Toipuminen synnytyksestä

emmu_ma, millä tavalla sulla ilmeni oireet noista laskeumista? Tuntuiko "märkä tamppooni putoaa"-meininkiä liikkuessa tai oliko ulostamisvaikeuksia?

Mä oon todennut, että jos on vatsa yhtään kovalla, niin ei oikein edes ponnistamalla meinaa tulla. Ja kaksi kertaa oon kokenut ton märkätamppooni-tyylisen tunteen vaunulenkillä, tosin lievänä siihen verrattuna, mitä moni on siitä sanonut..

Oon tullut siihen tulokseen (näin kärkkäästi ja provosti sanoen kaikkea lässytystä kuuntelemaan kyllästyneenä), että synnytyksestä ei todellakaan puhutan sen oikean todellisuuden mukaan! Ei kerrota laskeumista (jotka on superyleisiä!), ei kerrota niiden vaikutuksista eikä juuri mistään muustakaan. Laskeuma on, herranen aika, ikuinen vaiva. Mitä luonnollista siinä voi olla, että elinten osia pullottaa ulos sun emättimestä?! Ei sitten mitään.. Toisaalta, kukapa niitä lapsia uskaltaisi tehdä, jos totuus pläjäytettäis aina sensoroimattomana kaikille naisille. Silti mulla ärsyttää tietämättömyyteni. Itse olis pitänyt selvittää vissiin.. mutta kun äiditkään eivät puhu eivätkä kerro.

Eli olkaa onnellisia te naiset, joille tule mitään. Luonnonoikullisia supermammoja. :)
Kyllä tässä itse on saanut kamppailla itsensä kanssa. Tuntuu välillä, että ihan kaikki on pilalla. On arpea, on löysää mahaläppää, on epparia, on tikkiä, on epämäärästä tavaraa alapäässä (laskeumia?), alapää ei tunnu milläänlailla omalta, kakkosella saa istua puoli tuntia hikipäässä yrittäen - ja usein turhaan, iho on kuiva ja kaikenmaailman ihottumat iski päälle, omat vaatteet ei vieläkään mahdu päälle ja ulkonäkö on siedettävä, kun välttelee peilejä.

Toivottavasti tää kaikki on liian aikaista ajatella, ja viiden vuoden päästä asia on ehkä unohtunut - ja kuten oma äiti ja hänen ikäluokkansa sanoo - SIITÄ KUULE SELVIÄÄ! (..mikä ärsyttää vielä enemmän. Miksi pitää vaieta ongelmista?)

Tällä hetkellä oon kuitenkin sitä mieltä, että olisinpa tajunnut pyytää sektion. Vaatia sektion. Toista lasta en tällä hetkellä tosiaankaan halua, koska en missään nimessä halua synnyttää alateitse uudelleen. Omaa vauvaa rakastan älyttömästi ja oon onnellinen, että neiti on suht terve.

Alan ymmärtää jossain määrin synnytyksen jälkeisen masennuksen. En väitä, että itse olisin masentunut, mutta ymmärrän mistä se muodostuu..
 
Mulla ne ei oirehdi muuten kun juurikin isompi hätä on hankala kun kerääntyy sinne "pussukkaan". Sitä voi muuten avittaa emättimen puolelta laskeumaa painaessa niin se tyhjenee. Ällöä. Mitään en tunne roikkuvan tms. eikä ne päällepäin näy ellei vähän syvemmälle kurkkaa. Ja kun se laskeuma on tyhjä, näkyy vain vähän.

Oon samaa mieltä että näistä tulisi puhua enemmän. Itse säikähdin ja järkytyin kun hoksasin mitä synnytyksestä seurasi. Noh, minä pääsin muuten vähin vaurioin onneksi!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ja tsemppiä Mamsi :Heartred ehkä se aika tosiaan parantaa, uskotaan siihen :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mamsi :Heartred

Mä vähän ite epäilen että mulla on jotain synnytyksen jälkeistä masennusta... tosin varmaan lievää sellaista. Olen edelleen todella väsynyt, itkuherkkä ja nyt mulla on tullut uniongelmat kuvioihin mukaan. Väsyttää, mutta ei nukuta. Täällä mä kukun hereillä kun muu perhe vetää sikeitä. Ahdistelen jollain kätkyt -kuolemalla ja kelaan että en mä nyt voi nukahtaa kun kohta tuo pieni taas herää syömään... sit kun se nukkuu niin tarkistelen hengittääkö se... mieli on maassa, ajatukset on ihan solmussa ja keskittymiskyky nolla.

