fandra: No kyllä sit varmaan kannattaa mennä uudestaan gynelle, jos kukkaron nyörit antaa periks. Mä en valitettavasti osaa sanoa mitään lugeista, mutta jotenkin kuvitteisin, että aika pian niiden pitäis alkaa toimia. Alkaahan e-pilleritkin heti toimia.
Nyytti: Kyllä mullakin heitti la esikoisen varhaisultrassa jopa viis päivää siitä laskennallisesta ja vielä myöhemminkin kolme päivää. Ja vaikka sulla olis ovis tapahtunutkin aikaisin, niin ilmeisesti se hedelmöittynyt munasolu voi joutua kauankin etsimään paikkaa, jolloin kiinnittyy myöhään. Eli ei varmaan mitään hätää, vaikkei sykettä vielä näkynyt.
TMJ:lle isot onnittelut!
della: Täällä ei kyllä mistään mental toughnessista ole tietoakaan :D Jos kaapista jotain herkkuja löytyy, niin kyllä ne syötyä tulee. Tänään olis onneks pitkä treeni taas edessä, että kyllähän ne kalorit myös kuluu pois.
Maikkielle hurjasti tsemppiä! Monesko yk tämä nyt oli?
riksuke: Ei ole vielä alkanut, mutta kohta alkaa. Olot puhuu sen puolesta vahvasti. Mä pistän paremmaks tuossa ponnistusvaiheen kestossa ;)
On: No niin, tänään tai huomenna. Siis täti saapuu. En tehnyt vielä testiä. Tulin siihen tulokseen, että pakko mulla vähän on olla jotain itsehillintää. Ja aina se nega on vähän enemmän harmittanut kuin menkat (siis ihan hitusen enemmän). Tänään sit vaan rätti housuissa spinningiin :/ varmuuden vuoksi. Mun synnytys alkoi siten, että rv 40+6 mulla meni ylävedet, mutta kunnon suppareita ei saanut aikaiseksi. Seuraavaksi aamuksi kaavailtiin käynnistystä, jos ei itsestään lähde etenemään. Alkuyöstä kuitenkin neiti potkaisi mua oikein mojovasti ja samalla meni kalvot kunnolla rikki. Saman tien alkoi hirveet supparit ja lähettiin heti sairaalaan. Avautumista kesti 20 h ja kivunlievityksenä vesiamme (n. 4 h toimi tehokkaasti), akvarakkulat (ihan turhia, laittaminen sattui ja teho n. 5 min.), joku lihakseen pistettävä piikki (aika huono sekin, auttoi ehkä puoli tuntia), jumppapallo (ihan hirvee, keinuttelu vaan pahensi kipua), lämmin geelipussi (aika mitäänsanomaton), ilokaasu (auttoi, ihana <3) ja paras kaikista: epiduraali <3 <3 <3 Ponnistusvaihe kesti melkein tunnin ja usko loppui monta kertaa. Tunsin ihan järkyttävää kipua häpyluussa ja mut katetroitiinkin ponnistusvaiheessa vielä, koska kätilö epäili, että virtsarakko on täynnä ja aiheuttaa sen kivun. No eipä auttanut rakon tyhjennys. Lopussa vielä saksilla väliliha naps! Ja sitten oli meidän rinsessa syntynyt rv 41+0. Olin ihan kauhuissani vielä pitkään tosta synnytyksestä ja siitä kivun ja kaikkien mömmöjen määrästä :( Sitten yks kätilö sanoi mulle myöhemmin, että se oli ihan normaali ensisynnytys kestoineen ja kipuineen :) Nykyään ajattelen, että se meni hyvin. Syntyi täysiaikainen ja terve lapsi eikä mitään hätää ollut missään vaiheessa. Sen enempää en mahd. seuraavaltakaan synnytykseltä toivo (okei, ehkä salaa toivon, että olis vähän nopeampi ja helpompi). Ennen kaikkea vaan toivon, että saisin vielä toisen synnytyksen kokea.
