Toinen haaveissa <3

Täällä kans hirvittää uusi raskaus! Ensimmäinen raskaus kkm huomattiin vk12, ekat tyhjennyslääkkeet ei tehonneet, toiset tyhjensi verestä, pillit päällä sairaalaan, verensiirtoon ja kaavintaan, ja kuukausi myöhemmin toiseen kaavintaan. Esikoista odottaessa melko voimakas pahoinvointi vk12 asti, ja karmeat liitoskivut vk20 eteenpäin. Suurimman osan raskaudesta olin sairaslomakunnossa, mut olin onneksi vielä opiskelija niin oli helppo ottaa iisisti. Vähän eri nyt haastavassa työssä ja 1v8kk esikoisen kanssa.. 34 tunnin synnytyksen traumat olen jo unohtanut, enkä millään enää saa kiinni siitä tunteesta kun ei nuku 11 kuukauteen, joten ne ei niinkään hirvitä :D Eniten tuo keskenmeno. En edes pelkää että menee kesken, vaan toivon että menee helpommin sitten, kun menee kuitenkin kesken..
 
Voi, mitä kokemuksia teillä on. :sad001:Heartred Mulla meni esikoisen raskaus suht helposti oireiden osalta, joten sinänsä raskautta en pelkää. Lähipiirissä kuitenkin kuitenkin todella rankkoja kokemuksia ja itselläkin yksi varhainen keskenmeno (tai kemiallinen), että kyllä mä koko raskauden pelkäsin menetystä ja varmasti seuraavaakin kohdalla sama. Silti en raskautta pelkää, vaan odotan toiveikkaana.
 
Mulla kans eka raskaus meni kesken, joten aika jännäten meni raskaus esikoista odottaessa ja hyvin meni loppuun saakka, sektiolla tosin syntyi, että sen takia hieman jännännyt jos olisinkin pian raskautunut, mutta turhaan... tänään kp1 taas... Positiivista tosin että normipituinen (26pv) kierto taas vaihteeksi :)

manna kp1/22-26 yk16?
 
Ihan hirveitä kokemuksia niin monella. Olette te vaan vahvoja ja rohkeita naisia <3

Samaa ajattelin ^ <3
Itellä esikoisen raskaus ja synnytys ja vauva-aika mennyt oikeastaan vähän liiankin helposti, niin vähän pelottaa että mitä seuraavan/seuraavien kanssa eteen sitten vuorostaan tulee.. se pelottaa, että luulenko tätä nyt vähän liian helpoksi, ja todellisuus iskee vasten kasvoja sitten jos ja kun ongelmia alkaa ilmaantua ja miten niitä osaa käsitellä..


On: negaa näyttää :P no joku viivan paikka jälleen, mutta sitäkään ei erota kun kuvasta zoomaamalla. :D silmä ei livenä nää.
Kp 26/29, dpo12 ja kiinnittymisestä(?) 4pvää..
Alkaa usko loppua.
Luulis jo 6mIU herkkyydellä jotain näkyvän :(

ImageUploadedByVau Foorumi1486191785.311501.jpg
 
Mulla oli tosi helppo raskaus, ei mitään ongelmia. Alkuun toki oli hirveetä aamupahoinvointia rv6-15 ja välillä päivisin. Sit kauhee väsymys ekan kolmanneksen, muuten oli ihanaa aikaa. :) pari kertaa lens kyllä oksu loppuraskaudessa mut onneks se jäi siihen pariin kertaan, oli mulla myös radi. Ruokavaliohoitoinen vaan onneksi, arvot pysyi hyvinä. Poika oli syntyessään 3605g ja 49cm. Et ei ollu onneks mikään sokerivauva.

Ikävä sitä vauvamasuu oikeesti, ne pienen pienet potkut! <3
 
Alinah kauanko teijän vauvan sokeriarvoja seurattiin osastolla? Kaks vai kolme päivää?
 
Aikamoisia kokemuksia teillä on osalla ollut. Vahvoja naisia todellakin! Itellä oli raskaus ihan ok vaikka aika ajoin kyllä mietin mihin sitä olikaan ryhtynyt, pahoinvointia/oksentelua jatkui tosi pitkään ja kesti aamusta iltaan, kovat selkäkivut teki musta lähes liikuntakyvyttömän varhaisessa vaiheessa, ja kun vauva kasvoi sattuivat potkut niin paljon että huhhuh, tosin olin onnellinen niistä potkuista mutta hitto välillä tuntui et tulee jalka toosasta läpi tai kylkiluista. Sain aina outoja katseita kun kiroilin kaupassa tai kävelyllä ollessa tms kun sattui niin saakelisti :D mutta en jännitä seuraavaa raskautta, päivä kerrallaan. Tosin eipä oo vaaraa vissiin siitä. Alkoivat menkatkin. Nyt sit vaan uutta yrityskiertoa päälle!
 
voi kovia kokeneita naisia, halaukset jokaiselle ja ootte te vaan vahvoja ♡ itse päässyt suht helpolla raskaudesta ja synnytyksestä vaikka eihän ne toki ihan huomaamatta menneet, mutta aika kultaa muistot.