Mä jo vakavasti harkitsin että en tulis tänne foorumille lukemaan niitä "meillä nukuttiin kuusi tuntia yhtä soittoa" -juttuja kun meillä se on vaan kaukainen haave. Itku silmässä luen ja ajattelen että voi kun meillä, edes vaikka yhtenä yönä, kun se on se kaks - hyvällä tuurilla vajaa kolme - tuntia ja sit taas nälkä. Mutta ehkä mä sitten voin lohduttautua sillä, että "onneks" mulle tehtiin se sektio niin ehkä mä sit siinä tapauksessa pääsin helpolla kun muut...
 
Anna_: jaksamista sinulle! :Heartred Ja lohdituksesesi sanon sen, että tyypillisesti meillä on unijaksot 2,5-3h kerrallaan. Ne pidemmät unet on ihan yksittäisiä, joten silloin kun niin tapahtuu, niin joutuu vähän hehkuttamaan :wink Jos sinusta tuntuu, että masentuneisuus on iskenyt, niin kerro ihmeessä siitä neuvolantädille. Toivottavasti hän olisi sellainen, että osaa opastaa ja ohjata sinut eteenpäin masennuksen käsittelyssä.
 
Komppaan Mennaa, tässä Anna_n asiassa. Ota ihmeessä asia puheeksi neuvolassa. ja jos oikein ahdistaa, niin voithan varmasti soittaa sinne vaikka ylimääräistä aikaa että pääset puhumaan. Hienoa että kuitenkin tunnistat itsessäsi näitä alakuloisuuksia, itse masennuksesta jo nuorena kärsineenä en ollenkaan silloin edes huomannut asiaa, vasta jälkeenpäin. Tsemppiä nyt vaan kovasti!
 
Me kun siirryttiin tuohon lastenneuvolaan niin ekalla käynnillä meillä oli tuuraaja kun se meidän oma neuvolantäti oli sairaslomalla. Se tyyppi oli tosi ihana ja varmaan tunti vaan istuttiin ja juteltiin. Sen jälkeen kun on käyty tällä omalla neuvolantädillä niin hän ei ole kertaakaan kysyny mitä mulle kuuluu, kiinnostaa vaan vauvan pituus ja paino. Muutenkin se tyttö on niin hirveen nuori, varmaan just valmistunut niin koen jotenkin vähän oudoksi puhua sille.. Jotenkin tuntuu muutenkin siltä että heti kun vauva on pihalla niin äidin vointi ja jaksaminen ei kiinnosta. Onneks mulla on maailman ihanimmat siskot ja äiti joille puhua :) Mulla on tänään omalääkäri muista syistä niin kattoo millanen tyyppi se on jos sille puhuis fiiliksistä. Ja huomenna neuvolalääkäri.
 
Anna_, jaksamisia sinne, onneks sulla on hyvä perhe, yleensä omat ihmiset ymmärtää parhaiten miltä tuntuu :Heartred Jos helpottaa niin meillä on kokoajan nukuttu 2-3h pätkissä yöllä, välillä erittäin harvoin menee 4h. Oon ajatellut että se on ihan normaalia. Kai se tuntimäärä pitenee sitten kun siirrytään kiinteisiin. Oon aina pärjännyt pienillä yöunilla, joten nuo pari-kolme kertaa yössä heräämiset ei tunnu pahalta :)
 
Mä taas oon aina ollut sellainen että tartten paljon unta. Ja päiväunet on ollut aina sellanen pakko saada -juttu. Ois varmaan elämäntavoissa remontoitavaa ollut jo aikapäivää sitten. Niin sen takia varmaan tää väsymys tuleekin nyt niin täysiä päälle... varsinkin kun se loppuraskauskin meni huonosti nukkuessa... mutta eiköhän tämä tästä vielä iloks muutu :) päivääkään en silti vaihtais, on tuo vauva vain niin ihana, sitä katsellessa kaikki murheet unohtuu :) :Heartred
 
Voimia ja jaksamista Mamsi ja Anna_:Heartred

Ei meilläkään nukuta yöllä ton pidempään, yhden kerran on nukkunu 3,5h kerralla ja sen jälkeen meni tunti uudelleennukahtamisessa. Viime yönä vauva valvo kahteen ja mä oon tottunu käymään viimeistään klo 22 nukkuun niin kyllä sen jälkeiset tunnit alkaa olla jo melkosta epätoivoo. En myöskään saa päivisin unta ja aamu alkaa kuuden aikaan, vauva kyllä nukahtaa vielä silloin mutta nukkuu pari tuntia pitäen niin kovaa meteliä etten saa enää nukuttua ja kun se rauhottuu niin koira haluaa ulos. Mutta kyllä ne pitkät unipätkät meillekin jossain vaiheessa koittaa ja sillon se tuntuu varmasti entistä mahtavammalta kun muistaa ne huonosti menneet yöt :) Hyvä että sulla on ihmisiä joille puhua ja joilta saa vertaistukea tilanteeseen.
 
