Toisen odottajia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja maaris
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä pitää täyttää lomakkeita, mutta printteristä on muste loppunut, enkä jaksa mennä muuallekaan printtailemaan. Äh. Jos sen vaikka vain unohtaisi.
 
Lohdullista kuulla et muitaki pännii.. mietin jo et mite paljo viittii laittaa raskauden piikkii näitä kilahteluja ku pienimmästäki.. :-/ :-D
 
Toinen tännekin tulossa. Isosiskolla ikää 2v 3kk kunhan pieni syntyy. Olen toiveikas että ikäero hyvä[emoji4] esikoisen vauvaaika oli väsyttävää ja yllättävän rankkaa. Ja hän on myös melko vilkas tapaus. jännä nähdä tuleeno kakkosesta rauhallisempi ja parempi nukkumaan [emoji7]
 
Tunnustan! kaikki pännii ja ihan pienestäki saattaa mennä kuppi täysin nurin.. Just tos vähä aika sit huusin, et v***u en mäkää voi olla happyhappysunshine koko ajan xD ja siis mulla kuitenkin saattaa olla päinvastoin ihan superhyviä päiviäkin! mut onhan se aika bingoa aamulla, kun ei ikinä tiiä tervehdinkö sekopäämonsteria vai zeneuforiakeijua
 
Meillä alkaa mun mieliala vaikuttaa jo parisuhteeseen. Tai siis kun mies nyt on ollut töittensä takia huonolla tuulella jo pari kuukautta, niin siihen sitten päälle vielä mun mielialavaihtelut. Toivottavasti ratkeaa noi miehen työkuviot nopsaan, niin kestäisi tää parisuhde paremmin näitä minunkin kilahteluita. Niille kun ei tunnu voivan mitään :sorry:
 
Miten teillä muilla muuten mies suhtautunut toisen lapsen tulemiseen? Meillä oli tästä puhuttu jo pitkään, ja luulin että kaikki oli ok, mutta nyt mies on alkanut tuoda esiin kaikenlaisia asioita mitä pelkää tulevassa kahden lapsen kuviossa. Mun mielestä se on vähän epäreilua, koska kaikesta jauhamisesta tulee sellainen olo, ettei tää raskaus hänen mielestään olisikaan niin toivottu. Kovasti väittää, että näin ei ole, mutta fiilis on mulla silti kovin eri. Vai johtuukohan vaan hormoneista ja yleisestä herkkyydestä...
 
Uskon -pallokala-, että se miehes tässä kuukausien saatossa tottuu ajatukseen toisesta.

Meillä tää toinen on erittäin toivottu ja mieskin ihan innoissaan. Jossain välissä on puhunut jo kolmannesta mut mieli varmaan muuttuu kun tää syntyy.:grin
Tätä toista yritettiin nyt vuosi ja siihen mahtui yksi kkm, joten siksikin molemmat ollaan taas varovaisen innoissaan.
rv9+0
 
Negatiivisetkin ajatukset on sallittuja, miehillä ja naisilla :) mies ehkä vaan käsittelee pelkojaan, mutta eiköhän ne siitä hälvene ajan myötä <3 odotusaika on onneksi sen verran pitkä, että siinä ehtii kumpikin vanhempi totutella ajatukseen uusista kuvioista

Meilläkin on itseasiassa molemmilla välillä noussut keskusteluissa esiin pelkoja ja epävarmuuksia, mutta se ei tarkoita etteikö raskaus silti olisi toivottu. Ihan inhimillistä minusta, että tunteet (myös miehen) heittelee etenkin alussa, kun uutinen pistää tulevaisuuden suunnitelmat jälleen uusiksi :)

Toivottavasti osasin nyt kirjoittaa ymmärrettävästi <3
 
Celavii, oisin kirjoittanut itsekin samat mietteet. Kyllä meilläkin välillä "stressaa" niin mies, kuin minä itsekin, vaikka lapsi on suunniteltu ja on yhdessä toivottu ja kumpikin innolla odottaa. Meillä se on sellaista valmistautumista tulevaan.
 
vilttitossu sanoi:
Celavii, oisin kirjoittanut itsekin samat mietteet. Kyllä meilläkin välillä "stressaa" niin mies, kuin minä itsekin, vaikka lapsi on suunniteltu ja on yhdessä toivottu ja kumpikin innolla odottaa. Meillä se on sellaista valmistautumista tulevaan.
Click to expand...

Hyvin sanottu tuo valmistautumista tulevaan, koska sitähän se oikeastaan on :) parempihan se kai on käsitellä juttuja raskausaikana, eikä vaan upottaa asioita jonnekkin alitajunnan pimeimpään komeroon, josta ne jutut vois tulla alkuperäistä mustempina pinnalle..
 
