mun kummipoika joka on 1v7kk vanha, ja voi mahdoton kuin mua on hengästyttäny sitä nostella ja pestä pyllyä ja käyttää saunomassa ja ennen kaikkea juosta sen perässä kun se ehtii joka paikkaan. Tänäänkin on yks kukka lentänyt maahan ja kynttilät on heitelty tv-tason taakse ja mitähän kaikkee. Nukkumaan menokin oli niin hankalaa! Nyt se onneksi on tuolla jo pari tuntia tuhissut. 
Monesti on tänään käynyt mielessä, että mitenhän mä pärjään oman lapsen kanssa. Mutta luulenpa että se on helpompaa sitten kun se on kuitenkin OMA lapsi, jota hoitaa ja sen kans on koko ajan eikä vain kerran kuussa niin kuin minä kummipoikani kanssa.
Monesti on tänään käynyt mielessä, että mitenhän mä pärjään oman lapsen kanssa. Mutta luulenpa että se on helpompaa sitten kun se on kuitenkin OMA lapsi, jota hoitaa ja sen kans on koko ajan eikä vain kerran kuussa niin kuin minä kummipoikani kanssa. 
Minttuliina
Näppärä viestien naputtelija
Kare, mie lupasin vielä tässä kesäkuun aikana ottaa veljentytöt 4v ja 2v viikonlopuksi kylään, kun ovat aiemmin olleet meillä paljonkin ja vauvan synnyttyä mahdollisuudet hieman rajoittuu... ja sit kun mummon kanssa oli asiasta puhe, niin se oli ihan kauhuissaan että miten muka kuvittelin pystyväni ja jaksavani :) Noh, mie sitten puolustelin, että hankkiihan sitä ihmiset kolmansiakin lapsia, eli voivat hoitaa sen kolmannen raskauden ajan ihan 24/7 kahta lasta raskauden lisäksi, mutta mummo siihen tuumasi että "no joo mut silloin on jo saanut siedätyshoitoa!" :D Katsotaanhan selviydynkö hengissä, ei nimittäin ole neidit sitä rauhallisinta ja hitainta lajia... ;)
Nyt varmaan joku tosta suuttuu, mutta rinnastettavissa siihen et en mä mene neuvomaan ketään vaikka; Floristia kukkien sidonnassa, kun ite ei oo siitä mitään tietoa. Mua on monesti tultu neuvomaan just imetyksessä, ilman että toisella on imetyksestä kokemusta " tissi suuhun vaan", tai jopa mun raskausajan vaivoissa " et syö yhtään sitä salmiakkia, sillä ne verenpaineet pysyy alhaalla". .. Kyllähän se sillon suututtaa? Tai sit mä oikeasti olen todella herkkänahkanen.
Minttuliina; Joo, sulle voi tulla raskasta neitien kanssa. Mäki sanoin tänään miehelle, että kuin kurjaa se onkin niin ei voida enää ottaa kummipoikaa ennen synnytystä yökylään. Minä paisun koko ajan ja muutun kömpelömmäksi ja kummipoika kehittyy ja siitä tulee vaan koko ajan nopeampi. Voihan sitä kummipoikaa onneksi käydä katsomassa ja voin toki ottaa sen pariksi tunniksi hoitoon, mutta aika raskasta alkaa olemaan nämä "yöhoitamiset".