Heh Mamsi :-) Minä tiesin kaikki nuo kamaluudet mitä synnytyksestä tulee. Vaikka oli itselleni ensimmäinen lapsi niin vaatisin silti sektion, ihan vaan sillä itsekkäällä perusteella etten halua alapääni olevan pilalla synnytyksen jälkeen. Onhan se nyt selvä jos tuolta pienestä reiästä punnertaa vauvan ulos niin mikään ei ole entisellään. Tai mun meilestä oli selvää ja siksi olin superonnellinen kuin sain sektion, se saa ihan helposti kun osaa pyytää. Enkä ole kyllä hetkeäkään katunut.

Jälkitarkastuksessa lääkärikin sanoi etta alapään tutkiminen on ihan muodollisuus, eihän siellä mitään muutoksia ole :-) :-) Juhuu!!
 
TerhiJii, ei se nyt onneksi ihan noinkaan ole. Toisten alapää on ihan samanlainen kuin ennen, toisten muuttuu pikkuisen ja joillakin sitten vähän enemmän. Aika harvalla on kuitenkaan sellainen tilanne, että voisi puhua pilalle menemisestä. Enkä oikeastaan puhuisi niidenkään kohdalla, koska se on loukkaavaa, ja aika moni asia voidaan jälkeen päin korjata. Tsemppiä kaikille toipuville, olkaa ylpeitä itsestänne!

Itse pääsin vähällä: minulla on vain pieni vekki sisemmässä häpyhuulessa (hoitovirhe, tikit meni väärän kohtaan), mutta se ei onneksi ole kuin kosmeettinen juttu. Muusta synnytystä ei huomaa ollenkaan. Alapää tuntuu ja näyttää muuten aivan yhtä hyvältä kuin ennenkin. Jumppaaminen auttoi paljon. Virtsaa karkaa yhä ponnistaessa, mutta se johtuu ilmeisesti raskauden ja imetyksen hormonien pehmentämistä kudoksista, eikä vaiva katoa kokonaan ennen kuin lopetan imetyksen. Eli luultavasti pissaa voi lirahdella silloin tällöin vielä pitkäänkin. Tykkään kuitenkin imettää, joten se on sen arvoista. Ja se häpyhuulen vekki, aika pieni hinta näin kauniista lapsesta :Heartred.
 
Anna_ mulla oli ihan samat fiilikset, kun toi esikoinen synty! Olin pitkään tosi väsynyt ja esikoinen oli aika kova kitiseen ja välillä valvotti öitä. Tää uus tapaus on huomattavasti helpompi.

meillä nukutaan kans sellai 2-4 tuntia putkeen. ja sitten herää taas noin tunnin päästä syömään ja sitten taas nukkuu sellai 3 tuntia putkeen. Yöt menee sellai 2-3 kertaa syöttäessä ja on tässä muutaman kerran jo ollu näitä maidon nostatus talkoita ja sillon menee päivä, että yö 2tunnin välein syödessä. sitten taas nukutraan kiltisti.

Mulla oli myös esikoisen aikaan unirytmiu ihan mitä sattuu ja aina ollu sellai illan virkku ja aamun torkku. ei se sillon esikoisen aikaa mitää haitannu, mutta nyt on kyllä ollu pakko muuttaa rytmiä, koska esikoinen menee aina parina päivänä viikosta hoitoon ja sen vien 8. Joten illalla on jätkä saatava nukkuun jo 9 aikaan viimestään. on tää rytmin vaihdos menny ihan hyvin ja pikku hiljaa tottuu tähän :)
 
Minunkin mielestä on vähän ikävää puhua siitä, että alapää menee synnytyksessä pilalle. Itselläni ainoa repeämä tuli sisempään häpyhuuleen, joka ratkesikin poikki. Ja en tiedä miten tikkaus oli mennyg pieleen tms. mutta se vekki on edelleen, eli ei kiinnirtyneet yhteen. Kun seksissä ei haittaa minua eikä miestä ja muuten elämäsdä ei tuota edes huomaa niin taidan antaa olla. Kai sen vois korjauttaa, jos niin kovin häiritsisi. Ompahan persoonallisemman näköinen :D Mikäli sitä joku muu minun tai mieheni lisäksi tulee koskaan katselemaan..
 