Nii ja toista oottaessa raskausaika on väkisinki erilaista ku on jo se esikoinen siinä pyörimässä ja aiheuttaa lisäkiirettä vanhemmille arkeen . Ainaki meillä esikoinen jo semmone ikiliikkuja ja vahittava et suurin osa energiasta menee jo siihe ni äkkiä herkkää on hermotki kireemmällä. Äkkiä miettii mieski et mitäs sit ku niitä on 2 vahittavaa.. mut no worry! Onneks odotusta kestää se 9kk.. :-)
 
Meillä mies on innoissaan, mutta ihan super varovainen vielä eikä halua kenellekään kertoa ennen kun "turvaraja" on ohi :) mikäköhän turva se on, varmaan np ultran jälkeen : D
 
Meillä taas mies olisi kailottamassa raskaudesta koko maailmalle.. :hilarious:
Kovin koitan toppuutella, että kerrotaan vasta jouluna, kun niihin aikoihin nähdään kaikki sukulaiset kelle kerrotaan..
 
Ei mulla mielestäni ole mitään mielialavaihteluita. Olen luonnostaan vaan aika topakka emäntä :D Nyt jotenkin on sellasta normaalia aikaa tässä raskaudessa. Raskaus ei tunnu miltään, ei ole oireita, parisuhde voi hyvin ja sitä rataa. Mies on toki innoissaan toisesta lapsesta kun yhdessähän se päätös tehtiin. Onneksi on mieli muuttunut miehellä niin, että hänenkin mielestä 2 lasta riittää :)
 
Täälläkin toinen tulossa. Esikoinen on jo 3v ja lasketun ajan aikaan olis 3v 10kk. Siinä mielessä helpottava ikäero, että kolmivuotiaana jo rupeaa itsenäistymään joissakin asioissa (pukeminen, vessassaköynti, jne) mutta itseäni jännittää etenkin se, että hän on todella äituriippuvainen, isä ei kelpaa oikein mihinkään (esim nukutukseen ei koskaan). Tätä on pakko yrittää muuttaa ennen vauvelin tuloa. Muutenkin työnjako meillä vähän huolestuttaa ja se, onnistuuko isä tällä kertaa pitämäään yhtään isyyslomaa. ystävien kokemuksista olen huomannut. että isällä on suuri rooli siinä, että esikoinen ei kärsisi liikaa mustasukkaisuudesta. Meillä on myös välillä aika riitaisaa (en tosin tiedä kenellä ei olisi pienten lasten kanssa). Tämä miestä huolestuttaa ja ollaan siitä ihan avoimesti puhuttu. Minusta on hyvä, jos molemmat voivat puhua avoimesti kaikenlaisista odotukseen liittyvistä tunteista. Parempi niitä on käsitellä ennen vauvan tuloa. Meillä toki toivottu lapsi (kaksi keskenmenoa ollut tän yrittämisen aikana), mutta ei se poista tiettyjä huolia. Varhaisultran jälkeen mies on ollut jotenkin poikkeuksellisen lämminhenkinen, hänelle se varmaan kokretisoi vauvan tulon (toki minullekin, eikä mikään tietysti vielä varmaa ole).
 
Mä aina välillä unohdan olevani raskaana, vaikka oksentelen pitkin päivää.. Luulis sen muistuttavan.. Ja aikakin menee tosi nopeesti verrattain esikoisen kanssa, kun kaikki oli kutkuttavaa ja oli ns aikaa odottaa ja pyörittää mielessä. Nyt esikoinen pitää kyllä niin kiireisenä, et aika menee nopeemmin, kuin aika koskaan ikinä muulloin mun elämässä.. Ehtiikö tässä ees aattelemaan mitään ennenko jo onkin juhannus.. o_O no ehkä tää konkretisoituu kun pääsee ultraan ja alkaa taas liikkeet tuntua.. Mut hämmentävää miten erilaiselta tää toinen alkuraskaus tuntuu..
 
Mäkin unohdan helposti olevani raskaana. Mulla muutamaan viikkoon ainoat oireet on nännien arkuus ja lievä etova oli silloin tällöin. Töitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi ja esikoinen vaatii oman aikansa, ei siinä jää aikaa ajatella raskautta
 
Täällä myös esikoinen 3 vuotta. Pienempää ikäeroa toivottiin, mutta kun ensimmäistä tehtiin lähes 10 vuotta, niin toinenhan tuli suorastaan vauhdilla. Nyt varhaisultra takana ja jännityksellä odotan jatkoa.
Täällä myös mietityttää esikoisen kiintymys äitiin ja huomion jakaminen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top