Esteri87; Ymmärrän täysin sua. Mua itteä inhottaa tosi paljon, jos mua tullaan neuvomaan sellaisessa asiassa, josta ei tiedetä mitään. Itse en tän takia juuri olekkaan tästä imetyksestä alkanut keskustelemaan, kun en siitä mitään tiedä eikä ole omakohtaista kokemusta. (En tarkoita sitä, että muut eivät saisi puhua siitä, vaikkei ole omakohtaista kokemusta) Voin sitten kertoa, mitä mieltä olen asiasta kun olen sitä kokeillut pienen vauvani kanssa. :)
Esteri87; Ymmärrän täysin sua. Mua itteä inhottaa tosi paljon, jos mua tullaan neuvomaan sellaisessa asiassa, josta ei tiedetä mitään. Itse en tän takia juuri olekkaan tästä imetyksestä alkanut keskustelemaan, kun en siitä mitään tiedä eikä ole omakohtaista kokemusta. (En tarkoita sitä, että muut eivät saisi puhua siitä, vaikkei ole omakohtaista kokemusta) Voin sitten kertoa, mitä mieltä olen asiasta kun olen sitä kokeillut pienen vauvani kanssa. :)
Minttuliina
Näppärä viestien naputtelija
Eikä munkaan ollut tarkoitus nyt enää ketään syytellä mistään kommenteista, Esteri, kuten jo tuolla aiemmin sanoin niin osaan sitä minäkin olla herkkänahkainen eli syytä on vastaanottopäässä, mutta selitin vain mitä aiemmilla sanomisillani tarkoitin, etten ihan täysin puhtaasti päästäni kuulosta asioita keksivän :) En ole niin mielikuvitusrikas, mutta ymmärsin väärin.
Kare, pidä peukkuja :)
Ja mitä noihin kasvatusvinkkeihin tulee... mie tuppaan itsekin vitsailemaan, että nautin nyt vielä viimeiset kuukaudet tästä ajasta elämässäni kun vielä tiedän lasten kasvatuksesta kaiken ;) Vuoden päästä voi olla toisenlainen ääni kellossa... Ei vais, ei mulla oikeasti ole kavereille tapana laukoa hyviä vinkkejä tai nokkelia kommentteja, tiedän rajoitteeni, mut monia tilanteita on vaikea ymmärtää ennen kuin niissä on. Tiedän, että mulle sen ruokiaan valikoivan taaperon ruokkiminen parsakaalilla tai kiemurtelevan uhmiksen pukeminen kolmanteen vaatekerrokseen on todennäköisesti vähintään just yhtä vaikeaa kuin kaikille muillekin äideille, mutta eihän sitä oikeasti ymmärrä "mikä siinä on niin vaikeaa" ennen kuin siinä tilanteessa on. Siitäkään huolimatta, että veljentyttö poimii joka ikisen herneen ja maissin risotosta uskomattomalla tarkkuudella! Siksi odotankin jännityksensekaisin tuntein, mitä tulevaisuus tuo tullessaan... mitä kaikkea opinkaan!!
Jos joku ei vielä ole hoksannut mun viestien ajankohdasta ja tiheydestä, täällä kärsitään turhauttavasta unipulasta. Kaikki kirjaston kirjat on luettu, digiboksi ihanine tallenneaarteineen otti ja poksahti, ja keittiön kaappejakaan ei viitsisi miehen unien vuoksi keskellä yötä alkaa siivota, vaikka energiaa piisaisi :) Mitä-mä-teen-mitä-mä-teen-mitä-mä-teen... tämäkin voi muuten olla niitä tilanteita, joihin on vuoden päästä hieman erilainen näkökulma ;) Rauhallinen mutta energinen hetki vailla velvotteita!
Kare, pidä peukkuja :)
Ja mitä noihin kasvatusvinkkeihin tulee... mie tuppaan itsekin vitsailemaan, että nautin nyt vielä viimeiset kuukaudet tästä ajasta elämässäni kun vielä tiedän lasten kasvatuksesta kaiken ;) Vuoden päästä voi olla toisenlainen ääni kellossa... Ei vais, ei mulla oikeasti ole kavereille tapana laukoa hyviä vinkkejä tai nokkelia kommentteja, tiedän rajoitteeni, mut monia tilanteita on vaikea ymmärtää ennen kuin niissä on. Tiedän, että mulle sen ruokiaan valikoivan taaperon ruokkiminen parsakaalilla tai kiemurtelevan uhmiksen pukeminen kolmanteen vaatekerrokseen on todennäköisesti vähintään just yhtä vaikeaa kuin kaikille muillekin äideille, mutta eihän sitä oikeasti ymmärrä "mikä siinä on niin vaikeaa" ennen kuin siinä tilanteessa on. Siitäkään huolimatta, että veljentyttö poimii joka ikisen herneen ja maissin risotosta uskomattomalla tarkkuudella! Siksi odotankin jännityksensekaisin tuntein, mitä tulevaisuus tuo tullessaan... mitä kaikkea opinkaan!!
