Tulimpas tänne kurkkailemaan mitä vanhoille ystäville kuuluu, mutta aika
hiljaistahan täällä näytti olevan...
Hei
äippä ja tervetuloa mukaan, veikken enää täällä "vaki-asiakkaana" olekaan...
Eilen oli niskapoimu-ultra ja nyt sain ensimmäistä kertaa jotain varmaa tietoa, että masussa on elämää. Tähän asti piti vain luottaa kotitesteihin ja pahoinvointiin. Niinhän siellä epämääräinen mötikkä heilui masussa, laskettu aika vain siirtyi 14.9 ja viikkoja oli 10+0. Kuitenkin täti sai mitattua niskaturvotuksen, joka oli ihan okei.
Saikulla ollaan kotona, kuume alkoi toissa lauantaina. Joka päivä siitä lähtien on ollut pientä lämpöilyä ja olo on vähän hutera. Välillä on parempi olo ja välillä taas heikompi...
Kävin tk:ssa silloin maanantaina ja tulehdusarvo oli 15 ja sain maanantain ja tiistain saikkua. Tiistaina oli jo hyvä olo, joten menin keskiviikkona töihin. Töissä alkoi taas tulla hirveä olo, mutta jaksoin panadolin voimalla olla päivän loppuun asti. Illalla oli kuumetta. Torstaina taas tk:hon, tulehdusarvo oli noussut 66. Perjantaina taas mittauttamaan ja tulehdusarvo oli noussut, 118. Poskiontelontulehdus ja hoitaja laittoi minut lääkärille ja tämä määräsi antibioottikuuri ja maanantaina uudestaan mittauttamaan arvo.
Maanantaina minulla olikin vapaapäivä ja menin taas, mutta tulehdusarvo ei ollut tarpeeksi laskenut, se oli 104. Lääkärille taas ja tämä käski tulla keskiviikkona uudestaan, jos ei ole tarpeeksi laskenut, niin vaihdetaan eri antibiootti. Menin sitten eilen taas ja tulehdusarvo oli 95. Antibiootteja ei kuitenkaan vaihdettu, käskettiin taas tulla perjantaina...
Eivät oikein tienneet mistä johtuu, vaikka kuuri on päällä, niin silti arvot korkealla. Epäilivät että raskaus hidastaa parantumista, kun keho on keskittynyt vauvaan eikä minuun.
Tulipas pitkästi tekstiä...