hattarainen: Kiitos. Onhan se iso juttu ja miehelle kävi kyllä hyvin, kun valmistuu kesäkuun lopussa, niin on vakipaikka odottamassa :) Ei ollut mulla aikoinaan sama tilanne, vaikka en sitten kauan joutunutkaan sijaistamaan ennen vakinaistamista. Joo, se akkojen supattelu on kyllä valitettavan yleistä tällä alalla. Mun ryhmässä tosin oli mieshoitajakin ja oli kyllä yks parhaimmista työkavereista. Oon välillä miettinyt, jos ihan miesvaltaiselle alalle vaihtais, niin siellä varmaan enemmän sanotaan päin naamaa, jos joku ottaa päähän ja sitten ollaan sujut. Mutta joutuisko siellä nainen tekemään enemmän töitä, jotta ansaitsis paikkansa...? Mene ja tiedä.
Täällä joko kierron loppupäivät käsillä, siis jos on lyhyt kierto (sitä en kyllä toivo) tai sitten 28 päivän mukaan laskettuna ens pe pitäis alkaa menkat. Ovulaatiosta on arvioni mukaan nyt n. viikko, että ei mulla kyllä vielä tässä vaiheessa kiertoa pitäis olla mitään jomotuksia ja nipistelyjä mahassa. Nyt pitäis olla oireeton jakso ;) Tänään kun kävelin yhden mäen ylös työntäen tytön rattaita, niin hengästyin kamalasti. Sen jälkeen huomasin, että rupee tulemaan nälkä, mutta mentiin vielä puistoon. No, siellä sitten rupes etoon ja huimaan. Kotiin, kun tultiin ei olis tehnyt mieli syödä mitään, mutta oli pakko jotain kuitenkin yrittää... Tää on niin outoa... Jos en olis ennen tytön odotusta miljoona kertaa kuvitellut itselleni kaikkia oireita, niin voisin vaikka vannoa, että tää on nyt sitä itseään. Jos mun menkat alkaa, niin en kyllä voi sitten luottaa enää mihinkään kehoni merkkeihin. Miehelle taas erehdyin spekuloimaan ja vastaukset oli taas tyyliin: Joo-o, kyllä se aika sitten näyttää. Miten toi muka yhtään lohduttaa tässä tilanteessa??