Jos joku ei vielä ole hoksannut mun viestien ajankohdasta ja tiheydestä, täällä kärsitään turhauttavasta unipulasta. Kaikki kirjaston kirjat on luettu, digiboksi ihanine tallenneaarteineen otti ja poksahti, ja keittiön kaappejakaan ei viitsisi miehen unien vuoksi keskellä yötä alkaa siivota, vaikka energiaa piisaisi :) Mitä-mä-teen-mitä-mä-teen-mitä-mä-teen... tämäkin voi muuten olla niitä tilanteita, joihin on vuoden päästä hieman erilainen näkökulma ;) Rauhallinen mutta energinen hetki vailla velvotteita!
Mäkään en neuvo imetyksessä kun asiasta ei oo kokemusta, voin vaan sanoa jos joku siitä puhuu ettei oo niin helppoa mitä voi kuvitella (ja vetää herneenpalon syvälle nenääni) ;)
Heh. Ite toivon että nyt pääsisin opettelemaan sitä imetystä, veikkaan et mun käynnistetty edellinen synnytys myös teki osansa siihen että imetys ei sujunut..
Minttuliina: Hyvin sanottu tää lasten kasvatus homma :D
Sen mitä mä oon lapsista oppinut( ehkä se ainoa asia) että ne on paljon älykkäämpiä kuin mitä me aikuiset ollaan ,ja tajuavat asioita paljon enemmän mitä me aikuiset luullaan :)
JA kaikki lapset on erilaisia, niin kuin on aikuisetkin! Joillekkin sopii joku homma, joillekkin ei ollenkaan. Hassua tää elämä.
Muuten, kenellä kaikilla on karvasia kavereita kodissansa? Jänskättääkö allergiat? Mitä jos niitä tulee?
Asiasta kymmenenteen, kyllä mä vaan nostan hattua teille, joilla on pieni lapsi jo valmiiksi tämän raskauden lisäksi. Meillä on tänään yökylässä tuo mun kummipoika joka on 1v7kk vanha, ja voi mahdoton kuin mua on hengästyttäny sitä nostella ja pestä pyllyä ja käyttää saunomassa ja ennen kaikkea juosta sen perässä kun se ehtii joka paikkaan. Tänäänkin on yks kukka lentänyt maahan ja kynttilät on heitelty tv-tason taakse ja mitähän kaikkee. Nukkumaan menokin oli niin hankalaa! Nyt se onneksi on tuolla jo pari tuntia tuhissut.Kare kirjoitti:
Kiitos Kare ymmärryksestäsi! Luulen ja uskon, ettei meillä(kään) tule vapaa-ajan ongelmia kun tämä toinen syntyy. Onneksi kaikkeen tottuu niin kuin sanottiin entisen miehen hevosesta...just kun oli oppinut olemaan syömättä kuoli pois
.Kare täälläkin kiitellään ymmärryksestä. :) Iltaisin on kyllä päivän jäljiltä aika loppu kun poika ei kuitenkaan tee oikeastaan mitään vielä itse... Tai noh syö. :) Ja sit, odotan ihan älyttömästi sitä että saan pojan ihan lähelle itseäni kun nyt toi masu on koko ajan tossa välissä...
Minttuliina varmasti tulee kiireinen hoitopäivä muksujen kanssa. ;) Mutta etköhän sä varmasti hengissä selviydy. :)
Minttuliina varmasti tulee kiireinen hoitopäivä muksujen kanssa. ;) Mutta etköhän sä varmasti hengissä selviydy. :)
Heippa kaikille!
