Meillä esikoinen on kolmesti viikossa hoidossa niin saan keskittyä myös vauvaan. Tämä siitäkin syystä, että keväällä kolme vuotta täyttävä, virtaa täynnä oleva, poika jo kaipaa seuraa ja pääsee siellä purkamaan energiaansa. Viihtyy myös hoidossa ihan älyttömän hyvin, enkä haluaisi menettää tuota hoitopaikkaa, toivottavasti tämä juniorikin pääsee samaan paikkan. Kyseessä siis ryhmäperhepäivähoito. Tuolloin kolmena päivänä sitten keskitynkin vauvaan, kuten aikoinaan myös esikoiseen. Leikitään, jumppaillaan ja viihdytään ihan vaan yhdessä jne :)
Muutenkin esikoinen on ottanut vauvan tosi hyvin vastaan, mä odotin jotain paljon pahempaa. Kertaakaan ei ole yrittänyt vauvaa lyödä tai muutenkaan vahingoittaa, eikä ole vauvalle ikävästi sanonut. Päinvastoin, vauva on usein ainoa, kelle iltapusut ja halit heltiää ja on muutenkin todella ylpeä isoveli, odottaa jo, koska vauva tulee nukkumaan hänen kanssaan :D Mustasukkaisuus siis ilmenee meillä, että kiukuttelee meille enemmän ja osoittaa mieltään. Tietenkin osittain ikäänkin kuuluvaa mutta voimistui kyllä huomattavasti silloin kun vauva tuli kotiin.
Mieheltä myös paljon vaaditaan esikoisen kanssa, koska suurin osa jutuista jää hänen harteilleen kun minä imetän jne. Olen kyllä pyrkinyt olemaan päivittäin jonkinlaisen hetken ihan kahdestaan esikoisenkin kanssa, eli leikitään yhdessä jne. Mä olen aina ollut hyvä lasten kanssa ja osaan heittäytyä heidän ajatusmaailmaansa, yksi ilta kun leikittiin, esikoinen totesi että "melkoiset leikit" ja hetken päästä halasi mua ihan pyytämättä
Ihana pikkumies. Tuo leikkiminen sujuu varmaan siksi, että mä olen todellakin "aamutähti" eli vanhemmat teki mut nuorena ja pikkuveljet tulivat vasta noin 10 vuoden päästä, pienestä pitäen siis hoidin heitä ja leikin heidän kanssaan.