Unicorn mulla on varmaan viivalasit rakennettu päähän mutta edelleen jotain näen. Onko sitten viivanpaikkaa noissa testeissä, toivottavasti se on kuitenkin haamu joka pikkuhiljaa vahvistuu sieltä!

Täällä vilkkui edelleen ja digin tikutkin nyt loppui. En tiedä missä mennään. kp 24/28-36
 
Täällä raskausaika meni kuin vettä vaan, en olis millään malttanu jäädä äitiyslomalle viime elokuun lopulla. Tein töitä täysillä loppuun asti 4-6työpäivää viikossa ja vain ilta- ja yövuoroja. Ainut raskausoire oli helvetilliset alavatsakivut viikoilla 4-10.yöllä piti nousta kiertämään ympyrää vartiksi ja puhisemaan, kun ei pystyny maata paikallaan. :D

Synnytys taas oli sitten kaikkea muuta, lapsivesi meni su-ma yönä ja positiivisen streptokokin takia piti mennä heti sairaalaan antibioottitippaan. Siellä sitten käynnisteltiin tiistai-iltaan asti kun omia supistuksia ei ollu. Käynnistyssupistukset oli ihan hirveitä. Olin niin kipee etten tajunnu ees pyytää kivunlievitystä, tai en uskaltanu peläten supistusten keskeytyvän, en oikein tiedä. Ke aamuyönä mut on sitten viety saliin, kun rupes olee viittä senttiä auki. Puolilta päivin olin Saanu epiduraalin ja olin kokonaan auki. aktiivinen ponnistusvaihe kesti 2h 30min. Vauva oli tulossa kasvot edellä ja sen syke laski aina ponnistaessa. Kolme kätilövuoroa oli synnytyksessä ja loppuvaiheessa meidän lisäksi salissa oli 11 ihmistä mukana ja loppuviimein, kun synnytys kävi vaaralliseksi sekä mulle että vauvalle niin lääkäri ilmoitti että yhdet ponnistukset enää kokeillaan, mutta varattiin akuutti hätäleikkaus ja sali ja anestesia yms valmiiksi. Mua oli jo puoltuntia mies työntäny selästä, kaks kätilöä tukenu käsistä, kaks punnannu jaloista ja loppuviimein yks painoi mahasta vauvaa ulospäin. Imukuppi oli käytössä ja se irtosi peräti kaks kertaa. En muista oikein koko synnytyspäivästä mitään, oon ollu niin sekasin lääkkeistä ja väsymyksestä. Ehkä ihan hyvä niin. Olin suuttunut kun oli varattu leikkaussali ja sanonu "mä en helvettisoikoon oo tullu leikattavaks" ja seuraavalla ponnistuksella oli tyttö maailmassa klo 15.30.

Rankinta mitä oon ikinä tehny enkä koskaan olis voinu kuvitella tekeväni lapsia jos olisin tienny mitä se siellä salissa olis mun kohdalla ollu. Mutta mä oon hullu ja luotan että ykskään synnytys ei oo samanlainen, joten täällä ollaan valmiina seuraavaan :D
 
Mulla oli suht helppo raskaus esikoisen kohdalla. Ainoa mitä oli ongelmana oli lantiokivut jotka teki varsinkin öistä helvettiä ja rannekanavaoireyhtymä, joka edelleen välillä oireilee. Synnytyskin meni niin hyvin vaikkakaan en ehtinyt mitään kipulääkkeitä nopean synnytyksen myötä saamaan, että oon aatellu seuraavankin synnyttää luomuna ja sitä oikein odotan jo sitä synnytystä :D

Vahvoja naisia täällä tosiaan iso peukku kaikille :)
 
Pahoittelut tädeistä Manna ja Hurrikaani.

Unicorn, viivoille vahvistumisia! Vielä on aikaa.

Mamma84, mulla oli suunniteltu perätilasynnytys, mutta lapsi käänsikin synnytyksessä jalat edelle.

Kun lapsen syke laski, lääkärit alkoivat valmistelemaan hätäsektiota, mutta siihen ei ehditty. Kun olin saanut ponnistettua lapsen hartioita myöten ulos, lääkärit pystyivät auttamaan ja selvisi, että napanuora oli kaulan ympärillä. Lapsi syntyi omituisen värisenä eikä päästänyt ääntäkään, ja mun eka ajatus lapsen synnyttyä oli, että se siitä sitten. Jos mietitään, että elämässä on tiettyjä hetkiä, jolloin on elämä ennen ja elämä sen jälkeen, niin se oli sellainen hetki.

