Hei!
Olen nyt vajaan kuukauden verran lueskellut näitä kuumeiluklubeja ja ajattelin nyt "esittäytyä". Olen syyskuussa 2013 syntyneen tyttövauvan onnellinen äiti. Ikää on jo +30 vuotta ja siitä syystä ollaan ajateltu että annetaan lasten tulla jos ovat tullakseen.
Esikoinen sai alkunsa "spontaanisti" eli tarkoitan lähinnä sitä että mulla ei ollut mitään tietoa kierroista, ovulaatioista jne. Nyt kakkosen kohdalla olen sitten löytänyt itseni täältä. Varsinaista yritystä ei vielä ole takana, koska kuukautiskierto ei ole oikein vielä asettunut. Just takana ensimmäiset kuukautiset (vaikka nytkään vuoto/kesto samanlaista kuin ennen raskautta). Tästä kuitenkin ajattelin ruveta jotain yritystä saamaan aikaan. Joulukuussa oli jotain tiputtelua ja siitä sitten nyt tammikuuhun kierron pituudeksi tuli 25. Ei mitään hajua onko tuo mulle normaalia vai ei.... Nyt kuitenkin siis kp 5. Laskureiden mukaan viikon päähän näyttäisi ovulaatiota. Pitää sitten kai ensi viikolla olla aktiivinen makuuhuoneessa :)
Mulla ja mun siskolla on ikäeroa 1 v ja 13 pvää. Tykkäisin ettei omilla lapsillakaan olisi paljon ikäeroa. Meillä on myös se tilanne että mun täytyy mennä töihin loppuvuodesta. Raha ei yksinkertaisesti riitä jäämään kotihoidontuelle

Pari kk meinasin olla vanheinpainloman päätyttyä kotona (säästän nyt rahaa sitä varten) ja esikoinen aloittaisi siis syyskuussa 2014 päivähoidossa (ikää tuolloin vajaa 12kk). Ollaan miehen kanssa molemmat vuorotöissä, miehellä yli 12h vuoroja, molemmilla vknloppuja jne, mulla vuorot 6.30-19.30 välillä. Aikamoinen kalenterirumba tuosta hoidosta tulee ja tietenkin tarvitsee päästä vuoropäivähoitoon. Ei ollenkaan kivaa...
Nyt sit ihan esikoisenkin kannalta toivon että tää kakkonen tarttuis mukaan viimeistään yk 3:lla eli huhtikuun loppuun mennessä. Jos näin käy, niin en menisi töihin ollenkaan ja esikoinen saisi vielä olla kotona :) Töihin on ilmoitettava jatkosta siinä huhtikuun loppu puolella ja tarhapaikkaa haettava toukokuussa.
En tiedä, jotenkin on itsellä karu fiilis tästä... että pitäisi jotenkin tekemällä tehdä ettei äitin tarvitse mennä töihin ja toisen tarhaan

Ehkä ei pitäisi liikaa miettiä. Tai stressata. Toisaalta olisi fiksuinta asennoitua siihen töihin menoon. Mutta sydän kun tahtois ihan muuta. Oikeesti mä toivoisin että olisi vaan mahdollisimman pian se huhtikuu. Sitten ainakin tietäisi mitä elämässä tapahtuu!
Ja kaikista tyhmintä tässä on kun mullahan on tuolla matolla pyörimässä tuo mitä ihanin 4kk tyttö, johon pitäisi keskittyä ja mä vaan murehdin tulevaa!!
KIITOS kun sain avautua tänne! :) Ehkäpä tämä helpottaa hieman kun saa kerrottua omia huolia, toiveita ja haluja. Mä yritän nyt rentoutua ja nauttia elosta! Mitään ratkaisuja/päätöksiä kun ei tarvitse tietää ennen huhtikuuta.