Toukokuiset

HanDe_, kuulostaapa tutulta :wink siitä se lähtee! Tsemppiä synnytykseen!

Niin joo ja kiitos kaikille onnitteluista!! :)
Tosiaan mennyt tämä synnytyksen jälkeinen aika hieman sekavasti kun rupesin vajaa 24h synnytyksestä ripuloimaan joka sairaalassa sitten saatiin lääkkeillä loppumaan, mutta nyt kotiin päästyä kuume nousi ja ripulointi alkoi uudestaan ja olo mitä kamalin. Nyt taas buranalla ja precosadilla sain olon tasattua, mutta kamalasti pelkään että onkohan vauva pian kipeenä :sad001
 
Varmaan ihan hirveä olo, kun vatsatauti ihan jo ilman synnytystäkin on karsea, jos on tosi raju. :sad001 Toivottavasti sulla pysyy ees nesteet sisällä, että saat suoloja ja sokereita.
 
Ohhoh..alkutilanne alakerrassa oli siis täysin epäkypsä ja nyt tehtiin sisätutkimus supistusten takia..kohdunkaula lyhentyny ja sormelle auki. Siispä hitaasti, mutta varmasti edetään. Tirautin jo muutaman kyyneleenkin, kun aloin miettimään, että tää on ehkä viimeinen yö vauva masussa.. :D
 
Toivottovasti yön aikana etenee HanDe! Miten tässä malttaa ite mennä nukkuu?! :D

Mulla kans alko taas kova paineentunne lantiossa/alapäässä, mut eipä sen kummempaa.. Tätä nyt ollu muutamana iltana ja joka ilta hieman edellistä kovempaa kipua. No, seuraillaan.
 
Täällä ei taaskaan edennyt mihkään.. Kipeemmät supparit kesti reilun tunnin ja sit loppuvat ku seinään. Mieskin ehti kotiin. Supparit vaan vei unet ja nyt ei sit väsytä. Argggh..
 
Perle sanoi:
Onnea nasuliini!! :)

Tuliskohan täältä seuraava toukokuinen :D
Aamulla oli 09.30 kätilö ja 10.00 lääkäri ja päätettiin lähteä nyt käynnistämään hepatoosin vuoksi. Rv38+5 ja suunnitelmana että käynnistellään 3pv ja jos ei sinä aikana synny niin kotiin muutamaksi päivää ja uudestaan käynnistelyyn. Kohdunsuu pehmeä, mutta ei edes sormelle auki. :sad001
11.15 ensimmäin cytotecin puolikas ja supistukset alko noin vartti ensimmäisen lääkkeen jälkeen.
15.15 uusi puolikas ja supistukset voimistu, mutta hyvin pärjäili ilman mitään. Hoitaja vähän ihmetteli käyrän jälkeen etteikö oo tarvetta kipulääkkeille mutta totesin että ei mua tässä juurikaan mikään vaivaa.. :D
19.15 piti saada päivän viimeinen lääke, mutta otettiin käyrää ensin, että onko lääkkeelle tarvetta enää ja päätettiin käyrän jälkeen antamaan kuitenkin viimeinen puolikas koska synnyttämäänhän tänne on tultu. :D
Suomen pelin vipan erän aikana panadoli ja unilääke nassuun, että sais levättyä ja n. 23.00 unta palloon.
00.20 herään kipuihin mutta nukahdan uudestaan.
01.30 litalginia koska kipujen takia unista ei tuu mitään. Hoitaja sanoo, että soittaa kelloa jos uni ei tuu niin käyrälle ja 02.30 mä sitten soittelenkin jo hoitajaa. Hoitaja tulee ottamaan käyrää pois Oxynorm-piikin kanssa, kun oli kattonu käyrän olevan sen verran tiuhaa, mutta kieltäydyin piikistä koska kyseinen lääke laittanu aikasemmin pään niin sekaisin että oksentelin ja eipä tässä nyt vieläkään mikään hassumpi kipu ole. :) kaikista lohduttavinta kello on 03.30 ja nyt ollaan jo väljästi kahdelle sormelle auki ja kohdunkaulaa reuna jäljellä!
En nyt tiiä kiinnostaako ketään näin tarkka tarina mutta onpahan ainakin itselle aikataulut ylhäällä jos tarvii jossain vaiheessa miettiä :D :D
Click to expand...