Joskus on tullut tänne kirjoiteltua, mutta nyt on taas jäänyt. Lukenut olen kyllä kuulumisianne harva se päivä, joten kai tässä ainakin hengessä ollaan oltu mukana :)
Olen vielä töissä 2,5 vkoa ja vaikka olo on mitä mainioin, toki odotan lomaa jo kovin innolla.. Onko muita, jotka ovat yrittäneet saada esim. gradua tai muuta opiskelua pakettiin tässä kevään aikana? Itsellä se ja työt on ollut mehuja vievä yhdistelmä. Jotain olen saanut aikaiseksi, mutta eipä tuo gradu siltikään tunnu ihan valmistuvan kesään mennessä, mutta josko sitten syksyllä....
Imetyskeskusteluun ottaisin sen verran varovasti kantaa esikoisen odottajaja (enkä ole kovin tarkaan lukenut mitä kukin on aiheesta sanonut), että itse toivon asian sujuvan, enkä jaksa miettiä mahdollisia ongelmia vielä nyt. En voi tietää onnistuuko se, miltä se tuntuu tms, joten miksi stressata asiaa, jolle ei voi vielä mitään. Tsemppiä kaikille tasapuolisesti tämän asian suhteen. Mukavaa, kun täällä ei todella ole mielestäni ollut mitenkään syyllistävä ilmapiiri asian suhteen, vaan ihmiset ovat kertoneet aitoja kokemuksiaan ja mietteitään aiheesta.
On kyllä hienoa, että kaikilla meillä on (ilmeisesti) mennyt melko hyvin raskaus ja että esimerkiksi kaikki vauvat ovat vielä masussa kasvamassa... Laskettu aika alkaa olla kaikilla jo todella turvallisen lähellä, nimimerkillä kokemusta on. Synnyin itse n. 7 vkoa keskosena, mutta eipä ole ollenkaan tahtia haitannut :) Vaikka oman keskosuuteni ei pitäisi olla periytyvää sorttia (ei ollut raskausmyrkytys tms.) on vakea asennoitua siihen, että vauva mahassa olisi loppuun asti. Voitte siis kuvitella kuinka malttamaton olenkaan sitten elokuussa kun LA on jo kaukana takanapäin ja vauva vielä yliaikaisena masussa ;)
Iloista toukokuun loppua kaikille ja kohtahan päästään jo kesäkuun palstalle, kääk!!
ElliX & pupu 32+2
Joskus on tullut tänne kirjoiteltua, mutta nyt on taas jäänyt. Lukenut olen kyllä kuulumisianne harva se päivä, joten kai tässä ainakin hengessä ollaan oltu mukana :)
Olen vielä töissä 2,5 vkoa ja vaikka olo on mitä mainioin, toki odotan lomaa jo kovin innolla.. Onko muita, jotka ovat yrittäneet saada esim. gradua tai muuta opiskelua pakettiin tässä kevään aikana? Itsellä se ja työt on ollut mehuja vievä yhdistelmä. Jotain olen saanut aikaiseksi, mutta eipä tuo gradu siltikään tunnu ihan valmistuvan kesään mennessä, mutta josko sitten syksyllä....
Imetyskeskusteluun ottaisin sen verran varovasti kantaa esikoisen odottajaja (enkä ole kovin tarkaan lukenut mitä kukin on aiheesta sanonut), että itse toivon asian sujuvan, enkä jaksa miettiä mahdollisia ongelmia vielä nyt. En voi tietää onnistuuko se, miltä se tuntuu tms, joten miksi stressata asiaa, jolle ei voi vielä mitään. Tsemppiä kaikille tasapuolisesti tämän asian suhteen. Mukavaa, kun täällä ei todella ole mielestäni ollut mitenkään syyllistävä ilmapiiri asian suhteen, vaan ihmiset ovat kertoneet aitoja kokemuksiaan ja mietteitään aiheesta.