Mutta me selvittiin siitä, ihan ihmeen kaupalla. Esikoinen on jo koululainen ja edelleen tosi terve ja fiksu kaveri. Ei ole ollut edes sen suurempia uhmakohtauksia, vaan kaikesta ollaan selvitty puhumalla. Seuraavaksi on edessä se teini-ikä, mut mä luulen, et sekin menee helpolla. Tavallinen arki on mahtava asia! Siitä sietää olla kiitollinen.

Tällaisista asioista pääsee varmaan puhumaan neuvolan kautta halutessaan, mutta mulla ei ole toistaiseksi ollut tarvetta. Mä en kuitenkaan aio enää synnyttää. Pakko päästä sektioon. Mulla on herttamainen kohtu ja se aiheuttaa usein lapsen perätilan. Jos mä nyt sitten enää edes saan lapsia.

Kyllä me naiset ollaan uskomattoman vahvoja! Uudelleen ollaan valmiita siihen kaikkeen.

ON: Tänään on selvä pms-päivä. Eli tasan viikko menkkoihin. Jos jotain kiinnittyy, niin sen pitäisi tapahtua lähipäivinä.
 
Heippa!

Täällä ilmoittautuu uusi 24v toisesta haaveilija! :) Meillä esikoinen 1v2kk ja siis syntyi 12/15. Hän tärppäsi yk 4 :)

Itseä on jonkin verran ahdistanut että mitä siitä elämästä tulee kahden lapsen kanssa! mutta pillerit loppui viime sunnuntaina ja päätettiin että toinen vaavi saa tulla kun on tullakseen :) Hetken olen jo teidän keskusteluja lukenut ja innostus toisen yrittämistä kohtaan on noussut ja ahdistus hälventynyt, alkais vaan jo menkat että voisi alkaa seuraamaan kiertoa ja kunnolla yrittämään!

Kuinkahan kauan tässä saa menkkoja odotella vai tärppäiskö jo heti :p söin siis vuoden desogestrellejä ja menkat jäi kokonaan pois. Kauan muilla kesti pillereistä että kuukautisety alkoi?

Esikoisen raskausaika oli suht helppo mutta alussa oli n. 2-3 kk kokoaikaista pahoinvointia ja loppussa öisin närästystä. Tyttö syntyi sitten rv40+4 ja synnytys sujui hyvin :) Esikoinen on ollut kyllä melko helppo tapaus mutta nukkua hän ei päivisin osaa yhtään ja se on hieman uuvuttavaa...

Anteeksi tälläinen pieni oma napailu :D
 
Tervetuloa jaffa93 ja onnea yrittämiseen :happy:

Tavallinen ovistesti näytti nyt yhtäkkiä paljon vahvempaa viivaa kuin aikaisemmin. Kertokaas nouseeko lh-hormoni menkkoja kohden? Vai voisko ovis tosissaan olla tulossa vasta nyt tehden kyllä pitkän kierron?o_O Ei siis plussa kuitenkaan vielä ollut
 
Tervetuloa Jaffa ja plussaonnea! Muoks. Ei kun siis toivottavasti pääsette aloittamaan pian sen yrittämisen. Ei tää pää tänään pelaa :)

Haley Eikös se hormoni nouse ovista kohden ja sitten tipahtaa? Kuinkas pitkällä sun kierto nyt olikaan? Muoks. Ei kun juurihan sä sen ylempänä kerroit! Nyt mä kyllä lähden täältä netistä, kun en mitään osaa lukea...

ON: On siis niin pms että ei tosikaan. Mikään ei huvita! Sen takia mä täällä netissäkin roikun vaikka jotain järkevääkin voisi tehdä... Vaikka siivota ja möbleerata, haha lisää pms-oireita!

LB kp 21/28 dpo 5
 
Muokattu viimeksi:
Alinah kauanko teijän vauvan sokeriarvoja seurattiin osastolla? Kaks vai kolme päivää?

3 päivää seurattiin, muuten ois ollut 2. Mutta ensimäinen arvo oli liian matala poitsulla niin venyi 3 päivään.
 
Tänään salilla kyykkyjä tehdessä oli ihmeellistä nipistelyä nivus alueella tai en ole varma mut sinne sen paikansin. Sama jatkui maatessa kotona kun nukutin muksua päikkäreille, ihmeellinen keho! Toivon että tästä painon pudotuksesta ois paljon apua plussan saamiseen. :)
 
Ladybug nousee joo ovista kohden ja tipahtaa mutta pohdin sitä että nouseeko myös sitä kohden kun menkat olisi alkamassa. En vaan jaksaisi taas tehdä kiertoennätystä jos o vasta tulossa ja raskaus ei onnistu. Toivoa vielä nostaa se kun aiemmin laitoin tänne kuvan kp 14 pc ovistestistä, että jos siinä olisi oikeasti ollut. Nyt siis kp 24.
 
Takaisin
Top