huli: Kiva, että viiva ruvennut tummumaan! :) Kyllä se pikkuinen siellä lymyilee. Paljon tarrasukkia ja -lapasia ja vaikka koko haalarikin. Oliko sulla niin, että ensin oli enemmänkin oireita, mutta sitten lievittyivät ennen plussaamista? Mulla ei meinaan ole tänään ollut muuta kuin aamupäivällä viiltelyä alavatsassa ja meinas aamulla tulla huono olo, mutta ei tullutkaan... Nyt taas ihan normaali olo :O Eilen illalla oli ihan järkyttävää, kun en meinannut saada mitään syötyä, kaikki vaikutti vastenmieliseltä ja tuntui, että vaikka vaan istuin sohvalla, niin laatta meinas lentää. Mutta ehkä tässä vielä on toivoa, vaikka nyt ei olekaan mitään oireita...
Bamboo: Oon melkein kade, että sulla on ollut noin paljon tekemistä. Mä yritän koko ajan kehitellä jotain, etten miettisi tätä tilannettani. Ajattelin kans loppuviikosta testailla, jos ei menkkoja kuulu. Nyt on kp 25. Toivotaan, että meille ne plussat pärähtäis!
Keskiviikkona mulla olis vähän muutakin jännäiltävää... Menen silloin lääkäriin, kun oon nyt viime aikoina huomannut ikäviä oireita käsissäni ja ajattelin, että asiaan on parempi saada ammattilaisen mielipide. Toivottavasti ei mistään vakavammasta olis kyse. Ärsyttää vaan, kun mulle on tullut aika huono fiilis terveyskeskuslääkäreistä (lähinnä tytön ja mun neuvolalääkäreiden takia) ja tuntuu, että täytyy olla itse perillä kaikesta ja suurin piirtein lukea käypä hoito -suositukset eri sairauksien diagnosoinnista. Että tietää sitten mitä tutkimuksia täytyy osata vaatia eikä vaan lähdetä kotiin kipulääkereseptin kanssa :( Mun appiukko, joka on lääkäri, repis pelihousunsa, jos kuulis näitä mun juttuja, kun se aina kiroaa, miten ihmiset menevät vastaanotolle oman diagnoosin kanssa. Noh, tytönkin neuvolalääkäri joutui kysymään terveydenhoitajalta, että onko syytä huolestua neidin puklailusta ja mitä sille voi tehdä. Ja me kun oltiin varattu aika nimenomaan lääkärille, jotta hän ammattilaisena itse kertoisi meille, onko syytä huoleen.