Niin, noh - kuten tuolla jo sanoinkin, niin tarkoituksella kirjotin yliampuvasti ja provosoivasti, koska en jaksa sitä lässytystä synnytyksen ihanuudesta ja niistä vaietuista totuuksista. Näköjään se osu ja upposi. :wink

Ja alapään pilalle menemisestä, nämä asiat on hyvin yksilöllisiä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Itse asiassa, mulle olis aivan sama, jos tuolla olis miljoona tikkiä ja vekkiä, mutta kun ne laskeumat valitettavasti on hieman suurempi ongelma, kuin ne tikit ja arvet..

Seksiä ei olla vielä harrastettu, joten en tiedä tosiaan miten se laskeuma/mahdolliset laskeumat vaikuttaa, mutta senhän näkee sitten. Liikkuessa se on kyllä ikävä tunne, kun alapää tuntuu "märältä", vähän kuin olis supermenkat (ja mulla on siis jälkivuoto oikeestaan loppunut jo), eli jotain ylimääräistä siellä on. Kuulin myös, että se virtsarakon laskeuma ainakin helpottais imetyksen loputtua, joten sitä odotellessa. Jälkitarkastuksessapa ne sitten selviää. Kunhan pää kestäis sinne asti näiden asioiden tiimoilla.
Lihaksiahan jumppailen joka päivä monta kertaa, joten siitä se ei ainakaan jää kiinni. :)
 
emmu_ma, yritin kokeilla onko siellä suolen puolella sitä pussukkaa ja avittaa muka emättimen puolelta, mutta ei se auttanut. Tuli vain verta (mahdollisesti epparista..), mutta en tosiaan tunnista onko siellä jotain. Sen virtsarakon laskeuman jotenkin näkeekin selvemmin kurkatessa, mutta pepun puoliskolta en näe pullistumia. Elättelen siis toiveita, että ehkä pääsisinkin "vain" yhdellä.. Ou hallelujah! :D

Ja TerhiJii, olisi pitänyt vaatia/pyytää. Viimeistään, kun kuuli kokoarvion. Mutta noh, toista en alakautta tee. Se on poka varma se.
 
Itse synnytin alateitse ja jouduttiin tekemään episiotomia. Vaikka alkuun tätä harmittelinkin niin hyvin on parantunut eikä se sieltä kenellekään näy. Sekstaillessa vielä jonkin verran tuntuu mutta voinpa sanoa että seksielämä on 100 kertaa parempaa kuin ennen synnytystä!! Nautin seksistä aivan eri tavalla ja tuntuu että olen löytänyt oman naisellisuuteni viimeinkin. Ennen synnytystä minulla oli esim. vaikeuksia saada orgasmi, nyt synnytyksen jälkeen tätä ongelmaa ei ole ja mieskin nauttii eri tavalla. Eli ei ole värkki mennyt pilalle alatiesynnytyksestä, päinvastoin :wink
 
Minun täytyy nyt siis tarkentaa, että en oo käsittääkseni sanonut alapään olevan pilalla? "välillä tuntuu, että kaikki on pilalla". Ja siis välillä. :wink

Kuten edellä kirjotin, niin siis ei se eppari - vaan ne laskeumat. Eihän se epparikaan näy parannuttuaan eikä varmasti ajan kanssa enää tunnukaan. Toivon samaa niiltä laskeumilta. :)
 
En tarkoittanutkaan teksiäni kenellekään vastalauseeksi osoittaa, totesin sen vaan näin yleisesti että minun kohdallani näin!
 
Oih ja voih, tässä kun samalla tuusatessa kirjottelee. Noni, nämä kuulostaa hirmu ikäviltä vastauksilta. Ei siis ei. KUN, tässä moni on tuon jälkeen kirjoittanut pilalle menemisestä ja loukkauksista jne, niin en tosiaan sitä ole omalla kirjoituksella niin tarkottanut. :)

Olen aivan iloinen teidän puolesta, kellä kaikki on kunnossa! Elämästä, omasta kehosta ja seksistä pitäiskin pystyä nauttimaan. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top