On kyllä hienoa, että kaikilla meillä on (ilmeisesti) mennyt melko hyvin raskaus ja että esimerkiksi kaikki vauvat ovat vielä masussa kasvamassa... Laskettu aika alkaa olla kaikilla jo todella turvallisen lähellä, nimimerkillä kokemusta on. Synnyin itse n. 7 vkoa keskosena, mutta eipä ole ollenkaan tahtia haitannut :) Vaikka oman keskosuuteni ei pitäisi olla periytyvää sorttia (ei ollut raskausmyrkytys tms.) on vakea asennoitua siihen, että vauva mahassa olisi loppuun asti. Voitte siis kuvitella kuinka malttamaton olenkaan sitten elokuussa kun LA on jo kaukana takanapäin ja vauva vielä yliaikaisena masussa ;)
Iloista toukokuun loppua kaikille ja kohtahan päästään jo kesäkuun palstalle, kääk!!
ElliX & pupu 32+2
Tässä keskustelussa ei mun mielestä ole kukaan neuvonut ketään, tai en ainaskaan mä ole huomannut. Siis imetyksen suhteen varsinkaan. On ihan ok olla sitä mieltä, että imetys on ykkösjuttu vaikkei sitä olisi koskaan sitä itse kokenut. Omalta kohdaltani voi sanoa, että vaikkei imetys onnistuisikaan niin en siltikään olisi sitä mieltä, että korvike on parempi vaihtoehto, en välttämättä edes sitä mieltä että se olisi "yhtä hyvä", vaikka se kuinka mieltäni kärventäisikin. Joku toinen taas voi olla toista mieltä. Kirjassa, josta näistä imetysjutuista lueskelin sanottiinkin, että imetys on aihe, johon yksikään äiti ei osaa suhtautua objektiivisesti, koska se liittyy niin olennaisesti oman lapsen hyvinvointiin. Lisäksi äitejä syyllistetään, painostetaan...Lopulta äidit alkavat automaattisesti puolustautumaan kun joku tulee sanomaan, että pitäisi imettää ja pitäisi sitä ja tätä. Se on ihan ok, mutta eihän mikään lisää avoimuutta paremmin kuin keskustelu, siksi on hyvä keskustella vaikka vähän tunteet kuumenisikin! No, tää tästä ja siirryn seuraavaksi tonne imetyskeskustelun puolelle paasaamaan. :D
Meikäläisellä on eilen ja tänään tuntunut semmoista ihmeellistä pistämistä tuolla alakerrassa. Lisäksi tuntuu siltä, että vauva olisi kääntynyt. Voiko tommonen pistäminen johtua siitä, että vauvan pää siirtyy sinne lähtöasemiin? Aiemmin on kyllä ollut sitä nuppineulapistoa ja kaikenlaista kolotusta, tää on ihan erilaista siihen verrattuna. Illalla oli myös tosi hankala liikkua. Vauvan kädet tuntuu selvästi ihan tuolla alhaalla. :) Mä oisin ikionnellinen jos nyt kääntyisi, ällötti se ajatus kääntämisestä (kun neuvolassa viimeksi sanoivat, että sit ens kerralla ellei ole kääntynyt, mietitään kääntämistä..)
Meikäläisellä on eilen ja tänään tuntunut semmoista ihmeellistä pistämistä tuolla alakerrassa. Lisäksi tuntuu siltä, että vauva olisi kääntynyt. Voiko tommonen pistäminen johtua siitä, että vauvan pää siirtyy sinne lähtöasemiin? Aiemmin on kyllä ollut sitä nuppineulapistoa ja kaikenlaista kolotusta, tää on ihan erilaista siihen verrattuna. Illalla oli myös tosi hankala liikkua. Vauvan kädet tuntuu selvästi ihan tuolla alhaalla. :) Mä oisin ikionnellinen jos nyt kääntyisi, ällötti se ajatus kääntämisestä (kun neuvolassa viimeksi sanoivat, että sit ens kerralla ellei ole kääntynyt, mietitään kääntämistä..)