Elikkäs tuon jälkeen tiistaina tulikin se limatulppa ja alkoi vuoto ja ei ollu sitten mitään pikku vuotoa!
19.00 oxynorm-piikki ja ei paljoa vaikutusta
22.00 itken että sattuu ihan helvetin lujaa, mutta seuraava kivunlievitys mahdollisuus on epiduraali ja paikat ei ollu siinä kunnossa että ihan vielä voitais saliin lähteä. Elikkäs litalginiä suoneen koska oxynormia ei saa antaa ennenkuin edellisestä piikistä on vähintään 4h.
N. 23.00 tiistaina oon jo itkeny hoitajalle että haluan epiduraalin että mun on pakko päästä saliin ja hoitaja lähtee soittamaan että me tultais nyt saliin.
Noh kuinkas käykään. Salit täynnä. Luvataan että noin puoli tuntia niin saadaan mennä.
Pian tulee tieto, että ei vaiskaa. Joten oxynormia lisää ja hoitajalta voivottelut että koita pärjätä. Jäädään odottamaan puhelua että päästään saliin.
Jossain tuossa välissä kokeillaan akupunktiotakin ja se helpottaa hetkeksi vähän.
01.30 onnen itku ja synnytyssali kutsuu! Ajatus epiduraalista saa jaksamaan vähän.
Heti saliin päästyä ilmotan että mulle heti nyt epiduraalia ja vastaus on että ei vielä, koska lääkäri tulee puhkasemaan kalvot ja pitää saada vauvan päähän anturit ja sitten katsotaan josko soitetaan anestesia lääkärille. Ilokaasua yritän ottaa joka ei tunnu mun jutulta ja tulee alkuun vähä huono olokin, mutta siinä vaiheessa kun lääkäri heti kalvojen puhkasun jälkeen antaa kätilölle luvan soittaa anestesialääkärille joka ilmottaa ettei kerkeä vielä pitkään aikaan tulla puuduttamaan, saa luvan ilokaasukin maistua ja kyllä me sitte ilokaasun kanssa löydettiinki yhteinen sävel. Eipä se paljoa auttanu mut pienikin helpotus on helpotus.
03.50 epiduraali. Ei juurikaan tehoa.
05.05 lisäannos epiduraalia. Paikat oli auennut 4cm->10cm vähän vajaa tunnissa. Jäädään odottelemaan vauvan laskeutumista.
n.06.15 alkaa sitten ponnistamisen opettelu ja oikee tyyli löytyykin hyvin! Pian kyllä alkaa epätoivo iskeä kun tuntuu että mitään ei tapahdu. Lääkäri käy ultraamassa tarjonnan ja kaikki on hyvin. Jossain vaiheessa vauva päättää alkaa sitten tulemaan, mutta pää jää jumiin liian lihaksikkaiden lantiopohjalihaksien ansiosta. En edes tiennyt että tuollainenkin voi olla mahdollista mutta vissiinkin voi. Tuska on aivan jumalaton, mutta loppujen lopuksi ilman apuvälineitä meidä pieni prinsessa hengittää huoneilmaa 07.14!! Jälkeiset syntyi 5minuuttia myöhemmin.
Pääjumista huolimatta vain yksi pieni pinnallinen repeämä joka tikataan vain että paranee nopeampaa. :)
Ja tosiaan ettei kaikki olisi liian helppoa niin seuraavana yönä rupesin ripuloimaan osastolla, joka kuitenkin loppui imodiumin avulla. Nyt sitten eilen kotiin päästyä illalla kuume hyppäs yhtäkkiä 37.9 ja ripuli alkoi uudestaan ja aivan järkyttävä pahoinvointi, mutta toistaiseksi kuume laskenu ja olo on jo hieman parempi.

Että sellanen reissu oli meillä. :D mua oikeesti naurattaa aivan kuinka kaikki meni niin vaikiasti mutta nyt jo toki pystyy nauramaankin kun on terve tyttö sylissä. :Heartred
 
Meidän toukka päätti 5.5 tulla maailmaan rv.lla 38+2. Vedet meni aamulla ja koska neiti oli tiukasti edelleen perätilassa, pääsin näyttävästi lanssilla sairaalaan. =) Kaikki meni hyvin ja sain synnyttää alateitse. Suosittelen siis ehdottomasti ainakin yrittämään perätilasynnytystä, mikäli kaikki muuttujat on siihen on suotuisat.

Ai niin, piti vielä lisätä että kävin edellisenä iltana vyöhyketerapiassa ja mulle ainakin sanottiin että ei "ronklattu" sellaisia kohtia jotka edistää käynnistymistä, mutta en tiiä sitten... :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top